What do you think?
Kahvila Koivu #1
Korvapuustikesä
Pellillinen rakkautta, kiitos!
Kristiina Kivimaa saa tarpeekseen ravintola-alan pyörityksestä, nousee bussiin ja suuntaa pikkukylään Keski-Suomeen. Pyhäjärvellä odottaa nuoren naisen turvasatama, mummo, joka osaa leipoa maailman parasta pullaa ja jonka kahvila kaipaa kipeästi uutta kokkia.
Pienen kylän yhteisö ja kotiruoan tuoksut vievät Krissen mukanaan, lukioaikainen poikaystävä nostattaa sykettä ja nuoren kunnanjohtajan työhuoneessa kahvilan naapurissa valot palavat iltamyöhään. Mutta samalla alkavat pintaan nousta myös tapahtumat, joita Krisse mieluiten ei ajattelisi.
Onko menneisyyden haamuja mahdollista päästä pakoon ? Ja onko todella hetkiä jolloin pulla voi parantaa kaiken, sydänsuruista särkeviin jalkoihin?
Korvapuustikesä on kevyttä viihdettä, aikuisten ahmimiskirjallisuutta Sophie Kinsellan ja Jojo Moyesin tapaan. Teos aloittaa kolmiosaisen viihdekirjasarjan.
Kirjailija Maija Kajanto on taustaltaan toimittaja ja viestinnän ammattilainen. Hänen edellinen kirjasarjansa keräsi kriitikoilta kiitosta ennen kaikkea uskottavasta työelämäkuvauksestaan.
Kristiina Kivimaa saa tarpeekseen ravintola-alan pyörityksestä, nousee bussiin ja suuntaa pikkukylään Keski-Suomeen. Pyhäjärvellä odottaa nuoren naisen turvasatama, mummo, joka osaa leipoa maailman parasta pullaa ja jonka kahvila kaipaa kipeästi uutta kokkia.
Pienen kylän yhteisö ja kotiruoan tuoksut vievät Krissen mukanaan, lukioaikainen poikaystävä nostattaa sykettä ja nuoren kunnanjohtajan työhuoneessa kahvilan naapurissa valot palavat iltamyöhään. Mutta samalla alkavat pintaan nousta myös tapahtumat, joita Krisse mieluiten ei ajattelisi.
Onko menneisyyden haamuja mahdollista päästä pakoon ? Ja onko todella hetkiä jolloin pulla voi parantaa kaiken, sydänsuruista särkeviin jalkoihin?
Korvapuustikesä on kevyttä viihdettä, aikuisten ahmimiskirjallisuutta Sophie Kinsellan ja Jojo Moyesin tapaan. Teos aloittaa kolmiosaisen viihdekirjasarjan.
Kirjailija Maija Kajanto on taustaltaan toimittaja ja viestinnän ammattilainen. Hänen edellinen kirjasarjansa keräsi kriitikoilta kiitosta ennen kaikkea uskottavasta työelämäkuvauksestaan.
320 pages, Hardcover
First published July 1, 2022
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 162 reviews
July 20, 2023
Pakko saada tuoretta korvapuustia, HETI!!!
September 20, 2023
pako maaseudulle kahvilaa pyörittämään kuulostaa niin hyvältä idealta
June 29, 2023
Niin ihana! Lucy Diamondin rantakahvila tuli tästä mieleeni ja juuri sellaista luettavaa halusinkin tähän kesään.
July 10, 2022
Vähän liiankin kepeä kirja, ei tämä varmaan ihan täysiveristä chic litiä ole, mutta vahvasti sellainen sivumaku ainakin. Dialogi on kuitenkin hieman töksähtävää ja juoni ennalta-arvattava. Kaksi tähteä kuitenkin hauskasta teemasta (kuka nyt ei 2020-luvulla pitäisi pullakahviloista?).
May 24, 2026
Tämä oli juuri sellainen kirja mitä pitikin eli mukava, hyväntuulinen, kesäinen, kepeä ja helppolukuinen, täydellinen mökkikirja. Hyvin kirjoitettu ja hauska, alkoi tehdä mieli pullaa (söin kokonaisen pullapitkon tätä lukiessa). Haluaisin nyt myös vielä entistä enemmän muuttaa jollekin pikkukylälle pyörittämään pikkuista söpöä yritystä.
May 2, 2025
Hyvänmielen kirja! 3.5⭐️
June 3, 2026
Sattusin "Kaneelirullisuve" otsa täiesti juhuslikult. Otsisin endale esimese suvekuu alguseks ühe hea tuju kirjanduse raamatu, mis oleks eestikeelne. Kui ma Storytellis uusi raamatuid uudistasin, siis jäi just see silma. Oli ka meeles, et autor külastas hiljuti Headread festivali. Ja mu suureks üllatuseks ei olnud see teos mitte lihtsalt kiire ja lihtne ajaviide, vaid väga mõnus lugemiselamus!
"Kaneelirullisuvi" räägib Krissest, kes raamatu esimestel lehekülgedel otsustab oma unistuste töökohalt lahkuda. Küll aga ei morjenda see teda ning ta otsustab aja maha võtta ja linnatolmu pükstelt maha pühkida ning asub teele vanaema juurde, et tema pool suve nautida. Küll aga on saatusel muud plaanid ning vaikse suve asemel satub Krisse vanaema kohvikule hinge sisse puhuma.
