Mihin ikinä lapsi päätyykään, hän vetää sinne vanhempansa.
Laura on tehnyt kaikkensa Pyryn eteen, mutta joskus lapset ovat vain kohtuuttomia. Yhdeksänvuotias poika ei osaa hallita tunteitaan eikä käyttäytymistään, joten hänellä on vaikeuksia saada kavereita.
Siksi Rafael on kuin taivaan lahja. Varakkaan perheen lapsi, äiti ja isä mediasta tuttuja poliitikkoja. Mitä syvemmälle Laura ja Pyry ajautuvat julkkisperheen maailmaan, sitä enemmän Rafael alkaa arveluttaa Lauraa. Onko poika sittenkään hyväksi Pyrylle?
Sitten lapset tekevät jotain, mikä toteuttaa Lauran pahimmat pelot.
Maria Mustrannan toinen romaani kertoo ongelmalapsista ja epätoivoisista aikuisista. Se kysyy, kuinka paljon vanhemmat lopulta voivat muuttaa lapsiaan ja mitä kaikkea he ovat valmiita tekemään perheensä eteen.
Tämä kirja saa täydet viisi tähteä ennen kaikkea maagisesta tunnelmastaan. Tarina itsessään soljuu eteenpäin näennäisen verkkaisesti, ihan klassisten käännekohtien kautta kohti tyylikästä päättelyä. Jollain ihmeellisellä kyvyllä Mustranta onnistuu kuitenkin rakentamaan fiiliksen, jota en osaa kuvata muuten kuin vääjäämättömyydeksi; joksikin tunteeksi siitä, että kerronta näyttää ihmisten pienuuden elämän edessä (pahoittelen mahtipontisuutta tässä, mutta tätä on vaikea kuvata). Samaa tunnetta löysin Donna Tarttin teoksesta Jumalat juhlivat öisin ja se on paras teos, jonka olen koskaan lukenut - juurikin tuon tunteen vuoksi.
Kirjan tarina ja henkilöhahmot ovat taiten rakennettuja ja niin eläviä, että odotan heidän soittavan ovikelloa hetkenä minä hyvänsä. Tarinana tämä ei ole kuitenkaan niin erityinen kuin tuon tarjoilemansa poikkeuksellisen tunnekokemuksen vuoksi.
Vaikuttava, mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä. Rakastin sitä miten tässä käsiteltiin lasten vaikeuksia ja asioita ylipäänsä. Moralisoimatta ja oikeaa tai väärää osoittamatta. Kahden äidin erilaiset tavat suhtautua ja ajatella asioista oli taitavasti toteutettu ja todella puhutteleva osa kirjaa. Toivon, että mahdollisimman moni lukisi tämän kirjan. Etenkin opetus- ja kasvatusalalla toimivat.
Tykkäsin tosi paljon. Kieli hyvää, sujuvaa, kiinnostavasti sanoiksi puettuja tarkkoja havaintoja. Uskottavaa kuvausta persoonallisuushäiriöstä. Ei mustavalkeaa vaan kaikki harmaat sävyt, jännittävällä vähän surumielisellä pohjavireellä. Kiinnostavia ajatuksia. En ehkä sanoisi trilleriksi.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Erityisyys kiinnostaa, joten luin tämän huolimatta siitä, että näin rakennettu trilleri on kaukana omalta mukavuusalueelta. Enkä erityisemmin pitänyt tästä. Oletan, että ei-neurotyypillisten tai muiden erityispiirteisten lasten arjen kuvaus ilman isompaa ns. viranomaisnäkökulmaa ja kannanottoa on kohtalaisen vähissä, joten tälle on varmasti oma kohderyhmänsä. Itse olisin mielummin lukenut, miten näitä lapsia ja perheitä edes yritettäisiin tosissaan auttaa ja millaisen tuen perheet itse kokisivat toimivan. Kuvaus koulun ja kodin yhteistyöstä oli masentava, valitettavasti kouluilla vaikuttaa edelleen olevan vaikeuksia suhtautua tällaisiin ”hankaliin” lapsiin (tässä kohtaa pitäisi varmaan puhua myös koulujen/ terveydenhuollon resursseista ja henkilökunnan osaamisesta ja ylipäätään normaalin käsitteestä; jos isotkin yksilölliset erot hyväksyttäisiin ja tavoiteltaisiin järjestelmän rakentamista tällaisen pohjalle, muuttuisiko jokin?). Kirja on todella synkkä, mikä varmaan toimii herättelevänä vertauskuvana sille, millaista arkea monet perheet elävät.
