Kristiina Kivimaa saa tarpeekseen ravintola-alan pyörityksestä, nousee bussiin ja suuntaa pikkukylään Keski-Suomeen. Pyhäjärvellä odottaa nuoren naisen turvasatama, mummo, joka osaa leipoa maailman parasta pullaa ja jonka kahvila kaipaa kipeästi uutta kokkia.
Pienen kylän yhteisö ja kotiruoan tuoksut vievät Krissen mukanaan, lukioaikainen poikaystävä nostattaa sykettä ja nuoren kunnanjohtajan työhuoneessa kahvilan naapurissa valot palavat iltamyöhään. Mutta samalla alkavat pintaan nousta myös tapahtumat, joita Krisse mieluiten ei ajattelisi.
Onko menneisyyden haamuja mahdollista päästä pakoon ? Ja onko todella hetkiä jolloin pulla voi parantaa kaiken, sydänsuruista särkeviin jalkoihin?
Korvapuustikesä on kevyttä viihdettä, aikuisten ahmimiskirjallisuutta Sophie Kinsellan ja Jojo Moyesin tapaan. Teos aloittaa kolmiosaisen viihdekirjasarjan.
Kirjailija Maija Kajanto on taustaltaan toimittaja ja viestinnän ammattilainen. Hänen edellinen kirjasarjansa keräsi kriitikoilta kiitosta ennen kaikkea uskottavasta työelämäkuvauksestaan.
Vähän liiankin kepeä kirja, ei tämä varmaan ihan täysiveristä chic litiä ole, mutta vahvasti sellainen sivumaku ainakin. Dialogi on kuitenkin hieman töksähtävää ja juoni ennalta-arvattava. Kaksi tähteä kuitenkin hauskasta teemasta (kuka nyt ei 2020-luvulla pitäisi pullakahviloista?).
Ihana maalaisromanttinen kasvutarina täynnä monenmuotoista rakkautta ja välittämistä. Helppolukuinen ja onnistui käsittelemään raskaitakin asioita menettämättä kevyttä yleistunnelmaa.
3,5/5. Pikkupaikkakunnan kesäfiilistely ihanaa ja pikkukahvila kivassa miljöössä täysin mun vibe. Henkilöt myös sympaattisen tavallisia ja uskottavia. Jotenki jopa yllättävän jees vaikka vähän mietin onko neljään tähteen pyöristäminen silti vähän yläkanttiin. Mut siis oikeen kiva!
Kuuntelin tän Reettoreiden lukupiirii varten ja oli tosi kiva ja kevääseen sopiva lukukokemus! Symppismiljöö ja hahmot, joissa oli sopivasti jotain mihin tarttua. Tätä oli kivaa ja kevyttä kuunnella ja haaveilla kesäromanssista!
Nopeasti luettava kepeä kirja, vaikka siellä pohjalla oli kyllä surua ja ahdistustakin. Mummo on ihana, toivottavasti on mukana jatko-osissakin. Yllättävän hyvin menestyy yrittäminen näissä pienissä kylissä. Periaatteessa ihan mukava, että kaikki ei ratkennut vielä tässä kirjassa, jää mietittävää, että mitä kaikkia koukeroita joulu/talvisosaan sisältyy.
Ihan mukava kepeä romaani, jossa on niin tuttu asetelma: kolmekymppinen nainen kyllästyy elämäänsä ja uraansa suurkaupungissa ja muuttaa maalle sukulaisen luo (ja alkaa pyörittää siellä kahvilaa), vanhoja rakkauksia ja uusia tuttavuuksia putkahtelee sieltä täältä ja pienen maalaisyhteisön elo tuntuu mukavan aidolta. Tämän genren kirjoissa Korvapuustikesässä oli synkempääkin tarinaa, toisaalta tekstinä tarina oli omaan makuuni aika kliseistä. 2,5 tähteä.