Soovitan kõigile, kes soovivad suveks randa raamatu kaasa haarata. Minu arust sobib see ideaalselt külma limonaadi ja mõnusalt jaheda veekogu ääres lugemiseks. Raamatus on ka palju retsepte, mida suve jooksul katsetada ja sõpradega jagada.
Kuigi kuulasin esimest osa audioraamatuna, siis, ostsin endale ka füüsilise raamatu koopia ning plaanin kõik järgnevad raamatud seerias ära lugeda. Ja on võimalik, et katsetan suve jooksul mõnda raamatus kirjeldatud retsepti.
"Kaneelirullisuvi" räägib Krissest, kes raamatu esimestel lehekülgedel otsustab oma unistuste töökohalt lahkuda. Küll aga ei morjenda see teda ning ta otsustab aja maha võtta ja linnatolmu pükstelt maha pühkida ning asub teele vanaema juurde, et tema pool suve nautida. Küll aga on saatusel muud plaanid ning vaikse suve asemel satub Krisse vanaema kohvikule hinge sisse puhuma.
Soovitan kõigile, kes soovivad suveks randa raamatu kaasa haarata. Minu arust sobib see ideaalselt külma limonaadi ja mõnusalt jaheda veekogu ääres lugemiseks. Raamatus on ka palju retsepte, mida suve jooksul katsetada ja sõpradega jagada.
Kuigi kuulasin esimest osa audioraamatuna, siis, ostsin endale ka füüsilise raamatu koopia ning plaanin kõik järgnevad raamatud seerias ära lugeda. Ja on võimalik, et katsetan suve jooksul mõnda raamatus kirjeldatud retsepti.
September 14, 2022
Ihana maalaisromanttinen kasvutarina täynnä monenmuotoista rakkautta ja välittämistä. Helppolukuinen ja onnistui käsittelemään raskaitakin asioita menettämättä kevyttä yleistunnelmaa.
December 27, 2025
Tiesin jo heti alussa, että tulen pitämään kirjasta. Sellainen hyvänmielenkirja, ja todella hyvin ja mukaansa tempaavasti kirjoitettu. Ei olisi kirjaa käsistään malttanut laskea, mutta joskus on ihan hyvä nukkua. Huumoria, orastavaa rakkautta, itsenäistymistä ainakin jossain määrin. Pienen paikkakunnan kesäfiilistely. Aloitin jo sarjan toisen osan lukemisen.
June 14, 2026
Täydellinen kesäkirja! Tätä kuunnellessa tuli mieleen muistot kotipaikkakunnalta ku olin kaks kesää kahvilassa kesätöissä! Tässä oli tosi kivasti kuvattu Suomen kesää ja ihmisyyttä muutenkin, ja päähenkilökään ei ollut mikään pölkkypää niinku joskus tämmösissä voi olla 😆
May 15, 2025
3,5/5. Pikkupaikkakunnan kesäfiilistely ihanaa ja pikkukahvila kivassa miljöössä täysin mun vibe. Henkilöt myös sympaattisen tavallisia ja uskottavia. Jotenki jopa yllättävän jees vaikka vähän mietin onko neljään tähteen pyöristäminen silti vähän yläkanttiin. Mut siis oikeen kiva!
May 17, 2025
Kuuntelin tän Reettoreiden lukupiirii varten ja oli tosi kiva ja kevääseen sopiva lukukokemus! Symppismiljöö ja hahmot, joissa oli sopivasti jotain mihin tarttua. Tätä oli kivaa ja kevyttä kuunnella ja haaveilla kesäromanssista!
July 26, 2025
hyvän mielen kesäkirja, kivaa luettavaa!
September 19, 2026
"Siinähän ruoanlaitossa pohjimmiltaan oli kyse, Krisse mietti sekoittaessaan kaurahiutaleita ja vehnäjauhoja. Siitä, että sai tehdä jotain ihanaa ja tarjota sitä ihmiselle, josta piti."
Krisse on elänyt pari vuotta uppoutuneena sieluttoman ruokakorporaation tehtäviin. Kun hän vihdoin ottaa lopputilin, hän pakkaa laukkunsa ja matkustaa mummonsa luokse Pyhävirran pikkukylään. Ja kun Krisse saa selville, että mummo on voinut huonosti eikä pysty enää yksin pyörittämään kahvilaansa, Krisse päättää alkaa itse pyörittää Kahvila Koivua. Pikkukyliin sijoittuvien feelgood-kirjojen tapaan Krisse tapaa uusia ystäviä, pohdiskelee omaa tulevaisuuttaan, ihastuu ja ottaa osaa kylän tapahtumiin hyvällä ja huonolla menestyksellä.
