What do you think?
Rate this book
Tytöille, jotka ajattelevat olevansa yksin
Henkilökohtainen puheenvuoro vapaudesta, omaksi itseksi tulemisesta ja odotusten ylittämisestä.
Ujuni Ahmedin tarina kulkee Elina Hirvosen sanojen läpi vahvana ja selkeänä.
”Vuonna 2019 jätimme kansalaisaloitteen, jossa vaadittiin selkeämpää lakia tyttöjen sukuelinten silpomisen kieltämiseksi. Sinä päivänä laitoin huivin päähän. En muiden paineesta, vaan koska halusin lähettää viestin. Myös tämän näköisillä tytöillä on mahdollisuus vaikuttaa, tulla kuulluiksi ja muuttaa maailmaa.”
Tytöille, jotka ajattelevat olevansa yksin on Elina Hirvosen ja Ujuni Ahmedin teos siitä, millaista on ollut kasvaa naiseksi Suomessa, kun on muuttanut tänne Mogadishusta 3-vuotiaana. Ahmed kutsuu kuulemaan kokemuksia ja keskustelemaan teemoista, joista on maahanmuuttajataustaisena naisena suomalaisessa yhteiskunnassa vaikea puhua.
Elina Hirvonen (s. 1975) on kirjailija, toimittaja ja dokumenttielokuvien tekijä. Ujuni Ahmed (s. 1987) ihmisoikeusvaikuttaja. Hän on puhunut erityisesti naisten sukuelinten silpomista sekä kunniaan liittyvää rajoittamista ja väkivaltaa vastaan. Helmikuussa 2020 hän sai Suomen PENin sananvapauspalkinnon.
Ujuni Ahmedin tarina kulkee Elina Hirvosen sanojen läpi vahvana ja selkeänä.
”Vuonna 2019 jätimme kansalaisaloitteen, jossa vaadittiin selkeämpää lakia tyttöjen sukuelinten silpomisen kieltämiseksi. Sinä päivänä laitoin huivin päähän. En muiden paineesta, vaan koska halusin lähettää viestin. Myös tämän näköisillä tytöillä on mahdollisuus vaikuttaa, tulla kuulluiksi ja muuttaa maailmaa.”
Tytöille, jotka ajattelevat olevansa yksin on Elina Hirvosen ja Ujuni Ahmedin teos siitä, millaista on ollut kasvaa naiseksi Suomessa, kun on muuttanut tänne Mogadishusta 3-vuotiaana. Ahmed kutsuu kuulemaan kokemuksia ja keskustelemaan teemoista, joista on maahanmuuttajataustaisena naisena suomalaisessa yhteiskunnassa vaikea puhua.
Elina Hirvonen (s. 1975) on kirjailija, toimittaja ja dokumenttielokuvien tekijä. Ujuni Ahmed (s. 1987) ihmisoikeusvaikuttaja. Hän on puhunut erityisesti naisten sukuelinten silpomista sekä kunniaan liittyvää rajoittamista ja väkivaltaa vastaan. Helmikuussa 2020 hän sai Suomen PENin sananvapauspalkinnon.
226 pages, Hardcover
First published May 1, 2022
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 118 reviews
January 3, 2023
Tämä oli mulle maailmankuvaa ja ajattelua mylläävä sekä avartava lukukokemus. Todella tärkeä aihe ja selkeä, koskettava käsittely. Iso suositus, hienoa työtä Ujuni Ahmed ja Elina Hirvonen!
June 29, 2022
”Tällä vuosikymmenellä Suomessa elää naisia, jotka eivät pääse töihin eivätkä saa opiskella. Suomessa elää naisia, jotka pakotetaan naimisiin ja joiden yhteisöissä raiskaus avioliitossa on tavallinen asia. Suomessa elää tyttöjä, jotka kasvatetaan uskomaan, että sukuelinten silpominen varjelee heidän siveyttään.”
Suosittelen kirjaa esimerkiksi sosiaalityöntekijöille, opettajille, nuorisotyöntekijöille, feministeille – ja ylipäätään kaikille. Toivottavasti kirja löytäisi myös maahanmuuttajataustaisten tyttöjen käsiin, jotka ovat ehkä Ujuni Ahmedin tavoin uskaltaneet kysyä ”miksi”. Ujuni Ahmed uskoo, että yhteisöihin voi vaikuttaa sisältä käsin, mutta muutosta ei voi jättää yksin yhteisöjen itsensä tehtäväksi.
Suosittelen kirjaa esimerkiksi sosiaalityöntekijöille, opettajille, nuorisotyöntekijöille, feministeille – ja ylipäätään kaikille. Toivottavasti kirja löytäisi myös maahanmuuttajataustaisten tyttöjen käsiin, jotka ovat ehkä Ujuni Ahmedin tavoin uskaltaneet kysyä ”miksi”. Ujuni Ahmed uskoo, että yhteisöihin voi vaikuttaa sisältä käsin, mutta muutosta ei voi jättää yksin yhteisöjen itsensä tehtäväksi.
August 13, 2022
Kirjan aihe ja Ujuni Ahmedin oma tarina ovat äärimmäisen mielenkiintoisia, mutta kielellisesti ja kirjallisesti odotin paljon enemmän. Etenkin kun toisena kirjoittajana on Elina Hirvonen, jonka kirjoittamista olen ihaillut pitkään. Kirjassa oli todella paljon toistoa, paikoitellen tuli sellainen olo, että kirja olisi kaivannut tarkempaa editoimista.
Aiheen tärkeys nostaa kuitenkin tähdet kolmeen. Tuntuu hurjalta, että Ahmedin kuvaamat asiat voivat tapahtua nykypäivän Suomessa eläville tytöille. Kirja on tärkeä puheenvuoro noiden tyttöjen puolesta.
Aiheen tärkeys nostaa kuitenkin tähdet kolmeen. Tuntuu hurjalta, että Ahmedin kuvaamat asiat voivat tapahtua nykypäivän Suomessa eläville tytöille. Kirja on tärkeä puheenvuoro noiden tyttöjen puolesta.
June 17, 2022
Ujuni Ahmedin henkilökohtainen kertomus siitä, miten hänestä tuli se poliittinen toimija, joka hän tänään on. Ujuni Ahmed haluaa antaa voimia erityisesti nuorille tytöille, jotka joutuvat vähemmistöissä ahtaalle vain siksi, että ovat tyttöjä. Hän on itse kokenut niin fyysistä kuin henkistä väkivaltaa, ja nyt hän nousee sanomaan, että se on väärin, ja että kenenkään ei pidä joutua sellaista kokemaan – kulttuurista ja yhteisöstä riippumatta.
Ujuni Ahmed puhuu myös paljon omasta islaminuskostaan, ja toteaa esimerkiksi suomalaisten muslimiyhteisöjen johtohahmojen toimivan profeetan opetusten ja Koraanin vastaisesti pakottaessaan naisia ja tyttöjä tiukkoihin rajoituksiin ja rankaisemalla rajojen kyseenalaistamisesta.
