What do you think?
Rate this book
80-luvulle sijoittuva hevinkuunteluromaani, josta puuttuu jälkiviisaus: jotain niin hurmaavan itsestään selvää, että sellaisen puuttuminen kirjallisuudestamme ei ole edes ihme.
Jeppis alkaa elokuussa 1983, jolloin Tommi aloittaa koulun. Osa uusista ystävistä muuttuu vihollisiksi, osa pysyy mukana. Tommi rakastuu KISS-yhtyeeseen, rakentaa kerrostalon pienemmille pojille ansoja, haaveilee strippisarjan saamisesta paikallislehteen ja tapailee sukkadiskoaskeleita.
Lumilinnatyömaa paljastaa lasten ankaran hierarkian ja aikuisilta salatun julmuuden. Leikkejä itseoikeutetusti johtavan Hiltskan kaverina Tommi pääsee varapomon asemaan, mutta orjan lepotauko on vain puoli minuuttia.
Luokaltapääsylahjaksi saadun Commodore 64 -tietokoneen kasettinauhuri ei toimi. On jaksettava odottaa maanantaihin.
Tommi Liimatan (s. 1976) viides romaani tapahtuu 1980-luvun Pietarsaaressa, ruotsinvoittoisella Keski-Pohjanmaalla, missä lestadiolaisuus on voimissaan ja Schaumanin paperitehdas suurin työllistäjä.
Jeppis alkaa elokuussa 1983, jolloin Tommi aloittaa koulun. Osa uusista ystävistä muuttuu vihollisiksi, osa pysyy mukana. Tommi rakastuu KISS-yhtyeeseen, rakentaa kerrostalon pienemmille pojille ansoja, haaveilee strippisarjan saamisesta paikallislehteen ja tapailee sukkadiskoaskeleita.
Lumilinnatyömaa paljastaa lasten ankaran hierarkian ja aikuisilta salatun julmuuden. Leikkejä itseoikeutetusti johtavan Hiltskan kaverina Tommi pääsee varapomon asemaan, mutta orjan lepotauko on vain puoli minuuttia.
Luokaltapääsylahjaksi saadun Commodore 64 -tietokoneen kasettinauhuri ei toimi. On jaksettava odottaa maanantaihin.
Tommi Liimatan (s. 1976) viides romaani tapahtuu 1980-luvun Pietarsaaressa, ruotsinvoittoisella Keski-Pohjanmaalla, missä lestadiolaisuus on voimissaan ja Schaumanin paperitehdas suurin työllistäjä.
Audiobook
First published January 1, 2014
18 people are currently reading
102 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 25 of 25 reviews
May 22, 2022
Takakannessa tämä on tiivistetty täydellisesti, joten mitä sitä muuta kirjoittamaan: "80-luvulle sijoittuva hevinkuunteluromaani, josta puuttuu jälkiviisaus. Jotain niin hurmaavan itsestään selvää, että sellaisen puuttuminen kirjallisuudestamme ei ole edes ihme."
Hyvä kirja.
Hyvä kirja.
August 4, 2022
Sympaattinen, lämminhenkinen ja nostalginen retki 80-luvulle.
April 5, 2022
Vähän liikaa KISSiä. Muuten kova!
November 29, 2021
No olihan tämä nyt hauska kirja! Taisipa olla myös mun ensimmäinen Liimatta ja tykkäsin hänen tyylistään. Erityisesti diggailin kirjassa monista lapsuuden kasari ja ysäri asioista, sanonnoista, englannin lausumisesta ja tietysti tarinoista ja kokemuksista rokin ja hevin laskeutuessa Suomeen. Aika useita kertoja oli pakko ottaa lyhyt breikki koska nauratti niin älyttömästi. Tämä kirja oli ehdottomasti hyvän tuulen kirja mulle.
September 14, 2018
Been meaning to read this forever.
Like Tommi Liimatta, I spent my childhood in Jeppis too. Jeppis is a nickname for Pietarsaari. He is also a musician and a writer like me, so I feel like we are kindred spirits.
This was a beautiful depiction of what it feels like to be a kid. A wonderful coming-to-age story that had it all. And growing up in Pietarsaari, I can assure that he captured the true essence of the city.
