Miran elämän valopilkku on k-pop. Hän pakenee arkea nettiin musiikin ja ihanien ystävien pariin unohtaakseen kiusaajat, ylihuolehtivan äidin ja epätoivoisen etäihastuksen. Kun Miran suosikkiyhtye ERR0RC ilmoittaa saapuvansa Suomeen keikalle, Mira haluaa mukaan keinolla millä hyvänsä. Ensin on vain kerättävä lippurahat ja saatava äiti uskomaan, ettei keikalla ole mitään vaaroja. Mutta millaista on astua maailmaan ja kohdata netissä eletty elämä vihdoin todellisuudessa?
4,5🌟Ihana kirja 😍 Vaikea käsittää miten näin pienellä sanamäärällä onnistutaan herättämään näin paljon tunteita! Elin Miran matkassa alusta loppuun ihan täydellä sydämellä, vaikken k-poppia varsinaisesti fanitakaan. Säkeet olivat alusta loppuun älykkäitä, eivätkä pelänneet tarttua synkkiinkin teemoihin.
Tässä oli vähän sama kuin muutamissa muissa säeromaaneissa, että loppu tapahtuu aika nopeasti. Vaikea edes määritellä mitä sinne olisin muka kaivannut lisää, sillä pidin loppuratkaisusta kovasti.
Toivottavasti sekä nuoret että vanhemmatkin löytävät tämän sydämellisen teoksen, joka voi parhaimmillaan auttaa rakentamaan siltaa heidän välilleen 💙
3,5 ⭐ mä aina hämmästelen näiden säeromaanien kohdalla, miten niin pieneen sanamäärään saa mahdutettua niin suuria tarinoita. Pimeässä hohtavat tähdet tavoittaa hyvin nuorten äänen ja sukeltaa koulukiusaamisen, k-popin ja fanittamisen maailmaan. Vaikka kaikki on minulle omakohtaisesti vieraita, niin osasin eläytyä päähenkilön tarinaan. Suosittelen, hyvää matalankynnyksen kirjallisuutta, joka on samalla laadukasta ja pureutuu tärkeisiin teemoihin.
Mira on koulukiusattu tyttö, liian pitkä ollakseen näkymätön. Hänen pakopaikkansa, taikamaailmansa, perheensä on k-popissa ja fanittamisen kautta löytyneiden ihmisten luona. Äiti on liian huolehtivainen, ei anna Miran kokeilla siipiään. Onneksi lopussa Mira pääsee nousemaan lentoon.
Todella samaistuttavia tunteita koulukiusaamisesta ja siitä, kuinka vaikeaa on ottaa kontakti uusiin ihmisiin, vaikka k-popin maailma ja fanittaminen ovatkin itselleni aika vieraita. Olisin toivonut lopun olevan ihan hiuskarvan verran erilainen, mutta silti erittäin kiva kokonaisuudessaan.
Kieli on jutustelevaa, välillä ihastuttavan runollista ja tarina soljuu kirkkaana. Todella tasokas esikoinen ja odotan mielenkiinnolla kirjagramista ja -tubesta tutun Sannin seuraaviakin teoksia.
Ehkä jos 14-vuotiaan k-pop -fanin Miran parhaat ystävät kävisivät hänen kanssaan samaa koulua, hän ei tuntisi oloaan niin yksinäiseksi. Ehkä hän uskaltaisi pistää kampoihin kiusaajille tai ylisuojelevalle äidille. Ehkä hän saisi rohkeutta lähestyä ihastustaan, söpöä kiharatukkaista ja silmälasipäistä Mikoa. Miran elämä kuitenkin mullistuu, kun hänen lempibändinsä saapuu Suomeen keikalle.
Pimeässä hohtavat tähdet on suloinen nuortenkirja fanittamisesta, ystävyydestä ja rohkeudesta. Pystyin niin samaistumaan kuvauksiin Miran fiiliksistä suosikkibändinsä keikalla! Ihan kuin olisi itse ollut paikalla. Ihastelin sitä, miten näppärästi Ylimartimo onnistui vangitsemaan nuoren mielenmaisemat ja fanittamisen ihanuuden niin pienellä sanamäärällä.
Ihka ensimmäinen lukemani säeromaani ja aivan ihana sellainen 💚 Kaikessa lyhykäisyyessään kertoo niin suuren ja hienon tarinan. Kirjaan on onnistuttu tuomaan jotenkin todella hienosti nuoren päänsisäistä elämää ja oivalluksia. Miksi tosiaan vanhemmat aina kysyvät, miten koulussa meni? Miksei kysytä, miten menee? Kuvaus Helsingin lumesta puhdistetuista kaduista oli hauska, koska ajattelen ihan samoin 🤣 Kirjan loppu meni ehkä vähän turhan vauhikkaasti, mutta se ei riitä vähentämään kirjan ansaittuja viittä tähteä 💚
Okei, ensinnäkin, jos kuulut kirjagramiin, niin lue tämä, koska tämä on kaikille meille. <3
Toiseksi, tämä oli kerrassaan häkellyttävä lukukokemus. Niin paljon tunnetta ladattuna pieneen kirjaan, tuli iholle omien teinimuistojen kautta, mutta ei ainoastaan päähenkilö ole kaimani, vaan myös toinen parhaista ystävistä on omani kaima, ja ystäväkolmikon kuvaukset enemmän tai vähemmän kuin omasta elämästäni. Huhhuh. :'D
Ihana säeromaani k-popiin hullaantuneesta Mirasta. Mira asuu pikkuruisella paikkakunnalla, jossa häntä kiusataan koulussa, mutta musiikki ja netin faniyhteisö ovat hänen pakopaikkojaan. Kun Miran suosikkibändi tulee keikalle Suomeen, elämä netissä ja sen ulkopuolella lopultakin kohtaavat.