Oma somalitausta on Ujuni Ahmedille ristiriitainen pala. Hän kertoo matkastaan Somalimaahan, jossa hän tuntee olevansa kotona, mutta toisaalta hänen mielestään hänen kotikulttuurissaan on niin paljon väärää, että sen normeihin sopeutuminen on vaikeaa, ehkä mahdotonta.
Tytöille, jotka ajattelevat olevansa yksin on yksi viime aikojen tärkeimpiä suomalaisia puheenvuoroja ihmisoikeuksien puolesta. Kaikkien kannattaa lukea tämä!
Ujuni Ahmed puhuu myös paljon omasta islaminuskostaan, ja toteaa esimerkiksi suomalaisten muslimiyhteisöjen johtohahmojen toimivan profeetan opetusten ja Koraanin vastaisesti pakottaessaan naisia ja tyttöjä tiukkoihin rajoituksiin ja rankaisemalla rajojen kyseenalaistamisesta.
Oma somalitausta on Ujuni Ahmedille ristiriitainen pala. Hän kertoo matkastaan Somalimaahan, jossa hän tuntee olevansa kotona, mutta toisaalta hänen mielestään hänen kotikulttuurissaan on niin paljon väärää, että sen normeihin sopeutuminen on vaikeaa, ehkä mahdotonta.
Tytöille, jotka ajattelevat olevansa yksin on yksi viime aikojen tärkeimpiä suomalaisia puheenvuoroja ihmisoikeuksien puolesta. Kaikkien kannattaa lukea tämä!
August 7, 2022
Todella vahva, suorasanainen ja manifestimainen.
Jokaisen, joka tekee opetus- tai sosiaalityötä, pitäisi lukea tämä. Olen itse opettanut koulussa, jossa näin monia tyttöjä, joiden kohdalla minulle tuli olo, että heillä on samanlaisia kokemuksia kuin Ujuni Ahmedilla. Silloin minulla ei ollut kykyjä käsitellä asiaa tai puuttua siihen. Liian vähän tietoa, liian vähän keinoja toimia. Olisinpa silloin lukenut tämän kirjan.
Oikeastaan, suurin osa suomalaisista hyötyisi tämän kirjan lukemisesta. Kirja avaa silmät siitä, kuinka epätasa-arvoisessa asemassa monet tytöt ovat Suomessa. Täällä ylpeillään tasa-arvolla ja kaikkien yhtäläisillä mahdollisuuksilla vaikuttaa omaan elämäänsä, mutta se ei ole kaikkien todellisuus.
Ujuni Ahmedin lukema äänikirjaversio toimi erinomaisesti.
Jokaisen, joka tekee opetus- tai sosiaalityötä, pitäisi lukea tämä. Olen itse opettanut koulussa, jossa näin monia tyttöjä, joiden kohdalla minulle tuli olo, että heillä on samanlaisia kokemuksia kuin Ujuni Ahmedilla. Silloin minulla ei ollut kykyjä käsitellä asiaa tai puuttua siihen. Liian vähän tietoa, liian vähän keinoja toimia. Olisinpa silloin lukenut tämän kirjan.
Oikeastaan, suurin osa suomalaisista hyötyisi tämän kirjan lukemisesta. Kirja avaa silmät siitä, kuinka epätasa-arvoisessa asemassa monet tytöt ovat Suomessa. Täällä ylpeillään tasa-arvolla ja kaikkien yhtäläisillä mahdollisuuksilla vaikuttaa omaan elämäänsä, mutta se ei ole kaikkien todellisuus.
Ujuni Ahmedin lukema äänikirjaversio toimi erinomaisesti.
June 12, 2022
Aiheeltaan ja teemoiltaan kirja oli timanttinen: siinä tuotiin esiin asioita, joista ei monesti kuule keskusteltavan yhteiskunnallisella tasolla. Kirjallisilta ansioiltaan kirjassa taas olisi ollut paranneltavaa. Kirjassa oli makuuni liikaa toistoa, joitain asioita käsiteltiin vain pintapuolisesti ja olisin kaivannut selkeämpää punaista lankaa luvuille. Kirjaan päätyneet kirjoitusvirheet myös harmitti. Uskallan väittää, että kirja toimisi ehkä paremmin äänikirjana kuunneltuna (luin itse konkreettisen version).
Read
July 10, 2022"Vain koti, koulu ja uskonto saivat näkyä. Kaikki muu piti piilottaa ja siihen kaikkeen liittyi valtava häpeä. Tuntui, että koko olemassaoloni oli häpeä, koska en osannut olla niin, että saisin hyväksyntää ja kiitosta."
Olen luullut suurin piirtein tietäväni, millaista on elää ja kasvaa somalityttönä Suomessa. Olen luullut tietäväni somalityttöihin kohdistetusta kontrollista ja rajoituksista.
Jos sinä nyt kysyt minulta, mihin tämä luultu tietämiseni perustuu, osaan vastata kovin huonosti. On kysyttävä, mistä tiedän, että tiedän. Tämä on noin ylipäänsäkin kysymyksistä tärkeimpiä ja meidän kaikkien olisi syytä oppia esittämään se itsellemme usein.
Luultu tietämiseni pohjautuu pääasiassa lukemiini teksteihin, somepäivityksiin ja keskusteluihin (mihin keskusteluihin tarkalleen ottaen? en osaa sanoa). Käsitykseni ovat somalikulttuurin ulkopuolella elävän näkemyksiä, joissa silloinkin, kun niissä on totuutta, on paljon enemmän hyhmää ja epämääräistä.
Ujuni Ahmedin elämäkerran luettuani tilanne on muuttunut. Esittämieni käsitysten vakuudeksi voin viitata ainakin Ahmedin kirjaan sen sijaan, että käyttäisin keskustelun pohjana omia höttöisiä pohdintojani.
*
Tytöille jotka ajattelevat yksin on materialisoitunut kirjailija Elina Hirvosen sanojen kautta. Jatkossa puhun siitä kuitenkin yksinkertaisuuden vuoksi Ahmedin teoksena.
Suurelle yleisölle Ujuni Ahmed on profiloitunut ehkä näkyvimmin tyttöjen sukuelinten silpomisen vastustajana. Tytöille, jotka ajattelevat yksin on tarina siitä, miten Ujunista tuli Ujuni, ihmisoikeusaktivisti ja somalityttöjen oikeuksien puolesta taistelija.
Ahmed kuvaa kirjassaan, miten somalitytöille on perheen sisällä varattu rooli, jonka kyseenalaistaminen on vaikeaa, usein jopa mahdotonta. Tytön oletetaan automaattisesti pitävän huolta pienemmistä sisaruksistaan ja käyvän koraanikoulua. Hänen vaaditaan tiettyyn ikään tultuaan käyttävän huivia, kun taas housujen käyttöä ei sallita.
Naisten pukeutuminen, hameen ja housujen käyttö oli merkittävässä roolissa 1900-luvun alun brittiläisessä suffragettiliikkeessä.
Nyt on vuosi 2022.
