Suomen ruokahistoria — Suolalihasta sushiin

by Ritva Kylli

Teepöydän kulhoissa on hillottua mesimarjaa, lakkaa, viinimarjaa ja vadelmaa sekä suurilla porsliinilautasilla mustia ja valkeita konvehteja, kasa sokeriryynejä, sitruuna- ja pomeranssitankoja ja paahdettuja manteleita. Uskoisitko, että kattaus on vuoden 1788 Oulusta?

Eikö 1700-luvulla popsittukaan pelkkää porkkanaa? Suomalaisen ruoan historia on täynnä makoisia yllätyksiä ja tuttuja ruoka-aineita. Alussa oli suolakala, naurishaudikas ja kaali. Sittemmin suomalaiset ovat löytäneet spagetin, säilykeananaksen ja chilin sekä oppineet syömään puikoilla. Mitä tässä välissä tapahtui?

Suomen ruokahistoria kylvää, hauduttaa, pilkkoo, hapattaa ja mikrottaa - se kertoo jokapäiväisen ruokamme kiehtovan tarinan. Se kertoo, kuinka sokerin ja kahvin kaltaiset harvinaiset ja arvokkaat raaka-aineet ovat muuttuneet arkisiksi ja kuinka perinteisiä ruokia on unohdettu uusien makuelämysten myötä. Se kertoo myös niukkuudesta ja puutteesta, tieteellisistä ja teollisista innovaatioista, valistuksesta ja terveysliikkeistä, elintason paranemisesta, tasa-arvosta ja lopulta myös ruoan mahdista muuttaa yhteiskuntaa.

Genres: Nonfiction, Finnish Literature, Food, History, Audiobook

Audiobook

Published January 1, 2021

Reviews

[Pia · Rating 4 out of 5]

Nyt on riski, että miun arvion perusteella Suomen ruokahistoriasta saa tylsän kuvan ja SE olisi huutava vääryys. Suomen ruokahistoria on nimittäin miun silmään hyvälaatuinen ja perinpohjainen tietokirja. Pitkähän se on kuin mikä, mutta ite en sen parissa pitkästynyt piiruakaan ja opin valtavasti.

[Kirja Vieköön! · Rating 4 out of 5]

FT Ritva Kylli kertoo, mitä Suomessa on syöty keskiajalta 1900-luvun lopulle. Kirja on oikeastaan faktatietoa pursuava käsikirja ansiokkaine lähdeluetteloineen, joten olen aika pyörällä päästäni enkä yritäkään referoida sen koko sisältöä, vaan esitän muutaman hajamietteen.

Olen monestikin miettinyt, miten ihmeessä esi-isämme ovat säilyneet hengissä hatarissa maapohjaisissa mökeissään lumiset pakkastalvet ja miten he ovat selvinneet niukalla ravinnollaan. Ei todellakaan mietitty ruoan terveellistä koostumusta tai vitamiineja, yritettiin vain pysyä hengissä. Ei ollut ruokaympyröitä eikä lautasmalleja, jotka tulivat käyttöön vasta 1950-luvun alussa. Varhaisina aikoina ravinnosta 90 % oli ruista ja ohraa puuroina, velleinä ja leipänä, lisäksi suolattua lihaa ja kuivattua kalaa. Vehnä oli ylhäisön herkku. Olikohan keliaakikoita jo tuolloin?

Suomen nälkävuodet ovat myös aina kiinnostaneet minua. Historia tuntee muutamia väestökatastrofeiksi muodostuneita nälkäjaksoja: mm. 1600-luvun viimeisellä vuosikymmenellä, 1830-luvulla sekä suuret nälkävuodet 1866-1868, jolloin 8-10 % Suomen väestöstä kuoli nälkään. Myöhemminkin on Suomessa nälkää nähty: 1900-luvun alussa katovuoden jälkeen ja sisällissodan sekä talvi- ja jatkosodan vuosina.

Kylli sitoo Suomen ruokahistorian mielenkiintoisesti ympäröivän maailman tapahtumiin. Jos rajoitetaan aikakausi viimeiseen sataan vuoteen, suomalaisten ruokailussa ja ruoantuotannossa on tapahtunut mullistavan paljon. Maatalousvaltainen maa muuttui teollistuneeksi yhteiskunnaksi ja jo 1900-luvun alussa suomalaisia valistettiin terveellisen ruoan suhteen. Ruokaan erikoistuneita lehtiä perustettiin, keittokirjoja julkaistiin ja naistenlehdet tarjosivat reseptejä. Tuonti on taannut vihannesten ja eksoottisten hedelmien ympärivuotisen saannin. On syntynyt erilaisia ruokavalioita ja muoti-ilmiöitä: gluteenitonta, vähähiilihydraattista, vegetaristista ja vegaanista. Pizza ja sushi ovat valloittaneet arkiset ruokapöytämme. Valmisruokateollisuus tarjoaa eineksiä ja valmiita aterioita helpottamaan perheenemännän työtä. Markettien tuoterunsaudessa melkein typertyy.

