What do you think?
Rate this book
Borttappat
Leena Krohns roman Borttappat (Kadotus) i översättning av Carita Bernstein.
Finska Leena Krohns nya roman handlar om en kvinna som tidigare arbetat på pantbank men nu arbetar på en hittegodsmottagning kallad Borttappat. Hit kommer människor av skilda slag med sina märkliga fynd. Bokens skruvade stämning har jämförts med både Franz Kafkas och Jorge Luis Borges lika underliga berättelser.
Under de dygn eller veckor som romanen utspelas pågår en kulturfestival i den finska stadens stora park. Kanske är det de kulturella aktiviteterna som drar fram figurer i dagsljuset som annars hade hållit sig undan. Kompromisslösa, egensinniga personer med avancerade projekt på gång och med föremål omkring sig som bringar förundran.
"Man säger att saker inte är levande. Så tänker inte jag. Jag tror att allting lever, bara på olika sätt. Allt som finns till har sitt eget liv och sitt eget öde och därför måste även saker behandlas varsamt."
Leena Krohn har tilldelats en lång rad litterära priser, bl a Finlandiapriset. Hon är översatt till tjugo språk och fick nyligen sitt genombrott i USA med den 834-sidiga utgåvan The Collected Fiction som hyllades av kritikerna:
"Det här är stor litteratur. Otur för oss att vi först nu upptäcker den."
LOS ANGELES TIMES
"Världen ställd på huvudet, i en sprucken knivskarp spegel."
BERLINGSKE TIDENDE
"Vad funderar du på, flicka? Kom det bubblor i nagellacket? Eller funderar du på om också du har en uppgift i den stora världsordningen, och kommer du någonsin att få något annat till stånd med dina smala, solbruna fingrar än bara tweets och whatsapps och smileys och LOL och OMG OMG OMG?"
Finska Leena Krohns nya roman handlar om en kvinna som tidigare arbetat på pantbank men nu arbetar på en hittegodsmottagning kallad Borttappat. Hit kommer människor av skilda slag med sina märkliga fynd. Bokens skruvade stämning har jämförts med både Franz Kafkas och Jorge Luis Borges lika underliga berättelser.
Under de dygn eller veckor som romanen utspelas pågår en kulturfestival i den finska stadens stora park. Kanske är det de kulturella aktiviteterna som drar fram figurer i dagsljuset som annars hade hållit sig undan. Kompromisslösa, egensinniga personer med avancerade projekt på gång och med föremål omkring sig som bringar förundran.
"Man säger att saker inte är levande. Så tänker inte jag. Jag tror att allting lever, bara på olika sätt. Allt som finns till har sitt eget liv och sitt eget öde och därför måste även saker behandlas varsamt."
Leena Krohn har tilldelats en lång rad litterära priser, bl a Finlandiapriset. Hon är översatt till tjugo språk och fick nyligen sitt genombrott i USA med den 834-sidiga utgåvan The Collected Fiction som hyllades av kritikerna:
"Det här är stor litteratur. Otur för oss att vi först nu upptäcker den."
LOS ANGELES TIMES
"Världen ställd på huvudet, i en sprucken knivskarp spegel."
BERLINGSKE TIDENDE
"Vad funderar du på, flicka? Kom det bubblor i nagellacket? Eller funderar du på om också du har en uppgift i den stora världsordningen, och kommer du någonsin att få något annat till stånd med dina smala, solbruna fingrar än bara tweets och whatsapps och smileys och LOL och OMG OMG OMG?"
139 pages, Paperback
First published March 29, 2018
8 people are currently reading
131 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 30 reviews
April 8, 2018
Rakastan Leena Krohnia, ei siitä mihinkään pääse. Kadotuksessa eri ihmisten tarinat risteävät eräänlaisena taiteiden yönä heidän hukkaamiensa tavaroiden kautta. Lyhyessä mitassa ehditään käsitellä raha, rakkaus, valta, himo, yksinäisyys ja tuho.
April 29, 2018
Luen Leena Krohnia näemmä noin seitsemän vuoden välein. Tämänkertainen kirja, Kadotus, on jotenkin sitä, mitä Krohnilta odottaisi: melko ohut kirja, mutta sisällöltään painava.
Puitteina on Helsingin kaltainen kaupunki ja sen taiteiden yö, ja löytötavaratoimisto Kadotus. Yön aikana katoaa monenlaista tavaraa, joka löytää tiensä löytötavaratoimistoon tarinoineen.
