Rakastetun romaanisarjan upea loppuhuipennus! Viena etsii paikkaansa kuohuvalla 1960-luvulla.
Viena on palannut Amerikan-vuosien jälkeen juurilleen Leppävaaran vanhaan huvilaan. Suvun naiset totuttelevat taas elämään saman katon alla, mutta mistä löytyisi työpaikka Vienalle?
Onneksi muuan määrätietoinen teräsrouva on ryhtynyt valloittamaan puuvillakoltuillaan Yhdysvaltain markkinoita. Vienasta tulee yksi tarmokkaista naisista, joiden uurastuksen ja uskollisuuden varaan Armi Ratia rakentaa imperiuminsa. Viena pyörii myös kulttuuriradikaalien joukossa ja Lapualaisoopperan kulisseissa, mutta vasta kun hän uskaltaa noudattaa Ida-mumman esimerkkiä, tulee hänestäkin oman elämänsä sankaritar.
Ikävä tulee - vaikka sen tuhannen kertaa ehdin kiroilla maneereja ja erityisestiVienan kunnollisuutta. Se olikin eniten kymmenosaisessa sarjassa ärsyttänyt tekijä; kaikinpuolinen kunnollisuus on läpileikkaavaa; työt hoidetaan aina huolellisesti ja ajoissa, miesten kanssa ei leikitellä, seksiäkin harrastetaan vain jos on pakko, kotityöt sujuvat ja käytös on asiallista. Enkä ole ihan varma jaksoinko suhtautua aina oikealla tavalla historiallisiin sattumuksiin Topeliuksesta Vesa-Matti Loiriin. Tai siis Loirin Vesa-Mattiin, niin kuin namedroppaaminen koko sarjan ajan hoidettiin.
Silti, ärsyyntymisestä huolimatta, sarjasta tuli rakas keväinen ajanviete, ja harmittaa että se loppui.
Melkein kiinnostava, melko tasapaksu, hieman laimea. Ylipitkä Syrjästäkatsojan tarinoita lähti heti ensimmäisten hyvien osien jälkeen sivuraiteilleen, punainen lanka katosi ja edellisen ylidramaattisen ja epäuskottavan jymy-yllätyspaukkukirjan jälkeen tämä tarina oli aivan päinvastainen tapaus.
60-luku ei enää kanna tässä sarjassa. Armi Ratian tuiskahtelut ja erilaisten marikankaiden luettelointi eivät vaan enää tarjoa samanlaista draaman ja historian havinan tunnelmaa mitä edelliset osat tarjosivat. Sivujuonteenomaiseksi jäänyt yhteisasuminen kommunisteineen ja ylioppilasteattereineen käsitellään sekin pinnallisella tasolla, jotenkin tyyliin että täytyyhän nämäkin tässä jotenkin väkisin käsitellä.
Vaikka olenkin uskollisesti lukenut ja kuunnellut Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjan jokaisen osan, tunnen pelkkaa iloa tämän loppumisesta. Sen sijaan Mustosen edellisiin sarjoihin tulen palaamaan aina uudestaan.
Ihan mielenkiintoinen ja ainahan nämä Mustoset on koukuttavia! Oli kiva lukea Marimekon historiasta, mutta jäi tunne että tähän kirjaan olisi ehkä mahtunut muitakin aiheita? Loppu oli vähän hätäisen oloinen. Jotain jäi puuttumaan!
Tykkäsin ehkä enemmän kuin odotin, vaikka taas se loppui kuin kananlento. Loppuratkaisu oli nähtävissä kyllä jo alkusivuilla. Totta kai tässäkin jää miettimään, että mitenkäs seuraava sukupolvi, ketä siihen kuuluu ja mihin elämä heitä kuljettaa, mutta Idan tarinahan on nyt kuljettu.
Haukotuuuuuus. Oli todellakin aika lopettaa tämä sarja, koska tämä oli ehdottomasti tylsin, kuivin ja puisevin kaikista. Viena on aivan liian marysuemainen hahmo: aina osaava, aina puolensa pitävä, aina työteliäs, aina tyyni ja järkevä lapsellisten ihmisten edessä ja aina sopivasti paikalla, kun tarvitaan puvustajaa. Hohhoijaa. Tosin... . Olisin kaivannut Vienan hahmoon enemmän syvyyttä ja kasvua, mutta ikävä kyllä sitä ei oikein löytynyt. Oli myös outo ratkaisu - ja tätä mietin jo edellisen kirjan kohdalla - että miten Kirstistä on yhtäkkiä tullut niin...