Bussipysäkkimainoksessa on bikiniasuinen tyttö. Somalityttö hameessaan katsoo sitä odottaessaan bussia.
*
Ujuni jakaantuu kahdeksi. On kodin Ujuni ja kodin ulkopuolinen Ujuni. Erot ja ristiriidat kodin ja koulun arvomaailmojen törmätessä ovat valtavia, ja sisältävät monia mahdollisuuksia somalityttöjen kiusaamiseen koulussa.
Olla se, joka aina erottuu.
Se, joka erottuu tavalla, jota ei voi peitellä.
Ahmedin teos tuo viiltävästi esiin, miten somalitytöillä usein ei ole ketään, joka puolustaisi heitä. Perheen sisällä tyttöjen kontrollointi ajaa kaiken edelle ja esimerkiksi koraanikoulun opettajan väkivaltainen käytös tyttöjä kohtaan saa jatkua.
Voin vain kuvitella, miten vaikea Ahmedin on ollut kertoa oman yhteisön negatiivisista puolista. Ulkopuolisen silmiin se vaikuttaa siltä kuin nirhaisi osaa itsestään, sillä yhteisön on joka tapauksessa tärkeä ja koti. Mätäisiä ovat ne yhteisön rakenteet, jotka sortavat tyttöjä.
Tytöille, jotka eivät ole yksin nostaa esiin vähemmistö- ja valtakulttuurien välisen kipukohdan, josta olen harvemmin huomannut puhuttavan, mutta joka minusta on erittäin oleellinen. Kyse on auktoriteetista. Kenellä sitä on ja kenellä ei.
"Poliisit kävivät koulussa usein. En pitänyt heidän auktoriteettiaan minkään arvoisena, koska ajattelin, että he eivät ole mitään verrattuna meidän äitiin. Meidän kotonamme oleva auktoriteetti oli niin iso, että joku poliisi ei herättänyt siihen verrattuna minkäänlaista kunnioitusta ja pelkoa."
En valinnut edellistä sitaattia turhista syistä.
*
Ahmedin teksti ruumillistaa, että kun on elänyt lapsuutensa tietynlaisessa kulttuurisessa ympäristössä on sen sääntöjä ja normeja aluksi vaikea kyseenalaistaa, koska niiden ulkopuolelle ei ole helppo nähdä ja koska tähän näkemiseen liittyy väkisinkin myös paljon kipua.
Ujuni Ahmedissa kapina herää yläasteella.
Eräänä päivänä metrossa Ujuni riisuu huivinsa.
Eräänä päivänä, ja toisena ja kolmantena eräänä päivänä hän lähtee hatkoihin.
Eräänä päivänä hän ei opiskele lähihoitajaksi, kuten hänen opettajansa hänelle suosittelee, vaan ilmoittautuu vanhemmiltaankin salaa lukioon.
Eräänä päivänä hän löytää tanssin.
Joinakin päivinä kapinointi synnyttää musertavia yksinäisyyden ja pelon tunteita.
"Tuntui tosi yksinäiseltä. Vahvin tunne oli, että minut on kirottu. Tein asioita, joista minua oli varoitettu koko ikäni. Olin kasvanut ajatukseen, että tietyt teot, erityisesti meidän tyttöjen tekeminä, ovat niin pahoja, että niistä seuraa jotain suurta, peruuttamatonta pahaa. Olin mennyt rajojen ulkopuolelle, ja nyt pelkäsin olevani sen pahan keskellä."
Tytöille, jotka ajattelevat olevansa yksin piirtää esiin todellisuuden, joka eroaa monin tavoin siitä todellisuudesta, jossa ns. kantasuomalaiset elävät. Että näinkin voi olla ja on. Että näin on vieläkin. Että tämä kaikki kuvattu on samanaikaisesti kaukana, mutta myös lähellä. Piilotettuna osana kulttuuria, jonka keskellä elän. Mieleeni tulee Mercedes Bentson teos Mercedes Bentso - ei koira muttei mieskään, joka Ahmedin teoksen tavoin tuo esiin sellaisia kerroksia todellisuudesta, jotka meistä useimmille ovat vieraita.
*
Juurettomuus.
Kuulumattomuus.
Kodittomuus.
Osaksi suomalainen, osaksi somalialainen.
Välissä eläminen. Hankautuminen. Identiteetin pirstoutuminen.
*
"Enemmistöyhteisöissä puhutaan työelämän tasa-arvosta. Monissa vähemmistöyhteisöissä kysymys on, onko naisella ylipäätään oikeus mennä töihin. Enemmistöyhteisössä puhutaan suostumuksen merkityksestä raiskauksena määrittelyssä. Monessa vähemmistöyhteisössä [...] raiskaus avioliitossa on niin arkipäiväistä, ettei siitä edes keskustella."
Osansa teoksessa saavat myös valkoiset feministit, sinä ja minä, jotka liian usein vaikenemme hankalista kysymyksistä. Ahmed nostaa esiin, miten samat kysymykset, joita valkoisten naisten kohdalla pidettäisiin ihmisoikeuskysymyksinä muuttuvat tummaihoisten naisten kohdalla maahanmuuttajakysymyksiksi ja /tai ne määritellään enemmistön taholta kotoutumisongelmiksi. Hän peräänkuuluttaa valkoisten feministien tukea. Meidän pitäisi puuttua ja osoittaa tukea myös silloin, kun vähemmistöön kuuluvia naisia sortavat heidän oman yhteisönsä miehet.
Ratkaisu somalinaisten kokemiin ongelmiin ei Ahmedin mukaan ole yhteisön hylkääminen, vaan sen rakenteiden muuttaminen. Ahmedin teos luo uskoa muutokseen. Se antaa lohtua somalitytöille, jotka taistelevat samojen ongelmien kanssa kuin Ahmed itse. Se on ystävän puhetta. Se on kädestä pitämistä ja rohkaisua. Se vakuuttaa, että sinä olet arvokas ja tärkeä sellaisena kuin olet.
Somalikulttuurissa sekä kunnialla että häpeällä on vahvempi ja määrittävämpi merkitys kuin esimerkiksi suomalaisessa valtavirtakulttuurissa. Ahmedin kirjan jälkeen en ymmärrä täysin (miten voisinkaan), millä tavoin nämä käsitteet määrittävät ja vaikuttavat somalityttöjen elämässä. Ymmärrän kuitenkin paremmin omaa ymmärtämättömyyttäni. Se on hyvä alku.
Olen luullut suurin piirtein tietäväni, millaista on elää ja kasvaa somalityttönä Suomessa. Olen luullut tietäväni somalityttöihin kohdistetusta kontrollista ja rajoituksista.
Jos sinä nyt kysyt minulta, mihin tämä luultu tietämiseni perustuu, osaan vastata kovin huonosti. On kysyttävä, mistä tiedän, että tiedän. Tämä on noin ylipäänsäkin kysymyksistä tärkeimpiä ja meidän kaikkien olisi syytä oppia esittämään se itsellemme usein.