Tarinat ovat kiinnostavia, Krohn löytää ihmiseloon mielenkiintoisia näkökulmia ja tulevaisuudenkuvia. Pieni, viihdyttävä, ajatuksia herättävä kirja.
Puitteina on Helsingin kaltainen kaupunki ja sen taiteiden yö, ja löytötavaratoimisto Kadotus. Yön aikana katoaa monenlaista tavaraa, joka löytää tiensä löytötavaratoimistoon tarinoineen.
Tarinat ovat kiinnostavia, Krohn löytää ihmiseloon mielenkiintoisia näkökulmia ja tulevaisuudenkuvia. Pieni, viihdyttävä, ajatuksia herättävä kirja.
July 8, 2022
3,5 tähteä.
April 2, 2022
Så udda, så bra!
July 27, 2019
Nyt täytyy myöntää, ettei Krohnin viimeisin teos toiminut minulle lainkaan. Kadotus on löytötavaratoimisto, jonne yön aikana on tuotu löytöjä. Työntekijä perkaa niitä aamulla ja tarina kertoo, kuinka tavarat ovat kadonneet. Ajatus, että kaikilla tavaroilla on monta tarinaa, on kiehtova. Joku on ne valmistanut, joku ostanut ja käyttänyt kenties moniin eri tarkoituksiinkin, antanut eteenpäin jonkun toisen hoteisiin ja niin edelleen, kunnes joku löytää hävinneen tavaran.
Tapahtumat sijoittuvat kaupungilla olevien taidekarnevaalien aikaan. Tarinaa kuljettavat eri ihmiset kunkin tavaran kohdalla (yksi luku per tavara), joskin jonkin verran risteämisiäkin tapahtuu. Karnevaalit antavat hyvän kehyksen leikitellä erikoisilla ihmisillä ja tapahtumilla. Ja Krohnhan leikkittelee... jopa scifi-henkeen asti.
Mutta silti Kadotus on tavattoman tylsä teos. Henkilöt ja tapahtumat ovat kaikessa kummallisuudessaan mitäänsanomattomia, eikä tarina lähde missään vaiheessa lentoon. Pakkopullalta tuntui tämän kahlaaminen. Sivuja tosin on noin 150, joten tämän lukemiseen ei kauan mene.
Lähinnä tätä lukiessa vain mietti, että miksi? Miksi tämä kirja on kirjoitettu? Mitä tämä yrittää sanoa? En osaa vastata.
Tapahtumat sijoittuvat kaupungilla olevien taidekarnevaalien aikaan. Tarinaa kuljettavat eri ihmiset kunkin tavaran kohdalla (yksi luku per tavara), joskin jonkin verran risteämisiäkin tapahtuu. Karnevaalit antavat hyvän kehyksen leikitellä erikoisilla ihmisillä ja tapahtumilla. Ja Krohnhan leikkittelee... jopa scifi-henkeen asti.
Mutta silti Kadotus on tavattoman tylsä teos. Henkilöt ja tapahtumat ovat kaikessa kummallisuudessaan mitäänsanomattomia, eikä tarina lähde missään vaiheessa lentoon. Pakkopullalta tuntui tämän kahlaaminen. Sivuja tosin on noin 150, joten tämän lukemiseen ei kauan mene.
Lähinnä tätä lukiessa vain mietti, että miksi? Miksi tämä kirja on kirjoitettu? Mitä tämä yrittää sanoa? En osaa vastata.
September 11, 2018
Kadotus kertoo hukatuista tavaroista ja kaupungissa vietetystä taiteiden ja elämysten illasta. Tapahtumien erilliset välähdykset liikkuvat toden ja fantasian rajoilla. Juhlijat ovat keskellä absurdeja naamiohuveja eivätkä tiedä mikä on todellista, mikä kuuluu osana johonkin performanssiin. Kuljin Krohnin ja hänen henkilöidensä matkassa tuossa väri- ja strobovaloja tulvivassa illassa. Aistin omituisen ja uhkaavankin tunnelman; riekkuva räppi, ihmiskunnan kohtalonsaarnat ja poliittiset julistukset kaikuivat korvissani.
Kadotus on tarinakudelma, jossa tarinat limittyvät ja lomittuvat toisiinsa jännittävästi. Teos pitäisi oikeastaan lukea toiseen kertaan ja kuulostella, mitä kaikkea Krohn oikeastaan sanoo. Ihastuttava.
