Sykähdyttäviä seikkailuja ja kalevalaista henkeä Suomen sydänmailla – lukijoiden rakastama sarja saa jatkoa Kalevalan päivänä
”Taas minua tarvitahan / Katsotahan, kaivatahan / Uuden sammon saattajaksi / Uuden soiton soittajaksi.”
Vihollisen lähettämille vitsauksille ei näy loppua, ja Juko Rautaparran uudisraivaajaperheessä joudutaan varautumaan hyytäviin aikoihin. Perheen kuopus, tietäjänoppilas Tenho ja hänen opastajansa Yörnin äijä yrittävät toipua Tuonelan ja Päivölän koettelemuksistaan, mutta kun nälkä uhkaa, kaksikon on lähdettävä etsimään myyttisiä Kalevan poikia. Retki vie heidät kauas saamelaisten maille ja ikiaikaisen viisauden lähteille.
Esikoispoika Heiska tekee suuren päätöksen ja lähtee sotilaskoulutukseen Pyhän Olavin linnaan, mikä sysää häntä pari vuotta nuoremmalle Varpulle vastuuta kotitilasta. Parantajana mainetta keränneellä siskolla on kuitenkin muita suunnitelmia.
Kalevan pojat on Mikko Kamulan (s. 1982) Metsän kansa -suursarjan neljäs osa. 1400-luvun loppupuolelle sijoittuva, historiaa ja fantasiaa yhdistelevä sarja ammentaa voimansa jylhästä luonnosta ja herättää henkiin suomalaiset myytit tavalla, jolla sitä ei ole aiemmin tehty.
Mikko Kamula on Tampereella asuva kansanperinteen tutkija ja harrastaja. Hän on opiskellut folkloristiikkaa, kansantiedettä ja historiaa Turun yliopistossa ja työskennellyt kulttuuriperinnön erikoissuunnittelijana Metsähallituksen Luontopalveluissa. Kamula vaeltaa mielellään tuhansien järvien maassa ja kuvittelee, millaisena muinaiset suomalaiset ovat metsämme nähneet.
Kalevan pojat on osa 4/6 Mikko Kamulan Metsän kansa -saagaa. Teos sijoittuu Itä-Suomeen 1400-luvun loppupuolelle. Itärajan takana sotaisa liikehdintä on kiihtynyt ja samanaikaisesti Pohjan Akka tekee taikojaan ja pitää yllä keinotekoisen pitkää talvea. Juko Rautaparran jälkeläisillä on kaikilla oma osansa näiden uhkaavien voimien torjunnassa.
Kamula tuntee asiansa eli ajan historian pienintä pilkkua myöten ja osaa siitä siksi niin sujuvasti kirjoittaa. Yksi kirja(sarjan) suuria viehätyksiä onkin se, kuinka elävänä esi-isiemme elämä hänen kirjojensa kautta piirtyy mieleen. Ihmisen orgaanisempi yhteys luontoon on yksi koko sarjan kantavia teemoja.
Sen sijaan näiden kirjojen toinen oleellinen puoli, toispuolisen elämän ja ei-maailmallisten voimien vaikutus meidän ulottuvuudessamme, jäi itselleni tässä sarjan osassa itselleni päälleliimatun oloiseksi. Muutenkin kirjan eteneminen käytännössä kolmen päähenkilön tarinan mekaanisena seurantana tuntui hieman puuduttavalta. Toivottavasti sarjan alkupään kirjoissa elähdyttänyt fantastisen lumo palaa vielä!
Vihdoin tämä sarja otti taas tulta alleen! Iso härkä ja Tuonela olivat mulle sellaisia ihan kohtuullisia lukukokemuksia, ja pelkäsin ettei tämä enää lähde kantamaan. Onneksi olin väärässä.
Tässä sarjan neljännessä osassa pääosissa ovat Rautaparran perheen aikuistuvat lapset, kukin tasaisesti, ja tämä tyyli sopii mulle loistavasti. Tapahtumat lähtevät myös nivoutumaan jotenkin selkeämmin yhteen, ja vaikka loppu tulee vähän töksähtäen, on helppo jatkaa viidenteen kirjaan kun sen aika on.