Also: enjoyed the parts with KISS and other "heavy metal" of the time, wonderful stuff, to me at least.
Lot of familiar people: my old teacher, my godfather Tumba, my mother's friends (I think) and my friend's uncle etc.
Lot of familiar places: our old rehearsal space, my old school, my old neighbourhoods (lived in 15+ addresses in Pietarsaari), swimming spots, kiosks etc.
I remember meeting Tommi's kid brother at a house party when I was a teen. I'm hoping to meet Tommi someday. And I'm really looking forward to reading the second part.
The only negative thing about this is that I can't write my own memoir of the Pietarsaari I knew when I was a kid, as it's done (and in a good way).
Thanks, Tommi! Jeppis Rock City!
Like Tommi Liimatta, I spent my childhood in Jeppis too. Jeppis is a nickname for Pietarsaari. He is also a musician and a writer like me, so I feel like we are kindred spirits.
This was a beautiful depiction of what it feels like to be a kid. A wonderful coming-to-age story that had it all. And growing up in Pietarsaari, I can assure that he captured the true essence of the city.
Also: enjoyed the parts with KISS and other "heavy metal" of the time, wonderful stuff, to me at least.
Lot of familiar people: my old teacher, my godfather Tumba, my mother's friends (I think) and my friend's uncle etc.
Lot of familiar places: our old rehearsal space, my old school, my old neighbourhoods (lived in 15+ addresses in Pietarsaari), swimming spots, kiosks etc.
I remember meeting Tommi's kid brother at a house party when I was a teen. I'm hoping to meet Tommi someday. And I'm really looking forward to reading the second part.
The only negative thing about this is that I can't write my own memoir of the Pietarsaari I knew when I was a kid, as it's done (and in a good way).
Thanks, Tommi! Jeppis Rock City!
September 20, 2017
Tarinaahan tässä ei ole nimeksikään, ja kun en ole Kiss-fani, nekään selostukset eivät uppoa, mutta 80-luvun jeppisläisenä nostalgia-arvo on korkea.
August 4, 2022
Haikein mutta tyytyväisin mielin viimeistelin Tommi Liimatan elämäkerrallisen lapsuustarinan junassa. Tommi Liimatta (s. 1976) on tullut tutuksi Absoluuttinen Nollapiste -yhtyeen laulajana, säveltäjänä ja sanoittajana. Muusikon töiden lisäksi Liimatta on kirjoittanut romaaneja, esiintynyt Ylen radio-ohjelmissa sekä MTV3:n Lego Masters Suomi —tv-ohjelman ensimmäisellä kaudella.
Jeppis-romaani kertoo Tommi Liimatta -nimisen pojan elämästä Pietarsaaressa elokuusta 1983 toukokuuhun 1987 — eli peruskoulun neljä ensimmäistä lukuvuotta lomineen. Tommi asuu kolmestaan kerrostalossa isänsä ja äitinsä kanssa. Päivät kuluvat naapuruston lasten tai koulutovereiden kanssa leikkiessä. Legoilla rakentelu, majojen rakentelu, polkipyörillä rällääminen sekä pikkuautot herättivät itsessänikin lämpimiä muistoja. Kenties eniten fiilistelin kirjaa lukiessa oman lapsuuteni kokemusta siitä, että aina kun oli tylsää, saattoi mennä pihalle — tutkimaan, mitä tai ketä löytyy. Lähimmät naapuruston lapset muovautuivat leikkikavereiksi jotakuinkin automaattisesti, koulussa oli sitten eri kaverit omalta vuositasolta ja laajemmalta alueelta.
Romaanissa Liimatta kuvaa myös ainutlaatuisen tarkasti ensikosketuksiaan musiikkiin. Isän hankkima Abba-levy vaihtuu vaivihkaa jännittävän Kiss-yhtyeen tuotantoon. Rock-jumalat Gene, Paul, Ace ja Peter solahtavat sujuvasti osaksi romaania. Myös W.A.S.P. ja Mötley Crüe puhuttelivat aikakauden lapsia. Ei voi todeta muuta kuin, että onpa kunnollista!
Tommi Liimatan Jeppis painii mielestäni kirjailijan omasta elämästä kertovien romaanien tuotannossa Kalle Päätalon kanssa samassa sarjassa. Maailma on kuvattu lapsen näkökulmasta upealla tavalla. Tähän romaaniin voi varmasti moni samaistua, vaikka olisikin syntynyt vähän myöhemmin.