Kadotus on tarinakudelma, jossa tarinat limittyvät ja lomittuvat toisiinsa jännittävästi. Teos pitäisi oikeastaan lukea toiseen kertaan ja kuulostella, mitä kaikkea Krohn oikeastaan sanoo. Ihastuttava.
April 22, 2018
Taattua Krohnin taitoa. Kadotuksessa ihmiset, esineet ja tarinat risteävät, eikä voi tietää, mikä on todellisinta todellisuutta. Onko sellaista olemassakaan?
August 15, 2018
Mieleeni jäi elävästi kirjan tapahtumapaikka kaikkine absurdeine sattumineen ja henkilöineen. Ajoittain lukeminen oli minulle hieman takkuista, jonka takia viimeinen tähti jäi uupumaan.
December 3, 2025
myisin tälle naiselle sieluni
February 3, 2019
Muistan, kuinka minulle joskus vuosia sitten Helsingin kirjamessuilla vinkattiin luettavaksi Leena Krohnia. Tarvittiin vielä toinen epäsuora vinkkaus nimenomaan tähän kirjaan ennen kuin tulin Krohnin teokseen tarttuneeksi. Ja nyt sitten ihmettelen, miksi tässä meni näin kauan.
Pidin tästä todella paljon. Alussa oli hieman hakemista, tämä kun ei ole suoraviivainen, juonivetoinen romaani, mutta ei novellikokoelmakaan vaan jotain siltä väliltä. Tarinaa kerrotaan esineiden ja taiteiden ja elämyksien tapahtuman kautta ja jokainen luku kietotutuu aiempaan, joskus sitä enemmän kommentoiden, joskus hyvin sivusta seuraten. Erityisesti mieleen on jäänyt kynästä kertova luku, koska miten joku osaakin luoda niin hienon tarinan niin tavallisen esineen ympärille. (Meneepä meta-hommaksi, koska tätä samaa tuossa tarinassakin pohditaan.)
Krohn kirjoittaa upeasti, vivahteikkaasti ja yksityiskohtaisesti, mutta jättäen tarpeeksi sanomatta. Lukija saa itse täydentää tapahtumia ja absurdeja käänteitä, eikä teksti päästä helpolla. Mikä onni onkaan, että pääsen nauttimaan kirjailijan koko muusta tuotannosta, sillä tämä ei todellakaan tule jäämään viimeiseksi lukemakseni Krohniksi.
Pidin tästä todella paljon. Alussa oli hieman hakemista, tämä kun ei ole suoraviivainen, juonivetoinen romaani, mutta ei novellikokoelmakaan vaan jotain siltä väliltä. Tarinaa kerrotaan esineiden ja taiteiden ja elämyksien tapahtuman kautta ja jokainen luku kietotutuu aiempaan, joskus sitä enemmän kommentoiden, joskus hyvin sivusta seuraten. Erityisesti mieleen on jäänyt kynästä kertova luku, koska miten joku osaakin luoda niin hienon tarinan niin tavallisen esineen ympärille. (Meneepä meta-hommaksi, koska tätä samaa tuossa tarinassakin pohditaan.)
Krohn kirjoittaa upeasti, vivahteikkaasti ja yksityiskohtaisesti, mutta jättäen tarpeeksi sanomatta. Lukija saa itse täydentää tapahtumia ja absurdeja käänteitä, eikä teksti päästä helpolla. Mikä onni onkaan, että pääsen nauttimaan kirjailijan koko muusta tuotannosta, sillä tämä ei todellakaan tule jäämään viimeiseksi lukemakseni Krohniksi.
October 29, 2019
Kirjan ensimmäiset rivit toivat vahvasti mieleen Krohnin Tainaronin, mistä en lainkaan valita, kun kuitenkin pidän kirjasta kovasti. Samalla Kadotuksen lukemiseen tuli mukava pohjavire.
Kadotuksen kehyksenä toimii kovin helsinkimäisen kaupungin taiteiden yö. Juhla voi periaatteessa mahdollistaa ties mitä todellisuuden rajoja hipovaa performanssia, mutta pidin kovasti siitä, miten paljon jätettiin kirjan esittelemien tuokiokuvien ulkopuolelle. Ihan kuin kertoja vaeltaisi sivustakatsojana lähes hipoen tapahtumien ydintä. Lopulta kaikki kuitenkin päätyy Kadotukseen.