Kun nyt ajattelen Ukrainan sodan aiheuttamaa viljapulaa maailmanmarkkinoilla, leipäviljan tärkeys korostuu taas. Sen leipää syöt, kenen lauluja laulat. Leivän puute ja nälkä ovat historian vuosisadoilla aiheuttaneet suuriakin yhteiskunnallisia mullistuksia ja siirtolaisuutta. Aika näyttää, mitä nyt tapahtuu. Kirjassa on paljon elävöittävää kuvitusta ja se on runsaudensarvi, jonka kiinnostava tietomäärä on valtava. Yhden kerran lukemisella ei voi kaikkea mielenkiintoista millään sisäistää.

[Emmi K · Rating 4 out of 5]

Tämä aivan mahtava tietopaketti esittelee ruuan historiaa tarjoillen mm. poliittista, taloudellista ja kulttuurista näkökulmaa. Oli myös ilahduttavaa luettavaa knoppitiedon ystävälle - tiesittekö, että esimerkiksi päärynä tuli Suomeen ennen perunaa? Ja että sotien aikaan rintamalla oli ruokana makaronia?

[Lotta Yli-Hukkala · Rating 4 out of 5]

Perusteellinen katsaus Suomen ruokahistoriaan, 2000-luvun lapselle myös 1900-lukua käsittelevät osiot tarjosivat paljon uutta tietoa.

[Tapani Aulu · Rating 4 out of 5]

Mielenkiintoinen ja myös tekstin tasolla hieno kirja. Käsiteltiin ruoan (ja samalla Suomen) historiaa monelta eri kantilta. Paljon itselle ihan uutta tietoa.

[Pekka · Rating 4 out of 5]

Hieno yleiskatsaus Suomen ruokahistoriaan keskiajalta alkaen. Tuhti aikahaarukka pysyy kohtuullisen hyvin kasassa, ja kirja onnistuu olemaan myös tarpeeksi viihdyttävä. Etenkin ennen 1900-lukua koskevat luvut toimivat. Nimittäin mitä lähemmäs nykyaikaa tullaan, sitä hassummalta yleistykset tuntuvat.

[Elina Seppänen · Rating 5 out of 5]

Upea kirja! Jos ruoka ja/tai Suomen historia yhtään kiinnostaa, suosittelen kirjaa todella lämpimästi. Ei liian tietokirjamainen myöskään, vaan kivasti eteenpäin tarinana etenevä kirja. Erittäin silmiä avaava ja sivistävä kirja myös. Ehdotonta luettavaa!

Haluan myös nostaa hattua Ritva Kyllille kirjan kirjoittamisesta. En osaa edes arvella työn valtavuutta. Toisaalta näen ja uskon, että Kylli on tehnyt suoranaisen kulttuuriteon kirjallaan, ja kirja säilyttää asemansa aikojen yli.

[Timo Pietilä · Rating 4 out of 5]

Suomessa syötävien ruokien ja ravitsemuksen historia noin keskiajalta lähes nykypäiviin asti. Tämä on asia, jota on nähtävästi ollut yllättävän vaikea jopa tutkia, sillä ihmiset eivät ole kirjanneet juurikaan jokapäiväisen ruokailunsa sisältöä, vaan korkeintaan juhla-aterioita. Iso osa tiedosta on peräisin satunnaisista maininnoista ja vähän myöhemmällä ajalla lehtien mainoksista. Ruokakulttuuri oli yllättävänkin laajaa ja monipuolista sekä 30-luvulla, että 1900-luvulla alussa, molemmat ”kultakaudet” loppuivat sitten sotien myötä ja toipuminen ennalleen kesti pitkään. Yksi ruokakulttuurin vaikuttanut tekijä on ollut alkoholivastaisuus, joka pitkää esti mm. ravintoloiden perustamisen kaupunkien ulkopuolelle ja rajoitti kaupunkienkin ravintoloiden toimintaa. Suomessa ei täten päässyt syntymään sellaista pikkupaikkakuntien hyvien pikkuravintoloiden kulttuuria kuten monessa eteläisemmässä maassa on – todennäköisesti juomisen viinahakuisuuskin olisi ollut paljon vähäisempää hiukan vapaamielisemmän käytännön tuloksena, ei olisi ollut ”pakko” juoda alkoholi ”vaivattomassa” tiiviissä muodossa. Kirja oli kokonaisuudessaan kiinnostava ja yllättävänkin mukaansa tempaava. Ihan loppuosa oli hiukan liian saarnaava ja valistava, ja jätti loppusta hiukan ärsyttävän vaikutelman. Ainakin yhden virheen kirjasta bongasin: kirjan mukaan syötäviä hedelmiä tuotiin Suomeen vuonna 1988 yhteensä 915 428 kiloa. Aika numerotaidon pitää olla, jos ei heti näe tuon luvun järjettömyyttä - maahan olisi tuotu tuona vuonna vain vajaa 200 grammaa hedelmiä henkeä kohden.