Suurimmaksi osaksi melko pitkäveteinen ja itseään toistava kirja. Vasta 4/5 osaa luettua alkaa tapahtua jotain. Kamula on tässä sarjan osassa ammentanut huomattavasti aiempia vähemmän uskomusperinnettä, vaikka herätteleekin myyttiset sankarit Väinämöisen ja Sampsa Pellervoisen jonkinlaisina alkujättiläisinä henkiin. Kalevalamittaiseksi tarkoitettu runomuoto, jota jättiläiset puhuvat, on melko ontuvaa ja huonoa, ja edelleen häiritsee suuresti naiskuvan yksiulotteisuus ja Loviatar absoluuttisena pahiksena. Tässä osassa on enemmän eeppisempiä fantasiaelementtejä enkä ole ihan varma mitä niistä pidin. Jokin näissä kirjoissa, ensimmäisen osan jälkeen, ontuu. Tuntuu, että vaikka uskomuksia käsitelläänkin, jotenkin ne eivät kuitenkaan heijastu hahmojen maailmankuvassa tarpeeksi. Tämä taitaa olla ensimmäinen osa, jossa kirkko ja kristinusko mainitaan ja Varpun kirkkokohtaus oli omalla tavallaan mielenkiintoinen.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Ahmaisin Kalevan pojat parissa päivässä. Odottelin jo Metsän kansa -sarjan neljättä osaa, ja kirjastosta se löytyikin sopivasti alkukesän mökkilukemisiksi.
Sarja paranee kirja kirjalta. Kalevan pojissa kansanperinne ja mytologia liittyvät tarinaan luontevasti. Kamula avaa hahmojen ajatusmaailmaa ja motiiveja erittäin selkeästi. Näkökulmahahmoista Tenhon tarina on, noh, tenhoavin :) Myös Varpun tarinankaari on kehittynyt aiempiin kirjoihin verrattuna omaperäisempään ja kiinnostavaan suuntaan, mikä ilahdutti.
Metsän kansa -sarjan neljäsosa oli yksi vuoden odotetuimmista uutuuksista minulle. Paljonhan näissä kirjoissa yhdelle perheelle tapahtuu, mutta mielestäni se kuuluu fantasiaseikkailujen luonteeseen eikä minua häirinnyt. Tämä suomalainen mytologia, maahiset ja haltijat, Kalevalan hahmot, saamelaisnoidat, metsät… Ne uppoavat! Samalla linjalla jatkoi aiempien osien kanssa. Tenhon osuudet kiinnostivat tässä eniten.
Mikko Kamulan Kalevan pojat on neljäs osa hurjassa historiallisessa kirjasarjassa nimeltään Metsän kansa. Kirjassa eletään vuotta 1489, ja tietäjä nimeltään Yörnin äijä oli palauttanut uskomattomilla taidoillaan perheen nuorimman pojan takaisin Tuonelasta, jonne hänen oppilaansa Tenho joutui Iso härkä teoksen lopussa. Kolmas kirja kertoi Tuonelasta. Yörnin äijä ja Tenho olivat huonossa kunnossa Tuonela-reissun jäljiltä, joka oli kestänyt vuoden ajan. Tenhon isosisko Varpu oli hoitanut heitä taitojensa mukaan mummoltaan ja parantaja Anna Auvittarelta saaduilla opeilla.
Juko Rautaparran nuorin poika Tenho oli neljäntoista vanha, heiveröinen ja pienikokoinen, mutta hänellä oli uskomaton kyky taistella Loviattaren lähettämiä hirviöitä vastaan. Tenho oli heikossa kunnossa, mutta parantumiselle tuli pian kiire, sillä Loviatar, Pohjan akka harvahammas, hautoi kostoa ihmisille, ja taikoi kylmiä oloja sekä katovuotta. Niinpä Tenho ja Yörnin äijä lähtivät kohti pohjoista hakemaan saamelaisten suurnoidilta Askalta ja Troijakselta apua, jotta he löytäisivät Kalevan pojat, joilta olisi mahdollista saada apua taistelussa Loviatarta vastaan.
