What do you think?
Rate this book
Lukemisen aika: Eikö Suomessa lueta tarpeeksi?
Onko kirjallisuus kuin peritty kaappikello, jota kukaan ei halua nurkkiinsa?
Olemme eläneet yli 500 vuotta Gutenbergin laajenevassa galaksissa, jossa painettu kirja on ollut hallitseva, palvottu, pelätty ja kiistaton sivistyksen ja tiedon välikappale. Nyt hengitämme Googlen keuhkoilla ja kirjallisuuden galaksi etääntyy kauas historiaan.
Annamme päivittäin periksi digitaaliselle tarjonnalle, palvelujen ja maailman yksinkertaistamiselle. Kun jätämme käyttämättä kirjastojen ja kirjakauppojen palveluita, ajattelemme, ettei asialle voi oikein mitään. Niinhän muutkin tekevät.
Ajattelemme kirjallisuuden ja kielen loppua. Pelkäämme yhden elämänmuodon loppua. Se näyttää olevan monella tasolla jo toteutumassa eikä huolemme voi sitä estää. Kirja ei ole enää taikakalu, joka vie meidät sivistykseen ja yhteiskunnalliseen arvostukseen. Se ei ole ensisijainen tiedon ja nautinnon lähde, sillä tarjontaa on kaikilla aloilla riittävästi. Tietoa saa googlaamalla ja monet pitävät Netflix-sarjoja tai pelejä uutena kirjallisuutena. Onko kirjallisuus kuin peritty kaappikello, jota kukaan ei halua nurkkiinsa?
Lukemisen aika on monitahoinen analyysi, puhuttelevasti ja haastavasti kirjoitettu ajankuva ja ohittamaton tietopaketti 2000-luvun kustannus- ja lukemistilastoista.
Olemme eläneet yli 500 vuotta Gutenbergin laajenevassa galaksissa, jossa painettu kirja on ollut hallitseva, palvottu, pelätty ja kiistaton sivistyksen ja tiedon välikappale. Nyt hengitämme Googlen keuhkoilla ja kirjallisuuden galaksi etääntyy kauas historiaan.
Annamme päivittäin periksi digitaaliselle tarjonnalle, palvelujen ja maailman yksinkertaistamiselle. Kun jätämme käyttämättä kirjastojen ja kirjakauppojen palveluita, ajattelemme, ettei asialle voi oikein mitään. Niinhän muutkin tekevät.
Ajattelemme kirjallisuuden ja kielen loppua. Pelkäämme yhden elämänmuodon loppua. Se näyttää olevan monella tasolla jo toteutumassa eikä huolemme voi sitä estää. Kirja ei ole enää taikakalu, joka vie meidät sivistykseen ja yhteiskunnalliseen arvostukseen. Se ei ole ensisijainen tiedon ja nautinnon lähde, sillä tarjontaa on kaikilla aloilla riittävästi. Tietoa saa googlaamalla ja monet pitävät Netflix-sarjoja tai pelejä uutena kirjallisuutena. Onko kirjallisuus kuin peritty kaappikello, jota kukaan ei halua nurkkiinsa?
Lukemisen aika on monitahoinen analyysi, puhuttelevasti ja haastavasti kirjoitettu ajankuva ja ohittamaton tietopaketti 2000-luvun kustannus- ja lukemistilastoista.
298 pages, Paperback
Published January 1, 2021
12 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 6 of 6 reviews
January 18, 2022
Tilastot sen kertovat: Lukemista harrastaa yhä harvempi, eivätkä heidän vähenevät kirjaostoksensa riitä tekemään kirjallisuudesta kannattavaa ammattia. Lukuaikapalvelut koukuttavat asiakkaansa kuukausimaksuin ja best seller -sisällöin, mutta kirjailijoille näistä tuloista kertyy vain murusia, eikä vaativammalle tai e-muotoon sopimattomalle kirjallisuudelle ole enää ostajia. Viimeinen niitti alalle ovat kansainväliset yritysjätit, jotka puskevat markkinoille halpuutusperiaattein. Niitä ei kiinnosta kirjallisuuden kehitys tai tulevaisuus, vaan asiakkaiden sähköpostiosoitteet ja ostoprofiilit - ja tietysti verojen välttely. Näin synkkiä näkyjä Ekholm ja Repo povaavat kirjallisuudelle pamfletissaan Lukemisen aika.
Lukuharrastuksen ja -osaamisen rapistuminen on usein esillä mediassa, mutta lähinnä opettajien kertomuksiin ja Pisa-tuloksiin pohjautuen. Tässä kirjassa työvälineeksi on kuitenkin valittu historiakatsaus ja tilastot, kaikki mitä vain aiheesta saadaan raavittua kasaan. Aihetta kun ei tilastoida systemaattisesti. Jokainen tilasto kuitenkin osoittaa samaan suuntaan: lukemiseen käytetty aika, asenteet ja raha ovat jo pitkään olleet jyrkässä laskussa, eivätkä trendikkäät äänikirjat ole tuoneet kuin pientä hidastusta syöksyyn. Jos haluamme olla jatkossakin lukutaitoinen, kirjalliseen viestintään kykenevä kansa, jolla on vahva kotimainen kirjallisuus käytössään, jotain tulisi tehdä ja pian.
Hyviä korjaus konsteja löytyy kuitenkin varsin vähän. Ekholm ja Repo kaipaisivat ainakin kunnollista ja säännöllistä tilastotutkimusta aiheesta. Lisäksi valtion tukikäytäntöjä tulisi pohtia uudelleen, samoin kuin alan ansaintamallejakin. Lisäksi äidinkieli tarvitsisi lisää oppitunteja kaikille kouluasteille, ja kirjoista ja kirjahyllyistä tulisi tehdä jälleen arvostettu sisustuselementti. Meitä lukijoita he kannustavat kuluttamaan kirjallisuuteen myös läheistemme puolesta. Sehän sopii minulle! Kirjan lopussa, kenties hiukan tarpeettomasti, moni tunnettu lukija ja kirjailija pääsee vielä kertomaan omasta lukuhistoriastaan ja tulevaisuudennäyistään. Tämän osuuden luin harppoen, mutta muuten Lukemisen aika oli oikein kiinnostavaa luettavaa.
Lukuharrastuksen ja -osaamisen rapistuminen on usein esillä mediassa, mutta lähinnä opettajien kertomuksiin ja Pisa-tuloksiin pohjautuen. Tässä kirjassa työvälineeksi on kuitenkin valittu historiakatsaus ja tilastot, kaikki mitä vain aiheesta saadaan raavittua kasaan. Aihetta kun ei tilastoida systemaattisesti. Jokainen tilasto kuitenkin osoittaa samaan suuntaan: lukemiseen käytetty aika, asenteet ja raha ovat jo pitkään olleet jyrkässä laskussa, eivätkä trendikkäät äänikirjat ole tuoneet kuin pientä hidastusta syöksyyn. Jos haluamme olla jatkossakin lukutaitoinen, kirjalliseen viestintään kykenevä kansa, jolla on vahva kotimainen kirjallisuus käytössään, jotain tulisi tehdä ja pian.
Hyviä korjaus konsteja löytyy kuitenkin varsin vähän. Ekholm ja Repo kaipaisivat ainakin kunnollista ja säännöllistä tilastotutkimusta aiheesta. Lisäksi valtion tukikäytäntöjä tulisi pohtia uudelleen, samoin kuin alan ansaintamallejakin. Lisäksi äidinkieli tarvitsisi lisää oppitunteja kaikille kouluasteille, ja kirjoista ja kirjahyllyistä tulisi tehdä jälleen arvostettu sisustuselementti. Meitä lukijoita he kannustavat kuluttamaan kirjallisuuteen myös läheistemme puolesta. Sehän sopii minulle! Kirjan lopussa, kenties hiukan tarpeettomasti, moni tunnettu lukija ja kirjailija pääsee vielä kertomaan omasta lukuhistoriastaan ja tulevaisuudennäyistään. Tämän osuuden luin harppoen, mutta muuten Lukemisen aika oli oikein kiinnostavaa luettavaa.
May 14, 2022
Tärkeä kirja lukemisesta ja siitä, miksi lukeminen ei ole tärkeää vain lukemisen itsensä vuoksi, vaan lukemiseen linkittyy paljon muutakin. Pidin kirjan ensimmäisestä puoliskosta valtavasti, faktapohjainen esseemäisyys vaikutti ja vetosi. Tilastojen läpikäyminen toisella puoliskolla oli puuduttavampaa – ymmärrän tilastojen tärkeyden aiheen kannalta, mutta tilastoja olisi voinut käydä läpi vähemmän luettelomaisesti.
Kirjassa oli myös häiritsevä määrä kirjoitusvirheitä, tarkempi oikoluku olisi voinut olla paikallaan.
Kirjassa oli myös häiritsevä määrä kirjoitusvirheitä, tarkempi oikoluku olisi voinut olla paikallaan.
January 29, 2026
En oikein tiennyt mitä odottaa Kai Ekholmin ja Yrjö Revon kirjalta ”Lukemisen aika – Eikö Suomessa lueta tarpeeksi?” Se yllätti minut joka tapauksessa positiivisesti. Kirja on hätähuuto lukemisen puolesta ja hyvin perusteltu laaja selvitys lukemisen hyödyistä ja iloista. Suuresta tietomäärästä huolimatta, tai ehkä osin sen vuoksi, kirjaa oli miellyttävä lukea. Kirjan yksi ongelma lienee kuitenkin, että se tavoittaa jo ”uskossa” olevat, muttei niitä, jotka tarvitsisivat innostusta lukemisen aloittamiseen. Kirja valaisee hyvin lukemisen hyötyjä rajoittumatta pelkästään viihtymiseen tai tiedon saamiseen. Lukutaito ja sen käyttäminen ovat muun ohessa demokratian säilymisen kannalta erittäin tärkeitä.
Lukemisen hyötyjen esittelemisen lisäksi kirja tarjoaa paljon tietoa kirjojen tuottamisesta ja kuluttamisesta Suomessa ja laajemminkin. Kirjassa perustellaan myös hyvin oma empiirinen havaintoni siitä, miten paperilta lukeminen on sekä tehokkaampaa että miellyttävämpää kuin ruudulta lukeminen. Tässä saattaa toki olla yksilöllisiä eroja, mutta eiköhän meidän ihmisten fysiologia liene kuitenkin aika samanlainen kaikilla yksilöillä.
Miinuspuolelta en malta olla huomauttamasta kirjan kielen huolimattomuudesta. Siinä on hämmästyttävän paljon kirjoitus- ja/tai painovirheitä. Eikö kukaan enää oikolue tekstejä ennen kuin kirja menee painoon? Tässä oli jopa virheitä, jotka automaattisen oikolukuohjelmankin olisi pitänyt löytää.
Kirja on tulvillaan hyviä tarinoita, niin positiivisia kuin negatiivisiakin. Jälkimmäisistä en malta olla mainitsematta tarinaa Sarajevon kirjaston tuhoamisesta vuonna 1992 (s. 267) ja muutama sivu edempänä lukutaidon merkityksestä Trumpin kaltaisten ilmiöiden torjunnassa (s. 271). Synkempiin ajatuksiin vievät sellaiset ilmiöt kuin Suomessa(kin) vuosia jatkunut kirjastojen määrärahojen järjestelmällinen leikkaaminen.
Lukukokemuksena kirjan parasta antia olivat kirjan 90 viimeistä sivua eli seitsemäs osa ”Lukijoiden viisaus”. Siinä 26 eri alojen tunnettua henkilöä vastaavat näihin kolmeen kysymykseen:
1. Kerro, miten kirjallisuus ja lukeminen on ollut läsnä elämässäsi, lapsuudesta nykyisyyteen.
2. Mikä on paras skenaariosi lukemisen tulevaisuudesta ja mitä itse teet sen toteuttamiseksi?
3. Pahin skenaariosi. Mitä näet ympärilläsi – asioita, joista et pidä.
Vastaukset eivät ole pelkkää synkistelyä, jotkut näkevät valoakin kaiken pimeyden keskellä. Paljon hyviäkin ajatuksia löytyy ja hauskuuttakin kurjuuden keskellä. En malta lopuksi olla lainaamatta viimeisen kirjoittajan, Esko Valtaojan vastauksen viimeistä virkettä: ”Henkilökohtaisesti olen tosin sitä mieltä, että sähkökirjan suhde oikeaan kirjaan on suunnilleen sama kuin nettiseksi suhde oikeaan seksiin, ja että äänikirjat ovat iljetys herra Sebaotin edessä, mutta eihän kenenkään muun tarvitse piitata pätkääkään minun mielipiteestäni.” Eskolle tiedoksi, minä ainakin piittaan.
Lukemisen hyötyjen esittelemisen lisäksi kirja tarjoaa paljon tietoa kirjojen tuottamisesta ja kuluttamisesta Suomessa ja laajemminkin. Kirjassa perustellaan myös hyvin oma empiirinen havaintoni siitä, miten paperilta lukeminen on sekä tehokkaampaa että miellyttävämpää kuin ruudulta lukeminen. Tässä saattaa toki olla yksilöllisiä eroja, mutta eiköhän meidän ihmisten fysiologia liene kuitenkin aika samanlainen kaikilla yksilöillä.
Miinuspuolelta en malta olla huomauttamasta kirjan kielen huolimattomuudesta. Siinä on hämmästyttävän paljon kirjoitus- ja/tai painovirheitä. Eikö kukaan enää oikolue tekstejä ennen kuin kirja menee painoon? Tässä oli jopa virheitä, jotka automaattisen oikolukuohjelmankin olisi pitänyt löytää.
Kirja on tulvillaan hyviä tarinoita, niin positiivisia kuin negatiivisiakin. Jälkimmäisistä en malta olla mainitsematta tarinaa Sarajevon kirjaston tuhoamisesta vuonna 1992 (s. 267) ja muutama sivu edempänä lukutaidon merkityksestä Trumpin kaltaisten ilmiöiden torjunnassa (s. 271). Synkempiin ajatuksiin vievät sellaiset ilmiöt kuin Suomessa(kin) vuosia jatkunut kirjastojen määrärahojen järjestelmällinen leikkaaminen.
Lukukokemuksena kirjan parasta antia olivat kirjan 90 viimeistä sivua eli seitsemäs osa ”Lukijoiden viisaus”. Siinä 26 eri alojen tunnettua henkilöä vastaavat näihin kolmeen kysymykseen:
1. Kerro, miten kirjallisuus ja lukeminen on ollut läsnä elämässäsi, lapsuudesta nykyisyyteen.
2. Mikä on paras skenaariosi lukemisen tulevaisuudesta ja mitä itse teet sen toteuttamiseksi?
3. Pahin skenaariosi. Mitä näet ympärilläsi – asioita, joista et pidä.
Vastaukset eivät ole pelkkää synkistelyä, jotkut näkevät valoakin kaiken pimeyden keskellä. Paljon hyviäkin ajatuksia löytyy ja hauskuuttakin kurjuuden keskellä. En malta lopuksi olla lainaamatta viimeisen kirjoittajan, Esko Valtaojan vastauksen viimeistä virkettä: ”Henkilökohtaisesti olen tosin sitä mieltä, että sähkökirjan suhde oikeaan kirjaan on suunnilleen sama kuin nettiseksi suhde oikeaan seksiin, ja että äänikirjat ovat iljetys herra Sebaotin edessä, mutta eihän kenenkään muun tarvitse piitata pätkääkään minun mielipiteestäni.” Eskolle tiedoksi, minä ainakin piittaan.