Oli myös huono ratkaisu Mustoselta tehdä Vienasta puvustaja, koska siitä nyt ei vain yksinkertaisesti ole kiinnostavaa lukea. Paljon kiinnostavampaa oli lukea, miten Kirsti ompeli itse erilaisia vaatteita! Nyt ei vaatteita sitten tarvinnut tehdä enää itse. Viena menee filmiyhtiöön tai Marimekolle ja... pukee ihmisiä. Siinä kaikki. Huoh. Ida-mumman tarina pienestä paimentytöstä emännöitsijäksi sekä Kirstin yliopisto- ja Pariisin-vuodet 1900-luvun alkupuolella olivat todella mielenkiintoisia, koska ne olivat samalla katsaus historiaan. Piian, emännöitsijän ja ompelijattaren edesottamuksia luin ahmimalla, koska aina sattui ja tapahtui, enkä tiennyt em. jutuista juuri mitään. Vienan pukijahommat taas... Hyvin ykstotista ja nykyaikaista hommaa, jossa ei ollut mitään hohtoa. Ja koko ajan oltiin siivoamassa ties mitä kartanoa! Uhh. Kaiken kertonee se, että kahden viikon laina-aika ei meinannut riittää ja loput ~150 sivua selasin läpi. Normaalisti hotkaisen Mustosen opukset parissa päivässä. Olisipa Mustonen tehnyt Vienasta vaikka kokin tai kondiittorin, sillä olisin mielläni lukenut yksityiskohtia sentyyppisestä käsityöläisammatista.
2,5 ⭐ Ennalta-arvattava, itseään toistava. Aina se ei haittaa, tän kirjan kanssa häiritsi kuitenkin yllättävän paljon. Sarjan päätösosaksi vähän meh, olisin kyllä odottanut enemmän. Toisin sanoen, jos kaipaa mukavaa ja rauhallista kirjaa vaikkapa kesälomalle, ja Vienan kertomus kiinnostaa, suosittelen. Mitään suurta draamaa ja käännekohtia ei kannata odottaa. Suosittelen myös varautumaan jatkuvaan mari-sanan käyttöön :D
Sain kuin sainkin kuunneltua koko Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjan. Paikoin olisi ollut kovastikin tiivistämisen varaa ja laatu vaihteli kirjasta toiseen. Kokonaisuudessaan kuitenkin ihan viihdyttävä sarja.
Tässä oli ihan kiva lopetus kirjalle ja koko saagalle, mutta tuntui kuitenkin että tämä viimeinen kirja ei oikein enää tuonut mitään lisäarvoa sarjalle. Kirjassa oli myös pitkiä pätkiä kun mitään ei tapahtunut.
Kirjasarjasta eniten nautin Idasta kertovista kirjoista (1-4) ja pidin myös kirjoista joissa Kirsti oli pääosassa (5-7), mutta nämä kolme viimeistä kirjaa joissa Viena oli pääosassa olivat ihan ok. Hieno kirjasarja silti kaikkinensa. Tässä oppi paljon samalla Suomen historiasta.
Erja Manto oli ihan täydellinen valinta tämän sarjan lukijaksi - hänen lukutyylinsä kantoi hienosti kaikki kolme sukupolvea ja äänensä teki kirjoista vieläkin enemmän sydäntälämmittäviä.
Marimekon ja Ratian touhuja on mielenkiintoista seurata, ja Käpy selän alla -leffan kuvaukset ovat hauska kurkistus 1960-luvun elokuvamaailmaan. Tämä sarjan viimeinen osa ottaa kuitenkin aivan selvästi ja tarkoituksellisesti paljon iisimmin, kuin aiemmat osat, joissa kierrokset kovenivat osa osalta siihen pisteeseen, että lopulta oltiin melkein USA:n salaisen palvelun kynsissä. Nyt ollaan turvallisessa koto-Suomessa, palvellaan Marimekon mittatilausasiakkaita ja soudellaan rauhaisasti pitkin järven selkiä. Albergan naiset ovat löytäneet vihdoin paikkansa, rauhansa - ainakin toistaiseksi.
Minusta sarjan päätösosa oli muutamaa edellistä osaa parempi. Tässäkin kirjassa asiat paikoin järjestyvät kuin tanssi vain, mutta niin kai tämän tyylilajin kirjoissa yleensäkin. Viena pääsee näyttämään kykynsä Marimekon palveluksessa Armi Ratian komennossa ja asiat järjestyvätkin parhain päin. Tässäkin kirjassa on yhdistetty oikeasti eläneitä ihmisiä kirjan henkilöihin - osin melko uskottavastikin. Sarjan viimeinen osa kannatti lukea ihan senkin takia, että selviää mihin suuntaan elämä Vienaa ja muita henkilöhahmoja kuljettaa.