Mikko Kamulan Kalevan pojat jatkoi uskomattoman hienoa historiallista Metsän kansa-kirjasarjaa fantasiaan ja mystiikkaan nojautuen. Vahvoja kohtauksia, joissa taisteltiin fantasiahahmoja vastaan toisaalla, kun taas toisaalla muilta fantasiahahmoilta haettiin apua, jotta taistelut olisivat tasapuolisia. Juko Rautaparran pojat Heiska ja Tenho olivat saaneet vahvat sankarigeenit, joiden avulla heillä oli mahdollista vastustaa ja taistella outoja taikavoimia vastaan, kun taas tytär Varpu oli perinyt parantajataitonsa isoäidiltään.
Mikko Kamulan Kalevan poikien sivut ovat täynnä mytologiaa ja henkeäsalpaavia tapahtumia.
Vaikka on kulunut jo kolme vuotta siitä, kun luin Mikko Kamulan Metsän kansa -sarjan kolmannen osan, ovat tapahtumat ja henkilöhahmot jääneet elävinä mieleen. Niinpä Kalevan poikien lukeminen lähti sujuvasti käyntiin. Tuttuun tapaan tarina etenee Juko Rautaparran kolmen lapsen seikkailuja seuraten - mutta he kaikki ovat jo kasvaneet ja löytäneet oman polkunsa. Heiska haikailee sotilaaksi lähtemisestä Pyhän Olavin linnaan. Tuonelasta palanneet Tenho ja Yörnin äijä joutuvat toipumaan koettelemuksista, sillä heidän on lähdettävä kauas pohjoiseen hakemaan apua hyytävään kylmyyteen. Varpu pohtii, miten ja missä voisi hyödyntää parhaiten taitojaan parantajana.
Tuttuihin maisemiin sijoittuvia juonenkäänteitä on mukava seurata. Kaikkein kiinnostavimmaksi nousee mielestäni Tenhon taival tietäjien taikojen keskellä. Loppu koittaa hieman hätiköidyn nopeasti, mutta oli mieluisaa sukeltaa taas 1400-luvun lopun savolaismaisemiin. Tuntui kuin kotiinsa olisi palannut.
Sarja jatkuu tässä osassa aikalailla samantyyppisenä kuin aiemmissakin. Tarina kulkee ihan sujuvasti eteenpäin, mutta mitään suuria askelia suuntaan tai toiseen ei tässä osassa oteta. Välillä tämä kirja tuntui todella pitkältä ja tasaiselta vaellukselta. Ei siinä sinänsä mitään vikaa ollut, mutta toisaalta ei mitään erityistä hienoakaan. Tykkäsin kyllä, mutta ehkä nyt kun hahmot ja maailma on tullut jo tutuiksi, kaipaisi vähän enemmän vetoa juonelta. Perushyvä tarina kuitenkin.
On hirveän vaikeaa lukea suosikkisarjansa uusinta osaa ja pettyä siihen tietyllä tapaa. Olen ihaillut Kamulan tapaa yhdistää tiettyjä elementtejä, kuten Suomen historiaa ja tarustoja keskenään. Tämä kirja valitettavasti alleviivasi liiaksikin fantasiaelementtejä ja normaali elämä jäi syrjemmälle.
Minusta on hienoa, että sarjassa on ollut sivuroolissa myyttiset taeut ja hahmot, mutta tässä kirjassa niihin keskityttiin aivan liikaa.
Valitettavasti Metsän kansa -sarja jatkaa suunnassa, joka ei itseeni hirveästi vetoa. Tuonelan tapaan Tenhon eeppiset seikkailut eivät onnistuneet pitämään otteessaan ja Kalevan pojissa Heiskankin edesottamukset alkoivat vähän kyllästyttämään. Olisin mieluummin kuunnellut pelkästään Varpun tarinaa, ja sen takia sarjan parissa varmasti vielä jatkan. Voi toki myös olla, että olen kuunnellut sarjan liian tiiviissä tahdissa ja ongelma piilee siinä.