Minun oli tarkoitus säästää Kajannon Kahvila Koivu -sarjan lukeminen myöhemmälle (aloitin vasta hänen uusimman sarjansa), mutta kun mielialani lähti jälleen jyristelemään alas, kaipasin turvakirjaa, ja tiesin, että Kajannon Korvapuustikesä olisi juuri sellainen kirja mitä nyt tarvitsen. Krissen tarina on täynnä sydäntä, lämpöä ja huumoria, ja minusta on aina rauhoittavaa lukea pikkukylien arjesta. Oli ihana nähdä miten Krisse tekee kahvilasta omansa, kehittää sitä ja osallistuu Pyhävirran menoon – kesätoriin, vapputapahtumiin ja sen sellaiseen. Mutta ei tämä kirja silkkaa iloa ja hupailua ole. Krisse painiskelee hankalien, traumaattisten muistojen kanssa ja kirja pureutuu siihen, miten nuo kokemukset muovasivat häntä, miten hänen mielenterveytensä on järkkynyt ja miten hän, pikkuhiljaa, alkaa toipua niistä. Feelgood-kirjan ei tarvitse olla pelkkää pumpulia ja pehmeyttä, vaan siinä voi olla mukana surua, menetystä, pelkoa ja ahdistusta, mutta tällä hetkellä minusta tuntuu hyvälle lukea kirjoja, jotka keskittyvät toipumiseen, uusiin alkuihin ja siihen, kuinka kaikenlaisista kokemuksista voi, ajan kanssa ja toisten tuella, toipua. Minusta Kajannon kuvaus Krissen mielentilasta tuntui aika kauniin realistiselle. Ei yhdet hyvät pullakahvit luonnossa häntä paranna, mutta kirjan edetessä hän ottaa askelia kohti parempaa tulevaisuutta. Pyhävirta oli tapahtumapaikkana hauska. Rakastan pikkukyläromaaneja ja sitä fiilistä, että kaikki tuntevat toisensa. En itse kestäisi asua tällaisessa kyläsessä, mutta sellaisesta lukeminen on kivaa.
Korvapuustikesä on hahmovetoinen, eikä siinä ole mitään suurta juonta. Se kuvaa Krissen arkea hänen tutustuessaan uusiin ihmisiin ja pohdiskellessaan mitä hän haluaa tulevaisuudeltaan. Suhteellinen juonettomuus ei minua haitannut. Aina silloin tällöin sattui jotain dramaattisempaa, kuten Monet juonenkäänteet olivat ennaltaodotettavia, mutta se kuuluu vähän tämän genren luonteeseen. Tietenkin mutta minusta oli silti kiva nähdä miten hän päätyy tähän valintaan. Ja koska mielialani on tällä hetkellä tosi ailahteleva, on ennalta-arvattavuudessa jotain hyvin huojentavaa ja helpottavaa. Kirja tuntui myös tyydyttävältä tarinalta kokonaisuudessaan, vaikka joitain kysymyksiä jääkin ilmaan ja jotkut suhdesolmut eivät pääse kunnolla ratkeamaan. Nämä auki jääneet jutut – kuten – saavat minut odottamaan innolla kakkoskirjan aloittamista. Olen myös iloinen, että tässä sarjassa (toisin kuin uudessa Puistokadun pesula -sarjassa) seurataan jokaisessa kirjassa Krisseä. On kiva, että minua odottaa vielä neljä kirjaa joiden aikana voin nähdä kuinka hän kasvaa ja kehittyy ja elää elämäänsä.
Pidin Krissestä aika paljon ja minusta oli mukava seurata hänen elämänsä kehitystä Pyhävirralla ja nähdä kuinka hän, pikkuhiljaa, alkaa toipua ja sallia itsensä olla onnellinen. Hänen taustatarinansa oli lähes, kirjan feelgood-genren huomioon ottaen, yllättävän synkkä – kaksi vuotta sitten – mutta minusta Kajanto käsitteli näitä hankalia teemoja hyvin. Mielenterveysvaivaisena näin Krissessä paljon samaistuttavaa: se, kuinka hän ahdistuu helposti pienistä jutuista, se kuinka hän suorittaa arkea lähes mekaanisesti ja se, kuinka hänen suhteensa ruokaan ja syömiseen on ollut koetuksella, ovat kaikki juttuja, jotka tuntuivat tutuilta. Oli hauskaa lukea, kuinka Pidin myös siitä, että vaikka Krissellä on kirjassa vahva tukiverkko – hänen mummonsa ja hänen uudet ystävänsä, erityisesti valokuvaaja/pankkivirkailija-Heta – hänen toipumisensa ei perustu toisiin ihmisiin tai romanttisiin suhteisiin. Ne auttavat, mutta hän tekee itse kovimman työn. Krissan ihmissuhteista pidin eniten hänen ja mummon läheisistä väleistä, sekä hänen ja hänen äitinsä kipeästä, hankalasta dynamiikasta. Krissen äiti raivostutti minua jatkuvasti, mutta eniten minua järkytti se, kuinka Krissellä on muutama romanttinen suhde kirjan aikana, ja pidin siitä, miten kummatkin niistä oli kirjoitettu. Minusta oli kivaa, että Krissen ja suhde oli ihan jees, ja arvostin sitä, että kirjan lopussa Heidän sanailunsa oli hupaisaa ja vaikka en nyt mitenkään hullaantunut heistä pariskuntana, pystyin kyllä tuntemaan heidän välillään kipinöitä.