Korvapuustikesä on juuri sopivaa hyvänmielen "hömppää": ei tarvitse lukiessaan pelätä, milloin esiin hyppää psykopaatti tai sadistinen kumppani tai jotain muuta ahdistavaa. Saa vain lukea, olla ajattelematta liikoja, olla sotketumatta monimutkaisiin juonenkuvioihin tai "taidokkaan" pitkiin lauseisiin. Ihana kirja, jota lukiessa tekee kummallisesti mieli niin kokkailla kuin syödä korvapuustejakin. ;)
Monen seikkailun ja tunteen kirja, jossa rakkaus pikku kylää kohtaan on aivan ihastuttavasti kirjoitettu 💕 Tunteitten ja ajatuksen kirjoa juoksuttava kirja, jossa myös jollakin muulla saattaa olla kiire, kuin Krisellä :)
Mahtavan tunnelmallinen kirja. Kevyttä kesälukemista näin ennen joulua 😉 Kaikki reseptit ja ruokakuvaukset saivat veden kielelle. Ihana kun toiset osaavat olla niin luovia. Itse ei voi kuin kateellisena seurata sivusta.
Tosi kiva, kesäinen kirja! Tyäelämän ja romantiikan kuviot eivät olleet höpsöjä vaan sopivan todellisen oloisia. Pienen paikkakunnan tunnelmaa kuvattu hyvin.
Kuuntelin äänikirjana. Oikein ihana ja kevyt kesäkirja. Tapahtumat olivat hyvin ennalta arvattavia, mutta kesäinen kahvila ja pienen kunnan elämä jaksoivat silti viihdyttää. Hyvän mielen kirja.
Tämän kirjan lukeminen tuntui siltä kuin olisi katsonut Hallmark-elokuvaa. Sillai hyvällä tavalla. Ja jotenkin lukiessa oli koko ajan nälkä. Mietin edelleen tomaatti-vuohenjuustokeittoa. 😌
Tykkäsin tästä kirjasta. Päähenkilö Krisse oli samaistuttava taatelintallaaja ja tämän mieskuviot myös yllättävän terveellisiä (mitä nyt romanttisessa kirjallisuudessa ylipäänsä näkee). Kirjassa oli mukavasti huumoria ja jos muutamia epäolennaisuuksia (Regattan ajankohta, usein mainittu monen vuoden oravanpyörästä lähtö, vaikka Krisse oli työskennellyt Wopekilla vain 1,5 vuotta ja sitä ennen opiskellut ja kiertänyt maailmaa, Krissen ikä oli myös välillä epäselvä, ehkä 25?) ei oteta niin vakavasti ja vähän kummat (synkätkin) juonen käänteet katsotaan sormien läpi, niin tässä oli oikein mainio lukukokemus romantisoidusta kahvilan pyörittämisestä. Luen mielelläni lisää kahvila Koivusta.
See oli nii armas raamat, südamlik, eluline, rahulikult kulgev, aga samas tekitas ikkagi nii mõneski kohas ootusärevust, et mis edasi saab. Raamatu tegevustik sobis ideaalselt praegusel ajal lugemiseks - "Oli mõnus olla, kuhugi polnud kiiret. Sügis, mis pühib metskannikesed maa pealt minema, oli veel kaugel, kaneelirullisuvi kestis." Täpselt selline kaneelirullisuvi on meil praegu. Ehk et ilm on piisavalt jahe selleks, et süüa kaneelirulle, mitte jäätist. "Aga kas tead, on päevi, mil peab saia sööma, isegi kui muidu mitte kunagi saia ei söö. Vahel aitab sai teha neid otsuseid, mida on vaja teha, kui oled olnud juba liiga pikka aega piisavalt õnnetu." Ja lõpuks veel üks tsitaat raamatust, mis mind eriti puudutas - "Krisse ei jaksanud ära oodata, millal Helsingi selja taha jääb. See koht oli tema jaoks liig - liiga lärmakas, liiga kiirustav. Kellelgi polnud aega keskenduda sellele, kui hästi maitseb sai." Vot täpselt nii olen ma ennast tundnud viimase aasta jooksul Tallinnasse sattudes, kõike on liiga palju. Saaremaal on rahu, vaikus, linnulaul ja Salme Sai. :) "Datlitalv" ja "Safranisügis" lähevad igatahes lähiaja lugemisnimekirja.
