En voi lakata ajattelemasta kuolemaa

by Venla Pystynen

Rajun rehellinen romaani isän itsemurhasta ja sen vaikutuksista naiseksi kasvamiseen.

Venla Pystynen kirjoittaa vimmaisesti isän itsemurhasta ja sen kauaskantoisista seurauksista. Fiktiivisen tekstin takaa kuultaa kirjoittajan omakohtainen kokemus.

Aala on aikuinen nainen, joka ei saa miessuhteisiinsa otetta. Kerta toisensa jälkeen hän ajaa itsensä tilanteisiin, jotka tuottavat kipua ja surua. Hänen on etsittävä syy ongelmiin sukunsa repivästä historiasta.

”Surun irti päästäminen oli vaarallista. Se oli kuin uinuva hirviö, jota ei voisi herättyään hallita.”

Genres: Fiction

234 pages, Hardcover

First published May 1, 2022

Reviews

[Heidi · Rating 3 out of 5]

Isän itsemurhasta ja sen lapsiin jättämistä traumoista mielenterveyspalveluiden saamisen haasteisiin (jo) 80-luvulla ja ihan puhtaaseen pelkoon. Luulen, että "hulluksi tulemisen pelko" on yleisempää kuin kuvittelemme, mutta entä jos suvussa se on "toistuvaa", miten se vaikuttaa ihmiseen?

Sinuttelu kerronnanmuotona oli mulle haastava, vaikka ymmärrän ja arvostan valintaa.

Hankalaa mulle myös teokset, jotka ovat "omakohtaisesta ammentavia" mutta kuitenkin fiktiivisiksi romaaneiksi nimettyjä. Jään väistämättä miettimään, mikä on totta ja mikä ei. En niinkään uteliaisuudesta vaan nimenomaan taiteellisina valintoina: keksittiinkö tähän vaikkapa väkivaltainen exä, jotta saatiin kerrottua tämäkin hylkäämistrauman mahdollinen jälki? Jos keksittiin, niin olisiko sen voinut tehdä jotenkin toisin? (Ei sillä, että olisi pitänyt, mutta tällaisia minä lukijana mietin.) Tai tapahtuiko tuo matka ja miten minun pitäisi se lukijana tulkita; ihan vain happihyppynä arjesta vai painokkaampana allegoriana jollekin, kun se on teokseen valittu mukaan?

Kaiken kaikkiaan sujuva esikoinen, jossa on jotain raikasta naiskuvallista rohkeutta, jota en osaa sanallistaa.

[Maija Kivimaa · Rating 5 out of 5]

Koskettava kuvaus itsemurhan aiheuttamasta surusta.

[Juha Viitanen · Rating 4 out of 5]

Tämä romaani oli vain hieman yli 200-sivuinen, mutta lukemiseen meni melkein kuukausi. Syynä lukuhitauteen oli se, että romaani oli melko raskas ja sitä tuli sen vuoksi luettua vain pienissä pätkissä. Raskaus ei kuitenkaan ollut huono asia, välillä saakin luettava kirjallisuus olla raskasta.

Romaaniin aiheena oli seitsenvuotiaan tytön isän itsemurha ja tytön elämä aikuisena isän itsemurhan jättämän trauman kanssa. Romaanissa tytöstä aikuiseksi kasvanut ja perheen perustanut nainen "puhuu" läpi romaanin kuolleelle isälleen, etsii vastauksia siihen, miksi isä teki itsemurhan ja samalla yrittää myös sukulaisten avulla "tutustua" jo kuolleeseen isäänsä.

Romaanilla on hieman todellisuuspohjaa, sillä kirjailija Vanla Pystysen isä oli taiteilija kuten romaaninkin isä. Myös Pystysen isä teki itsemurhan Vanlan ollessa vain seitsenvuotias.

Romaani on siis raskasta luettavaa, mutta se on myös koskettava ja ajatuksia herättävä. Ja ennen kaikkea erinomaisesti kirjoitettu.