Korvapuustikesän sivuhahmot olivat kaikki ihan jees, vaikka en vielä koe, että opin tuntemaan heistä jokaista todella hyvin. Heta, esimerkiksi, oli ihan hauska hahmo ja oli kiva lukea hänen ja Krissen hengailuista, mutta tällä hetkellä hän tuntuu lähinnä päähenkilön parhaalta kaverilta. Hänelle kuitenkin annettiin jo hieman omaa taustatarinaa, ja jään odottamaan Hetan ja Krissen suhteessa minua ilahdutti erityisesti se, miten molemmat naiset pystyvät avautumaan toiselle todella kipeistä jutuista. Heidän ystävyytensä tuntui aidolta. Mummo oli kerrassaan ihana ja riemukas hahmo, klassinen pullaa leipova maalaismummo, mutta myös napakka ja viekas huumorintajultaan. Minua hymyilytti se kuinka kylän "pojat" aina auttavat häntä ja kuinka hän ruokkii ystäviään – antaa aina ruokakassin paikalliselle Kuismalle, joka asuu yksin ja on potenut kaikenlaista mielenterveysvaivaa elämänsä aikana. Tämä oli suosikkiquoteni häneltä: "Tässä yhteiskunnassa on monenmoista kulkijaa ja kaikkien pitää tänne mahtua." Nuori, komea kunnanjohtaja Tommi oli hauska hahmo myös. Pidin siitä, kuinka aidosti hän haluaa auttaa Pyhävirtaa ja sen asukkaita, mutta pidin myös siitä, että hän ei aina onnistu tai ole täydellinen. Myös se, että vanhan kansan asukkaat karsastavat hänen uudistusideoitaan tuntui realistiselta. Jonnesta mainitsin jo aiemmin, mutta hän oli rento, hupaisa ja harmiton, sellainen go-with-the-flow -tyyppi. Hän oli ehkä jossain määrin aikuismaisempi kuin uskalsin odottaa hahmolta jonka nimi on Jonne. Tommin vaimo Johanna oli klassinen mean girl, mutta arvostin, että hän ei Maisa oli ihan mukava, mutta toivon, että hänen hahmoaan kehitetään tulevissa kirjoissa. Vähän kuin Heta, hänkin on tällä hetkellä lähinnä päähenkilön kaveri -kategoriassa eikä niinkään oma, itsenäisesti mielenkiintoinen hahmonsa.
Olen todella iloinen, että valitsin Korvapuustikesän turvakirjakseni. Sen lukeminen helpotti kurjaa oloa ja auttoi minua hetkeksi unohtamaan hankalan oloni ja tukalat ajatukseni. Katsotaan, on hyvin mahdollista, että aloitan kakkososan hyvinkin pian. Suosittelisin tätä kirjaa ja Kajannon tuotantoa yleisestikkin kaikille, jotka kaipaavat hyvänmielen kirjallisuutta, jossa pohdiskellaan ystävyyttä, rakkautta, elämää, menetystä, surua ja onnen etsimistä.
Krisse on elänyt pari vuotta uppoutuneena sieluttoman ruokakorporaation tehtäviin. Kun hän vihdoin ottaa lopputilin, hän pakkaa laukkunsa ja matkustaa mummonsa luokse Pyhävirran pikkukylään. Ja kun Krisse saa selville, että mummo on voinut huonosti eikä pysty enää yksin pyörittämään kahvilaansa, Krisse päättää alkaa itse pyörittää Kahvila Koivua. Pikkukyliin sijoittuvien feelgood-kirjojen tapaan Krisse tapaa uusia ystäviä, pohdiskelee omaa tulevaisuuttaan, ihastuu ja ottaa osaa kylän tapahtumiin hyvällä ja huonolla menestyksellä.
Minun oli tarkoitus säästää Kajannon Kahvila Koivu -sarjan lukeminen myöhemmälle (aloitin vasta hänen uusimman sarjansa), mutta kun mielialani lähti jälleen jyristelemään alas, kaipasin turvakirjaa, ja tiesin, että Kajannon Korvapuustikesä olisi juuri sellainen kirja mitä nyt tarvitsen. Krissen tarina on täynnä sydäntä, lämpöä ja huumoria, ja minusta on aina rauhoittavaa lukea pikkukylien arjesta. Oli ihana nähdä miten Krisse tekee kahvilasta omansa, kehittää sitä ja osallistuu Pyhävirran menoon – kesätoriin, vapputapahtumiin ja sen sellaiseen. Mutta ei tämä kirja silkkaa iloa ja hupailua ole. Krisse painiskelee hankalien, traumaattisten muistojen kanssa ja kirja pureutuu siihen, miten nuo kokemukset muovasivat häntä, miten hänen mielenterveytensä on järkkynyt ja miten hän, pikkuhiljaa, alkaa toipua niistä. Feelgood-kirjan ei tarvitse olla pelkkää pumpulia ja pehmeyttä, vaan siinä voi olla mukana surua, menetystä, pelkoa ja ahdistusta, mutta tällä hetkellä minusta tuntuu hyvälle lukea kirjoja, jotka keskittyvät toipumiseen, uusiin alkuihin ja siihen, kuinka kaikenlaisista kokemuksista voi, ajan kanssa ja toisten tuella, toipua. Minusta Kajannon kuvaus Krissen mielentilasta tuntui aika kauniin realistiselle. Ei yhdet hyvät pullakahvit luonnossa häntä paranna, mutta kirjan edetessä hän ottaa askelia kohti parempaa tulevaisuutta. Pyhävirta oli tapahtumapaikkana hauska. Rakastan pikkukyläromaaneja ja sitä fiilistä, että kaikki tuntevat toisensa. En itse kestäisi asua tällaisessa kyläsessä, mutta sellaisesta lukeminen on kivaa.