Luultu tietämiseni pohjautuu pääasiassa lukemiini teksteihin, somepäivityksiin ja keskusteluihin (mihin keskusteluihin tarkalleen ottaen? en osaa sanoa). Käsitykseni ovat somalikulttuurin ulkopuolella elävän näkemyksiä, joissa silloinkin, kun niissä on totuutta, on paljon enemmän hyhmää ja epämääräistä.
Ujuni Ahmedin elämäkerran luettuani tilanne on muuttunut. Esittämieni käsitysten vakuudeksi voin viitata ainakin Ahmedin kirjaan sen sijaan, että käyttäisin keskustelun pohjana omia höttöisiä pohdintojani.
*
Tytöille jotka ajattelevat yksin on materialisoitunut kirjailija Elina Hirvosen sanojen kautta. Jatkossa puhun siitä kuitenkin yksinkertaisuuden vuoksi Ahmedin teoksena.
Suurelle yleisölle Ujuni Ahmed on profiloitunut ehkä näkyvimmin tyttöjen sukuelinten silpomisen vastustajana. Tytöille, jotka ajattelevat yksin on tarina siitä, miten Ujunista tuli Ujuni, ihmisoikeusaktivisti ja somalityttöjen oikeuksien puolesta taistelija.
Ahmed kuvaa kirjassaan, miten somalitytöille on perheen sisällä varattu rooli, jonka kyseenalaistaminen on vaikeaa, usein jopa mahdotonta. Tytön oletetaan automaattisesti pitävän huolta pienemmistä sisaruksistaan ja käyvän koraanikoulua. Hänen vaaditaan tiettyyn ikään tultuaan käyttävän huivia, kun taas housujen käyttöä ei sallita.
Naisten pukeutuminen, hameen ja housujen käyttö oli merkittävässä roolissa 1900-luvun alun brittiläisessä suffragettiliikkeessä.
Nyt on vuosi 2022.
Bussipysäkkimainoksessa on bikiniasuinen tyttö. Somalityttö hameessaan katsoo sitä odottaessaan bussia.
*
Ujuni jakaantuu kahdeksi. On kodin Ujuni ja kodin ulkopuolinen Ujuni. Erot ja ristiriidat kodin ja koulun arvomaailmojen törmätessä ovat valtavia, ja sisältävät monia mahdollisuuksia somalityttöjen kiusaamiseen koulussa.
Olla se, joka aina erottuu.
Se, joka erottuu tavalla, jota ei voi peitellä.
Ahmedin teos tuo viiltävästi esiin, miten somalitytöillä usein ei ole ketään, joka puolustaisi heitä. Perheen sisällä tyttöjen kontrollointi ajaa kaiken edelle ja esimerkiksi koraanikoulun opettajan väkivaltainen käytös tyttöjä kohtaan saa jatkua.
Voin vain kuvitella, miten vaikea Ahmedin on ollut kertoa oman yhteisön negatiivisista puolista. Ulkopuolisen silmiin se vaikuttaa siltä kuin nirhaisi osaa itsestään, sillä yhteisön on joka tapauksessa tärkeä ja koti. Mätäisiä ovat ne yhteisön rakenteet, jotka sortavat tyttöjä.
Tytöille, jotka eivät ole yksin nostaa esiin vähemmistö- ja valtakulttuurien välisen kipukohdan, josta olen harvemmin huomannut puhuttavan, mutta joka minusta on erittäin oleellinen. Kyse on auktoriteetista. Kenellä sitä on ja kenellä ei.
"Poliisit kävivät koulussa usein. En pitänyt heidän auktoriteettiaan minkään arvoisena, koska ajattelin, että he eivät ole mitään verrattuna meidän äitiin. Meidän kotonamme oleva auktoriteetti oli niin iso, että joku poliisi ei herättänyt siihen verrattuna minkäänlaista kunnioitusta ja pelkoa."
En valinnut edellistä sitaattia turhista syistä.
*
Ahmedin teksti ruumillistaa, että kun on elänyt lapsuutensa tietynlaisessa kulttuurisessa ympäristössä on sen sääntöjä ja normeja aluksi vaikea kyseenalaistaa, koska niiden ulkopuolelle ei ole helppo nähdä ja koska tähän näkemiseen liittyy väkisinkin myös paljon kipua.
Ujuni Ahmedissa kapina herää yläasteella.
Eräänä päivänä metrossa Ujuni riisuu huivinsa.
Eräänä päivänä, ja toisena ja kolmantena eräänä päivänä hän lähtee hatkoihin.
Eräänä päivänä hän ei opiskele lähihoitajaksi, kuten hänen opettajansa hänelle suosittelee, vaan ilmoittautuu vanhemmiltaankin salaa lukioon.
Eräänä päivänä hän löytää tanssin.
Joinakin päivinä kapinointi synnyttää musertavia yksinäisyyden ja pelon tunteita.
"Tuntui tosi yksinäiseltä. Vahvin tunne oli, että minut on kirottu. Tein asioita, joista minua oli varoitettu koko ikäni. Olin kasvanut ajatukseen, että tietyt teot, erityisesti meidän tyttöjen tekeminä, ovat niin pahoja, että niistä seuraa jotain suurta, peruuttamatonta pahaa. Olin mennyt rajojen ulkopuolelle, ja nyt pelkäsin olevani sen pahan keskellä."
Tytöille, jotka ajattelevat olevansa yksin piirtää esiin todellisuuden, joka eroaa monin tavoin siitä todellisuudesta, jossa ns. kantasuomalaiset elävät. Että näinkin voi olla ja on. Että näin on vieläkin. Että tämä kaikki kuvattu on samanaikaisesti kaukana, mutta myös lähellä. Piilotettuna osana kulttuuria, jonka keskellä elän. Mieleeni tulee Mercedes Bentson teos Mercedes Bentso - ei koira muttei mieskään, joka Ahmedin teoksen tavoin tuo esiin sellaisia kerroksia todellisuudesta, jotka meistä useimmille ovat vieraita.
*
Juurettomuus.
Kuulumattomuus.
Kodittomuus.
Osaksi suomalainen, osaksi somalialainen.
Välissä eläminen. Hankautuminen. Identiteetin pirstoutuminen.
*
"Enemmistöyhteisöissä puhutaan työelämän tasa-arvosta. Monissa vähemmistöyhteisöissä kysymys on, onko naisella ylipäätään oikeus mennä töihin. Enemmistöyhteisössä puhutaan suostumuksen merkityksestä raiskauksena määrittelyssä. Monessa vähemmistöyhteisössä [...] raiskaus avioliitossa on niin arkipäiväistä, ettei siitä edes keskustella."
Osansa teoksessa saavat myös valkoiset feministit, sinä ja minä, jotka liian usein vaikenemme hankalista kysymyksistä. Ahmed nostaa esiin, miten samat kysymykset, joita valkoisten naisten kohdalla pidettäisiin ihmisoikeuskysymyksinä muuttuvat tummaihoisten naisten kohdalla maahanmuuttajakysymyksiksi ja /tai ne määritellään enemmistön taholta kotoutumisongelmiksi. Hän peräänkuuluttaa valkoisten feministien tukea. Meidän pitäisi puuttua ja osoittaa tukea myös silloin, kun vähemmistöön kuuluvia naisia sortavat heidän oman yhteisönsä miehet.