Tässä oli ihana idea, mutta mielestäni toteutus jäi puolitiehen. Kaupungin tyttö tulee mummolaan ja jatkaa mummon kahvilan pyörittämistä. Aivan sydämellinen alkutilanne, mutta harmillisesti tähän sotkeutuu vähän liikaa miesdraamaa ja menneisyyden traumoja. Yleensäkin suomalaisissa tän genren kirjoissa ladataan isoja traumoja päähenkilölle ja sitten lopussa tuntuu että niistä päästään yli noin vain. Isojen aiheiden käsittelyyn pitää syventyä läpi kirjan ja antaa myös asioiden välillä jäädä auki/käsittelemättä. Olisin halunnut että tää olisi ollut enemmänkin hyvän fiiliksen kirja, jossa vaan kuvaillaan maaseudun elämää ja sit rakastutaan ilman sen kummempaa draamaa. Hahah ehkä nää ”korkeet” odotukset pilas tän kirjan multa :D
Tykkäsin paljon herkullisista ruoan kuvailuista, sekä resepteistä, jotka oli upotettu lukujen väliin. Nimittäin mä kyllä ehdottomasti ottaisin vähän ”perunasalaattia, joka saattaa aiheuttaa akuuttia pussailua.” Olisin kaivannut lisää etenkin ympäristön ja luonnon kuvailua. Kirjassa oltiin kauniilla maaseudulla, joten olisin halunnut haistaa ne tuoksut ja kuvitella maisemaa enemmän. Oon aina tykännyt luonnonkuvailusta enkä kyllästy siihen helpolla.
Tietysti tälläseen romantiikan kirjaan tarvitaan kolmiodraamaa ja sitähän oli ihan monessakin suhteessa (menneisyydessä sekä nykyisyydessä). Ehkä vähän liikaa mun makuun. Onneksi tän päähenkilön ja mummon suhde oli ihanasti kuvailtu ja lämpöä täynnä. Tuli ihana olo lukiessa heidän suhteesta ja tietysti myös ajattelin omaa mummoa. Sopivasti olin vielä mökillä suurimman osan ajasta kun tätä kuuntelin niin pääsin näkemään häntä.
In conclusion kiva kesäkirja, vaikkakin tää alkaa joulusta ja on melkein puolet ajasta kevääseen sijoittunut. Eli en kyllä ihan markkinoisi kirjaa nimellä Korvapuustikesä, kun kesää tässä kuvaillaan vain hetken aikaa. Silti plussaa nimestä, koska sillä on oikea merkitys.
”Korvapuustikesä: kun kelit pysyvät viileinä, korvapuusteja myydään paljon. Siinä on joku juttu. Ihmiset haluavat lohdukkeeksi lämmintä pullaa tai jonkun lapsuuden makumuiston, kun ulkona ei olekaan se lapsuuden kesä, jolloin aina paistoi aurinko.”
Mukavaa ja leppoisaa maalaisromantiikkaa. Loppuratkaisusta ekstrapisteitä, en ole moiseen romanttisessa kirjallisuudessa juuri törmännyt. Vihjaa myös jatkoon? Olihan dialogi välillä vähän tökkivää, tapahtumat eteni vauhdilla jossa ei pysynyt perässä, vuodenajat meni iloisesti sekaisin ja niin edelleen, mutta ehkä niitä voi pitää pieninä kauneusvirheinä muuten oikein raikkaassa ja kivassa tarinassa. Synkempi puoli oli hyvin mahdutettu mukaan tarinaan, ensin pelkkinä vihjeinä ja vasta kun tarinassa oltiin kunnolla sisällä, sitä avattiin enemmän.
Miinusta tökkivästä dialogista, kummallisista ja liian nopeista ja epäuskottavista juonenkäänteistä ja vähän siitäkin, ettei yksikään hahmoista noussut esille tai lempihahmoksi.
Korvapuustikesä oli oikein kivaa kevyttä kuunneltavaa. Juoni kärsi paikoin uskottavuuden puutteesta ja etenkin hamojen välinen nokkela dialogi oli välillä hiukan kiusaannuttavaa ja mietin vaan, että oikeasti kukaan ei varmasti puhu tällä tavalla :D Kirjassa oli kivasti sekaisin vähän vakavampia ja kevyempiä teemoja, kokonaisuus pysyi kuitenkin kevyen puolella. Tämän sarjan pariin palaan varmasti vielä, ihanaa että seuraavassa osassa on joulu-teemaa!!