Syrjästäkatsojan tarina saa arvoisensa lopun. En hirveän paljon pitänyt sarjan muutamasta viimeisestä, Yhdysvaltoihin sijoittuvasta osasta, mutta tässä päätösosassa palataan taas Suomeen ja Viena jatkaa vaatetusalan uraansa kotimaan kamaralla, tutuissa maisemissa ja tuttujen henkilöiden ympäröimänä. Sarja kuvaa kokonaisuudessaan syrjään jäävien, mutta osaavien, ahkerien ja pystyvien naisten toimintaa, joka mahdollisti sen, että kulttuurielämän keskiössä pasteerailevat miehet (ja jokunen nainenkin) saattoivat luoda omaa uraansa.
Tykkäsin tästä enemmän kuin kahdesta aikaisemmasta Vienasta kertovasta kirjasta. Oli ihanaa, että Viena oli nyt Suomessa, joka sopii tämän sarjan henkeen paljon paremmin. Oli myös mielenkiintoista lukea Marimekon historiasta, melkoinen visiönääri tuntui Armi Ratia olevan.
Niin se nyt Vienakin löysi paikkansa maailmasta ja sarja tuli päätökseen. Ikävä jää, sillä sarjan uusinta osaa olen aina kuumeisesti odottanut viime vuosien aikana. Idankin poismeno sai itkun aikaan, vaikka sen tiesi tässä osassa olevan tulossa. Mahtava sarja!
This entire review has been hidden because of spoilers.
Edellisen osan yliampuvan ja sekavan draaman jälkeen tässä osassa onneksi palattiin takaisin sarjalle tyypilliseen leppoisaan ja tasapainoiseen kerrontaan. Hieman lopussa tarina venyi liikaa ja mukaan oli ympätty asioita, jotka olisi voinut jättää poiskin. Siitä huolimatta onnistunut ja sarjan tyylille uskollinen lopetus, joka piti mukanaan ja jätti hyvän mielen.
(2022) Jätin kesken 300 sivun jälkeen. Ärsytti jatkuva lukijan sivistäminen ja se, että kirjan sivuilla tulee koko ajan julkimoita vastaan. Päähenkilö on koko ajan kätevä ja pätevä eikä kehity mitenkään. Lause ”meillä olikin ollut pitkästä aikaa oikein hauskaa ja kiihkeää keskenämme” sai sulkemaan kirjan kannet.
Hyvin kiteytetty loppu pitkälle saagalle. Olen mielelläni elänyt Idan ja tulevien sukupolvien mukana, mutta toisaalta on kyllä kiva nähdä mitä Mustoselta seuraavaksi tulee 🙂
Kaikki kiva loppuu aikanaan, niin myös tämä huikea Syrjäsräkatsojan kirjasarja! 📚 Tätä kirjasarjaa tulee kyllä kova ikävä, se on kuljettanut minua pitkän matkan historian pyörteissä. Enni Mustonen on onnistunut ujuttamaan näihin kirjoihin luontevasti merkittäviä henkilöitä ja tapahtumia 🎯. Idan, Kirstin ja Vienan vaiheita on ollut mukava seurata, joskus tarinoiden uskottavuus on saattanut hieman horjua, mutta hieno kerronta on jättänyt nuo hetket varjoonsa. Olen kuunnellut kaikki kirjat ja lukijana Erja Manto on ollut aivan loistava 🤩, hän on värittänyt hahmoja eri murteilla ja kielillä ja tehnyt niistä niin todentuntuisia.
Olen usein pohtinut kirjasarjan tapahtumapaikkoja missä kohtaa mahtoi sijaita Idan täyshoitola? 🏡 tai Ville ja Viivi Vallgrenin huvila? 🏡 Kävin jokin aika sitten opastetulla kävelykierroksella 👣 Espoon Ruukinrannassa ja sen teemana oli Syrjästäkatsojan tarinat. Kierroksella selvisi kuvitteellisen täysihoitolan ja Vallgrenien huvilan paikka, kolmen pölkyn silta sekä muita tarinoita alueesta.
Helmet 50/2024 Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä => 🎧 Enni Mustonen, Tekijä 👍
Mitäänsanomaton päätös muuten hienolle sarjalle. Muut kirjat oikeastaan imaisivat mukanaan, mutta tätä en meinannut saada loppuun millään. En oikein edes tiedä miksi. Ehkä tässä ei lopulta tapahtunut ihan hirveästi mitään. Lisäksi Viena hahmona oli jollain tapaa etäinen, en oikein saanut hänestä mitään otetta ja vaikka vuosia kului useita näiden kolmen Viena-kirjan aikana, en huomannut hahmossa oikein mitään kehitystä, kuten moni muukin on todennut. 19-vuotiaan ja nyt yli kolmekymppisen Vienan väliltä oli vaikea löytää eroja. Silti Amerikan vuodet olivat mielestäni kiinnostavaa kuunneltavaa, mutta pelkästä Marimekkourasta ei nyt ihan saanut kiinnostavaa luettavaa koko kirjaksi. Ainakaan näillä eväillä.
Pakollinen päätösosa kirjasarjalle, joka alkoi hyvin, mutta jonka alkuperäinen vetovoima katosi matkan varrella. Hyvin Mustonen kirjoittaa, mutta mitä lähemmäs nykyaikaa tultiin, sen hassummilta oikeiden ihmisten ripottelu tarinaan tuntui. Vienan elämä ei ollut niin tapahtumantäyteinen kuin Idan ja Kirstin ja olikin mukava huomata, että Vienaan tämä tarina myös päättyi. Ei enää uusia lapsia ja paikkakuntakin vaihtui. Alun kuka kukin on -luetteloon olisin kaivannut vielä muutamia pikaisesti kirjassa esiintyviä henkilöitä ja toisaalta kirjan pituudesta olisi voinut karsia ihan reippaasti juonen kärsimättä lainkaan. Silti tämä oli hyvä päätös pitkälle kirjasarjalle, ei tämä millään muulla tavalla olisi voinut päättyäkään.
Syrjästäkatsojasarjan viimeinen osa kuvaa 1960-luvun Suomea. Kuten aiemmissakin osissa, aikakauden tapojen ja ilmiöiden kuvaaminen on juonta tärkeämpää. Kotiaskareista ja missä kukakin nukkuu kerrotaan pieteetillä. Julkkiksia tulee vastaan ihmeellisellä tavalla. Enemmän historian oppikirja kuin juonivetoinen romaani.
Tässä tapahtui loppujen lopuksi hyvin vähän. Suuret tunteet, suru, rakkaus, kuvataan kuin ohimennen.
Kuten koko sarja: liian simppeli, liian suoraviivainen, liian tylsä. Minusta on lisäksi kiusaannuttavaa lukea fiktiota oikeista henkilöistä, erityisesti sellaisista, jotka vielä ovat elossa.
Joku tässä sarjassa kuitenkin viehätti, mutta ehkä olen helpottunut että se lopulta päättyi
Sinänsä sujuva ja mukava luettava, mutta aika tylsähkö silti. Tuntuu, ettei oikein tullu enää mitään uutta. Ihan ku koko kirjan ajan ois vaan menty loppuratkasua kohden hiiitaaaasti ja toisaalta silti pinnallisesti ja sit lopussa yhtäkkiä kaikki vaan tapahtuu ihan ku haluttais saada nopeesti pois alta. Vähän liikaa kans Markmekkoa mun makuun😆
Lämmin suositus silti tälle sarjalle! Jos tää ois ollu eka osa, en ois jaksanu, mutta nyt on jo niin kiintyny kaikkiin hahmoihin, että ihan jo sen takia oli kiva lukea tää.
3,5 tähteä. Mukava ja viihdyttävä lopetus sarjalle. Tämän lukijan mieleen oli se, että tarina palasi Suomeen ja seurasi hieman realistisempaa arkea kuuskytluvulla. Arkielämän kuvaus ja siihen liittyvät elämän ala- ja ylämäet eivät olleet mitenkään hengästyttäviä, mutta aidosti välittyviä ja mukavan rentouttavaa seurattavaa.
Sarjan päätösosa, mutta jotenkin aika mitäänsanomaton. Ei oikein tapahdu mitään eikä tavata ketään. Ehkä ollaan liian lähellä nykyaikaa jo mun omaan makuuni? Aikasemmat kirjat oli moninverroin parempia
Kirjasarjan päätösjakso, joka mielestäni oli jo hieman nopeasti kirjoitetun oloinen. Ehkä alkoi sekä kirjoittajaa että lukijaa väsyttää kirjan idea. Ihan kelpo sarja kuitenkin, erityisesti historiasta kiinnostuneelle.
Kokonaisuutena sarja oli tunnelmallinen, tuttu ja turvallinen. Vahvimpana hahmona pidin Idaa, Viena oli lopulta aika yksitoikkoinen. Tekijä oli ihan hyvä lopetus, muunlaista loppua en olisi odottanutkaan.