Romaania lukiessa törmäsin myös hauskaan faktaan: minun äitini ja Liimatan äiti ovat molemmat kotoisin samalta kylältä — Hiisijärveltä, joka kuuluu Ristijärven kuntaan. Äitini tiesi kertoa, että edesmennyt isoäitini tunsi Liimatan isovanhemmat. Romaanissa Tommi perheineen vierailee Hiisijärven mummolassa.
Jeppis-romaani kertoo Tommi Liimatta -nimisen pojan elämästä Pietarsaaressa elokuusta 1983 toukokuuhun 1987 — eli peruskoulun neljä ensimmäistä lukuvuotta lomineen. Tommi asuu kolmestaan kerrostalossa isänsä ja äitinsä kanssa. Päivät kuluvat naapuruston lasten tai koulutovereiden kanssa leikkiessä. Legoilla rakentelu, majojen rakentelu, polkipyörillä rällääminen sekä pikkuautot herättivät itsessänikin lämpimiä muistoja. Kenties eniten fiilistelin kirjaa lukiessa oman lapsuuteni kokemusta siitä, että aina kun oli tylsää, saattoi mennä pihalle — tutkimaan, mitä tai ketä löytyy. Lähimmät naapuruston lapset muovautuivat leikkikavereiksi jotakuinkin automaattisesti, koulussa oli sitten eri kaverit omalta vuositasolta ja laajemmalta alueelta.
Romaanissa Liimatta kuvaa myös ainutlaatuisen tarkasti ensikosketuksiaan musiikkiin. Isän hankkima Abba-levy vaihtuu vaivihkaa jännittävän Kiss-yhtyeen tuotantoon. Rock-jumalat Gene, Paul, Ace ja Peter solahtavat sujuvasti osaksi romaania. Myös W.A.S.P. ja Mötley Crüe puhuttelivat aikakauden lapsia. Ei voi todeta muuta kuin, että onpa kunnollista!
Tommi Liimatan Jeppis painii mielestäni kirjailijan omasta elämästä kertovien romaanien tuotannossa Kalle Päätalon kanssa samassa sarjassa. Maailma on kuvattu lapsen näkökulmasta upealla tavalla. Tähän romaaniin voi varmasti moni samaistua, vaikka olisikin syntynyt vähän myöhemmin.
Romaania lukiessa törmäsin myös hauskaan faktaan: minun äitini ja Liimatan äiti ovat molemmat kotoisin samalta kylältä — Hiisijärveltä, joka kuuluu Ristijärven kuntaan. Äitini tiesi kertoa, että edesmennyt isoäitini tunsi Liimatan isovanhemmat. Romaanissa Tommi perheineen vierailee Hiisijärven mummolassa.
June 30, 2019
Pikkupojan sisäistä maailmaa alakouluvuosilta. Miellyttävää ja humoristista luettavaa. Lapsen ajatuksenjuoksu on erinomaisesti kuvattu, ja jutut olivat samaistuttavia omasta lapsuudesta, vaikka kirjassa olivatkin ajallisesti 10 vuotta liian aikaisin omaan lapsuuteen nähden. Loppua kohden alkoi tuntua, että kirja oli liian pitkä, kun mitään ei varsinaisesti tapahtunut, mikä oli toki myös kirjan ansio, että sisältö oli niin viihdyttävää niin pitkään ilman, että päähenkilölle tapahtui oikeastaan mitään.
September 9, 2017
Kirjassa ei tapahdu paljon mitään, mutta samalla oikeastaan ihan kaikki. Ihmeen paljon samastuin pikkupojan elämään 80-luvun Pietarsaaressa. Kerronnan ihastuttavan aito pikkuvanhuus ja lapsen elämänpiirin pienten asioiden valtavuus huvittivat lämpimän nostalgisella tavalla, kun niiden kautta tavoitti omia tuttuja kokemuksia, vaikka omat lapsuusmuistoni ovatkin vähän myöhemmältä ajalta pikkutyttöelämästä Hämeenlinnassa.