Helsinkimäinen kapunki antaa riittävästi tarttumapintaa ja juuri sopivasti etäisyyttä ja sadunomaisuutta, jotta Krohnin maailmaa ja sen tilaa koskevat teemat pääsevät oikeuksiinsa. Sen sijaan harmillisen irralliseksi jää päähenkilö, löytötavaratoimiston työntekijä, josta olisin suonut voivani lukea enemmänkin.
Kadotuksen kehyksenä toimii kovin helsinkimäisen kaupungin taiteiden yö. Juhla voi periaatteessa mahdollistaa ties mitä todellisuuden rajoja hipovaa performanssia, mutta pidin kovasti siitä, miten paljon jätettiin kirjan esittelemien tuokiokuvien ulkopuolelle. Ihan kuin kertoja vaeltaisi sivustakatsojana lähes hipoen tapahtumien ydintä. Lopulta kaikki kuitenkin päätyy Kadotukseen.
Helsinkimäinen kapunki antaa riittävästi tarttumapintaa ja juuri sopivasti etäisyyttä ja sadunomaisuutta, jotta Krohnin maailmaa ja sen tilaa koskevat teemat pääsevät oikeuksiinsa. Sen sijaan harmillisen irralliseksi jää päähenkilö, löytötavaratoimiston työntekijä, josta olisin suonut voivani lukea enemmänkin.
June 23, 2018
Olen yrittänyt lukea Krohnia ennenkin, tämän teoksen sain sentään luettua loppuun. En tiedä, kumpaa ihmettelen enemmän: Krohnin taitoa ujuttaa näennäisen tyhjänpäiväisten lauseiden lomaan syvällisiä aforismeja vai Krohnin kirjojen nauttimaa arvostusta. Kadotuskaan ei näet päästänyt minua oivaltamaan hänen kirjallisuutena arvoa. Luin väkipakolla ja odotin jotain, jota ei sitten tullutkaan. Jonkinlaista kehyskertomusta oli vain nimeksi, sen sijaan sivuille oli ripoteltu kaikenlaista surrealistista ihmettä ja näennäisfilosofista syvyyttä. Ehkä se on vain hyväksyttävä, ettei Krohn puhu minulle. Harmi. Hyviä aforismeja löysin kuitenkin, tässä yksi, jonka tosin muistelen lukeneeni jostain joskus ennenkin jossain toisessa muodossa: ”Kaikki tietäminen on muistamista. Ratsastan silmänräpäyksen selässä enkä ehdi kokea preesensiä, ennen kuin se on jo mennyt.” (s. 65).
October 27, 2019
Ihastuin suuresti kirjan ideaan kertoa tarinoita taiden yö -henkisestä tapahtumasta löytötavaratoimistoon tuotujen esineiden kautta. Kirjan läpäisee kiehtovan dystooppinen pohjavire: tekeillä on jatkuvasti jotakin kummallista, mikä uhkaa tunkeutua juhlijoiden kokemukseen, mutta ihmiset jatkavat tekemisiään piittaamatta siitä, mikä on totta ja mikä ei. Lopulta mikä illasta jää jäljelle on joukko sekalaisia tavoroita, kuten lopulta koko ihmiskunnasta, kuten Krohn riipaisevasti kirjoittaa kaatopaikasta:
"Kaatopaikka on totuuden paikka. Sillä on itseoikeutettu sijansa ihmiskunnan suurenmoisimpien instituutioiden: akatemioiden, museoiden, parlamenttien, katedraalien ja oikeusistuimien rinnalla. ...Sillä kaatopaikka antaa puolueettomamman ja yksityiskohtaisemman raportin tämän lajin nykytilasta ja tulevasta kohtalosta kuin mikään mediatalo tai filosofilta tilattu tulevaisuusskenaario."
"Kaatopaikka on totuuden paikka. Sillä on itseoikeutettu sijansa ihmiskunnan suurenmoisimpien instituutioiden: akatemioiden, museoiden, parlamenttien, katedraalien ja oikeusistuimien rinnalla. ...Sillä kaatopaikka antaa puolueettomamman ja yksityiskohtaisemman raportin tämän lajin nykytilasta ja tulevasta kohtalosta kuin mikään mediatalo tai filosofilta tilattu tulevaisuusskenaario."