Arvioksi 4/5.

[Emmi Saastamoinen · Rating 4 out of 5]

Pysäyttävä kertomus surusta, mutta jopa ennen kaikkea kertomus yhteiskuntaluokista ja niiden periytymisestä

[Leeni · Rating 4 out of 5]

Yhden henkilön, yleensä naisen, elämään keskittyvät kirjat jotka käsittelevät mielenterveyttä ovat näköjään muodostuneet minun brändikseni. Siispä tämäkin piti ottaa lukuun. Olen näin ollen lukenut paljon samantyyppistä kirjallisuutta. Tässä oli kuitenkin joitakin tiettyjä asioita, jotka resonoivat erityisen vahvasti. Ykkösenä minun lukukokemuksessani mietintään nousi päähenkilön isän sosiaaliset vaikeudet. Vaikka tiedämme sosiaalisen ahdistuksen yhteydestä itsemurhakuolemiin, harvemmin törmää tarinoihin, joissa vahva sosiaalisten tilanteiden pelon tyyppinen oireisto (osana muita ongelmia) johtaa itsemurhaan. Tässä sosiaalinen ahdistus tuntuu olevan painava osa päähenkilön isän päätöstä, ja se kosketti. On niin kovin helppoa ajatella, että se nyt vain on pientä ujoutta josta jokaisen pitää päästä yli, mutta tosiasiassa se voi olla raastavan vaikea ja eristävä kokemus.

[Ville Verkkapuro · Rating 4 out of 5]

I just don't think there's a better subject for a book than a suicide by a relative. There's so many things to uncover; a life of the one who committed suicide and all the events leading up to it, death itself, the reaction of the relatives and their lives after that, the massive trauma... it's about the world we live in, it's about our society. Suicide is a reaction to a society that has failed. That's what I believe.
This was extremely good in every single way. Pystynen is a terrific writer with clarity, boldness and openness which I admire very much. I loved how it went back in time and drew parallels with a clear yet subtle way. Also the details of the life, the comics and the music and everything... a very rich world. I definitely felt hopeful after this. Life goes on. We are not victims of our genes and our past but are free to build our own paths. I'm pretty sure that this was a very therapeutic work for Pystynen.

[Jaana Angeria · Rating 4 out of 5]

Toimittaja Venla Pystysen esikoisromaani En voi lakata ajattelemasta kuolemaa kertoo isän itsemurhasta. Se paljastaa hyvin myös sen, miten suvun muutkin käsittelemättömät  traumat periytyvät, ellei niistä puhuta ja ellei niitä käsitellä. 

Teos on aikuistuneen tytön yksipuolista jutustelua ja tilintekoa kuolleelle isälleen. Se kertoo isosta ikävästä ja siitä, kuinka tärkeää on tietää, mitä oikeasti on tapahtunut. Tyttö, nyt kolmen lapsen äiti, haluaa päästä eroon omasta pahasta olostaan ja siinä vellomisesta. Niinpä hän on hakeutunut terapiaan ja alkaa käydä läpi sukulaisten tarinoita.

Kirjan tarina tuntuu raadollisen todelliselta. Loppusanoissa Pystynen kuitenkin painottaa, että vaikka tarinalla on yhtymäkohtia hänen omaan elämäänsä, kirja on fiktioita. Alex Schulmanin Polta nämä kirjeet -kirjassa on sama teema, mutta siitä ei varmaan kerrota ikinä liikaa. Traumat periytyvät, jos niitä ei tietoisesti pureta. 

[Inka Partanen · Rating 4 out of 5]

Älyttömän synkeä aihe ja siksi arastelin tarttua tähän kirjaan. Tarina tuntui käsinkosketeltavan todelta ja tosipohjaisena sitä pidinkin, mutta loppuklausuulit väittivät muuta. Surussa oli paljon kaunista ja koskettavaa, jopa jollain tapaa samaistuttavaa, vaikkei kirjassa oikeasti ollut oikein mitään, mitä olisin itse kokenut.