[Achernar · Rating 4 out of 5]

Erittäin kattava ja yksityiskohtainen. Pidin erityisesti siitä, miten kirjassa hyödynnettiin erilaisia näkökulmia. Näitä olivat esimerkiksi erilaisten tapahtumien kuten sotien ja Chernobylin onnettomuuden vaikutus ruokaan, ruuan vaikutus yhteiskuntaan, esimerkiksi sukupuolten väliseen tasa-arvoon kotitöiden jakautumisessa tai miten globaalin kulttuuriyhteisön kanssa on oltu vuorovaikutuksessa.

Itse kuuntelin äänikirjana, mutta suosittelen painettua tai sähköistä versiota, jotta pääsee näkemään kirjan monet kuvat.

[Titivillus Gorgonius · Rating 3 out of 5]

Ikävä kyllä huomasin useita asiavirheitä ja kirjassa hypittiin vuosisatojen välillä eteen- ja taaksepäin. Oliko tässä tarkoitus käsitellä koko Suomen ruokahistoria 1500-luvulta alkaen? Ei se mahdu millään yhteen kirjaan, eikä mahtunut tähänkään. Esimerkiksi suomenruotsalaisten, saamelaisten, romanien ja tataarien ruokakulttuurit sivuutettiin kokonaan. Alueelliset ja sosiaaliset erot käsiteltiin hyvin pinnallisesti. Aihe olisi pitänyt rajata siihen mitä kirja käsittelee.

Kyllä tämän voi lukea jos on kiinnostunut ruokahistoriasta, kunhan nauttii teoksen "suolahyppysellisen" kera.

[Katri · Rating 3 out of 5]

Ihan mielenkiintoinen ja todella yksityiskohtainen. Omaan makuun minulle olisi riittänyt suppeampi ja suurpiirteisempi kirja. Vaikka tarinat olivat mielenkiintoisia ja hauskoja, lopulta niihin turtui. Niitä oli yksinkertaisesti liikaa. Tämä on ehkä enemmänkin syömisen historia, sillä ruoan tuotantoa käsitellään melko vähän. En tiedä, jokin tässä häiritsi.

[Eetu · Rating 4 out of 5]

Perusteellinen teos, joka on varsin vetävästi ja viihdyttävästi kirjoitettu. Sivistyin lukiessani ja jäin pohtimaan, miten vähän aikaa Suomen keskiluokka, johon itsenikin luen, on syönyt näin yltäkylläisesti.

[Virva Lehto · Rating 5 out of 5]

Olipa mielenkiintoinen kirja Suomen ruokahistoriasta. Osa asioista tuli muistutuksena, että ai niin, noinhan se meni, mutta sain myös uutta tietoa.

[Nea · Rating 4 out of 5]

Informatiivinen ja helppo lukuinen, paljon uutta tietoa

[Hannele · Rating 3 out of 5]

Ja sitten jotain ihan muuta kuin kaunokirjallisuutta. Ritva Kyllin ruokahistoria on tosi kiinnostava ja hauskakin katsaus siihen, miten Suomessa on syöty. Mukavasti katsotaan sekä rahvaan että ylimystön ruokatapoja ja todetaan, että onhan toki Suomessa syöty ulkomaan herkkuja jo varhaisilta Ruotsin vallan ajoilta. Tavallinen väki on kalastanut, keittänyt puuroa ja leiponut leipää rukiista ja petusta. Ansiokasta Kyllin teoksessa on myös pohjoisen Suomen ruokakulttuurin esiin nostaminen - tutkimusta kun aiheesta näyttää olleen paljon vähemmän.