Metsän kansan tarina jatkuu vetävästi ja selkeästi eteenpäin kulkien. Tykkäsin tästä vähän enemmän kuin edellisestä osasta, jotenkin tässä oli hyvä rytmi ja hahmot kehittyvät sopivalla vauhdilla. Kirja on tosin pitkä ja siitä huolimatta loppu tuli ehkä turhankin töksäyttäen, mutta toisaalta oli ok, että viimeisen luvun "tapahtumien prosessointi" jäi puuttumaan. Seuraavaa osaa odotellessa!
Edelleen sarja pitää otteessaan, nyt vain täytyy odottaa, koska saa jatkoa! Hienoja oivalluksia kirjaa ja koko sarjaa lukiessa mm. Kalevalaan ja eri paikkoihin, tarkistelin paikkoja ja asioita netistä lukiessani, hidasti lukemista, mutta toi kiinnekohtia. Toivoisin vaan tarkempia karttoja kirjoihin mukaan. Tekee itsekin mieli lähteä kyseisille paikoille tunnelmoimaan!
Rautaparran suvun saaga jatkuu - Heiska, Varpu ja Tenho löytävät kutsumuksensa kun taas kauheudet uhkaava Savoa ja koko Suomea. Tarina liikkuu aluksi turhan hitaasti, ja lopussa juoni leivotaan kasaan turhan hätäisesti. Mytologiasta ja historian kuvauksesta pisteitä. Teksti ei hurmaa jos kohta ei myöskään pahasti töki.
Tämä sarja vain paranee koko ajan. Kalevan pojat vei täysin mukanaan ja loppua kohden aloin säästelemään kirjaa, että se kestäisi vähän pidempään. Kyllä kirja silloin on 5 tähden arvoinen, kun harmittaa, että se loppui.
Ehkä 3,5 tähteä, koska taas oli hieman liian hidasta ja pitkäveteistä kerrontaa. Lopussa vauhti kiihtyi kiitettävästi ja pitkään kehitellyt juonenkäänteet saatiin kasaan. Pieni tiivistäminen tekisi terää sekä tälle että edelliselle osalle. Silti pidän koko kirjasarjaa hyvin mielenkiintoisena.
En malta odottaa seuraavia osia. Tässä osassa Varpun tarina pääsi kukoistamaan. Hauskaa miten kolmen päähenkilön tarinat saavat loistaa omalla tavallaan joka kirjassa, mikä estää laittamasta kirjoja paremmuus järjestykseen.
Metsän kansa -sarjan neljäs osa oli edeltäjiään astetta raskassoutuisempi, mutta edelleen kiinnostava niin ajankuvaltaan kuin kalevalaisilta mytologioiltaankin.
Parempi kuin edellinen. Kaikkien hahmojen tarinankaaret kestivät koko kirjan ajan ja kaikkien hahmojen tarinat pitivät enemmän tai vähemmän otteessaan. Parasta oli kuitenkin Tenhon osuus saamelaisten parissa. Kalevalaisuutta oli vähemmän kuin edellisessä osassa, mutta kyllä sitä oli tuntuvasti tässäkin mukana. Alun köyrikohtauksen lisäksi kirjassa ei ollut paljon kuvausta vuoden kierron juhlista. Niitä jäi vähän kaipaamaan. Kirjan loppu antoi jonkin verran osviittaa, että sarja tulee jatkumaan tietynlaisella kaavalla vielä useamman osan verran.
Rauhallista, lämminhenkistä, maadoittavaa kerrontaa, sopivassa suhteessa 1400-luvun karua todellisuutta liitettynä suomalaiseen mytologiaan. Kolme erinomaisen etevää lasta, jotka etsivät omaa polkuaan aikuistuessaan sekä katsaus Suomen historiaan, jossa katovuodet, sairaudet, sodat ja luonnonolojen vaihtelut uhkaavat hengissä selviytymistä. En mitenkään malta jälleen odottaa viidettä osaa! Toivottavasti sarjasta tehdään elokuvia Harry Potter -tyyliin 🙏