Olen jättänyt tämän aiemmin lukematta, koska k-pop hassuine tansseineen ei kiinnosta minua yhtään. Säeromaanikurssin innoittamana päätin kuitenkin alkaa lukea avoimemmalla mielellä myös sellaisia säeromaaneita, jotka eivät aiheittensa osalta välttämättä vaikuttaisi ihan minun jutultani. Ja vähän yllättäen tämä olikin sitten minun juttuni monella muulla tavalla.
Kirjan päähenkilöt ovat yläkouluikäisiä. Minä olen kolmekymppinen, mutta minua alkoi itkettää lukiessani tätä, koska samaistuin niin moneen asiaan: rajoittavassa pikkukaupungissa kasvamiseen, hylkiönä ja outonalintuna olemiseen, yksinäisyyteen, ylihuolehtivaan äitiin, fanikulttuurin ja -yhteisön ihanuuteen ja lämpöön, lempibändin näkemisen tajunnanräjäyttävyyteen...
Ja siitä k-popista: Vaikka fanikulttuurin osalta keskitytäänkin k-popiin, sitä kuvataan kuitenkin sillä lailla, että myös muuta fanittavat pystyvät samaistumaan. Lisäksi se ei ole kirjan pääasia vaan enemmänkin tarinankerronnan apuväline.
Pakko antaa viisi tähteä – niin syvältä tämä riipaisi. Pieneen tilaan ja vähiin sanoihin on saatu mahdutettua paljon tunnetta ja hieno kasvutarina.
Pimeässä hohtavat tähdet onnistuu kertomaan vähillä sanoilla suurien tunteiden kertomuksen. Tarinassa oli paljon samaistuttavaa, mutta aluksi hahmoista oli vähän vaikea saada otetta. Viimeiset säkeet kuitenkin nostivat jo pintaan liikutuksenkin. Nuoruuden epävarmuuden kuvaus on kirjassa ansiokasta.
kuten niin moni muukin, minäkin ihmettelen miten näin pieni kirja kertoo näin suuren ja voimakkaan tarinan. fanituskulttuuri on kiinteä osa nuoruuttani ja vähän nykyisyyttänikin, ja vaikka kohteet on erilaiset, tuttuus on vahvasti läsnä ja pakahduttavuuden tuntee. itkin.
niin niin ihana ja lämmin kirja, joka oli kuin halaus. rakastan säeromaaneja niin paljon eikä tämä ollut poikkeus - kieli ja säkeet olivat upeita. tässä käsiteltiin myös tosi tärkeitä ja surullisiakin aiheita todella kauniisti. loppu oli aika lailla täydellinen, k-pop-fanien yhteisöllisyyttä käsittelevät kohdat olivat älyttömän sympaattisia, teoksen speak/lukossa-vibat olivat ihania ja rakastin sitä miten otin about jokaisesta sivusta kuvan sillä mulla oli niin monta lempparikohtaa (enkä omista tätä kirjaa vielä!). tässä oli myös maailman söpöin omistuskirjoitus!
ja lukukokemuskin oli ihana, sillä luin tän miltei yhdeltä istumalta kuulokkeet päässä ja peittoon käpertyneenä. ja vaikka lukemisessa meni miltei kolmeen aamuyöhön asti, oli se sen arvoista 💋
As a long time kpop fan myself I was very excited to read this because well it's about kpop fan but not only that, it's Finnish and written in verse! Sounds like it was written personally for me.
Expect it wasn't. I think I am just a bit too old to enjoy this, I see myself in the main character and the first concert trip is eerily similar to my first concert trip to another city. I just find the writing a bit... lacking? I know it's in verse so you can't describe everything in great detail but I think I just needed a bit more. Everything happened so fast and you jump from one thing to another.
Or I could be just approaching reading slump which is why I don't seem to really like anything I start reading lately, who knows.
Näin yli kolmekymppisenä kpopin kuuntelijana voin vain kuvitella, miten iso vaikutus tällä kulttuurilla olisi voinut olla 14-vuotiaaseen minään. Samaistun kirjan 14-vuotiaaseen Miraan siinä, että koulukiusattuna ei tunne kuuluvansa joukkoon ja sen, miten muualta (netistä) voi löytää sen paikkansa, missä kelpaat juuri sellaisena kuin olet. Lisäksi kun kpopissa musiikki ja idoleiden tiivis läsnäolo somessa voi tuntua jopa ystävyydeltä (vaikka idoleiden käyttäytyminen onkin usein täysin tuotantoyhtiön sanelemaa), voin ymmärtää sen, miten tuo maailma voi olla se pelastava oljenkorsi.