December 20, 2022
(2,5 stars)
(Sain koronan tätä kirjaa lukiessani, mikä saattaa värittää arviotani)
Krohn on todella taitava kirjailija, mutta Kadotus oli aika mitäänsanomaton kokoelma tarinoita. Löytötavaratoimisto juonikehyksenä on mielenkiintoinen idea, mutta toimiston työntekijän ääni jäi mielestäni vajaaksi. Yrittikö tämä romaani sanoa jotain taiteesta? Kaikki kirjan luvut tapahtuvat jonkinsortin ’taiteiden yön’ aikana, joten luvuissa toistuvat samat absurdit tilateokset eri hahmojen näkökulmasta. Löytötavaratoimiston työntekijä on myös taiteilija, mutta hänen oma tarinansa jää mielestäni vajaaksi.
Oli myös aika selvää queer-lukijana, että Krohn on oppinut ”sukupuolten moninaisuudesta” juuri ennen tai tätä romaania kirjoittaessaan. Tapa, jolla hän tuo sen esille joko negatiivisessa tai positiivisessa konnotaatiossa, oli hyvin tönkkö ja tyypillinen sukupuolibinääriin sopiville kirjailijoille.
(Sain koronan tätä kirjaa lukiessani, mikä saattaa värittää arviotani)
Krohn on todella taitava kirjailija, mutta Kadotus oli aika mitäänsanomaton kokoelma tarinoita. Löytötavaratoimisto juonikehyksenä on mielenkiintoinen idea, mutta toimiston työntekijän ääni jäi mielestäni vajaaksi. Yrittikö tämä romaani sanoa jotain taiteesta? Kaikki kirjan luvut tapahtuvat jonkinsortin ’taiteiden yön’ aikana, joten luvuissa toistuvat samat absurdit tilateokset eri hahmojen näkökulmasta. Löytötavaratoimiston työntekijä on myös taiteilija, mutta hänen oma tarinansa jää mielestäni vajaaksi.
Oli myös aika selvää queer-lukijana, että Krohn on oppinut ”sukupuolten moninaisuudesta” juuri ennen tai tätä romaania kirjoittaessaan. Tapa, jolla hän tuo sen esille joko negatiivisessa tai positiivisessa konnotaatiossa, oli hyvin tönkkö ja tyypillinen sukupuolibinääriin sopiville kirjailijoille.
May 18, 2020
“Mennesker har behov for lidt galskab, for at de ikke skal blive gale. De har behov for netop det, der strengt taget er det mest unødvendige, som for eksempel leg, magi og drømme.”
Sådan hedder et sted mod slutningen af finske Leena Krohns roman Fortabelsen. Og egentlig behøver jeg ikke at skrive meget mere. For det er netop det, Leena Krohn forsyner os læsere med i Fortabelsen: Leg, magi og drømme og en smule af den galskab, der skal til, for at vi ikke blive gale.
De mange historier i Fortabelsen er lige til at fortabe sig i. Der er ingen af dem, der giver umiddelbar mening. Og det er herligt.
Læs hele min anmeldelse på K’s bognoter: https://bognoter.dk/2020/05/17/leena-...
Sådan hedder et sted mod slutningen af finske Leena Krohns roman Fortabelsen. Og egentlig behøver jeg ikke at skrive meget mere. For det er netop det, Leena Krohn forsyner os læsere med i Fortabelsen: Leg, magi og drømme og en smule af den galskab, der skal til, for at vi ikke blive gale.
De mange historier i Fortabelsen er lige til at fortabe sig i. Der er ingen af dem, der giver umiddelbar mening. Og det er herligt.
Læs hele min anmeldelse på K’s bognoter: https://bognoter.dk/2020/05/17/leena-...
August 16, 2018
Kadonneiden tavaroiden ja niiden takana olevien tapahtumien kiertokulku. Samalla allegoria ihmisen elämästä, siitä miten kaikki lomittuu kaikkeen. Onko millään mitään merkitystä vai rikkooko jonkin asian puuttuminen kaavan? "Missä oli alkunne, siellä on myös loppunne, mistä tulitte, sinne palaatte. Pian, ihan pian teidän hahmonne sulavat takaisin pimeyden tulvaan, ja kun uusi päivä nousee, lankeavat uudet varjot." Kirjassa oli paljon surumielisyyttä, kaiken turhuutta. En ehkä ollut juuri nyt ihan kirjan tasolla henkisesti, jokin minussa vastusti ajatusta kaiken turhuudesta. Mainio kirja silti, kuten Krohnin kirjat aina.
