What do you think?
Rate this book
Kadonneet tytöt
Vimmainen esikoisromaani tytöistä, vallankäytöstä ja tarinoista, joilla luomme itsemme.
Romaani täynnä kuumeisia virkkeitä ja pimeää energiaa.
On kulunut kaksikymmentä vuotta siitä kun Agnes on nähnyt viimeksi Muut tytöt. Nyt Agnes on palannut takaisin kaupunkiin, josta kaikki alkoi. Hän on kutsunut Lauman takaisin koolle. Mutta voiko menneeseen enää palata, edes silloin kun on antanut sen sanella kaiken jälkeensä tulleen?Kuusitoistavuotiaana Agnes ei ollut kotoisin oikeastaan mistään ja halusi tulla löydetyksi. Kun Agnes pääsee osaksi Laumaa, kaikki tuntuu mahdolliselta. Tytöt jakavat keskenään salaisuuksia ja tarinoita, joita kertomalla voi yhtä aikaa löytää ja kadottaa itsensä.
Petra Forsténin omaehtoisessa romaanissa unet, haaveet, tarinat ja muistot valtaavat todellisuuden.
Romaani täynnä kuumeisia virkkeitä ja pimeää energiaa.
On kulunut kaksikymmentä vuotta siitä kun Agnes on nähnyt viimeksi Muut tytöt. Nyt Agnes on palannut takaisin kaupunkiin, josta kaikki alkoi. Hän on kutsunut Lauman takaisin koolle. Mutta voiko menneeseen enää palata, edes silloin kun on antanut sen sanella kaiken jälkeensä tulleen?Kuusitoistavuotiaana Agnes ei ollut kotoisin oikeastaan mistään ja halusi tulla löydetyksi. Kun Agnes pääsee osaksi Laumaa, kaikki tuntuu mahdolliselta. Tytöt jakavat keskenään salaisuuksia ja tarinoita, joita kertomalla voi yhtä aikaa löytää ja kadottaa itsensä.
Petra Forsténin omaehtoisessa romaanissa unet, haaveet, tarinat ja muistot valtaavat todellisuuden.
- GenresFinnish Literature
270 pages, Hardcover
First published April 1, 2022
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 11 of 11 reviews
Read
June 18, 2022En ollut lukenut Petra Forsténin Kadonneita tyttöjä edes puoleen väliin, kun jo tiesin, mikä tulisi olemaan ensimmäinen tästä teoksesta kirjoittamani lause. Toki siinä vaiheessa oli vielä olemassa riski, että teos muuttaisi kurssia tavalla, joka pakottaisi vaihtamaan kyseisen lauseen.
Niin ei käynyt ja se lause kuuluu: Kadonneet tytöt ei ole mikään tavanomainen esikoisromaani.
Forsténin kerronta nimittäin on niin taidokasta, että sen kaltaista tulee yleensä esiin vasta kirjailijan myöhemmissä teoksissa.
Kadonneista tytöistä näkyy, että Forstén on lukenut paljon ja hänen lukemansa on muuttunut kirjalliseksi ja kerronnalliseksi pääomaksi. Kaikille niille, joiden ensisijainen tavoite on olla kirjailija tämä teos on hyvä muistutus siitä, että kirjoittaminen alkaa lukemisesta.
*
Kadonneiden tyttöjen lähtöasetelma on kutkuttava. Teoksen päähenkilö Agnes on ollut teini-ikäisenä osa viiden tytön muodostamaa Laumaa ja tyttöjen, nyt jo naisten, on määrä tavata 20 vuoden tauon jälkeen. Agnes, joka on jo niittänyt jonkin verran mainetta kuvataiteilijana, istuu ravintolassa, jonka seinillä on hänen taulujaan ja odottaa muiden Lauman jäsenten saapuvan paikalle.
Aika kuluu.
Agnes odottaa.
Viiniä kaadetaan myös niihin laseihin, joiden juojat eivät ole vielä tulleet paikalle.
Tulevatko he edes?
Nurkassa varjo kuin Godot.