Pimeässä hohtavat tähdet on säeromaani, jossa lyhyet tekstit sisältävät paljon ajatusta ja tunnetta. Yläkouluiästä ylöspäin kaikille, jotka eivät ole kuuluneet joukkoon. Ja miksei muillekin.
Olipa ihastuttava säeromaani - minusta on selvästi tullut niiden ystävä viime aikoina!
Vaikeita ja keveitä asioita toistensa lomaan solmittuina kuin oikeassakin elämässä. Esimerkiksi tästä syystä päähenkilön tarina tuntui hyvinkin eläväiseltä ja todelta. Päähenkilön pulmat vanhempien ylisuojelevaisuuden, itselle rakkaan musiikin ja omien pelkojen voittamisen suhteen tuntuvat yllättävän tutuilta, eli tietyllä tapaa tarina on pieni katsaus menneeseen ja samalla ymmärrys kuinka merkittävää pelkojen kohtaaminen on. Rakastuin siihen, miten luontevasti kpopista puhutaan kirjassa - helposti kun tuntuu, että kpop leimataan vain tietyn ikäisten asiaksi, jopa vähän noloksi jutuksi.
Ja lopetus oli myös mun mieleen, spoiler alert !! (kerrankin ei ollut pakollista saada romanttista suhdetta ollakseen onnellinen).
Mira on luokan poikien mielestä vääränlainen tyttö: liian pitkä, siis ruma. Siinä on heidän mielestään riittämiin aihetta törkykommenteille ja kiusaamiselle. Mira pakenee parhaansa mukaan pahoja sanoja k-popin voimabiiseihin, ja muiden fanien joukosta on löytynyt myös pari ystävää, joiden kanssa viestittely auttaa jaksamaan arjen ankeuden. Kotona äiti on samanlainen neuroottinen vanginvartija kuin Maija Vilkkumaan biisissä EI. Mihinkään ei saa lähteä, ja koko ajan soitellaan perään ja vahditaan. Niinpä, kun Mira saa kuulla että hänen suosikkibändinsä on tulossa keikalle Suomeen, hän tietää, että luvan kanssa hän ei sinne tule pääsemään. Siitäkin huolimatta, hän on päättänyt mennä.
Ylimartimon säeromaani on sujuva ja helppolukuinen romaani kiusaamisesta, ystävyydestä, musiikista ja fanittamisesta. Vinkkaukseen.
aivan ihana <3 mulla ei ollut kauheesti mitään odotuksia, koska nappasin tän tänää kirjastosta sattumalta mukaan, mut oli paljon parempi kun mitä osasin odottaa. en oo ennen säeromaaneita lukenut, joten senkin puolesta yllätti tosi paljon, että miten pieneen sanamäärään saa niin paljon tunteita sisälle :)
Mainio nuorten säeromaani tavoittaa osuvasti nuoren mielenmaiseman ja kuvaa todentuntuisesti nykyaikaa. Kirja on nopealukuinen. Kirjoitustyyli on luonteva ja vetävä.
Tämä oli todella ihana kirja, jonka luki säemuotonsa vuoksi nopeasti. Kirjan kpop-teemaan oli helppo samastua, koska olen itsekin kpop-fani. Jotkut päähenkilön musiikkia koskevat ajatukset tuntuivat tutuilta. Toisaalta kirjasta nauttiakseen ei tarvitse olla kpopin kuuntelija, sillä kirja on kertomus musiikin fanittamisesta ylipäätään. Musiikkiteeman lisäksi kirjassa oli vahvasti esillä yksinäisyyden tematiikka, jota Ylimartimo onnistui kuvaamaan erittäin kauniisti. Kirja on lyhyt, mutta kertomus on pitkä ja moniulotteinen.
Siis apua, tämä oli niin ihana että alkoi ihan itkettää! Luin kirjan parissakymmenessä minuutissa, mutta tarina jäi kyllä mieleen pidemmäksi aikaa :)
Miten näin vähillä sanoilla voi kertoa vaikeista aiheista näin hyvin? Yksinäisyys, ujous, koulukiusaaminen, ylisuojeleva äiti, itsetunto-ongelmat... Kirjassa kuvataan myös fanittamista todella hyvin, ja vaikka itse en tajua k-popista mitään, tästä tuli niin hyvin mieleen omat fanaattisimmat fangirl -ajat ja se jännitys, mikä itsellä oli ekalla keikalla ja ekaa kertaa Helsingissä käydessä :) Bändiläisten veriryhmiä en ole kyllä koskaan opetellut :D Ihana, kaunis, tärkeä ja plussana mukavan ohut kirja, vinkkauksiin aivan ehdottomasti!!
KUINKA SÖPÖ. Vanhana jiiruna fiilaan hyvin paljon, jääkylmät keikkajonot heräs henkiin mun lihasmuistissa. Vähän kömpelö loppunousu, mutta se sallittakoon.