Ratkaisu somalinaisten kokemiin ongelmiin ei Ahmedin mukaan ole yhteisön hylkääminen, vaan sen rakenteiden muuttaminen. Ahmedin teos luo uskoa muutokseen. Se antaa lohtua somalitytöille, jotka taistelevat samojen ongelmien kanssa kuin Ahmed itse. Se on ystävän puhetta. Se on kädestä pitämistä ja rohkaisua. Se vakuuttaa, että sinä olet arvokas ja tärkeä sellaisena kuin olet.
Somalikulttuurissa sekä kunnialla että häpeällä on vahvempi ja määrittävämpi merkitys kuin esimerkiksi suomalaisessa valtavirtakulttuurissa. Ahmedin kirjan jälkeen en ymmärrä täysin (miten voisinkaan), millä tavoin nämä käsitteet määrittävät ja vaikuttavat somalityttöjen elämässä. Ymmärrän kuitenkin paremmin omaa ymmärtämättömyyttäni. Se on hyvä alku.
May 24, 2022
Kiinnostava ja tärkeä puheenvuoro, mutta myös elämäntarina. Olen lukenut parin vuoden aikana ilahduttavan monta elämäntarinaa ja romaania, joissa suomalaiset ”ruskeat tytöt” saavat äänensä kuuluviin, ja se tuo kyllä todella tärkeän lisän kovin yksiääniseen kirjallisuuskenttään. Tämä kirja ei ehkä ole kirjallisilta ansioiltaan poikkeuksellinen - siksi vain kolme tähteäkin - mutta tarinana ja jopa pamflettina ehdottomasti lukemisen arvoinen.
July 24, 2024
Mukaansatempaava, järkyttävä, toisteinen, kielellisesti mid. Lapsuuden kuvaus oli mun mielestä painavampaa kuin lopun palopuheisuus, mutta ymmärrän kyllä tarpeen luoda todella selväsanaisesti wake up call. Tekis mieli kirjottaa essee tästä suhteessa Vergesin Dekoloniaaliseen feminismiin. Tykkäsin melkeen eniten katsauksista Somalian historiaan.
May 10, 2022
Onneks tää kirja on kirjoitettu. Lukekaa!
September 13, 2023
Tämä oli todella hyvä, tärkeä ja mielenkiintoinen kirja ja suosittelen sitä oikeastaan kaikille!
Kirja käsittelee nuoren somalitaustaisen naisen varttumista Suomessa ja kuvaa, millaista on tasapainotella yhteisön luomien vaatimusten ja omien halujen välillä. Kirjassa käsiteltiin niin uskontoon kuin kulttuuriinkin liittyviä asioita ja Ujunin ajatusten ja kokemusten lukeminen oli todella silmiä avaavaa.
Ujuni on tehnyt todella paljon työtä vaikuttaakseen tärkeisiin asioihin ja kunnioitan häntä suuresti. Kirjasta käy ilmi, kuinka rohkea hänen on täytynyt olla, jotta hän on uskaltanut nousta omilla kasvoillaan ja omalla äänellään esiin siitä huolimatta, että yhteisö ei useinkaan ole hänen kanssaan yhtä mieltä.
Kiitos Ujuni, että olet uskaltanut puhua näistä asioista, sain jakamistasi ajatuksista ja tarinoista paljon mietittävää.
Kirja käsittelee nuoren somalitaustaisen naisen varttumista Suomessa ja kuvaa, millaista on tasapainotella yhteisön luomien vaatimusten ja omien halujen välillä. Kirjassa käsiteltiin niin uskontoon kuin kulttuuriinkin liittyviä asioita ja Ujunin ajatusten ja kokemusten lukeminen oli todella silmiä avaavaa.
Ujuni on tehnyt todella paljon työtä vaikuttaakseen tärkeisiin asioihin ja kunnioitan häntä suuresti. Kirjasta käy ilmi, kuinka rohkea hänen on täytynyt olla, jotta hän on uskaltanut nousta omilla kasvoillaan ja omalla äänellään esiin siitä huolimatta, että yhteisö ei useinkaan ole hänen kanssaan yhtä mieltä.
Kiitos Ujuni, että olet uskaltanut puhua näistä asioista, sain jakamistasi ajatuksista ja tarinoista paljon mietittävää.
July 4, 2025
Koskettava tarina ja äärettömän tärkeä aihe! Ahmedin ajatuksista ja mielipiteistä oli todella kiinnostavaa lukea, ja kunnioitan valtavasti hänen rohkeuttaan ja sisukkuuttaan. Kirjassa oli kuitenkin liikaa toistoa ja muuta kömpelyyttä kerronnassa, eikä sen kielellinen taso vastannut odotuksiani. Tarinalle 5, kieliasulle 3 ja näistä keskiarvo 4.
December 17, 2022
kuuntelin äänikirjana, koko kehoa värisytti kuvaukset hatkoilla olemisesta ja siitä häpeästä, jonka luokkakavereiden kotiin kutsuminen aiheutti. tämä on niitä kirjoja, jotka lukee ennenkaikkea ymmärtääkseen paremmin.
June 26, 2024
4,5 tähteä.
Todella silmiä avaava teos, joka toi omaankin maailmankatsomukseen ja ajatteluun uusia, syvempiä näkökulmia. Huomasin useaan otteeseen toteavani itselleni, miten rohkea Ujuni on. Ja tämähän se jutun juju onkin: tällainen työ ei saa jäädä vain yhden ihmisen rohkeuteen ja sen poikkeuksellisuuteen. Mieleenpainuvimpia kohtia olikin esim. valkoisten feminismien ja tasa-arvotyöhön poliittisen uransa perustavien toimijoiden call-outaus.
Puoli tähteä pois ajoittaisesta toistosta, kuten myös kirjotusvirheistä tekstissä.
Todella silmiä avaava teos, joka toi omaankin maailmankatsomukseen ja ajatteluun uusia, syvempiä näkökulmia. Huomasin useaan otteeseen toteavani itselleni, miten rohkea Ujuni on. Ja tämähän se jutun juju onkin: tällainen työ ei saa jäädä vain yhden ihmisen rohkeuteen ja sen poikkeuksellisuuteen. Mieleenpainuvimpia kohtia olikin esim. valkoisten feminismien ja tasa-arvotyöhön poliittisen uransa perustavien toimijoiden call-outaus.
Puoli tähteä pois ajoittaisesta toistosta, kuten myös kirjotusvirheistä tekstissä.