Korvapuustikesä on hahmovetoinen, eikä siinä ole mitään suurta juonta. Se kuvaa Krissen arkea hänen tutustuessaan uusiin ihmisiin ja pohdiskellessaan mitä hän haluaa tulevaisuudeltaan. Suhteellinen juonettomuus ei minua haitannut. Aina silloin tällöin sattui jotain dramaattisempaa, kuten Monet juonenkäänteet olivat ennaltaodotettavia, mutta se kuuluu vähän tämän genren luonteeseen. Tietenkin mutta minusta oli silti kiva nähdä miten hän päätyy tähän valintaan. Ja koska mielialani on tällä hetkellä tosi ailahteleva, on ennalta-arvattavuudessa jotain hyvin huojentavaa ja helpottavaa. Kirja tuntui myös tyydyttävältä tarinalta kokonaisuudessaan, vaikka joitain kysymyksiä jääkin ilmaan ja jotkut suhdesolmut eivät pääse kunnolla ratkeamaan. Nämä auki jääneet jutut – kuten – saavat minut odottamaan innolla kakkoskirjan aloittamista. Olen myös iloinen, että tässä sarjassa (toisin kuin uudessa Puistokadun pesula -sarjassa) seurataan jokaisessa kirjassa Krisseä. On kiva, että minua odottaa vielä neljä kirjaa joiden aikana voin nähdä kuinka hän kasvaa ja kehittyy ja elää elämäänsä.
Pidin Krissestä aika paljon ja minusta oli mukava seurata hänen elämänsä kehitystä Pyhävirralla ja nähdä kuinka hän, pikkuhiljaa, alkaa toipua ja sallia itsensä olla onnellinen. Hänen taustatarinansa oli lähes, kirjan feelgood-genren huomioon ottaen, yllättävän synkkä – kaksi vuotta sitten – mutta minusta Kajanto käsitteli näitä hankalia teemoja hyvin. Mielenterveysvaivaisena näin Krissessä paljon samaistuttavaa: se, kuinka hän ahdistuu helposti pienistä jutuista, se kuinka hän suorittaa arkea lähes mekaanisesti ja se, kuinka hänen suhteensa ruokaan ja syömiseen on ollut koetuksella, ovat kaikki juttuja, jotka tuntuivat tutuilta. Oli hauskaa lukea, kuinka Pidin myös siitä, että vaikka Krissellä on kirjassa vahva tukiverkko – hänen mummonsa ja hänen uudet ystävänsä, erityisesti valokuvaaja/pankkivirkailija-Heta – hänen toipumisensa ei perustu toisiin ihmisiin tai romanttisiin suhteisiin. Ne auttavat, mutta hän tekee itse kovimman työn. Krissan ihmissuhteista pidin eniten hänen ja mummon läheisistä väleistä, sekä hänen ja hänen äitinsä kipeästä, hankalasta dynamiikasta. Krissen äiti raivostutti minua jatkuvasti, mutta eniten minua järkytti se, kuinka Krissellä on muutama romanttinen suhde kirjan aikana, ja pidin siitä, miten kummatkin niistä oli kirjoitettu. Minusta oli kivaa, että Krissen ja suhde oli ihan jees, ja arvostin sitä, että kirjan lopussa Heidän sanailunsa oli hupaisaa ja vaikka en nyt mitenkään hullaantunut heistä pariskuntana, pystyin kyllä tuntemaan heidän välillään kipinöitä.