August 28, 2015
Jeppis rock city! Kuin Boyhood, mutta parempi ja kirjaformaatissa. Kävin itse saman ala-asteen (tiedän paikan kamalan, Ristikarin vankilan vankilan) 90-luvun alussa ja kersoina kaikki tosiaan puhuivat samaan tyyliin kuin kirjan pojat. Hauska lukukokemus, suosittelen!
July 16, 2017
Leekokaupunki 80-luvulla leikin, kolttosten, arkielämän, Kiss-yhtyeen ja kasvun näkökulmasta. Oivaltavaa itseironiaa, lämminhenkinen teos.
February 12, 2019
Ei tämä nyt mikään Taisteluni ollut.
Lasten maailma on julma ja vastenmielinenkin. Kissin levyjen biisilistojen läpikäyminen ja arvosteleminen on tylsää, ja etenkin siinä kertojan ala-astelaisuus käy epäuskottavaksi. TV-ohjelmatietojen tasoisen ajankuvan romaaniin lunttaaminen on aika köyhä yritys tavoitella lukijan muistojen narunpäitä nyittäviksi.
Lasten maailma on julma ja vastenmielinenkin. Kissin levyjen biisilistojen läpikäyminen ja arvosteleminen on tylsää, ja etenkin siinä kertojan ala-astelaisuus käy epäuskottavaksi. TV-ohjelmatietojen tasoisen ajankuvan romaaniin lunttaaminen on aika köyhä yritys tavoitella lukijan muistojen narunpäitä nyittäviksi.
June 30, 2022
Liimatan lapsuusromaani tarjoilee kasarinostalgiaa. Olen itse elänyt ala-asteaikani yllättävänkin samanlaisessa kulttuuriympäristössä, vaikkakin eri puolella Suomea ja hieman myöhemmin.
Tästä jäi ihan sympaattinen fiilis, mutta jos ei ole kiinnostunut kasarirokkibändeistä ja etenkään Kiss-yhtyeen diskografiasta, kirja on monin paikoin myös puuduttava ja etäinen.
Tästä jäi ihan sympaattinen fiilis, mutta jos ei ole kiinnostunut kasarirokkibändeistä ja etenkään Kiss-yhtyeen diskografiasta, kirja on monin paikoin myös puuduttava ja etäinen.
September 10, 2025
Tommin omaelämäkerran ensimmäisessä osa kattaa koululuokat 1-4 Pietarsaaressa (Jeppis). Kovasti kuunnellaan Kiss:iä ja tehdään jekkuja kerrostalossa asuville vielä pienemmille pojille. Kyllähän tässä omakin lapsuus tuli mieleen, koska hyvin samanlaisissa kuvioissa mentiin.
Ehkä hieman olisi voinut tiivistää.
Ehkä hieman olisi voinut tiivistää.
March 7, 2023
Luin Rollon ensin, koska olin luulossa ettei Liimatan lapsuus olisi kiinnostavaa luettavaa. Väärässä olin. Liimatta seikkailee ystäviensä kanssa ja kuuntelee heviä. Mielettömän hauska. Suosikki Liimatan kirjoista.
September 18, 2025
Tää kirja ei ehkä vaan ollu mulle. Jätin kesken puolen välin jälkeen kun tuli taas pikkupoikien pippelijuttuja. Tosi hurmaavaa ajankuvaa ja vakuuttavasti kuvataan lapsen maailmaa, mutta ei sellasta näi paksua kirjaa jaksa lukea.
February 26, 2026
Sympaattinen ja suorastaan nerokas kirja.
Juuri sellaista pikkupoikien tajunnanvirtaa kuin muistan sen olleen itsellänikin. Unohtakaan kaikki Knausgårdin Taisteluni- kirjat, meillä on Liimatta.
Juuri sellaista pikkupoikien tajunnanvirtaa kuin muistan sen olleen itsellänikin. Unohtakaan kaikki Knausgårdin Taisteluni- kirjat, meillä on Liimatta.
April 23, 2024
Diggasin Tommi Liimatan kirjoittamasta Sami Yaffan Tie taipuu -elämäkerrasta, joten Jeppis oli ollut lukulistalla jo pidempään. Kirja on ilmestynyt 2014, ja se on saanut jo jatko-osankin, joten kovin ajankohtaisena kirjabloggaajana en tällä kertaa ole liikkeellä.