February 28, 2022
Tärkeä katsaus lukuharrastuksen nykytilaan ja tulevaisuuteen. Suositeltavaa ja herättelevää luettavaa. Myös e-kirjojen ja äänikirjojen sekä lukuaikapalveluiden kasvuun liittyen kiintoisaa analyysia siitä, miten kustannustoiminnassa liikkuva raha vähenee entisestään ja millaisia paineita se aiheuttaa koko kustannustoiminnalle enenevissä määrin. Näitä ei moni kirjanystävä välttämättä ole tullut ajatelleeksi, kuten ei sitäkään, miten nimenomaan juuri painettujen kirjojen ostamisen lopettaminen kaventaa jatkuvasti kustantamoiden kirjatarjontaa (vaikka ekologisena valintana kirjaston suosiminen onkin mahtava). Eli asiat ovat monimutkaisempia kuin miltä näyttää!
Tilastoja käsittelevä pitkä luku oli teoksen raskaslukuisinta antia johtuen valtavasta luku- ja vuosilukumäärästä, joten sen lukeminen vei itseltäni useita päiviä, sillä kykenen vastaanottamaan vain tietyn määrän numeroita kerrallaan. :) Tärkeitä toki tilastot ovat itse asialle, sillä niiden valossahan lukuharrastuksessa ja lukutaidossa tapahtuneet muutokset ovat nähtävissä ja siitä syystä asioiden tilastointi (ja säännöllisempikin tilastointi esim. ministeriötasolla) on välttämätöntä.
Pienenä sivukritiikkinä mainittakoon itseäni kiusannut kohtalaisen suuri määrä kirjoitusvirheitä teoksessa, johon kuitenkin tarttunevat valtaosin vain erityisesti juuri lukemisesta ja lukutaidosta kiinnostuneet lukijat. Tarkempi oikoluku olisi ollut paikallaan.
Tilastoja käsittelevä pitkä luku oli teoksen raskaslukuisinta antia johtuen valtavasta luku- ja vuosilukumäärästä, joten sen lukeminen vei itseltäni useita päiviä, sillä kykenen vastaanottamaan vain tietyn määrän numeroita kerrallaan. :) Tärkeitä toki tilastot ovat itse asialle, sillä niiden valossahan lukuharrastuksessa ja lukutaidossa tapahtuneet muutokset ovat nähtävissä ja siitä syystä asioiden tilastointi (ja säännöllisempikin tilastointi esim. ministeriötasolla) on välttämätöntä.
Pienenä sivukritiikkinä mainittakoon itseäni kiusannut kohtalaisen suuri määrä kirjoitusvirheitä teoksessa, johon kuitenkin tarttunevat valtaosin vain erityisesti juuri lukemisesta ja lukutaidosta kiinnostuneet lukijat. Tarkempi oikoluku olisi ollut paikallaan.
October 25, 2022
Tärkeä aihe! Kirjojen lukeminen vähenee ja lukutaito heikkenee. Tällä on seurauksia niin kirjallisuuteen kuin yhteiskuntaan laajemminkin. Kirjassa oli paljon faktatietoa tilastojen ja tutkimusten kautta esitettynä. Olen itsekin huolissani lukemisen ja lukutaidon tulevaisuudesta, mutta ihan kaikkia ajatuksia en kirjoittajien kanssa jakanut, he tuntuvat arvostavan enemmän vanhaa hyvää aikaa. Onneksi jotkut haastateltavat toivat esiin, että lukemisen ja kirjojen tulevaisuus saattaa näyttää erilaiselta kuin mitä se nyt on, mutta se ei välttämättä ole aina huono asia, kehitystä ja muutoksia tapahtuu aina. Toivottavasti lapset ja nuoret saataisiin innostumaan enemmän lukemisesta!
May 28, 2022
Sain kirjasta hyvää tilastotietoa oman opetustyöni tueksi. Lukemisen arvoinen teos, vaikka välillä kirjoittajien tyyli ärsytti. En pidä siitä, että joku arvottaa, millainen lukeminen on parempaa kuin joku toinen. Koska kaikilla ei ole varaa ostaa hyllymetreittäin kirjoja, on elitististä väittää, että kirjaston kirjoja lukeva henkilö ei arvostaisi teoksia yhtä paljon kuin niitä itselleen ostava. Tämän ajatuksen taisi sanallistaa ainakin Esko Valtaoja.
Displaying 1 - 6 of 6 reviews