*
Forstén kuvaa Agneksen kautta tyttöryhmien dynamiikkaa. Miten ulkopuolinen voi päästä mukaan ja miten hän voi säilyttää paikkansa ryhmässä. Millainen pitää olla. Ei liian erilainen, ei myöskään täysin samanlainen kuin muut, ohjeistaa Ellen, joka on Agnesille läheisin Lauman jäsenistä. Ellenin mukaan Lauman kiinnostuksen säilyttääkseen on oltava salaperäinen. Hieman mysteerinen ja vaikeasti tulkittava.
Kadonneissa tytöissä myös tarinoilla on tärkeä voima. Tytöt kertovat niitä toisilleen ja muuntelevat niitä omien tarkoitusperiensä mukaisesti sekä välttääkseen Laumaa kokemasta tylsyyttä, sillä tylsyys on pahinta mitä voi olla. Tylsyys on rikos Laumaa vastaan.
Tyttöjen välillä ilma on sakeana ääneen lausumattomia sääntöjä. Niiden rinnalla aikuisten naisten odotukset ja heidän "tietonsa" Agnesin parhaasta.
"Mitä minulta puuttui, sen tiesivät parhaiten muut. Ja useimmiten itseäni vanhemmat naiset. He joilla oli jo elämänkokemusta. He jotka ystävällisesti halusivat kertoa minulle, miten minun kuuluisi elää. Mitä minun täytyisi haluta, sen he kertoivat minulle."
Vanhempien naisten jääpaloina kilisevä ystävällisyys.
Seurustelu, perhe, lapset.
Tyttöjen parhaaksi luotu suunnitelma on toteuttamista vaille valmis. Ja entäs sitten, kun tyttö tekee jotakin odottamatonta. Silloin tietysti kaikki on hänen omaa syytään ja kyllähän siitä tytöstä jo etukäteen tiedettiin, että se on sellainen ja sellainen toteavat ihmiset jälkikäteen.
*
Agnesin perhe on muuttanut usein ja tämän myötä häneen on jäänyt asumaan yksinäisyyden ja juurettomuuden tunteet. Hän lääkitsee itseään nuorille tyypillisellä lohtu-unelmalla: "[e]ttä joku päivä minut löydettäisiin ja kaikki muuttuisi." Taivaalla mustana pilvenä pahin pelko, että unelma ei koskaan toteutuisi.
Forstén kuvaa pakahduttavan tarkasti Agnesin asemaa Laumassa. Miten riemukasta on kuulua porukkaan ja miten munankuorinen hänen asemansa Laumassa on. Milloin tahansa, aivan milloin tahansa voi käydä niin, että Agnes tulee rikkoneeksi Lauman itselleen luomia periaatteita tavalla, josta rangaistaan potkimalla hänet pois muiden joukosta.
Lauma osaa olla niin taitavasti julma. Kadonneet tytöt sisältää kohtauksen, josta toipumiseen minulla menee tovi jos toinenkin. Tulee muistoja omasta nuoruudesta, tulee muistoja ystävieni nuoruudesta. Vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen tätä samaa tyttöjen välistä vallankäyttöä.
Et kai ottanut tosissasi?
Ja ne katseet.
Ja se kehonkieli.
Ja se häpeä.
Ja se raivo.
Ja että taas.
Ja että vieläkin.
*
Edellä esiin tuomani asiat riittäisivät jo vallan mainiosti tekemään Kadonneista tytöistä ansiokkaan romaanin.
Forstén tarkastelee Laumaa ja sen mekanismeja sekä Agnesin kokemuksia viiltävän osuvasti ja nyansoidusti. Kyse on kuitenkin enemmästä.
On romaaneja, jotka ovat tärkeitä aiheensa vuoksi. Niitä kirjoitetaan nykyisin paljon ja mikäs siinä. Asian toinen puoli kuitenkin on, että monilla näistä teoksista ei ole kovinkaan paljon tekemistä varsinaisten kirjallisten arvojen kanssa, vaan ne jäävät ikään kuin kuvaamansa teeman vangiksi.