[Hanna Vesimäki · Rating 5 out of 5]

Ahmin kirjan parissa päivässä. Päähenkilö on monin tavoin Pystystä muistuttava toimittaja, mutta Suomen Kuvalehden mukaan romaani ei ole autofiktiota, vaikka Pystynen sanoo sen olevan emotionaalisesti totuudellinen. Pystynen käytti sitä kirjoittaessaan hyvin henkilökohtaisia kokemuksiaan ja tunteitaan ja haastatteli sukulaisiaan isänsä ja perheensä elämästä. Luin siis kirjaa autofiktiona. Kun päähenkilö ja hänen tarinansa muistuttaa niin paljon kirjailijaa itseään, jää tietysti mietityttämään, mitä kirjailijan läheiset kirjasta ajattelevat. Mutta sehän ei ole minun asiani ja ongelmani. Kirja on kaikin puolin loistava teos ja Karoliina Niskanen täydellinen ääniversion lukijana.

Loppuun on vielä todettava, että kirjan koskettavuus ja koukuttavuus riippuu varmasti paljon lukijan omista kokemuksista ja persoonasta.

[Topi Anttila · Rating 3 out of 5]

Rehellinen syväsukellus lapsuuden trauman johtaviin tunteisiin ja siitä selviytymiseen niinkuin omin avuin pystyy. Kertoja puhuttelee isäänsä koko kirjan ajan ja kai näin rakentaa väylää tukeutua itseensä ja isäänsä muistoissaan ja haaveissaan kaiken sen sekasorron ja epäonnisten tapahtumien varjostamassa ymmärryksessä.

[Kirsi Vatanen · Rating 3 out of 5]

Luin tämän liian nopeasti Satu Vasantolan Kun isä osti Merenkurkun perään. Siksi en ehkä saanut parasta irti tästä teoksesta.
Isän itsemurha vaikuttaa päähenkilöön kokonaisvaltaisesti: hän puhuu ja ajattelee isäänsä niin, että oma perhe jää toiseksi. Isä on sinä, joten kirja on kuin kirje tai keskustelu isän kanssa.

[Eeva Oksanen · Rating 4 out of 5]

Koskettava ja kiinnostava aihe. Tarina oli hieman epätasaisesti ja poukkoilevasti kerrottu. Parasta oli isän tarinaan keskittyminen sitä olisin toivonut enemmän kuin päähenkilön nykyisen elämän kuvausta. Kuitenkin tärkeä ja kiinnostava aihe, ja tarina piti aika hyvin otteessaan.

[Linnea · Rating 4 out of 5]

Lukuhetkellä todella vaikuttava lukukokemus, ihon alle ja lujaa, mutta syksy on tyhjentänyt detaljit mielestäni nyt kun tätä joulukuussa vasta kirjoitan. Surun käsittelyssä tämä oli todella hieno, sen muistan.

[Anni · Rating 4 out of 5]

Raju, kaunis, viiltävän tarkka, silti kuitenkin jollain tapaa lempeäkin. Jäljet jotka isän itsemurha jättää ovat ehkä ikuisia, mutta niitä onkin mahdollista käsitellä: toteaa kertoja ja tuo pimeän keskelle pienen valon.

[Eija Toiviala · Rating 5 out of 5]

Tässä oli kirja, jonka lukemista piti säännöstellä. Kuolema ja sen vaikutukset tulivat niin lähelle, että oma olo kävi hankalaksi ja piti pitää lukemisesta taukoa.

[Turkka Kulmala · Rating 4 out of 5]

Suru. Menetys. Löytäminen. Hapuilu valoon.

[Neo · Rating 4 out of 5]

Kauhea, kutkuttava. Kansi on mitä osuvin.