What do you think?
Rate this book
Vallattomat viettelijät #2
Emily, eli kuinka sukua jatketaan
Hyppäisittekö mieheni housuihin? Ja sitten pudottaisitte ne, kiitos.
Emilyllä on pulma: kartano tarvitsee perillisen, mutta aviomies on tiessään. Onneksi ovelle ilmestyy kirkassilmäinen herra Drake, joka on valmis ottamaan lordi Levinin paikan niin vieraiden edessä kuin sängynverhojen suojassakin. Hilpeän tuhma historiallinen romaani saa 1700-luvun kipinöimään.
Terhi Tarkiaisen tyyli on riemastuttavaa, sopivan ronskia ja kieli poskessa reviteltyä mutta kuitenkin tyylikästä. Kutkuttavasti kuvattuja eroottisia väreitä ja hienosti tekstiin upotettua historian tuntemusta ilman rasittavaa luennointia.
Leena Lehtolainen
Emilyllä on pulma: kartano tarvitsee perillisen, mutta aviomies on tiessään. Onneksi ovelle ilmestyy kirkassilmäinen herra Drake, joka on valmis ottamaan lordi Levinin paikan niin vieraiden edessä kuin sängynverhojen suojassakin. Hilpeän tuhma historiallinen romaani saa 1700-luvun kipinöimään.
Terhi Tarkiaisen tyyli on riemastuttavaa, sopivan ronskia ja kieli poskessa reviteltyä mutta kuitenkin tyylikästä. Kutkuttavasti kuvattuja eroottisia väreitä ja hienosti tekstiin upotettua historian tuntemusta ilman rasittavaa luennointia.
Leena Lehtolainen
394 pages, Hardcover
First published April 4, 2022
3 people are currently reading
79 people want to read
About the author
Terhi Tarkiainen
9 books44 followersTerhi Tarkiainen on kotoisin Lappeenrannasta, sittemmin helsinkiläistynyt, mutta aina karjalainen. Koulutukseltaan hän on humanisti, kirjoittajana kujeileva humoristi ja omaleimainen historiallisen romaanin taituri. Monipuolinen kirjailija tunnetaan niin 1700-luvun brittineidoista kertovasta Vallattomat viettelijät -sarjasta kuin nyky-Suomeen sijoittuvasta Verta hampaissa -vampyyrisarjasta. Jo nuorena Tarkiainen ilmoitti haluavansa Kaari Utrioksi Kaari Utrion paikalle, aikuisena hän on tyytyväinen vain saadessaan seurata perässä.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 25 of 25 reviews
June 9, 2022
Tutustuin Terhi Tarkiaisen kirjoihin viime vuonna, kun luin 1700-luvulle sijoittuvan Kitty, eli kuinka mies tuhotaan -romaanin. Sen jälkeen olikin syytä tutustua myös esikoisteokseen, vampyyriromantiikkaa uusille mutkille laittavaan Pure mua -kirjaan. Nyt Tarkiaisen uusin romaani Emily, eli kuinka sukua jatketaan jatkaa Kittyn jalanjäljissä 1700-luvulle. Vaikka teos nimellään viittaa edeltäjäänsä, se on kuitenkin täysin itsenäinen (Blackstonen apteekin tuotteet sentään vilahtavat tarinassa ohimennen).
Pääosassa on Emily eli paronitar Levin. Hänellä on ongelma: raskaaksi pitäisi tulla ja perillinen tuottaa, muuten aateliskartanolla on edessään vaikeuksia. Aviomiehestä ei ole juuri nyt siittämään jälkeläistä, paroni kun on teillä tietymättömillä. Kun paikalle tupsahtaa paronin etäinen sukulainen herra Drake, Emily näkee miehessä ratkaisun pariinkin ongelmaan. Toinen on vierailulle tunkeva herra Thornsby, joka on tullut tarkkailemaan paronin ja paronittaren avioliiton tilaa erinäisten perimyksellisten seikkojen vuoksi. Toinen on sitten tämä siitoskysymys. Voisiko arvon herra Drake siis ystävällisesti esittää olevansa paroni Levin ja siinä sivussa sitten auttaa Emilyä saamaan perillisen aikaiseksi.
Ehdotus on varsin poikkeuksellinen, mutta Pennymoorin kartanossa on muutakin omaperäistä. Paronin mieltymykset eivät ole aivan tavallisia, eikä Emilykään ihan pakasta vedetty kartanonrouva ole. Tarinassa on luvassa melkoisia käänteitä ennen kuin loppuun päästään. Etenkin loppua kohden vauhti kiihtyy vallan juoksuksi; jos tätä jostain kritisoisi, niin tahdin epätasaisuudesta, alkuun pääseminen vie aikansa ja lopussa on jo vähän kiire. Mutta en valita: hyvin tämäkin toimii.
Kuten edeltäjänsäkin, Emily on hilpeä, törkeä ja ottaa aikakautensa rennosti. Molempien kirjojen pääosassa on nainen, joka tietää mitä haluaa ja on valmis työskentelemään saavuttaakseen tavoitteensa. Kaikki ei vain ole niin helppoa. Tarkiaisen vino huumorintaju puree minuun, vaivihkainen vitsailu toimii erinomaisen hyvin. Emily on myös viehkeän eroottinen (ja paikoin kaartelemattoman suorasukainen). Väkivaltaisuutta ja kidutuksella hekumointia on vähennetty selvästi Kittystä, mutta kyllä tässäkin tilanne käy hetkittäin hurjanpuoleiseksi. Jännitystä siis riittää.
Lämmin – ellei jopa kuuma – suositus tälle romaanille, joka saa 1700-luvan kipinöimään, Terhi Tarkiainen on kyllä mainion viihdyttävä kirjailija.
Pääosassa on Emily eli paronitar Levin. Hänellä on ongelma: raskaaksi pitäisi tulla ja perillinen tuottaa, muuten aateliskartanolla on edessään vaikeuksia. Aviomiehestä ei ole juuri nyt siittämään jälkeläistä, paroni kun on teillä tietymättömillä. Kun paikalle tupsahtaa paronin etäinen sukulainen herra Drake, Emily näkee miehessä ratkaisun pariinkin ongelmaan. Toinen on vierailulle tunkeva herra Thornsby, joka on tullut tarkkailemaan paronin ja paronittaren avioliiton tilaa erinäisten perimyksellisten seikkojen vuoksi. Toinen on sitten tämä siitoskysymys. Voisiko arvon herra Drake siis ystävällisesti esittää olevansa paroni Levin ja siinä sivussa sitten auttaa Emilyä saamaan perillisen aikaiseksi.
Ehdotus on varsin poikkeuksellinen, mutta Pennymoorin kartanossa on muutakin omaperäistä. Paronin mieltymykset eivät ole aivan tavallisia, eikä Emilykään ihan pakasta vedetty kartanonrouva ole. Tarinassa on luvassa melkoisia käänteitä ennen kuin loppuun päästään. Etenkin loppua kohden vauhti kiihtyy vallan juoksuksi; jos tätä jostain kritisoisi, niin tahdin epätasaisuudesta, alkuun pääseminen vie aikansa ja lopussa on jo vähän kiire. Mutta en valita: hyvin tämäkin toimii.
Kuten edeltäjänsäkin, Emily on hilpeä, törkeä ja ottaa aikakautensa rennosti. Molempien kirjojen pääosassa on nainen, joka tietää mitä haluaa ja on valmis työskentelemään saavuttaakseen tavoitteensa. Kaikki ei vain ole niin helppoa. Tarkiaisen vino huumorintaju puree minuun, vaivihkainen vitsailu toimii erinomaisen hyvin. Emily on myös viehkeän eroottinen (ja paikoin kaartelemattoman suorasukainen). Väkivaltaisuutta ja kidutuksella hekumointia on vähennetty selvästi Kittystä, mutta kyllä tässäkin tilanne käy hetkittäin hurjanpuoleiseksi. Jännitystä siis riittää.
Lämmin – ellei jopa kuuma – suositus tälle romaanille, joka saa 1700-luvan kipinöimään, Terhi Tarkiainen on kyllä mainion viihdyttävä kirjailija.
July 22, 2023
Häpeämätöntä viihdettä hyvän maun rajoilta.
August 9, 2022
Terhi Tarkiaisen kirjat ovat kotimaisesta romanttisesta viihteestä aivan ehdottomasti suosikkejani, joten odotin innolla uutuutta Emily eli kuinka sukua jatketaan. Tarkiaisen esikoinen Pure mua on railakkaan mustanhumoristinen vampyyrikirja, johon kerta kaikkiaan rakastuin. Emily kuitenkin jatkaa enemmän Tarkiaisen edellisen kirjan Kitty eli kuinka mies tuhotaan jalan jäljissä, kuten samankaltaisista nimistäkin voi päätellä. Tiedossa on siis taas historiallista romantiikkaa, joskin tummilla ja humoristisilla sävyillä maustettuina. Pastellisen Bridgerton-henkisen kannen ei kannata antaa hämätä siinä, että luulisi Tarkiaisen luopuneen viiltävän terävästä ja nokkelasta huumoristaan. Mukana on myös traagisia, seikkailullisia ja jopa trillerimäisiä elementtejä sekä kiinnostavia historiallisia kuriositeetteja, vaikka eroottisista väristyksistäkin päästään nauttimaan.
Vaikka fantasiafanina Tarkaisen vampyyrit jäänevät suosikeikseni, pidin Emilysta vielä enemmän kuin Kittystä. Kartanomiljöö, salaisuuksien ja petosten verkko ja mainio juoni vetosivat minuun, samoin tykästyin päähenkilö Emilyn topakkaan määrätietoisuuteen. Kirja alkaa siitä, miten nuori kartanonrouva Emily ottaa vastaan komean muukalaisen herra Draken, joka sanoo olevansa etäistä sukua Emilyn aviomiehelle. Aviomies on poissa ja Emily tarttuu tilaisuuteen ja värvää vieraan esittämään aviomiestään selvitäkseen kiusallisesta lakimiehestä, joka tulee selvittämään perintösotkuja. Samalla Emily tuumii myös, että muukalaisesta voisi olla apua toisenkin perillisongelman ratkaisemiseen.
Liikaa Emilysta ei kannata paljastaa etukäteen, sillä teoksen juoni on nautittavampi, jos pääsee kokemaan käänteet ummikkona. Sen kuitenkin lupaan, että Tarkiainen tarjoaa sekä kuumottelua että jännitystä ja hempeämmät, roisimmat ja julmemmat puolet istuvat nätisti rinnan. Goottilaisen lisämausteen tuo Emilyn aviomiehen tieteellinen harrastus ja elektrisiteettikoneet, jotka lymyävät kartanon tornissa parhaaseen tohtori Frankensteinin tyyliin. Rohkeammat historiallisen romantiikan ystävät nauttivat tästä varmasti täysin siemauksin. Toivon kovasti, että tulevaisuudessa saadaan lisää Tarkiaisen kirjoja sekä historiallisen että yliluonnollisen romantiikan genreistä.
Arvio myös blogissa Siniset helmet:https://sinisethelmet.wordpress.com/2...
Vaikka fantasiafanina Tarkaisen vampyyrit jäänevät suosikeikseni, pidin Emilysta vielä enemmän kuin Kittystä. Kartanomiljöö, salaisuuksien ja petosten verkko ja mainio juoni vetosivat minuun, samoin tykästyin päähenkilö Emilyn topakkaan määrätietoisuuteen. Kirja alkaa siitä, miten nuori kartanonrouva Emily ottaa vastaan komean muukalaisen herra Draken, joka sanoo olevansa etäistä sukua Emilyn aviomiehelle. Aviomies on poissa ja Emily tarttuu tilaisuuteen ja värvää vieraan esittämään aviomiestään selvitäkseen kiusallisesta lakimiehestä, joka tulee selvittämään perintösotkuja. Samalla Emily tuumii myös, että muukalaisesta voisi olla apua toisenkin perillisongelman ratkaisemiseen.
Liikaa Emilysta ei kannata paljastaa etukäteen, sillä teoksen juoni on nautittavampi, jos pääsee kokemaan käänteet ummikkona. Sen kuitenkin lupaan, että Tarkiainen tarjoaa sekä kuumottelua että jännitystä ja hempeämmät, roisimmat ja julmemmat puolet istuvat nätisti rinnan. Goottilaisen lisämausteen tuo Emilyn aviomiehen tieteellinen harrastus ja elektrisiteettikoneet, jotka lymyävät kartanon tornissa parhaaseen tohtori Frankensteinin tyyliin. Rohkeammat historiallisen romantiikan ystävät nauttivat tästä varmasti täysin siemauksin. Toivon kovasti, että tulevaisuudessa saadaan lisää Tarkiaisen kirjoja sekä historiallisen että yliluonnollisen romantiikan genreistä.
Arvio myös blogissa Siniset helmet:https://sinisethelmet.wordpress.com/2...
July 23, 2022
Terhi Tarkiaisen kirjallisessa tyylissä on jotain vastustamatonta! Hän yhdistää rempseää huumoria, romantiikkaa, raadollisuutta ja pikkutarkkaa historiallista kuvausta. Myös ilmaisulta ollaan riemukkaasti vinksallaan: jopa sama virke saattaa alkaa romanttisena vuodatuksena ja päättyä nasevan sarkastisesti. Sekoitus toimii, koska kirjailija selvästi tietää mitä tekee ja tuntee kirjallisuuden konventioita.
Emilyssä Tarkiainen kujeilee kartanoromantiikan kustannuksella ja antaa erinomaisen esimerkin siitä, miten kepeä viihde voi samalla olla kirjallisesti kunnianhimoista. Luin kirjan ensin yhdeltä istumalta ahmien saadakseni tietää, miten tarinassa käy. Sitten heti perään toistamiseen, voidakseni nautiskella sen taitavuudesta ja kaikista herkullisista yksityiskohdista.
Emilyssä Tarkiainen kujeilee kartanoromantiikan kustannuksella ja antaa erinomaisen esimerkin siitä, miten kepeä viihde voi samalla olla kirjallisesti kunnianhimoista. Luin kirjan ensin yhdeltä istumalta ahmien saadakseni tietää, miten tarinassa käy. Sitten heti perään toistamiseen, voidakseni nautiskella sen taitavuudesta ja kaikista herkullisista yksityiskohdista.
April 28, 2022
Pääosassa on lady Levin, eli tuttavallisemmin Emily, jolla on ongelma: perillistä kartanoon ei ole. Perillistä sitten yritetään saada keinolla millä hyvänsä. Lähtöasetelma oli mielenkiintoinen, mutta jotenkin tämä ei lähtenyt käyntiin. Tarkiainen kirjoittaa herkullisella tavalla ja hänen henkilöhahmonsa eivät ole niitä ihan perinteisimpiä - josta pidän paljonkin. En tiedä mitä jäi uupumaan, oliko se sitten se, että odotin jotain vuosisadan rakkaustarinaa tai se, että en oikein kiintynyt Emilyyn tai Drakeen. Silti hyvä tarina, odottelen Tarkiaisen "Pure mua" -kirjalle jatkoa, sillä se on ollut tähän astisista ylivoimasesti paras.
May 13, 2022
Sähköistävä lukukokemus!
Kerrassaan herkullisen hersyvää menoa 1700-luvun englantilaisessa maalaiskartanossa. Kuohuttavia käänteitä, tunteiden paloa, vinoa huumoria sekä rikas ja mukaansatempaava tarina.
Kerrassaan herkullisen hersyvää menoa 1700-luvun englantilaisessa maalaiskartanossa. Kuohuttavia käänteitä, tunteiden paloa, vinoa huumoria sekä rikas ja mukaansatempaava tarina.
April 12, 2022
Terhi Tarkiaisen kovasti odotettu EMILY, Tammi 2022, starttaa lukuviikon. Vähintäänkin tuhtinaallisesti ruhtinaallisesti... 04.04.2022. Mm Storytelissä.
⭐⭐⭐⭐⭐
Kirjat 29/2022 #kirjat2022 #kirjavuoteni202 #kirjavuoReni2022 #kirjavuosi2022 #kirjat #sähkökirja #kirjaploki2022
https://t.co/uDGSdx6XPx
Emily eli kuinka sukua jatketaan:140 sivua luettu hersyvää, kuumaa, juonittelevaa ja yhtä makoisaa kuin aikaisempansa. Matkani 70-luvun lopun Angelikasta 80-luvun Amadeukseen, Frankensteiniin ja Valmontiin, 90-luvun Ylpeyteen ja ennakkoluuloon, 00-luvun Jane Eyreen kipinöi⚡⚡⚡ https://t.co/3zANrEfP9o
Myös Rebekka, Vainola, ja rokokoo, Katariina Suuri, I want candy -musiikin sisältävä Marie Antoinette raileri ja Madonnan Vogue -esitys MTV awards 90 ja tietysti Marlene Dietrichin Intohimojen keisarinna...
Terhi Tarkiaisen EMILY ilmestyi tänään, pakkohan oli tämä Alice Cooperin Spark in the Dark kuunnella, Alice Cooper Trashes the wordilta. Muistan kun Alice tuotiin asiaankuuluvasti roska-autolla Epe'sin levykauppaan Mannerheikintiellä, jonot oli valtaisat
https://t.co/42T7J8mr05
⭐⭐⭐⭐⭐
Kirjat 29/2022 #kirjat2022 #kirjavuoteni202 #kirjavuoReni2022 #kirjavuosi2022 #kirjat #sähkökirja #kirjaploki2022
https://t.co/uDGSdx6XPx
Emily eli kuinka sukua jatketaan:140 sivua luettu hersyvää, kuumaa, juonittelevaa ja yhtä makoisaa kuin aikaisempansa. Matkani 70-luvun lopun Angelikasta 80-luvun Amadeukseen, Frankensteiniin ja Valmontiin, 90-luvun Ylpeyteen ja ennakkoluuloon, 00-luvun Jane Eyreen kipinöi⚡⚡⚡ https://t.co/3zANrEfP9o
Myös Rebekka, Vainola, ja rokokoo, Katariina Suuri, I want candy -musiikin sisältävä Marie Antoinette raileri ja Madonnan Vogue -esitys MTV awards 90 ja tietysti Marlene Dietrichin Intohimojen keisarinna...
Terhi Tarkiaisen EMILY ilmestyi tänään, pakkohan oli tämä Alice Cooperin Spark in the Dark kuunnella, Alice Cooper Trashes the wordilta. Muistan kun Alice tuotiin asiaankuuluvasti roska-autolla Epe'sin levykauppaan Mannerheikintiellä, jonot oli valtaisat
https://t.co/42T7J8mr05
May 4, 2022
Emily oli tuttua Tarkiaista edeltävän historiallisen romaanin Kittyn jalanjäljissä. Tarinassa ei turhia sievistellä, ja käänteitä ja juonittelua riittää. Emily tosin oli tempoltaan hieman epätasainen - vaati aikaa että tapahtumat etenivät ja sitten ne etenivätkin vauhdilla. Kuten Kittyssäkin, myös Emilyssä on erittäin autenttisen tuntuista englantilaisen elämän kuvausta 1700-luvun luokkayhteiskunnassa.
August 4, 2023
"Ei, ei, ymmärrätte minut väärin. En tahdo teidän suojelevan minua, vaan toivoin, että voisitte..." Nyt hänen oli pakko tarttua mehiläiskuppiinsa ja ottaa nopea siemaus teetä ennen kuin sai sanottavansa sanotuksi. "Pyydän, että Thornsbyn vierailun ajaksi te, herra Drake, voisitte ottaa aviomieheni paikan."
Emily, paronitar Levin, on pulassa. Aviomies on hukassa, ja kartano on vailla perillistä, ja kaiken tämän lisäksi paroni Levinin sukulaisrouva uhkailee Emilyä vaatimuksilla saada Pennymoorin kartano oman poikansa nimiin. Kuin tilauksesta, komea herra Drake ilmaantuu Emilyn kotiovelle eräänä sateisena iltana, kuin vastauksena ongelmaan jos toiseenkin.
Emily, eli kuinka sukua jatketaan oli hauska ja kepeä historiallinen romaani. Tarkiaisen humoristinen ote historialliseen fiktioon ja hänen tapansa käsitellä naisen aseman ongelmakohtia rehellisesti mutta pitäen samalla kiinni romaanin kepeästä otteesta on viihdyttävää ja kiintoisaa. Pidin siitä, kuinka Emilyn tarina käsitteli tuota karmaisevaa tilannetta johon yläluokan nainen voi joutua epäonnistuessaan ainoassa tehtävässään, perillisen synnyttämisessä. Tämä juonikuvio on minulle historiallisen fiktion suurkuluttajana tuttu, mutta Emilyn ratkaisu ongelmaan oli ilahduttavan omanlaisensa. Pidin myös siitä, kuinka Tarkiainen toi ilmi sen, miten eri tavoin naiset voivat nähdä velvollisuutensa tehdä lapsia miehilleen: joillekin se on elämän suurin onni, joillekin se on riesa josta he eivät voi päästä eroon ja joillekin se on vain silkka velvollisuus. Teoksen omistusteksti – "Äideille ja ei-äideille, silti naisille"– kuvasti minusta hyvin Tarkiaisen pohdintoja. Eräs pieni, mutta ilahduttava yksityiskohta teoksessa oli se, että vain yhdellä lyhykäisellä maininnalla Tarkiainen sitoi Emilyn tarinan Kittyn tarinaan: teoksia ei tarvitse lukea järjestyksessä, eivätkä ne jaa hahmoja, mutta Blackstonen lääkkeiden ja apteekin mainitseminen varmisti, että teokset sijoittuvat samaan universumiin.
Emily on hauska päähenkilö - ei aivan yhtä kiehtovan häiritsevä kuin tämän sisarusteosten sarjan ensimmäisen osan päähenkilö Kitty - ja nautin hänen tarinansa seuraamisesta. Arvostin hänen pragmaattisuuttaan, huvituin hänen epätoivoisista yrityksistään pitää tunteensa kurissa Draken kanssa bisneksiä tehdessään ja mieltäni lämmitti hänen rakkautensa Pennymooria, sen käytäviä, historiaa ja puutarhoja kohtaan. Kirjan edetessä lukija saa tietää, kerros kerrokselta, Emilyn menneisyydestä ja siitä, miten hän päätyi George Worthingtonin paronittareksi, ja vaikka aavistelin joidenkin paljastusten olevan tulessa, nautin hahmon hitaasta paljastumisesta kovasti. Arvasin, että Pidin myös siitä, kuinka teos paljasti hiljalleen enemmän ja enemmän Emilyn avioliitosta. Tykkäsin siitä, kuinka
Drake oli mielenkiintoinen hahmo myös omillaan, ja nautin siitä, miten kaikkea hänessä ei selitetty auki, vaan jätettiin lukijan oman päättelemisen varaan. Esimerkiksi hänen Emilyn ja Draken romanssi oli hauska ja viihdyttävä, ja pidin henkilöiden välisestä kemiasta. Nautin heidän keskusteluistaan, innuendojen täyteisestä flirttailustaan ja siitä, miten heidän välejään hämärsivät lukuisat salaisuudet ja juonittelut. Heidän tarinansa loppu
Emilyn tarinassa sähkö ja kehittyvä sähköteknologia ovat isossa roolissa. Alkuun minusta tuntui, ettei sähkö ja Emilyn aviomiehen kokeilut ole muuta kuin koristuksia, jotka eivät vaikuta suuremmin juonen kulkuun, mutta onneksi lopun lähennellessä, tornin laboratorio ja sen koneet saivat kunnon käyttöä. En ole tutustunut koskaan tarkemmin 1700-luvun lopun ajatuksiin ja ymmärrykseen sähköstä, mutta teoksessa kuvatut kokeet ja esineet, kuten jättivät jälkeensä halun googlailla ja tutustua teemaan tarkemmin.
Suosittelisin Emilyä ilolla kaikille, jotka kaipaavat nopeaa, hupaisaa luettavaa. Emilyn tarina tarjoaa naurua, seksiä, rakkautta, historiallista tiedettä, salaisuuksia ja hieman jännitystäkin.
Emily, paronitar Levin, on pulassa. Aviomies on hukassa, ja kartano on vailla perillistä, ja kaiken tämän lisäksi paroni Levinin sukulaisrouva uhkailee Emilyä vaatimuksilla saada Pennymoorin kartano oman poikansa nimiin. Kuin tilauksesta, komea herra Drake ilmaantuu Emilyn kotiovelle eräänä sateisena iltana, kuin vastauksena ongelmaan jos toiseenkin.
Emily, eli kuinka sukua jatketaan oli hauska ja kepeä historiallinen romaani. Tarkiaisen humoristinen ote historialliseen fiktioon ja hänen tapansa käsitellä naisen aseman ongelmakohtia rehellisesti mutta pitäen samalla kiinni romaanin kepeästä otteesta on viihdyttävää ja kiintoisaa. Pidin siitä, kuinka Emilyn tarina käsitteli tuota karmaisevaa tilannetta johon yläluokan nainen voi joutua epäonnistuessaan ainoassa tehtävässään, perillisen synnyttämisessä. Tämä juonikuvio on minulle historiallisen fiktion suurkuluttajana tuttu, mutta Emilyn ratkaisu ongelmaan oli ilahduttavan omanlaisensa. Pidin myös siitä, kuinka Tarkiainen toi ilmi sen, miten eri tavoin naiset voivat nähdä velvollisuutensa tehdä lapsia miehilleen: joillekin se on elämän suurin onni, joillekin se on riesa josta he eivät voi päästä eroon ja joillekin se on vain silkka velvollisuus. Teoksen omistusteksti – "Äideille ja ei-äideille, silti naisille"– kuvasti minusta hyvin Tarkiaisen pohdintoja. Eräs pieni, mutta ilahduttava yksityiskohta teoksessa oli se, että vain yhdellä lyhykäisellä maininnalla Tarkiainen sitoi Emilyn tarinan Kittyn tarinaan: teoksia ei tarvitse lukea järjestyksessä, eivätkä ne jaa hahmoja, mutta Blackstonen lääkkeiden ja apteekin mainitseminen varmisti, että teokset sijoittuvat samaan universumiin.
Emily on hauska päähenkilö - ei aivan yhtä kiehtovan häiritsevä kuin tämän sisarusteosten sarjan ensimmäisen osan päähenkilö Kitty - ja nautin hänen tarinansa seuraamisesta. Arvostin hänen pragmaattisuuttaan, huvituin hänen epätoivoisista yrityksistään pitää tunteensa kurissa Draken kanssa bisneksiä tehdessään ja mieltäni lämmitti hänen rakkautensa Pennymooria, sen käytäviä, historiaa ja puutarhoja kohtaan. Kirjan edetessä lukija saa tietää, kerros kerrokselta, Emilyn menneisyydestä ja siitä, miten hän päätyi George Worthingtonin paronittareksi, ja vaikka aavistelin joidenkin paljastusten olevan tulessa, nautin hahmon hitaasta paljastumisesta kovasti. Arvasin, että Pidin myös siitä, kuinka teos paljasti hiljalleen enemmän ja enemmän Emilyn avioliitosta. Tykkäsin siitä, kuinka
Drake oli mielenkiintoinen hahmo myös omillaan, ja nautin siitä, miten kaikkea hänessä ei selitetty auki, vaan jätettiin lukijan oman päättelemisen varaan. Esimerkiksi hänen Emilyn ja Draken romanssi oli hauska ja viihdyttävä, ja pidin henkilöiden välisestä kemiasta. Nautin heidän keskusteluistaan, innuendojen täyteisestä flirttailustaan ja siitä, miten heidän välejään hämärsivät lukuisat salaisuudet ja juonittelut. Heidän tarinansa loppu
Emilyn tarinassa sähkö ja kehittyvä sähköteknologia ovat isossa roolissa. Alkuun minusta tuntui, ettei sähkö ja Emilyn aviomiehen kokeilut ole muuta kuin koristuksia, jotka eivät vaikuta suuremmin juonen kulkuun, mutta onneksi lopun lähennellessä, tornin laboratorio ja sen koneet saivat kunnon käyttöä. En ole tutustunut koskaan tarkemmin 1700-luvun lopun ajatuksiin ja ymmärrykseen sähköstä, mutta teoksessa kuvatut kokeet ja esineet, kuten jättivät jälkeensä halun googlailla ja tutustua teemaan tarkemmin.
Suosittelisin Emilyä ilolla kaikille, jotka kaipaavat nopeaa, hupaisaa luettavaa. Emilyn tarina tarjoaa naurua, seksiä, rakkautta, historiallista tiedettä, salaisuuksia ja hieman jännitystäkin.
June 14, 2022
No ei ollut ihan mun kuppi teetä, vaikka sinänsä ihan viihdyttävä tarina. Todella paljon lukukokemus kärsi tahdin epätasaisuudesta: alku venyi ja vanui, lopussa mentiin salamana (pun intended). Lisäksi päähenkilöiden välinen kemia jäi kyllä todella heikkojen kohtaamisten varaan. En ole houkuttunut tutustumaan muuhun kirjailijan tuotantoon.
July 20, 2023
Terhi Tarkiainen ei petä! Melkoisen reipasta ja roisia menoa 1700-luvun kartanossa Devonshiressä. Tarkiaisella on tyylitajua, huumoria ja rohkeutta. Ja vahva nainen päähenkilönä.
Emilyssä kirjan alkupuoli muistutti ihan perinteistä romaania eli kesti aikansa (vähän liian kauan) ennen kuin päästiin vauhtiin...
Miinusta kirjan kannesta, joka tarjoaa kuitenkin väärän mielikuvan. Tämä ei ole mitään kioskikirjallisuutta.
Emilyssä kirjan alkupuoli muistutti ihan perinteistä romaania eli kesti aikansa (vähän liian kauan) ennen kuin päästiin vauhtiin...
Miinusta kirjan kannesta, joka tarjoaa kuitenkin väärän mielikuvan. Tämä ei ole mitään kioskikirjallisuutta.
September 4, 2023
Terhi Tarkiaisen tyyli, kerronta ja ennalta-arvaamattomat juonikuviot pitävät otteessaan jokaisessa hänen teoksessaan - koskaan ei voi tietää kuka puhuu totta ja mitä tapahtuu, mikä laittaa lukijan ahmimaan kirjan (tai tapauksessani nautiskelemaan lukemalla vähitellen ettei kirja lopu kesken). Tämä sähäkkä sähköinen teos on ehdoton suosikkini Terhin 1700-luvun Englantiin sijoittuvista kirjoista❤️
November 22, 2022
Hauskaa, kevyttä, viihdyttävää!
December 26, 2022
Olen tykännyt kovasti Terhi Tarkiaisen aikaisemmista kirjoista ja tämäkin kolahti. Sopivasti historiaa, rakkautta ja toimintaa. Tarinassa on jotain vinoutunutta sen olematta kuitenkaan liian outo ja (mustaa) huumoria on sopivasti.
March 22, 2023
Vaikka Pure mua on edelleen Tarkiaiselta itselleni Se kirja joka räjäytti potin, pääni ja käsitykseni Suomen historiasta, olen myös kokonaisvaltainen fani.
Historiallinen seikkailu, feministinen kikkailu, uskomattomat juonirakennelmat, eroottinen pikkutuhmuus ja räväkkä prnahtava rohkeus viihdyttävät, naurattavat ääneen ja vähän villiinnyttävät mielikuvitusta <3. Onneksi kustantajan luettelosta bongasin jo seuraavan!
Historiallinen seikkailu, feministinen kikkailu, uskomattomat juonirakennelmat, eroottinen pikkutuhmuus ja räväkkä prnahtava rohkeus viihdyttävät, naurattavat ääneen ja vähän villiinnyttävät mielikuvitusta <3. Onneksi kustantajan luettelosta bongasin jo seuraavan!
March 22, 2023
Sekoileva kirja, jossa leikitellään perinteisten romanttisen komedian juonikuvioilla ja oikeasti yllättävillä käänteillä.
August 21, 2022
Tarkiainen ei petä tälläkään kertaa. Kielellisesti pätevä, yllätyksellinen juoni, huumoria jonka alla kuitenkin vakaviakin sävyjä (lapsettomuus). Pidin ehkä hieman enemmän Kittystä koska Emily jäi varsinkin kirjan alkupuolella hieman etäiseksi, mutta kyllä tämäkin oli erinomaista viihdettä. Harmi että kustantamo muutti Kittyn upean kannen teeman halvemman näköiseksi, Tarkiaisen tuotanto ansaitsisi asiallisemmat kannet eikä näin harlekiinimaisia.
August 31, 2022
En tiedä mitä odotin, mutten ainakaan tätä…
Ahmin koko teoksen yhden yön aikana. Voin siis sanoa, että viihdyin. Tarkiaisen kerronta pitää otteessaan - se on takuuvarmaa. Tarinalla tuntui kuitenkin olevan identiteettikriisi jokaisessa luvussa. Onko kyseessä jännäri? Murhamysteeri? Eroottinen novelli? Ratkiriemukas komedia? Jos jotakin, niin viihdyttävä. Ei sen enempää, eikä sen vähempää; kaikella hyvällä ja pahalla.
Ahmin koko teoksen yhden yön aikana. Voin siis sanoa, että viihdyin. Tarkiaisen kerronta pitää otteessaan - se on takuuvarmaa. Tarinalla tuntui kuitenkin olevan identiteettikriisi jokaisessa luvussa. Onko kyseessä jännäri? Murhamysteeri? Eroottinen novelli? Ratkiriemukas komedia? Jos jotakin, niin viihdyttävä. Ei sen enempää, eikä sen vähempää; kaikella hyvällä ja pahalla.