Romaaneissa, joihin edellä viittaan, kieli on kyllä usein sujuvaa ja tarinan kuljetus onnistunutta, mutta niistä puuttuu sekä kielen että kerronnan osalta elementtejä, jotka tekisivät niistä enemmän kuin ne ovat.
Kadonneista tytöistä ei puutu.
Forsténin tavassa kirjoittaa on heti teoksen alusta lähtien mukana viettelys ja lupaus. Teoksessa on läjäpäin lauseita, jotka ovat enemmän kuin peräkkäisiä sanoja. Nämä lauseet värisevät ja vihjaavat. Niillä on juurakkoa, joka nousee syvältä ja nautittavan mysteerisistä suunnista sekä kantaa mukanaan enemmän kuin mitä teoksen sivuilla konkreettisesti ilmaistaan.
Forstén ei kikkaile metaforilla tai symboliikalla, vaan hänen romaaninsa vahvuus kasvaa kielestä ja harkiten käytetystä toistosta, joka luo pyörteisen rytmin samalla kun teoksen tunnelma on jatkuvasti tiheä. Kaiken yllä on vaaraa ja uhkaa, joka muistutti minua Gillian Flynnin romaanin Teräviä esineitä pohjalta tehdystä TV-sarjasta, jossa nuoret tytöt rullaluistelevat iltaisin.
Kerronta liikkuu luontevasti nykyhetken ja menneisyyden välillä ja Kadonneiden tyttöjen jännite pitää lukijaa tiukasti otteessaan. Myös teoksen loppuratkaisu on erittäin onnistunut.
Elikkäs: Bravo!
Jään odottamaan suurella mielenkiinnolla Forsténin seuraavia teoksia.
Niin ei käynyt ja se lause kuuluu: Kadonneet tytöt ei ole mikään tavanomainen esikoisromaani.
Forsténin kerronta nimittäin on niin taidokasta, että sen kaltaista tulee yleensä esiin vasta kirjailijan myöhemmissä teoksissa.
Kadonneista tytöistä näkyy, että Forstén on lukenut paljon ja hänen lukemansa on muuttunut kirjalliseksi ja kerronnalliseksi pääomaksi. Kaikille niille, joiden ensisijainen tavoite on olla kirjailija tämä teos on hyvä muistutus siitä, että kirjoittaminen alkaa lukemisesta.
*
Kadonneiden tyttöjen lähtöasetelma on kutkuttava. Teoksen päähenkilö Agnes on ollut teini-ikäisenä osa viiden tytön muodostamaa Laumaa ja tyttöjen, nyt jo naisten, on määrä tavata 20 vuoden tauon jälkeen. Agnes, joka on jo niittänyt jonkin verran mainetta kuvataiteilijana, istuu ravintolassa, jonka seinillä on hänen taulujaan ja odottaa muiden Lauman jäsenten saapuvan paikalle.
Aika kuluu.
Agnes odottaa.
Viiniä kaadetaan myös niihin laseihin, joiden juojat eivät ole vielä tulleet paikalle.
Tulevatko he edes?
Nurkassa varjo kuin Godot.
*
Forstén kuvaa Agneksen kautta tyttöryhmien dynamiikkaa. Miten ulkopuolinen voi päästä mukaan ja miten hän voi säilyttää paikkansa ryhmässä. Millainen pitää olla. Ei liian erilainen, ei myöskään täysin samanlainen kuin muut, ohjeistaa Ellen, joka on Agnesille läheisin Lauman jäsenistä. Ellenin mukaan Lauman kiinnostuksen säilyttääkseen on oltava salaperäinen. Hieman mysteerinen ja vaikeasti tulkittava.
Kadonneissa tytöissä myös tarinoilla on tärkeä voima. Tytöt kertovat niitä toisilleen ja muuntelevat niitä omien tarkoitusperiensä mukaisesti sekä välttääkseen Laumaa kokemasta tylsyyttä, sillä tylsyys on pahinta mitä voi olla. Tylsyys on rikos Laumaa vastaan.