February 23, 2024
opettava ja koskettava kirja, josta eniten sain itse irti nimenomaan suomi-kontekstista, kun usein vastaavista vähemmistö-, uskonto- ja etnisyysaiheista kirjoitetaan eniten jenkeissä. vähän miinusta kuitenkin toistosta jota oli sekä sisällössä että kielessä turhan paljon
January 18, 2024
Aihe oli erittäin mielenkiintoinen ja kirjassa oli paljon mistä tykkäsin. Ensimmäiset kaksi lukua oli kultaa ja siinä kerrottiin Ujunin nuoruudesta melko kronologisessa järjestyksessä. Kirja oli kuitenkin jaettu eri lukuihin aihepiireittäin, eikä niinkään ajan mukaan, joten loppukirja tuntui aika paljon toistolta ja välillä oli vaikea käsittää minkä ikäisestä Ujunista kerrottiin tai missä vaiheessa mikäkin tapahtui.
Harmitti myös että kirjassa kerrottiin paljon Ujunin kasvusta lapsesta teiniksi ja nuoreksi, mutta kaikki mitä on tapahtunut sen jälkeen jäi mysteeriksi. Olisi ollut mukava kuulla miten Ujuni kasvoi aikuiseksi ja tämän päivän kuulumiset, vaikka ymmärrän ettei kirjan ollut tarkoitus mikään oma elämäkerta ollakaan.
Parasta kirjassa oli silmiä avaavuus: miten joku minun ikäiseni henkilö, joka on asunut vain muutaman kymmenen kilometrin päässä on voinut elää niin erilaisen nuoruuden.
Ujuni osaa myös hienosti selittää maahanmuuttajien (tai ainakin somalien) elämää ja kulttuuria, sekä syitä taustalla. Hän hienosti myös vertaa tiettyjä toimintamalleja samaistuttaviin Suomalaisiin tapoihin.
Ps. Tämä kirja oli selvästi parempi kuunneltuna ja Ujunin itsensä lukemana.
Harmitti myös että kirjassa kerrottiin paljon Ujunin kasvusta lapsesta teiniksi ja nuoreksi, mutta kaikki mitä on tapahtunut sen jälkeen jäi mysteeriksi. Olisi ollut mukava kuulla miten Ujuni kasvoi aikuiseksi ja tämän päivän kuulumiset, vaikka ymmärrän ettei kirjan ollut tarkoitus mikään oma elämäkerta ollakaan.
Parasta kirjassa oli silmiä avaavuus: miten joku minun ikäiseni henkilö, joka on asunut vain muutaman kymmenen kilometrin päässä on voinut elää niin erilaisen nuoruuden.
Ujuni osaa myös hienosti selittää maahanmuuttajien (tai ainakin somalien) elämää ja kulttuuria, sekä syitä taustalla. Hän hienosti myös vertaa tiettyjä toimintamalleja samaistuttaviin Suomalaisiin tapoihin.
Ps. Tämä kirja oli selvästi parempi kuunneltuna ja Ujunin itsensä lukemana.
August 20, 2022
Tärkeä kirja todellakin. Naisten ahdinko on käsin kosketeltavaa ja kirja tuo hyvin esiin mihin pakottaminen liian pieniin muotteihin voi lopulta johtaa. Kirjailija antaa myös aiheellista kritiikkiä niin yhteiskuntaa kuin myös feministejä kohtaan. On surullista lukea miten yhteiskunta jo pettää nämä nuoret. Ujuni tuo myös hyvin esiin, ettei riisto ja ihmisoikeuksien polkeminen johdu uskonnosta, vaan uskonnolla perustellaan näitä asioita, vaikkei niitä koko uskonto edes tunne. Saman asian voi huomata myös muista uskonnoista, joista tulee politisoinnin myötä aseita. Kirjan turha asioiden toistaminen oli välillä turhauttavaa eikä kirja itsessään tarjonnut uutta tietoa. Mutta teoksen hienous on enemmänkin tunteessa sekä tarinan henkilökohtaisuudessa
October 4, 2022
Koskettava kasvukertomus nuoresta somalitytöstä 90-luvun Helsingissä. Teos oli todella ravisuttava ja silmiä avaava.
Suosittelen teosta kaikille, mutta etenkin opettajille ja sotealojen työntekijöille ja tietysti niille nuorille tytöille, jotka kamppailevat samojen ongelmien kanssa omassa elämässään. Toivoisin myös, että kirjan sanoma tavoittaa poliittiset päättäjät ja vaikuttajat.
Suosittelen teosta kaikille, mutta etenkin opettajille ja sotealojen työntekijöille ja tietysti niille nuorille tytöille, jotka kamppailevat samojen ongelmien kanssa omassa elämässään. Toivoisin myös, että kirjan sanoma tavoittaa poliittiset päättäjät ja vaikuttajat.
July 22, 2022
Somaliasta kolmevuotiaana Suomeen muuttanut Ujuni Ahmed on kulkenut pitkän ja hankalan tien aikuisuuteen. Tämän kirjan Ahmed on kirjoittanut yhdessä Elina Hirvosen kanssa tavoitteenaan maailma, jossa kaikilla ihmisillä olisi samat oikeudet taustasta, sukupuolesta, uskonnosta, seksuaalisesta suuntautumisesta tai yhteisöstä riippumatta. Nyt tämä ylevä tavoite ei toteudu.
Kirja aloittaa rajoista. "Vapaudet ja oikeudet kuuluvat valkoisille pojille, valkoisille tytöille ja ruskeille pojille. Ruskeille tytöille kuuluvat säännöt, velvollisuudet ja rajat." Miten vapauttavaa on nähdä Spice Girlsin Mel B ja mahdollisuus astua elämän tiukkojen rajojen yli, nähdä omalta itseltä näyttävä nainen tekemässä asioita, joiden on ajatellut kuuluvan vain valkoisille.
Kaksoiselämästä kertova elämä kertoo ristiriitaisesta suhteesta huivin käyttöön. Ahmedille muodostui jossain kohtaa kaksoiselämä, jonka toisessa osassa huivi pysyi tiukasti päässä ja toisessa se lähti heti pois. "Kotona oli jatkuvasti paha olla. Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa." Tämä ristiriita johti lopulta karkailuun. Kun kotona ei ole turvallista tai hyvä olla, kotoa lähdetään. Tässä Ahmed esittää tiukkoja vaatimuksia viranomaisille, mutta perustelluilta nämä minusta kuulostavat:
Yksi väkivallan muoto on tyttöjen silpominen, joka on somalikulttuurissa edelleen tuskallisen yleinen asia. Silpominen ei kuulu uskontoon, Koraani ei sano siitä mitään. Toinen ongelma on lapsien katoaminen: somalilapsia vain katoaa jonnekin. Sitä, minne nämä lapset menevät, ei ole erityisemmin tutkittu, mutta pakkoavioliitot ja liiasta länsimaistumisesta rankaiseminen ovat ainakin tavanomaisia kohtaloita. Viranomaiset ovat Ahmedin mukaan täysin haluttomia tutkimaan asiaa. Jotain edistystä on sentään saavutettu: tyttöjen oikeuksia ja silpomiskieltoa on ajettu Suomessa eduskunnan tasollakin.