Korvapuustikesän sivuhahmot olivat kaikki ihan jees, vaikka en vielä koe, että opin tuntemaan heistä jokaista todella hyvin. Heta, esimerkiksi, oli ihan hauska hahmo ja oli kiva lukea hänen ja Krissen hengailuista, mutta tällä hetkellä hän tuntuu lähinnä päähenkilön parhaalta kaverilta. Hänelle kuitenkin annettiin jo hieman omaa taustatarinaa, ja jään odottamaan Hetan ja Krissen suhteessa minua ilahdutti erityisesti se, miten molemmat naiset pystyvät avautumaan toiselle todella kipeistä jutuista. Heidän ystävyytensä tuntui aidolta. Mummo oli kerrassaan ihana ja riemukas hahmo, klassinen pullaa leipova maalaismummo, mutta myös napakka ja viekas huumorintajultaan. Minua hymyilytti se kuinka kylän "pojat" aina auttavat häntä ja kuinka hän ruokkii ystäviään – antaa aina ruokakassin paikalliselle Kuismalle, joka asuu yksin ja on potenut kaikenlaista mielenterveysvaivaa elämänsä aikana. Tämä oli suosikkiquoteni häneltä: "Tässä yhteiskunnassa on monenmoista kulkijaa ja kaikkien pitää tänne mahtua." Nuori, komea kunnanjohtaja Tommi oli hauska hahmo myös. Pidin siitä, kuinka aidosti hän haluaa auttaa Pyhävirtaa ja sen asukkaita, mutta pidin myös siitä, että hän ei aina onnistu tai ole täydellinen. Myös se, että vanhan kansan asukkaat karsastavat hänen uudistusideoitaan tuntui realistiselta. Jonnesta mainitsin jo aiemmin, mutta hän oli rento, hupaisa ja harmiton, sellainen go-with-the-flow -tyyppi. Hän oli ehkä jossain määrin aikuismaisempi kuin uskalsin odottaa hahmolta jonka nimi on Jonne. Tommin vaimo Johanna oli klassinen mean girl, mutta arvostin, että hän ei Maisa oli ihan mukava, mutta toivon, että hänen hahmoaan kehitetään tulevissa kirjoissa. Vähän kuin Heta, hänkin on tällä hetkellä lähinnä päähenkilön kaveri -kategoriassa eikä niinkään oma, itsenäisesti mielenkiintoinen hahmonsa.
Olen todella iloinen, että valitsin Korvapuustikesän turvakirjakseni. Sen lukeminen helpotti kurjaa oloa ja auttoi minua hetkeksi unohtamaan hankalan oloni ja tukalat ajatukseni. Katsotaan, on hyvin mahdollista, että aloitan kakkososan hyvinkin pian. Suosittelisin tätä kirjaa ja Kajannon tuotantoa yleisestikkin kaikille, jotka kaipaavat hyvänmielen kirjallisuutta, jossa pohdiskellaan ystävyyttä, rakkautta, elämää, menetystä, surua ja onnen etsimistä.
April 9, 2024
Juuri nyt olen erittäin valmis muuttamaan maalle ja perustamaan söpön pienen kahvilan!
September 3, 2022
Nopeasti luettava kepeä kirja, vaikka siellä pohjalla oli kyllä surua ja ahdistustakin. Mummo on ihana, toivottavasti on mukana jatko-osissakin. Yllättävän hyvin menestyy yrittäminen näissä pienissä kylissä. Periaatteessa ihan mukava, että kaikki ei ratkennut vielä tässä kirjassa, jää mietittävää, että mitä kaikkia koukeroita joulu/talvisosaan sisältyy.
January 11, 2023
Tämä oli juuri sitä, mitä kaipasin: kevyttä ja helppoa. Toki kirja käsittelee myös hankalia teemoja, mutta pääosassa ovat genrelle perinteiset ihmissuhdekiemurat. Juoni on aika ennalta-arvattava, mutta sekin kai oikeastaan kuuluu kuvioon.
June 9, 2026
https://www.hyperebaaktiivne.ee/2026/...
Maija Kajanto "Kaneelirullisuvi" järgneb kannapööret tegevale naisele pealinnast maakolkasse, kus ta võtab üle vanaema kohviku, ravib vanu hingehaavu ning leiab uue hingamise. Kirjanik ja raamat jäid silma tänavuse HeadReadi kavast, aga alles festivalil kuulsin, et tal on eesti keeles juba 7 raamatut ilmunud (!). Miks keegi varem pole öelnud, et Soomes nii head ajaviitekirjandust viljeletakse?
Tänapäev, Helsingi/Pühajõe. Krisse teenib leiba viimaste trendide järgi põnevaid retsepte välja mõeldes, ent esialgne õhin on ammu asendunud pettumusega, kuna ülemusi isegi ei huvita, kas road süüa kõlbavad. Kui tal siis palutakse lisada saia maltsa, mis sinna kuidagi ei sobi, viskab naine põlle varna ja kihutab vanaema juurde elu üle järgi mõtlema. Too peab väikses linnakeses kohvikut. Õigemini pidas, sest tuleb välja, et viimasel ajal käib see üle jõu. Muidugi haarab lapselaps ohjad ja puhub ärile uuesti elu sisse. Seejuures ristuvad Krisse teed keska-aegse kallimaga ning nägusa vallavanemaga. Kaugel maakolkas igav ei hakka.
Väikelinn, kohvik ja uus algus on hästi järgi proovitud valem, millele Maija Kajanto lisab mõnusalt Soome olustikku ja huumorit. Ühest küljest pakub "Kaneelirullisuvi" täpselt seda mõnusat tunnet, mida ootad, teisest küljest leiab sealt enamat. Loo edenedes ilmneb, et Krissel on rohkem hingel, kui üle visanud töö ja ka teisi tema ümber kimbutavad erinevad hädad. On leina, endale hoitud kaotusvalu, truudusetust, lahkarvamusi vanematega. Ükski probleem ei tundu pelgalt draama tekitamiseks üles kistud, nagu vahel kipub olema. Vastupidi, ootamatult kodaratesse heidetud kaikad mõjuvad ehedalt.
Romaan ei pääse klišeedest, aga mõjub ometi värskelt. Süüdistan põhjamaiseid olusid. HeadReadil mainis kirjanik, kuidas paljud lugejad tunnevad Pühajões ära enda kodukandi. Minu väikelinnas ei ole järve ega hubast kohvikut, aga ikka oli tunne, nagu toimuks kõik oma õue peal. Saun! Orienteerumine! Nimed! Ilm! Kusjuures, ära lase end pealkirjast eksitada, algus on üsna lumine. Kaneelirullisuvi kui väljend meeldib mulle aga väga ja propageerin selle laiemalt käibele võtmist. See on siis suvi, mil ilm soosib rohkem kaneelirullide kui jäätisega maiustamist.
Toidust läbi imbunud sündmustikule omaselt vürtsitavad raamatut needsamad retseptid, mis parajasti tegelaste elust läbi käivad. Nii mõnigi tundus katsetamisväärne, eriti meeletut suudlemissoovi tekitav salat. Ei tuleks selle pealegi, et need on samasugune kujutlusvõime vili nagu ülejäänud raamat. Kirjanik laitis HeadReadil oma kokaoskused maha ja poetas mokaotsast, et ei tulnud enne esimese raamatu ilmumis selle pealegi, et proovida, kas paberil maitsvalt kõlav asi päriselt ka süüa sünnib. Võib-olla oleks pidanud seenesupist tehtud kuklite juures sellest juba aru saama...
Maija Kajanto jäigi mulle tänavu HeadReadilt kõige eredamalt meelde ja üldsegi mitte sellepärast, et selle raamatu vahetult enne loetud jõudsin. Nimelt klapib tema huumor täpipealt minu omaga, mistõttu oli esinemist lausa lust kuulata. Isegi rohkem, kui Krisse lugude edasi lugemine, äratas huvi "Pesupäev" ja ülejäänud pesumaja sari. Ajaviiteromaan, mis tekitab hea tuju ja jagab nippe, kuidas riideid hooldada - jah, palun. Ainult kaas on lihtsalt jube, vabandust!
Aitäh, Rahva Raamat, raamatu eest!
Maija Kajanto "Kaneelirullisuvi" järgneb kannapööret tegevale naisele pealinnast maakolkasse, kus ta võtab üle vanaema kohviku, ravib vanu hingehaavu ning leiab uue hingamise. Kirjanik ja raamat jäid silma tänavuse HeadReadi kavast, aga alles festivalil kuulsin, et tal on eesti keeles juba 7 raamatut ilmunud (!). Miks keegi varem pole öelnud, et Soomes nii head ajaviitekirjandust viljeletakse?
Tänapäev, Helsingi/Pühajõe. Krisse teenib leiba viimaste trendide järgi põnevaid retsepte välja mõeldes, ent esialgne õhin on ammu asendunud pettumusega, kuna ülemusi isegi ei huvita, kas road süüa kõlbavad. Kui tal siis palutakse lisada saia maltsa, mis sinna kuidagi ei sobi, viskab naine põlle varna ja kihutab vanaema juurde elu üle järgi mõtlema. Too peab väikses linnakeses kohvikut. Õigemini pidas, sest tuleb välja, et viimasel ajal käib see üle jõu. Muidugi haarab lapselaps ohjad ja puhub ärile uuesti elu sisse. Seejuures ristuvad Krisse teed keska-aegse kallimaga ning nägusa vallavanemaga. Kaugel maakolkas igav ei hakka.
Väikelinn, kohvik ja uus algus on hästi järgi proovitud valem, millele Maija Kajanto lisab mõnusalt Soome olustikku ja huumorit. Ühest küljest pakub "Kaneelirullisuvi" täpselt seda mõnusat tunnet, mida ootad, teisest küljest leiab sealt enamat. Loo edenedes ilmneb, et Krissel on rohkem hingel, kui üle visanud töö ja ka teisi tema ümber kimbutavad erinevad hädad. On leina, endale hoitud kaotusvalu, truudusetust, lahkarvamusi vanematega. Ükski probleem ei tundu pelgalt draama tekitamiseks üles kistud, nagu vahel kipub olema. Vastupidi, ootamatult kodaratesse heidetud kaikad mõjuvad ehedalt.
Romaan ei pääse klišeedest, aga mõjub ometi värskelt. Süüdistan põhjamaiseid olusid. HeadReadil mainis kirjanik, kuidas paljud lugejad tunnevad Pühajões ära enda kodukandi. Minu väikelinnas ei ole järve ega hubast kohvikut, aga ikka oli tunne, nagu toimuks kõik oma õue peal. Saun! Orienteerumine! Nimed! Ilm! Kusjuures, ära lase end pealkirjast eksitada, algus on üsna lumine. Kaneelirullisuvi kui väljend meeldib mulle aga väga ja propageerin selle laiemalt käibele võtmist. See on siis suvi, mil ilm soosib rohkem kaneelirullide kui jäätisega maiustamist.
Toidust läbi imbunud sündmustikule omaselt vürtsitavad raamatut needsamad retseptid, mis parajasti tegelaste elust läbi käivad. Nii mõnigi tundus katsetamisväärne, eriti meeletut suudlemissoovi tekitav salat. Ei tuleks selle pealegi, et need on samasugune kujutlusvõime vili nagu ülejäänud raamat. Kirjanik laitis HeadReadil oma kokaoskused maha ja poetas mokaotsast, et ei tulnud enne esimese raamatu ilmumis selle pealegi, et proovida, kas paberil maitsvalt kõlav asi päriselt ka süüa sünnib. Võib-olla oleks pidanud seenesupist tehtud kuklite juures sellest juba aru saama...
Maija Kajanto jäigi mulle tänavu HeadReadilt kõige eredamalt meelde ja üldsegi mitte sellepärast, et selle raamatu vahetult enne loetud jõudsin. Nimelt klapib tema huumor täpipealt minu omaga, mistõttu oli esinemist lausa lust kuulata. Isegi rohkem, kui Krisse lugude edasi lugemine, äratas huvi "Pesupäev" ja ülejäänud pesumaja sari. Ajaviiteromaan, mis tekitab hea tuju ja jagab nippe, kuidas riideid hooldada - jah, palun. Ainult kaas on lihtsalt jube, vabandust!
Aitäh, Rahva Raamat, raamatu eest!
September 25, 2022
Ihan mukava kepeä romaani, jossa on niin tuttu asetelma: kolmekymppinen nainen kyllästyy elämäänsä ja uraansa suurkaupungissa ja muuttaa maalle sukulaisen luo (ja alkaa pyörittää siellä kahvilaa), vanhoja rakkauksia ja uusia tuttavuuksia putkahtelee sieltä täältä ja pienen maalaisyhteisön elo tuntuu mukavan aidolta. Tämän genren kirjoissa Korvapuustikesässä oli synkempääkin tarinaa, toisaalta tekstinä tarina oli omaan makuuni aika kliseistä. 2,5 tähteä.
April 21, 2024
Korvapuustikesä on juuri sopivaa hyvänmielen "hömppää": ei tarvitse lukiessaan pelätä, milloin esiin hyppää psykopaatti tai sadistinen kumppani tai jotain muuta ahdistavaa. Saa vain lukea, olla ajattelematta liikoja, olla sotketumatta monimutkaisiin juonenkuvioihin tai "taidokkaan" pitkiin lauseisiin. Ihana kirja, jota lukiessa tekee kummallisesti mieli niin kokkailla kuin syödä korvapuustejakin. ;)
September 15, 2023
Monen seikkailun ja tunteen kirja, jossa rakkaus pikku kylää kohtaan on aivan ihastuttavasti kirjoitettu 💕
Tunteitten ja ajatuksen kirjoa juoksuttava kirja, jossa myös jollakin muulla saattaa olla kiire, kuin Krisellä :)
Tunteitten ja ajatuksen kirjoa juoksuttava kirja, jossa myös jollakin muulla saattaa olla kiire, kuin Krisellä :)
December 19, 2023
Mahtavan tunnelmallinen kirja. Kevyttä kesälukemista näin ennen joulua 😉 Kaikki reseptit ja ruokakuvaukset saivat veden kielelle. Ihana kun toiset osaavat olla niin luovia. Itse ei voi kuin kateellisena seurata sivusta.
July 9, 2026
Miellyttävä kesäinen lukukokemus. Kiva tunnelma ja helppoa luettavaa. Olen lukenut samankaltaisia kirjoja aika monia ja tässä ei niihin verrattuna ollut mitään kovin kummallista, mutta ei myöskään mitään mikä häiritsisi liikaa.
August 15, 2026
Mõnus kerge suvelugemine. Soomlased küll meie naabrid, aga ega päris süvitsj nende kultuurist ja kommetest ei tea. Siia raamatusse on need kenasti jutu sisse põimitud. Samuti toimub tegevus linnades, mis soomes ka tegelikkuses olemas on.
Kuna see suvi viib ennastki Soome ringreisile, siis on ajastus väga hea, saab kõike oma silmaga ja nahaga ka kogeda :).
Kuna see suvi viib ennastki Soome ringreisile, siis on ajastus väga hea, saab kõike oma silmaga ja nahaga ka kogeda :).
August 13, 2025
Tosi kiva, kesäinen kirja! Tyäelämän ja romantiikan kuviot eivät olleet höpsöjä vaan sopivan todellisen oloisia. Pienen paikkakunnan tunnelmaa kuvattu hyvin.
April 27, 2026
ihana🩷
July 28, 2022
Mainio avaus uudelle viihdesarjalle, tyhjeni marjapensas poikineen tätä kuunnellessa.
August 19, 2022
rakastan kirjoja jotka kertoo pienistä kahviloista ja niiden pyörittämisestä
May 29, 2025
Kuuntelin äänikirjana. Oikein ihana ja kevyt kesäkirja. Tapahtumat olivat hyvin ennalta arvattavia, mutta kesäinen kahvila ja pienen kunnan elämä jaksoivat silti viihdyttää. Hyvän mielen kirja.
Displaying 1 - 30 of 162 reviews