Tyttöjen välillä ilma on sakeana ääneen lausumattomia sääntöjä. Niiden rinnalla aikuisten naisten odotukset ja heidän "tietonsa" Agnesin parhaasta.
"Mitä minulta puuttui, sen tiesivät parhaiten muut. Ja useimmiten itseäni vanhemmat naiset. He joilla oli jo elämänkokemusta. He jotka ystävällisesti halusivat kertoa minulle, miten minun kuuluisi elää. Mitä minun täytyisi haluta, sen he kertoivat minulle."
Vanhempien naisten jääpaloina kilisevä ystävällisyys.
Seurustelu, perhe, lapset.
Tyttöjen parhaaksi luotu suunnitelma on toteuttamista vaille valmis. Ja entäs sitten, kun tyttö tekee jotakin odottamatonta. Silloin tietysti kaikki on hänen omaa syytään ja kyllähän siitä tytöstä jo etukäteen tiedettiin, että se on sellainen ja sellainen toteavat ihmiset jälkikäteen.
*
Agnesin perhe on muuttanut usein ja tämän myötä häneen on jäänyt asumaan yksinäisyyden ja juurettomuuden tunteet. Hän lääkitsee itseään nuorille tyypillisellä lohtu-unelmalla: "[e]ttä joku päivä minut löydettäisiin ja kaikki muuttuisi." Taivaalla mustana pilvenä pahin pelko, että unelma ei koskaan toteutuisi.
Forstén kuvaa pakahduttavan tarkasti Agnesin asemaa Laumassa. Miten riemukasta on kuulua porukkaan ja miten munankuorinen hänen asemansa Laumassa on. Milloin tahansa, aivan milloin tahansa voi käydä niin, että Agnes tulee rikkoneeksi Lauman itselleen luomia periaatteita tavalla, josta rangaistaan potkimalla hänet pois muiden joukosta.
Lauma osaa olla niin taitavasti julma. Kadonneet tytöt sisältää kohtauksen, josta toipumiseen minulla menee tovi jos toinenkin. Tulee muistoja omasta nuoruudesta, tulee muistoja ystävieni nuoruudesta. Vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen tätä samaa tyttöjen välistä vallankäyttöä.
Et kai ottanut tosissasi?
Ja ne katseet.
Ja se kehonkieli.
Ja se häpeä.
Ja se raivo.
Ja että taas.
Ja että vieläkin.
*
Edellä esiin tuomani asiat riittäisivät jo vallan mainiosti tekemään Kadonneista tytöistä ansiokkaan romaanin.
Forstén tarkastelee Laumaa ja sen mekanismeja sekä Agnesin kokemuksia viiltävän osuvasti ja nyansoidusti. Kyse on kuitenkin enemmästä.
On romaaneja, jotka ovat tärkeitä aiheensa vuoksi. Niitä kirjoitetaan nykyisin paljon ja mikäs siinä. Asian toinen puoli kuitenkin on, että monilla näistä teoksista ei ole kovinkaan paljon tekemistä varsinaisten kirjallisten arvojen kanssa, vaan ne jäävät ikään kuin kuvaamansa teeman vangiksi.
Romaaneissa, joihin edellä viittaan, kieli on kyllä usein sujuvaa ja tarinan kuljetus onnistunutta, mutta niistä puuttuu sekä kielen että kerronnan osalta elementtejä, jotka tekisivät niistä enemmän kuin ne ovat.
Kadonneista tytöistä ei puutu.
Forsténin tavassa kirjoittaa on heti teoksen alusta lähtien mukana viettelys ja lupaus. Teoksessa on läjäpäin lauseita, jotka ovat enemmän kuin peräkkäisiä sanoja. Nämä lauseet värisevät ja vihjaavat. Niillä on juurakkoa, joka nousee syvältä ja nautittavan mysteerisistä suunnista sekä kantaa mukanaan enemmän kuin mitä teoksen sivuilla konkreettisesti ilmaistaan.
Forstén ei kikkaile metaforilla tai symboliikalla, vaan hänen romaaninsa vahvuus kasvaa kielestä ja harkiten käytetystä toistosta, joka luo pyörteisen rytmin samalla kun teoksen tunnelma on jatkuvasti tiheä. Kaiken yllä on vaaraa ja uhkaa, joka muistutti minua Gillian Flynnin romaanin Teräviä esineitä pohjalta tehdystä TV-sarjasta, jossa nuoret tytöt rullaluistelevat iltaisin.
Kerronta liikkuu luontevasti nykyhetken ja menneisyyden välillä ja Kadonneiden tyttöjen jännite pitää lukijaa tiukasti otteessaan. Myös teoksen loppuratkaisu on erittäin onnistunut.
Elikkäs: Bravo!
Jään odottamaan suurella mielenkiinnolla Forsténin seuraavia teoksia.
March 23, 2026
Aivan kertakaikkisen upea esikoisteos.
Ja siis muiden upeiden teosten joukossa tässä teoksessa erityisen hyvää siis sen kaikenkaikkisen hienouden lomassa olivat teoksen jännite, jännitteen kantavuus, totuudenmukaisuus ja havainnoinnin hienovireisyys.
Kyseessä on siis Petra Forstenin esikoisteos neljän vuoden takaa, mutta teoksen teema, joukkoon kuulumisen psykologia, ulkopuolisuus, ystävyys, sen aiheet, sen tarina on (valitettavan) yhä vaan, aina vaan ikuinen (ehkä).
Teoksen selkärankana on (melankolinen, haikeakin, osittain ahdistavakin - mutta siis ennen kaikkea jännitteinen, odottava) tarina Agnesista, nyt Agnesista entisessä galleriatilassa. Tarina kulkee kahdessa aikatasossa. Agnes ei ole tavannut Lauman jäseniä kahteenkymmeneen vuoteen ja nyt, kaksikymmentä vuotta sitten sovituksi tapaamiseksi hän on varannut viiden hengen pöydän ravintolasta ja siellä hän istuu, seinillä hänen tekemäänsä, tuon kahdenkymmenen vuoden takaisen kesän innoittamana tehtyä taidetta ja (epäluotettavana kertojana) muistelee tapahtumia kahden vuosikymmen takaa.
Tarinan keskiössä kertautuu Agnesin hapuileva matka yhtenä kesänä Lauman jäseneksi, kipuilusta Lauman jäsenenä. Koko parikuukautisen Lauman ajan, kesän ajan, Agnes periksiantamattomista yrityksistä huolimatta, jää koko ajan pikkuisen ulkopuoliseksi, ikuisesti kuin sisään pyrkiväksi.
Tarina kertoo Agnesin ja Lauman ja kadonneen Margitin kautta tyttöyden mustista puolista (siitä aika normaalista), siitä miten tavallisuus ei ole hyvästä, miten ulkopuolisuutta, kiinnittymisen tarvetta, miellyttämisen halua käytetään hyväksi, tilasta, jossa yksi tyttö haluaa / pyrkii hinnasta viis-ajatuksella porukan jäseneksi (Lauman), jossa jo tiiviiseen porukkaan pääseminen edellyttää ”taitoja”, joita sillä pyrkivällä ei ole (Agnesilla tässä ). Agnes saa salaiseksi mentoriksi Laumaan kuuluneen Ellenin. Koko teoksen ajan, jännitteisesti, Lauma vihjailee, antaa ymmärtää, vetää ja työntää, käyttää häpeämättömästi valtaa, manipuloi, odottaa tarinoita viihdytyksekseen ja Agnes on kuin sätkynykke langoissa ja hän koettaa selviytyä, sinnittelee ja kuitenkin, hän ihastuukin, suutelee.
No niin, Agnes, edelleen, kahden vuosikymmenen jälkeen, aika epävarman ja yksinäisen oloinen, istuu ravintolassa, viidelle henkilölle varatussa pöydässään, odottaa kaksikymmentä vuotta sitten sovittuun tapaamiseen neljää muuta Lauman jäsentä. Silloin, kesällä Lauma katosi, he kadottivat toisensa (josko Agnes heitä koskaan todella löysikään, oppi tuntemaan, heistä mitään teodellista tietämään). Agnes istuu ja odottaa, juo viiniä ja odotuksen ajan, illan ajan, Agnes käy läpi kesää kahdenvuosikymmenen takaa, oman elämän pirstaleisuuttaan, ulkopuolisuuttaan. Agnesin äidin työ teatterinäyttelijänä vei tytön aivan liian usein kouluun ja luokkaan ”uudeksi tytöksi”.
Galleriaan, joka sijoittuu tuntemattomaan paikkaan Suomessa, liittyy myös galleristin tyttären katoaminen, ylipäätään seudun tyttöjen katoaminen. Agnesin taidekin pohjautuu tuon kesän tapahtumiin, Lauman jäseniin, ilman todellista identiteettiä vaille jääneisiin tyttöihin, ja no niin, ei enempää juonesta. Tämä (Monika Fagerholmalainen) teos kannattaa lukea, kokea sen jännite (melkein loppuun asti tehokkaasti kantanut), epäluotettavan kertojan kuvaamat tilanteet, niin elävät ja voimakkaat ja kaiken kaikkiaan teos on hieno ja itse jään nyt odottamaan uutta Forstenilta, sillä pidin tästä jännitteisestä, taitavasti kirjoitetusta, hienosti rakennetusta teoksesta, todella paljon.
Ja siis muiden upeiden teosten joukossa tässä teoksessa erityisen hyvää siis sen kaikenkaikkisen hienouden lomassa olivat teoksen jännite, jännitteen kantavuus, totuudenmukaisuus ja havainnoinnin hienovireisyys.
Kyseessä on siis Petra Forstenin esikoisteos neljän vuoden takaa, mutta teoksen teema, joukkoon kuulumisen psykologia, ulkopuolisuus, ystävyys, sen aiheet, sen tarina on (valitettavan) yhä vaan, aina vaan ikuinen (ehkä).
Teoksen selkärankana on (melankolinen, haikeakin, osittain ahdistavakin - mutta siis ennen kaikkea jännitteinen, odottava) tarina Agnesista, nyt Agnesista entisessä galleriatilassa. Tarina kulkee kahdessa aikatasossa. Agnes ei ole tavannut Lauman jäseniä kahteenkymmeneen vuoteen ja nyt, kaksikymmentä vuotta sitten sovituksi tapaamiseksi hän on varannut viiden hengen pöydän ravintolasta ja siellä hän istuu, seinillä hänen tekemäänsä, tuon kahdenkymmenen vuoden takaisen kesän innoittamana tehtyä taidetta ja (epäluotettavana kertojana) muistelee tapahtumia kahden vuosikymmen takaa.
Tarinan keskiössä kertautuu Agnesin hapuileva matka yhtenä kesänä Lauman jäseneksi, kipuilusta Lauman jäsenenä. Koko parikuukautisen Lauman ajan, kesän ajan, Agnes periksiantamattomista yrityksistä huolimatta, jää koko ajan pikkuisen ulkopuoliseksi, ikuisesti kuin sisään pyrkiväksi.
Tarina kertoo Agnesin ja Lauman ja kadonneen Margitin kautta tyttöyden mustista puolista (siitä aika normaalista), siitä miten tavallisuus ei ole hyvästä, miten ulkopuolisuutta, kiinnittymisen tarvetta, miellyttämisen halua käytetään hyväksi, tilasta, jossa yksi tyttö haluaa / pyrkii hinnasta viis-ajatuksella porukan jäseneksi (Lauman), jossa jo tiiviiseen porukkaan pääseminen edellyttää ”taitoja”, joita sillä pyrkivällä ei ole (Agnesilla tässä ). Agnes saa salaiseksi mentoriksi Laumaan kuuluneen Ellenin. