"Kahdella Michelin-tähdellä koristeltu keittiömestari Hans Välimäki seisoi epämiellyttävästi mukavuusympyräni sisäpuolella ja karjui otsasuoni tykyttä - Mitä vittua säkin saatanan pelle kuvittelet oikein tekeväsi?" Näin alkaa Tuomas Vimman Gourmet, posketon romaani, joka sukeltaa gastronomian maailmaan kuin uima-altaalliseen Bollingeria. Päähenkilönä on ranskalaisen kulinaristisuvun vesa, nuori lahjakas kokki, joka on kuitenkin saanut potkut maailman parhaista kokkikouluista arroganssinsa takia. Tämä ei miestä haittaa, kunnes hän huomaa yhtäkkiä olevansa puilla paljailla ja vailla suvun taloudellista tukea. Ja mikä pahinta, kohtalo on ajanut hänet tilanteeseen, jossa hänellä ei ole muita vaihtoehtoja kuin hankkia Michelintähti. Sitä varten tarvitaan kuitenkin muiden muassa kuvankaunis sommelier nimeltä Zwzanna, vapaaherra Filip von Jägerstromp, korkkiviat haistava koira, lauma palermolaisia taskuvarkaita ja ranskalaisen keittiömestarin haamu.
Tuomas Vimma (a pseudonym) is a Finnish author who lives in Helsinki. His debut novel Helsinki 12 (2004) was about arrogant and incompetent AD in an advertising company and drew attention not only because Vimma himself worked as an AD in the 1990's but also because it's written in Helsinki's own slang.
Tavallaan Helsinki-trilogian paras, ehkä siksi, että tässä on eniten juonta ja vähiten nussimista ja kaman vetämistä. Ei kuitenkaan oikein kantanut loppuun.
Parasta poskettomuutta, ihanan ilkeää! Mahtavaa, kun sivut vaan kääntyy itsestään. Mulle toimii, ja jostain syystä ei haittaa saman kaavan toistaminen, just nyt oikeestaan päinvastoin.
Saa suositella vastaavia satiirikkoja. Lisää Vimmaa itseään pistin kirjastosta saman tien varaukseen. Gourmet löytyi eurolla sysmäläiseltä kirpparilta, josta olen aiemmin ostanut eurolla Nabokovia ja Meriluotoa. Tänä vuonna tarttui samaan hintaan mukaan myös Saision Kohtuuttomuus, joka mulla oli aiemmin mutta jonka jouduin heittämään mäkeen kaiken muun omaisuuteni mukana homekatastrofin yhteydessä. Eläköön, maakuntien kirpputorit!
Ennakkoluulot oli kovat kun kaikki sanoo, että tää on ehdottomasti Vimman huonoin kirja, mutta huhhuh mitä tykitystä! Tarina tuhlaajapojasta, joka käyttää elämänsä syömiseen, juomiseen ja naimiseen, mutta saa lopulta just sopivasti nenilleen. Vimman tyyli ympätä jokainen tietämänsä sivistyssana samaan lauseeseen kävi vituttamaan, mutta jossain vaiheessa siihenkin tottui. Ja kun koko kirja oli kuitenkin kirjoitettu pröystäilevän miehen näkökulmasta, oli sanojen käyttö ihan ehkä aiheellistakin.
Loppu oli joko hyvin kaukaa haettu tai laittoman nerokas. Huomenna olen ehkä toista mieltä, nyt kannatan jälkimmäistä vaihtoehtoa.
Tuomas Vimman Helsinki-trilogian päätösosa Gourmet on tylsä. Kirjasta toiseen toistuva itsekeskeisyyden, käsittämättömän snobismin ja pervoilun ihannointi alkaa olla jo niin yllätyksetöntä ja puuduttavaa, että siitä ei saa oikein mitään irti. Ruoanlaiton ja kulinarismin sielu ei voisi enempää olla kadoksissa, joten itse kirjakin jää mitäänsanomattomaksi. Wikipedian mukaan Suomen kirjataiteen komitea valitsi Gourmet’n vuoden 2008 viiden kauneimman kaunokirjan joukkoon. Jollain on raadissa ilmeisesti ollut hauskaa. Omasta mielestäni viiden rumimman kasti olisi ollut lähempänä totuutta. Objektiivisuuden nimissä täytyy kuitenkin myöntää, että jos teos olisi ollut ensimmäinen tutustumiseni Vimman töihin, olisin pelkästä hämmästyksestä varmasti tarjonnut yhden tähden enemmän. Tällaisena se kuitenkin on samaa vanhan toistoa, eikä jaksa hämmästyttää vähääkään.
Aikamoista sanataituruutta: porno- ja ravintola-alan sanastot sujuvasti sekaisin ja vielä päälle tarpeettoman paljon sivistyssanoja. Juoni on sivuseikka, mutta sekin toimii kohtalaisesti. Päähenkilö ihastuttavan inha tapaus. Pitäisiköhän lukea myös Vimman aiemmat Helsinki-trilogian osat?
Itsetarkoituksellisen liioiteltua irrottelua ravintolamaailmasta. Alun jälkeen vitsi alkaa toistamaan itseään ja loppuun pääseminen vaatii ponnistelua.