Ahmedin suhde uskontoon on mielenkiintoinen. Islam nähdään Suomessa lähes yksinomaan pahana, mutta paljolti on kyse tulkinnoista ja erilaisista näkemyksistä. Saudilähtöinen poliittinen islam on naisia alistavaa ja väkivaltaista, mutta esimerkiksi Somaliassa vallitsi aikaisemmin paljon avoimempi, rennompi ja vapaamielisempi islamin käsitys. Suomessa somaliyhteisö on omaksunut tiukemman linjan, osin moskeijoissa vaikuttavien jyrkkälinjaisten imaamien vuoksi.
Kirja loppuu tiukkaan puhutteluun valkoisille feministeille. Valkoiset feministit ovat vaatineet Ahmedia puhumaan sensitiivisesti silpomisesta, äärimmäisestä väkivallan muodosta, jonka uhri Ahmed on ollut. Ajatus tuntuu näin tarkasteltuna aivan järjettömältä. Jos valkoinen nainen raiskataan, vaaditaanko häntä puhumaan sensitiivisesti, ettei raiskaavien miesten mieli pahoitu? Säännöt eivät ole kaikille samat ja ruskeat tytöt ovat ne, joilla on kaikista tiukimmat säännöt.
Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin on varmasti todella arvokas ja tärkeä kirja ruskeille tytöille, jotka ovat samankaltaisessa asemassa kuin Ahmed on ollut. Toivottavasti kirja löytää tiensä mahdollisimman monen tällaisen tytön käsiin. Muidenkin tämä kuitenkin pitäisi lukea. Minulle valkoisena miehenä kirjan keskeisintä sisältöä oli ymmärrys siitä, millaista somalityttöjen elämä voi olla. Useimmat Suomessa ovat 2020-luvulla, mutta somalityttöjen elämä on kuin 1950-luvulta: tyttöjen elämä on velvollisuuksien raskauttamaa ja täynnä uskonnonopetusta, kotitöitä, sisaruksista huolehtimista ja muuta työtä. Vapaus kuuluu vain pojille ja tyttöjen elämää rajoitetaan monin tavoin.
Tähän on saatava muutos. Somalikulttuuri ei ole hyväksyttävä peruste sille, että Suomessa on monentasoisia ihmisoikeuksia. Valkoisilla ja ruskeilla tytöillä ja pojilla on oltava samat perusoikeudet. Jos yhteisöjen asioihin ei puututa, eri sääntöjä noudattavat varjoyhteiskunnat voivat hyvin. Miten näihin asioihin saadaan puututtua on epäilemättä vaikea kysymys – mutta se ei saa olla selitys sille, miksi ei puututa lainkaan.
Jos haluat saada tarinallista näkökulmaa näihin asioihin, Nura Farahin Lumimaa -novellikokoelmassa on kertomuksia, jotka havainnollistavat monia Ahmedin esiin nostamia asioita fiktion keinoin.
Kirja aloittaa rajoista. "Vapaudet ja oikeudet kuuluvat valkoisille pojille, valkoisille tytöille ja ruskeille pojille. Ruskeille tytöille kuuluvat säännöt, velvollisuudet ja rajat." Miten vapauttavaa on nähdä Spice Girlsin Mel B ja mahdollisuus astua elämän tiukkojen rajojen yli, nähdä omalta itseltä näyttävä nainen tekemässä asioita, joiden on ajatellut kuuluvan vain valkoisille.
Kaksoiselämästä kertova elämä kertoo ristiriitaisesta suhteesta huivin käyttöön. Ahmedille muodostui jossain kohtaa kaksoiselämä, jonka toisessa osassa huivi pysyi tiukasti päässä ja toisessa se lähti heti pois. "Kotona oli jatkuvasti paha olla. Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa." Tämä ristiriita johti lopulta karkailuun. Kun kotona ei ole turvallista tai hyvä olla, kotoa lähdetään. Tässä Ahmed esittää tiukkoja vaatimuksia viranomaisille, mutta perustelluilta nämä minusta kuulostavat:
Viranomaisten on suhtauduttava vähemmistöyhteisöissä kasvavien lasten ja nuorten oikeuksien polkemiseen, heihin kohdistuvaan rajoittamiseen, kontrolliin, väkivaltaan ja sen suhkaan yhtä vakavasti kuin siihen suhtauduttaisiin valkoisten nuorten kohdalla. Ei voi olla niin, että syyt, jotka aiheuttavat vähemmistöyhteisöissä kasvaville tytöille pahoinvointia ja ajavat heitä hatkoihin kotoa, ovat tabuja suomalaisille viranomaisille.
Yksi väkivallan muoto on tyttöjen silpominen, joka on somalikulttuurissa edelleen tuskallisen yleinen asia. Silpominen ei kuulu uskontoon, Koraani ei sano siitä mitään. Toinen ongelma on lapsien katoaminen: somalilapsia vain katoaa jonnekin. Sitä, minne nämä lapset menevät, ei ole erityisemmin tutkittu, mutta pakkoavioliitot ja liiasta länsimaistumisesta rankaiseminen ovat ainakin tavanomaisia kohtaloita. Viranomaiset ovat Ahmedin mukaan täysin haluttomia tutkimaan asiaa. Jotain edistystä on sentään saavutettu: tyttöjen oikeuksia ja silpomiskieltoa on ajettu Suomessa eduskunnan tasollakin.
Ahmedin suhde uskontoon on mielenkiintoinen. Islam nähdään Suomessa lähes yksinomaan pahana, mutta paljolti on kyse tulkinnoista ja erilaisista näkemyksistä. Saudilähtöinen poliittinen islam on naisia alistavaa ja väkivaltaista, mutta esimerkiksi Somaliassa vallitsi aikaisemmin paljon avoimempi, rennompi ja vapaamielisempi islamin käsitys. Suomessa somaliyhteisö on omaksunut tiukemman linjan, osin moskeijoissa vaikuttavien jyrkkälinjaisten imaamien vuoksi.
Kirja loppuu tiukkaan puhutteluun valkoisille feministeille. Valkoiset feministit ovat vaatineet Ahmedia puhumaan sensitiivisesti silpomisesta, äärimmäisestä väkivallan muodosta, jonka uhri Ahmed on ollut. Ajatus tuntuu näin tarkasteltuna aivan järjettömältä. Jos valkoinen nainen raiskataan, vaaditaanko häntä puhumaan sensitiivisesti, ettei raiskaavien miesten mieli pahoitu? Säännöt eivät ole kaikille samat ja ruskeat tytöt ovat ne, joilla on kaikista tiukimmat säännöt.
Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin on varmasti todella arvokas ja tärkeä kirja ruskeille tytöille, jotka ovat samankaltaisessa asemassa kuin Ahmed on ollut. Toivottavasti kirja löytää tiensä mahdollisimman monen tällaisen tytön käsiin. Muidenkin tämä kuitenkin pitäisi lukea. Minulle valkoisena miehenä kirjan keskeisintä sisältöä oli ymmärrys siitä, millaista somalityttöjen elämä voi olla. Useimmat Suomessa ovat 2020-luvulla, mutta somalityttöjen elämä on kuin 1950-luvulta: tyttöjen elämä on velvollisuuksien raskauttamaa ja täynnä uskonnonopetusta, kotitöitä, sisaruksista huolehtimista ja muuta työtä. Vapaus kuuluu vain pojille ja tyttöjen elämää rajoitetaan monin tavoin.