Tietämättömille: Jeppis on Pietarsaaren eli Jakobsstadin lempinimi, ja Jeppis-kirja kertoo Tommi-nimisen nuoren miehen elämästä vuosina 1983-1987. Tommi Liimatta taas on paitsi kirjailija, myös mainion Absoluuttinen Nollapiste -yhtyeen NOKKAHAHMO.
Olin itse luullut, että Tommi Liimatta on kotoisin jostain päin Lappia, ja pikainen googlaus paljasti, että tämä luulo on luultavasti lähtöisin Absojen Rovaniemi-juurista. Kirjassa ei tosin alleviivata omaelämäkerrallisuutta, eikä se varsinaisesti ole Jeppiksen pointtikaan, mutta 1980-luvun Pietarsaaren yksityiskohtaisuus on niin runsasta, että tuntuisi oudolta jos Liimatta olisi tutkimustyön kautta halunnut luoda näin aidon tuntuisen ympäristön kasvuromaanilleen, eikä käyttänyt suoraan omia kokemuksiaan.
Kirjan tyyli on hyvin toteavaa. Takakannessa se mainostaa olevansa "hevinkuunteluromaani ilman jälkiviisautta", mikä on mainio kuvaus. Kirjan suurin ongelma on kuitenkin se, ettei toteavuuden taakse ole jäänyt oikein mitään, paitsi erittäin tarkka ajankuva.
Kirjassa ei ole juonta, mikä ei toki ole minulle mikään hyvän kirjan edellytys, mutta kun ensimmäisten kouluvuosien tarkan kuvailun jälkeen ei käteen jää muuta kuin ajatus siitä, että muutamaa vuotta myöhemmin ala-asteen itse aloittaneena voi todeta havaintojen olevan tarkkoja, miettii miksei tämä ole vahvemmin muistelmallinen teos.
Luultavasti siksi, etteivät kaikki tapahtumat ole Liimatalle itselleen sattuneita, tai että muut henkilöt ovat yhdistelmiä monista ihmisistä eikä totuuteen pyrkiminen ollut tärkein päämäärä. Romaanimuoto lienee tällöin hedelmällisempi, mutta itselle askeettisen dokumentaarinen linja ei kyllä tippunut.
Kuten todettua, ajankuvana ja yksityiskohdissa Jeppis on parhaimmillaan. Alemman keskiluokan lapsena itsekin kasvanut voin samaistua melkein kaikkeen Tommin elämässä. Mitään hienoa ja kallista ei edes viitsi pyytää, mutta onneksi on hienoja halvempiakin juttuja. Tai joululahjarahaa. Ja tyhjiä C-kasetteja joille kopioida musaa. Tommin ja ystäviensä intohimon kohde tosin on KISS, melko lailla puoliksi ulkomusiikillisista ja puoliksi musiikillisista syistä. Minulle Metallica ja 1990-luvulle tultaessa kaikki synkempi toimi paremmin. KISS oli sellaista pelleilyä.
Muutamassa kohdassa kirjailija rohkenee laittaa lapsen mieleen suurempiakin ajatuksia, kuten neljännellä luokalla kun Tommi huomaa olevansa aiempaa vakavampi. Lähestyvä teini-ikä heijastuu käytökseen, ja lapsi itsereflektoi niillä työkaluilla joita hänellä on. Mutta muuten kirja etenee kronologisesti kuukausi kerrallaan läpi niitä samoja leikkejä kavereiden kanssa ja hetkiä koululuokassa.
Tavallaan diggailemattomuuteni yllätti, sillä olen aina ajatellut pitäväni vähäeleisestä kerronnasta. Tajusin kuitenkin, että tämän tarinan tasot ovat joko niin yhteiskunnallisia ("tämä oli maailma 1980-luvulla, miltä se näyttää 2010-lukuun verrattuna?") että tulen pohtineeksi niitä oman elämäni kautta, tai sitten tasoja ei yksinkertaisesti ole – eli mainittu dokumentaarinen ote.
