Psykologinen jännitysromaani haavoitetusta avioliitosta ja hylätyn sukutilan perinnöstä.
Nuoripari matkaa kohti pohjoista ja myyttisiin mittoihin sakenevaa pimeyttä. Elina pakenee samalla itseään, Tuomas etsii, molemmat hakevat suhteelleen uutta alkua. Mutta uhka on kaikkialla, kehenkään ei voi luottaa, eikä kukaan voi tietää, mikä on totta, mikä vain kuvitelmaa.
Jumalan kämmenellä on kuin pohjoissuomalainen Twin Peaks. Sen hyytävä syksy ei päästä otteestaan ja kun hämärä laskeutuu, luonto likoaa veressä kuin muinainen alttari.
Tämä kirja tulee jakamaan mielipiteitä. Toiset ihastuvat, toisiin ei uppoa. Itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään. Annoin kuitenkin kaksi tähteä.
Ensimmäinen tähti tulee Kemppaisen taidosta käyttää sanoja. Hänen kuvailunsa kautta tarina herää aivan ainutlaatuisella tavalla eloon lukijan mielikuvissa. Valitettavasti mielikuvien maalailulla on rajansa ja tässä teoksessa se raja ylitetään pahasti. Tarina etenee todella hidastempoisesti ja jouduin pitkin matkaa taistelemaan itseni kanssa, etten lopettaisi sitä kesken. Olisi myös mukavaa, jos parin taustoja avattaisiin hieman enemmän. Tietty mystiikka, kysymysten herättely ja ripotellen etenevä tietojen paljastaminen on oma taitolajinsa. Tässä kirjassa itseäni alkoi vain turhauttamaan, koska aivan liikaa jätetään lukijan arvailujen varaan, ja jopa ikuiseen pimentoon. Pitkäveteisyys saa aikaan myös sen, että satunnaiset jännittävät kohtaukset jäävät pliisuiksi.
Toinen tähti tulee siitä, että kirjan taustalla oleva juoni on kutkuttavan erinomainen ja siinä olisi ainesta vaikka mihin. Sen takia onkin äärimmäisen turhauttavaa ja harmittavaa, että sitä ei käytetä paremmin. Vasta kirjan loppumetreillä alkaa tapahtumaan kunnolla. Siinä missä tapahtumiin asti on edetty kuin suossa, tarinan kannalta merkittävimmät kohtaukset tuntuvat kiireellä rakennetuilta. Tapahtumat ovat paikoitellen sekavia ja tunnelman rakentumisen kannalta olennaisia asioita jätetään kertomatta. Myös itse "loppuratkaisu" tuntuu jäävän lukijan omien arvailujen varaan. Sinänsä tarina onkin sellainen, että on vain hyvä, ettei kaikkea selitetä puhki ja paljasteta, mutta nyt jäi vain sellainen olo, että mikäköhän tämän kirjan tarina oikeastaan ylipäätään oli.
Pari ruotii suhdettaan jossain Kainuun korvessa ja sekä paikkakunnan että pariskunnan menneisyys huokuu epämääräistä uhkaa. Ja sitten ei oikein mitään tai turhan hämärää. Harmi, koska alkoi kiinnostavasti, ja olisihan Kainuu ja kauhu taivaallinen liitto.
En oikeastaan tiedä mitä luin. Erittäin sekava ja mitään ei tapahdu ja sitten, kun tapahtuu niin se tapahtuu yhdessä sivussa ja seuraavassa ollaankin menossa jo ihan eri asiassa.