Hyvin intensiivinen, vangitseva lukukokemus, joka muistutti toisaalta trilleriä, mutta toisaalta lähes omaelämänkertaa - niin aidosti Mustranta kuvaa äidin tunteita erityislapsen vanhemmuuteen liittyen. Kirja koukutti ja suorastaan ahdisti samanaikaisesti, piti lukea nopeasti loppuun ja saada selville, kuinka poikien käy. Ja kuinka äitien? Uskoisin, että tästä kirjasta tulee jäämään vahva muistijälki ja paljon pohdittavaa.
Hyvää kuvailua ja ajatuksia erityislapsen haasteista ja koulutiestä. Äidin moraali jäi vaivaamaan.Vaikka hän näki omassa pojassaaan hyvää, ei kuitenkaan tunnistanut naapurin ihmisarvoa. Kaikkea saa tehdä, kunhan ei jää kiinni.
Vetävä ja tiivistunnelmainen. Vaikea laskea käsistään ennen loppua. Käsitteli hienosti sellaisen äidin näkökulmaa, jonka lapsella on vaikeuksia, joihin on hankala tarttua.
Tyylivalinnat hämmensivät hieman, mutta taisivat olla tarkoituksellisia. Hahmot olivat karikatyyrimäisiä kuin dekkarissa: Oulunkylässä kartanossa (?) asuva päiväjuopotteleva miljonääri Italian-villoineen ja autonkuljettajineen. Enkelin mukaan nimetty tuomiopäivän lapsi. Etäinen vaikutusvaltainen isä. Väkivaltaan syyllistynyt sairaanhoitaja-yh.
Oleellisimmat juonenkäänteet tapahtuivat kuin varkain, ilman lukijan johdattamista siihen, että kohta paljastuu jotain tärkeää. Oikeastaan pidin tästä valinnasta. Jännite ja tyyli pitivät viimeiselle sivulle asti.
Vangitseva kertomus äitiydestä kahden erilaisen mutta melko samanlaisten lasten äitien näkökulmasta. Kiinnostavia teemoja tässä on erilaisten taustojen vaikuttavuus ihmisen kehitykseen, persoonallisuudet ja synnynnäiset tempperamentit, äidin ja isän aseman erot, lasten suhteet vanhempiin ja kilttien ja erityisten lasten erot. Kirja imaisee sisäänsä ja sitten onkin luettava loppuun lähes yhdeltä istumalta. Erinomaisesti kirjoitettu!
Kuuntelin kirjan kahden päivän aikana, ja pidin sitä oikein hyvänä ajankuluna. En tiedä omakohtaisesti millaista on erityislapsen kasvattaminen, mutta olen kuullut, että kuvaus on lähellä monen todellisuutta. Uskottavalta kirja tuntuikin, etenkin tunnepuolen kuvauksien osalta. Laitoin kirjan Helmet-lukuhaasteen kohtaan kirjasta, jossa on jotakin minulle tärkeää. En ihan tiedä mitä sillä tarkoitan, perhettä varmaan. Jostain syystä siihen kohtaan on ollut vaikea löytää sopivaa kirjaa, joten tällä mennään.
Äidin tehtävä kertoo erityislapsiperhearjesta, sen vaikeuksista ja vaikeista päätöksistä, joita erityisvanhempien täytyy tehdä. Mustranta on myös itse erityisvanhempi ja se näkyy selvästi tekstistä. Erityisvanhemmuutta ei voi teeskennellä. Kirjassa pääosassa on Pyry, erityislapsi, joka äitinsä kanssa imeytyy uuden luokkakaverin Rafaelin perheen elämään. Lopputuloksena on trilleri, jossa vanhemmat joutuvat miettimään omia rajojaan ja venymiskykyään. Todella mieleenpainuva lukukokemus.