Näistä syistä en ihan heti ole Jeppis 2:n tarttumassa. Mutta jälleen: Varsinkin 1980-luvulla kasvaneille varmasti herkullinen katsaus omaan lapsuuteen. Ehkä Jeppis 2:n oletettavasti teini-ikäisessä maailmassa päästään vähän syvempien aiheiden äärelle, elämäkerroissa varhaislapsuus on melkein poikkeuksetta se tylsin osuus, ja tässä oli kyse vain siitä.
Tietämättömille: Jeppis on Pietarsaaren eli Jakobsstadin lempinimi, ja Jeppis-kirja kertoo Tommi-nimisen nuoren miehen elämästä vuosina 1983-1987. Tommi Liimatta taas on paitsi kirjailija, myös mainion Absoluuttinen Nollapiste -yhtyeen NOKKAHAHMO.
Olin itse luullut, että Tommi Liimatta on kotoisin jostain päin Lappia, ja pikainen googlaus paljasti, että tämä luulo on luultavasti lähtöisin Absojen Rovaniemi-juurista. Kirjassa ei tosin alleviivata omaelämäkerrallisuutta, eikä se varsinaisesti ole Jeppiksen pointtikaan, mutta 1980-luvun Pietarsaaren yksityiskohtaisuus on niin runsasta, että tuntuisi oudolta jos Liimatta olisi tutkimustyön kautta halunnut luoda näin aidon tuntuisen ympäristön kasvuromaanilleen, eikä käyttänyt suoraan omia kokemuksiaan.
Kirjan tyyli on hyvin toteavaa. Takakannessa se mainostaa olevansa "hevinkuunteluromaani ilman jälkiviisautta", mikä on mainio kuvaus. Kirjan suurin ongelma on kuitenkin se, ettei toteavuuden taakse ole jäänyt oikein mitään, paitsi erittäin tarkka ajankuva.
Kirjassa ei ole juonta, mikä ei toki ole minulle mikään hyvän kirjan edellytys, mutta kun ensimmäisten kouluvuosien tarkan kuvailun jälkeen ei käteen jää muuta kuin ajatus siitä, että muutamaa vuotta myöhemmin ala-asteen itse aloittaneena voi todeta havaintojen olevan tarkkoja, miettii miksei tämä ole vahvemmin muistelmallinen teos.
Luultavasti siksi, etteivät kaikki tapahtumat ole Liimatalle itselleen sattuneita, tai että muut henkilöt ovat yhdistelmiä monista ihmisistä eikä totuuteen pyrkiminen ollut tärkein päämäärä. Romaanimuoto lienee tällöin hedelmällisempi, mutta itselle askeettisen dokumentaarinen linja ei kyllä tippunut.
Kuten todettua, ajankuvana ja yksityiskohdissa Jeppis on parhaimmillaan. Alemman keskiluokan lapsena itsekin kasvanut voin samaistua melkein kaikkeen Tommin elämässä. Mitään hienoa ja kallista ei edes viitsi pyytää, mutta onneksi on hienoja halvempiakin juttuja. Tai joululahjarahaa. Ja tyhjiä C-kasetteja joille kopioida musaa. Tommin ja ystäviensä intohimon kohde tosin on KISS, melko lailla puoliksi ulkomusiikillisista ja puoliksi musiikillisista syistä. Minulle Metallica ja 1990-luvulle tultaessa kaikki synkempi toimi paremmin. KISS oli sellaista pelleilyä.
Muutamassa kohdassa kirjailija rohkenee laittaa lapsen mieleen suurempiakin ajatuksia, kuten neljännellä luokalla kun Tommi huomaa olevansa aiempaa vakavampi. Lähestyvä teini-ikä heijastuu käytökseen, ja lapsi itsereflektoi niillä työkaluilla joita hänellä on. Mutta muuten kirja etenee kronologisesti kuukausi kerrallaan läpi niitä samoja leikkejä kavereiden kanssa ja hetkiä koululuokassa.
Tavallaan diggailemattomuuteni yllätti, sillä olen aina ajatellut pitäväni vähäeleisestä kerronnasta. Tajusin kuitenkin, että tämän tarinan tasot ovat joko niin yhteiskunnallisia ("tämä oli maailma 1980-luvulla, miltä se näyttää 2010-lukuun verrattuna?") että tulen pohtineeksi niitä oman elämäni kautta, tai sitten tasoja ei yksinkertaisesti ole – eli mainittu dokumentaarinen ote.
Näistä syistä en ihan heti ole Jeppis 2:n tarttumassa. Mutta jälleen: Varsinkin 1980-luvulla kasvaneille varmasti herkullinen katsaus omaan lapsuuteen. Ehkä Jeppis 2:n oletettavasti teini-ikäisessä maailmassa päästään vähän syvempien aiheiden äärelle, elämäkerroissa varhaislapsuus on melkein poikkeuksetta se tylsin osuus, ja tässä oli kyse vain siitä.
November 30, 2016
Tässä kirjassa oli enemmän samastuttavaa kuin oikeastaan kehtaisin myöntääkään. Romaani kuvaa tavallisen nuoren pojan tavallista elämää 1980-luvulla, kaiken sen poikamaisen hölmöilyn kertoen. Tarinassa ollaan koko ajan siinä hetkessä eikä jäädä piehtaroimaan tunteisiin tai paisuttelemaan tapahtumia, sillä kohta on taas uusi päivä, uudet leikit ja väistämättömät uudet kokemukset.
Mitä yksityisempää, sen yleisempää. Kirja tosiaan on romaani, mutta iso osa tapahtumista ja henkilöistä pohjautuu todellisuuteen, otaksun. Kuvauksen tarkkuus tosin herättää epäilyksen: eihän kukaan voi muistaa alakouluaikojen tapahtumia noin tarkkaan. Alkuun se häiritsi, mutta kirjan edetessä ymmärtää, että mitä väliä sillä on, että mikä sitten on totuus. Häiritsevämpää on se, että (onneksi vain) parissa kohtaa teksti haiskahtaa arkistotaustatyöltä.
Tästä on hyvä jatkaa Jeppis 2:een.
Mitä yksityisempää, sen yleisempää. Kirja tosiaan on romaani, mutta iso osa tapahtumista ja henkilöistä pohjautuu todellisuuteen, otaksun. Kuvauksen tarkkuus tosin herättää epäilyksen: eihän kukaan voi muistaa alakouluaikojen tapahtumia noin tarkkaan. Alkuun se häiritsi, mutta kirjan edetessä ymmärtää, että mitä väliä sillä on, että mikä sitten on totuus. Häiritsevämpää on se, että (onneksi vain) parissa kohtaa teksti haiskahtaa arkistotaustatyöltä.
Tästä on hyvä jatkaa Jeppis 2:een.
January 21, 2016
Jeppis on suomalaisen lapsuuden ja suomalaisten pikkupoikien ylistys. Pikkukaupungin pojilla on vapaus tulla, olla ja mennä. Kaikenlaista tapahtuu, mutta mistään ei tehdä turhan suurta numeroa. Turvallisuutta lisää äidin tuuletusikkunasta huutama "Syömään!". Draamattomuus muuttuu lähes 500-sivuisen kirjan loppupuolella pitkäveteisyydeksi, mutta sitähän lapsuus 1980-luvulla oli. Lue lisää blogistani: http://kirjakuiskaaja.blogspot.fi/201...
March 3, 2016
Tästä ei jäänyt mitään käteen. Lapsen näkökulma oli falskisti kirjoitettu ja sekavuuteen asti yliyksityiskohtainen. Varmaan ihan hauska nostalgiatrippailu jollekin Pietarsaaressa kasarilla varttuneelle, mutta itselle paikka ja tunnelma eivät välittyneet.
January 5, 2015
Aikakausi osui kohdilleen oman lapsuuden kanssa, mutta Jeppis oli vähän turhankin hevi paketti. Elämä on yksityiskohtia, vaan liika on liikaa.
January 3, 2015
Paras kirja ikinä koska Reisjärvi mainittu (rakastan mää tätä muutenki).
May 22, 2015
Huhhuh, kyllähän siinä melkein kuukausi vierähti. Tarvottuani loputtomien c-kasettiselostusten, crossipyöräilyjen ja legoleikkien läpi loppuun huomasin yhtäkkiä ikävöiväni Tommia.
October 28, 2015
Osuva kuvaus 70-80-luvuilla varttuneiden poikien elämästä. Kirjailijan kerrontatapa ja huumori viehättävät.
Displaying 1 - 25 of 25 reviews