August 13, 2021
This is the third book I read from Krohn in a row, and I feel like I can more clearly see how she writes now. This was a very nice read, after having delved into her world with the two previous books (Tainaron and Hotel Sapiens). It was also enjoyable, because this book hints to the other ones in very mild ways, which makes them all feel larger and connected. And of course, as with her other books too, between getting lost in the surreal descriptions and happenings, she presents the reader a lot of things to think about and explore on their own.
May 2, 2018
Asiaa esineistä ja ihmisistä. Kaupungin taiteiden yössä katoaa tavaroita ja ne löytävät tiensä löytötavaratoimisto Kadotukseen. Jokaisella sinne päätyneellä esineellä on takanaan tarina ja näistä tarinoista muodostuu kuva taiteiden yön tapahtumista sekä ihmisistä, jotka ovat olleet tekemisissä hukkaan päätyneiden tavaroiden kanssa. Vahvaa kerrontaa kiinnostavalla tavalla, 4 tähteä.
December 13, 2023
Idéen er virkelig god, udførelsen står dog ikke helt mål med. Flere af de næsten novelleagtige kapitler har fine noter, mens andre ikke rigtigt gør det helt store - er mest bare ligegyldigt mærkelige. Det sidste kapitel om saksen og silhuetterne er imidlertidig særligt magisk og fremragende skrevet.
3,5/5 stjerner
3,5/5 stjerner
August 28, 2018
Huikea, tarkkanäköinen, välillä jopa kammottava! Kaunista, kuvailevaa kieltä, hienoja huomioita esineistä, ihmisistä, elämästä. Maagista realismia. Tekee mieli lukea uudestaan oikein ajan kanssa ja mietiskellen.
August 23, 2020
Ihan kuin olisin lukenut pitkää runoa. Sitä tää ehkä olikin. Ei varsinaisesti mitään juonta, fragmentteja jotka tavallaan liittyivät toisiinsa, tavallaan eivät. Hieno ja ajatuksia herättävä, tuntuu kuin näkisi unta.
June 7, 2021
Hämmentävä kirja. Tykkäsin kirjailijan tyylistä kirjoittaa, sanankäyttö oli upeaa! Tarina taas ei ollut oikein omaan makuuni, vähän liian sekava ja poukkoileva. Haluan kuitenkin ehdottomasti lukea lisää Krohnin kirjoja!
August 12, 2022
Jollain tasolla rakastan aina Leena Krohnin teoksia, kieli soljuu ja kirjoilla on sanottavaa.
Idea löytötavaratoimistoon toimitettavista esineistä ja niiden taustatarinoista on hyvä, mutta ehkä tällaiset hyvin mosaiikkimaiset romaanit eivät ole täysin minun juttuni.
Idea löytötavaratoimistoon toimitettavista esineistä ja niiden taustatarinoista on hyvä, mutta ehkä tällaiset hyvin mosaiikkimaiset romaanit eivät ole täysin minun juttuni.
May 5, 2018
Todella kiinnostavaa filosofointia tavaran olemuksesta, mutta muuten tarinat menivät makuuni turhan absurdeiksi ja sirpaleisiksi.
October 17, 2018
uskomattoman hienosti kirjoitettu, hämmentävä tunnelma, salaperäine imu tarinan sisään joka erillisistä tuntuvien kertomusten jälkeen liimautui yhteen. nautinnollinen kirja!
May 19, 2019
”Jotta ihmiset eivät tulisi hulluiksi, he tarvitsevat vähän hulluutta.”
Hieno kirja, paljon oivalluksia.
Hieno kirja, paljon oivalluksia.
October 4, 2020
Vaikea kuvailla. Hieno.
July 17, 2024
Krohnin proosa on upeaa ja hänen tekstiään on erittäin miellyttävää lukea.
Kadotuksen maaginen realismi viihdyttää ja viehättää, mutta huomasin kaipaavani hahmoja ja tarinaa melko nopeasti.
Kadotuksen maaginen realismi viihdyttää ja viehättää, mutta huomasin kaipaavani hahmoja ja tarinaa melko nopeasti.
Read
December 31, 2018Novellikokoelman kehyksen muodostavat löytötavaratoimistoon taiteiden yön jäljiltä päätyneet esineet. Taattua pohdiskelevaa ja tarkkanäköistä Krohnia.
Read
January 13, 2019Bite sized, near future speculative fiction.
Displaying 1 - 30 of 30 reviews