Onpas vaikeasti arvioitava kirja. Uskottavaa kuvausta erityislapsen vanhemmuudesta ja paljon hyviä huomioita. Parhaimmillaan teksti on purevaa ja vetävää.
Loppua kohden kerronta muuttuu selittäväksi. Menneisyyden taustatarina oli sisällön kannalta turha. Olisin uskonut nykyhetken tapahtumiin myös ilman sitä.
3.5 tähteä. Kirja oli nopealukuinen, mutta samalla raastava aiheensa vuoksi. Pudotan tähtiarviota siksi, että tätä mainostettiin psykologiseksi trilleriksi, ja sitä se ei mielestäni ole (kaikki murhaan liittyvä oli kerrottu nopeasti ja kuin sivujuonteena), mutta loistava kuvaus henkilöiden psyykestä kuitenkin. Pääsin sisälle hahmojen maailmaan hyvin.
Tämä meni iholle, ihon alle, tunteisiin. Olisi ollut varmasti vieläkin parempi, jos päähenkilöiden taustat ja elämä (vankila, ökyrikkaus, julkkispoliitikot) ei olisi jotenkin irrottaneet koko kertomusta jonnekin sellaiseen fantasiatodellisuuteen, jossa voi ajatella että nojoo, noin tapahtuu tai tuollaista on jossain muualla, joillain muilla. Silti, huhhuh. Menee tovi sulatellessa.
Hyvä kirja mielenkiintoisesta aiheesta. Hahmot olivat aidon tuntuisia ja tarina eteni hyvää vauhtia eteenpäin. Oikein odotin aina että pääsin kuuntelemaan kirjaa (lukija oli muuten tosi hyvä!). Mielenkiintoista pohdintaa vanhemmuudesta ja vanhemman vastuusta.
Luin tästä innostavan arvion, minkä vuoksi halusin lukea. Nopeasti luettavaa tekstiä, mutta jollakin tapaa omituinen tarina. Erityislapsen kanssa elämistä kuvattu ihan uskottavasti, mutta muutoin omituisia juonen käänteitä (kuten pääministeri yhtäkkiä hetken mukana tarinassa).
Tykkäsin, vaikka aihe olikin raskas. Tarina veti hyvin, vaikka lopussa tuli pieni kiireen tuntu. Tarina pisti miettimään, mitenhän itse toimisin samassa tilanteessa. Mihin asti omaa lastaan voi suojella?
Ajatuksia herättävä kirja, jota ei malttanut laskea käsistään. Juonta rakennettiin ja avattiin pikkuhiljaa ja tarina aukesi vähitellen. Henkilöt olivat uskomattomuudessaan uskottavia ja tällaisia lapsia on nykyään paljon. Hyvin kirjoitettu kirja.
Sujuvaa tekstiä, mutta jotenkin nousi ärsyyntyminen tätä lukiessa. Päähenkilö oli epäuskottava siinä, että antoi asioiden mennä noin pitkälle, kun muuten hän suojeli lastansa kyllä.
Hyvin kirjoitettu soljuva kirja. Teoksessa häiritsi pakollinen rakastuminen. Ja sitä kautta syrjähyppy. Kirjan loppu jäi mielestäni hyvällä tavalla avoimeksi.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Vahva, ajatuksia herättävä romaani joka ei tarjoile valmiita vastauksia vaikeisiin kysymyksiin vaan tarkastelee niitä ymmärtävästi. Mustranta on kirjoittajana varma ja romaani kielellisesti todella korkeatasoinen. Kerronta ei silti ole kielelle alisteista vaan etenee sujuvasti. Kirjoittaja onnistuu jopa rakentamaan Mirellasta ymmärrettävän hahmon, vaikka tämä onkin monin tavoin epämiellyttävä. Olisin kaivannut hieman enemmän Lauran ja Pekan keskinäiseen suhteen avaamista, se tuntui jotenkin hätiköidyltä joten siitä pieni miinus. Mutta silti kokonaisuutena lähempänä viittä kuin neljää tähteä.