Tähän on saatava muutos. Somalikulttuuri ei ole hyväksyttävä peruste sille, että Suomessa on monentasoisia ihmisoikeuksia. Valkoisilla ja ruskeilla tytöillä ja pojilla on oltava samat perusoikeudet. Jos yhteisöjen asioihin ei puututa, eri sääntöjä noudattavat varjoyhteiskunnat voivat hyvin. Miten näihin asioihin saadaan puututtua on epäilemättä vaikea kysymys – mutta se ei saa olla selitys sille, miksi ei puututa lainkaan.
Jos haluat saada tarinallista näkökulmaa näihin asioihin, Nura Farahin Lumimaa -novellikokoelmassa on kertomuksia, jotka havainnollistavat monia Ahmedin esiin nostamia asioita fiktion keinoin.
November 11, 2025
luin tän kouluu varten
July 9, 2024
Todella tärkeä kirja, jokaisen pitäis lukea tää.
Tähden pois vie hieman könkäiseksi kokemani kirjoitustyyli. Kirjailija Hirvonen esimerkiksi toistaa vähän liian usein Ahmedin jo-kertomia asioita lähestulkoon tismalleen samoin sanoin. Itseni kohdalla myös toistuvat virkerakenteet veivät lukemisen sujuvuutta välillä heikompaan suuntaan ja laimensivat vaikuttavuutta siltä, millä tavoin tietyt asiat olisi voinut ilmaista. Mutta toistan, jokaisen pitäisi lukea tämä, ei vain kannesta ensimmäisenä mieleen tulevan kohdeyleisön.
Tähden pois vie hieman könkäiseksi kokemani kirjoitustyyli. Kirjailija Hirvonen esimerkiksi toistaa vähän liian usein Ahmedin jo-kertomia asioita lähestulkoon tismalleen samoin sanoin. Itseni kohdalla myös toistuvat virkerakenteet veivät lukemisen sujuvuutta välillä heikompaan suuntaan ja laimensivat vaikuttavuutta siltä, millä tavoin tietyt asiat olisi voinut ilmaista. Mutta toistan, jokaisen pitäisi lukea tämä, ei vain kannesta ensimmäisenä mieleen tulevan kohdeyleisön.
July 19, 2022
Erittäin tärkeä kirja. Toivottavasti tämä löytää mahdollisimman monenlaisia lukijoita: päättäjiä, poliitikkoja, opettajia, kuraattoreita, psykologeja, sosiaalityöntekijöitä, maahanmuuttajia ja tietysti ihan tavallisia aikuisia ja nuoria. Ei ole helppoa olla nuori, mutta etenkään ei ole helppoa elää Suomessa muslimityttönä.
October 13, 2022
An eye opening memoir and political commentary from a Somali immigrant being born and raised in Finland under the oppressing rule of her mother and woman-crushing culture. Ujuni missed the old culture of Somalia, where people were free to dress and go as they wanted, but that doesn't exist anymore. The political side of Islam has taken over the spiritual side of the religion in many countries and is used as an excuse to oppress people, especially women. This makes Ujuni sad - that her religion is used against people like this.
Ujuni talks about her unsafe childhood - it's a small miracle she survived and flourished - and about how she learned and dared to state her opinions and fight for human rights. An interesting and frighteningly eye-opening book.
Ujuni talks about her unsafe childhood - it's a small miracle she survived and flourished - and about how she learned and dared to state her opinions and fight for human rights. An interesting and frighteningly eye-opening book.
September 7, 2022
Kirja, joka paljasti tietämättömyyteni, sai vatsani vääntymään kiukusta ja järkytyksestä miten tämä voi olla mahdollista vielä tänään, ja kyyneleet valumaan kun mietin omaa tytärtäni ja mitä jos tämä olisikin minun ja hänen todellisuuttaan.
Ujuni haastaa tekemällä valtarakenteita näkyväksi, kysymällä miksi ja puhumalla uskonnostaan ja kulttuuristaan. Lukiessani tätä kirjaa iltapäivälehdet uutisoivat kateissa olevasta 13-vuotiaasta somalitytöstä. Ensimmäistä kertaa mietin enemmänkin kuin vain, miksi hän on kateissa. Uskonnon varjolla hallitseminen ja pelolla johtaminen ovat vastoin omaa ihmiskäsitystäni. Eikä tähän vaikuta sukupuoli, ihonväri tai mikään muukaan. Voisinpa tai osaisinpa tehdä enemmän: lue tämä kirja.
Ujuni haastaa tekemällä valtarakenteita näkyväksi, kysymällä miksi ja puhumalla uskonnostaan ja kulttuuristaan. Lukiessani tätä kirjaa iltapäivälehdet uutisoivat kateissa olevasta 13-vuotiaasta somalitytöstä. Ensimmäistä kertaa mietin enemmänkin kuin vain, miksi hän on kateissa. Uskonnon varjolla hallitseminen ja pelolla johtaminen ovat vastoin omaa ihmiskäsitystäni. Eikä tähän vaikuta sukupuoli, ihonväri tai mikään muukaan. Voisinpa tai osaisinpa tehdä enemmän: lue tämä kirja.
July 11, 2024
Upea tositarina ihmisenä kasvamisesta, selviytymisestä ja kulttuurien ristiriitojen pohtimisesta ja kyseenalaistamisesta. Lukiessa vastaan tuli uusia näkökulmia, itselle uusia. Kirjassa oli hieman toistoa, siksi jätin yhden- sen viidennen- tähden antamatta. Ihailen rehellistä ääntä ja sitä avoimuutta, millä kirja on kirjoitettu ja päähenkilö puhuu.
October 1, 2025
Avasi silmät toiseen todellisuuteen, maailmaan joka on itselle vieras. Vaikeiden ja raastavien asioiden käsittelyä, mutta täynnä toivon pilkettä. Ajoittain hajanainen kerronta ja kronologista järjestystä oli vaikea hahmottaa.
Luin kirjan koulutehtävän takia ja kirjoitin samalla lukupäiväkirjaa. Olisin ehdottomasti lukenut myös ilman koulun vaatimuksia, koskaan ei voi tietää liikaa.
Luin kirjan koulutehtävän takia ja kirjoitin samalla lukupäiväkirjaa. Olisin ehdottomasti lukenut myös ilman koulun vaatimuksia, koskaan ei voi tietää liikaa.
January 7, 2023
Tärkeä teos kaikille muillekin kuin vain nimen kohderyhmälle. Kipeitä kokemuksia yhteisön paineen alta. Meidän kaikkien olisi tervettä kyseenalaistaa aina välillä ympäristöämme ja tärkeää ennen kaikkea kuunnella muita herkällä korvalla. Lue ja opi.
March 17, 2024
everyone should read this. It opened me a whole new point of view of feminism and issues within smaller communities.
November 5, 2024
tankeväckande, nice
Displaying 1 - 30 of 118 reviews