May 10, 2022
Rikkaasti kuvailtu teos, jossa Emily tekee kaikkensa, jotta sukukartano pysyy hänen kotinaan. Tässä oli hyvät ainekset, mutta raskassoutuisuus vaivasi hieman.
July 23, 2022
Tarkiaisen huumori ja äly ovat kirjan parasta antia. Tarinan alku oli turhan puuduttava, eikä päähenkilöiden kemia tuntunut autenttiselta, silti ahmaisin kirjan on kerralla eli kyllä siinä imua oli.
May 2, 2024
Viihdyttävä historiallisiin teemoihin uppoutuva lomalukeminen. Kevyttä hömppää (hömppää väheksymättä). Luen joskus toisenkin!
October 6, 2022
Tämän kirjan arvioiminen on itselleni yksi vaikeimmista. Tarkiaisen teoksessa oli paljon hyviä ja raikkaita elementtejä, ja sitten niitä, jotka sai lukukokemuksen tökkimään. Ei ihan 4 tähden arvoinen, vaan 3,5.
Tässä nyt lyhyesti + ja -
+ kiinnostava menneisyyteen sijoittuva tarina, jossa avataan aatelisnaisen kipukohtia.
+ tieteen historiaa (kannattaa lukea myös kirjan loppusanat)
+ yllättäviä juonenkäänteitä. Mukavaa lukea teos, jonka etenemistä ei osaa aina ennalta odottaa
+ valloittavat pääroolit
+ lukujen otsikointi
- tarinan tempo epätasainen. Alku hidas ja loppu todella vauhdikas. Toisinaan vähän sekava.
- seksuaalinen kuvasto kirjan loppuosiossa inhottavaa
- tunnistan huumorin, mutta harvoin se saa nauramaan tai hymyilemään.
Suosittelen silti lukemaan. Teos on tyyliltään ainutlaatuinen ja vie kyllä lukijan mennessään.
Tässä nyt lyhyesti + ja -
+ kiinnostava menneisyyteen sijoittuva tarina, jossa avataan aatelisnaisen kipukohtia.
+ tieteen historiaa (kannattaa lukea myös kirjan loppusanat)
+ yllättäviä juonenkäänteitä. Mukavaa lukea teos, jonka etenemistä ei osaa aina ennalta odottaa
+ valloittavat pääroolit
+ lukujen otsikointi
- tarinan tempo epätasainen. Alku hidas ja loppu todella vauhdikas. Toisinaan vähän sekava.
- seksuaalinen kuvasto kirjan loppuosiossa inhottavaa
- tunnistan huumorin, mutta harvoin se saa nauramaan tai hymyilemään.
Suosittelen silti lukemaan. Teos on tyyliltään ainutlaatuinen ja vie kyllä lukijan mennessään.
February 26, 2023
Outo lukukokemus. Aloin lukea kirjaa luullen saavani kunnon kevyttä hömppää ja seksiä, mutta en saanutkaan. Kirjassa oli todella ahdistaviakin juttuja, kuten ja muita. Yllättävän paljon myös sai Drake anteeksi (ja joo tiedän, tämä oli kai pohjimmiltaan rakkausromaani, mutta kuitenkin). Itse olisin heittänyt äijän kartanolle.
Lopputulema: jätti aika kylmäksi. Juonenkäänne oli ihan mielenkiintoinen, ja rakastan lukea historiallisia romaaneja kartanoista ja linnoista!
Lopputulema: jätti aika kylmäksi. Juonenkäänne oli ihan mielenkiintoinen, ja rakastan lukea historiallisia romaaneja kartanoista ja linnoista!
July 11, 2023
1700-luvun kuvaus ihanaa, mutta juoni sekalainen ja outo.
December 18, 2022
Terhi Tarkiainen on yllättänyt minut sillä, että todellakin voin nauttia romanttisesta viihdekirjallisuudesta! Hän kirjoittaa genreä näkyvällä rakkaudella, nokkelasti kieltä käyttäen ja karttaen tylsiä kliseitä. Emilyä ei voi haukkua ennalta-arvattavaksi tai kliseiseksi sitten mitenkään. Tarkiaisen naiset ovat ihana monitahoisia, ja miehet joskus jopa ihan siedettäviä 😆 Tässä uusimmassa kirjassa suurimpana ongelmana minulle oli juoni, mutta ei sekään huono ollut. Ehkä vain vähän kauan paikallaan jankkaava, tai ehkä jopa liian kauas jonnekin sivuteille eksyvä? Joka tapauksessa välillä se kadotti minut - ei sillä tavalla ettenkö olisi pysynyt kärryillä, vaan sillä tavalla että välillä lukumotivaatiota piti hakea. Tunnelmaa tästä ei tosin puutu, ja hahmoista tosiaan pidin kovasti. Minun makuuni Tarkiainen kirjoittaa mukavan nokkelalla tyylillä ilman että siihen ärsyyntyy. Ei paras kirjailijaltaan, mutta lukemisen arvoinen!
Displaying 1 - 25 of 25 reviews