Meillä on mukava luokka ja mukava opettaja. Tai oli, sillä viime aikoina opettaja on ollut vähän pyöristynyt. -- Pöyristynyt, korjasi Tiina. -- Se on eri asia. -- Kuka on piristynyt? kysyi Hanna. -- Onko opettaja taas kiristynyt? kauhistui Samppa. Opettajaa stressaa, sillä koululla ei ole rahaa edes joulukoristeisiin. Ella ja kaverit löytävät kirjastosta ihmekone Sammon rakennusohjeet ja päättävät pelastaa koulun. Sammollahan voi tietysti jauhaa kultaa ainakin tuhannen joulujuhlan tarpeisiin.
Sarjan lukeminen jatkuu. Pidin myös tästä osasta vaikka ne paksummat kirjat ovatkin olleet parempia, saa mahtumaan enemmän kaikkea. Jotenkin tahti on rauhoittunut enkä tiedä onko se hyvä vai huono. Pidin kirjoissa juuri siitä että tapahtumia oli ja huumori kukki. Toki sitä näissä jälkimmäisissäkin on mutta ehkä ei niin paljoa kuin aikaisemmissa osissa.
Tämän kirjan keskipiste oli lasten tekemä Sampo. Vaikka oikeastaan sillä oli hyvin pieni osa kirjassa, oli se ihan hauska idea ja kokoava voima. Vähän välikirjan makua.
Ellan ja kavereiden koulu on vararikon partaalla. Koululla ei ole varaa järjestää joulujuhlaa joulukorttien askartelusta puhumattakaan. Onneksi Ella kumppaneineen löytää Kalevalan välistä ihmekoneen teko-ohjeet, joka toimiessaan antaisi käyttäjälleen loputtomasti kultaa. Pitäisi vain keksiä oikeat taikasanat, jolla koneen saa toimimaan....
Tämä oli ensimmäinen lukemani Ella-kirja, eikä todellakaan viimeinen. Taattua Parvelaa, ja vitsit viihdyttivät myös vanhempaa lukijaa.
Totaalihöpsöä farssia. Eipä tämä kovin rohkeita uria uurra, vaan vetää aika lailla samoja latuja kuin Ella-kirjat yleensäkin. Ei siis suuria yllätyksiä, vaan luotettavaa viihdettä. Sopii mainiosti vasta lukemaan oppineille.
Paljon sanaleikkejä, ja semmoista Ellamaista juttua, vähän järkeä, mutta onhan tämä taas yksi osa sitä mitä tilattiin ja toivottiin. Menee lainaksi vaikka omaperäisyys on jo jäänyt matkan varrelle. Ja tuskinpa lapset sellaista odottavatkaan. Lyön käteen eka mukulalle joka tule vastaan.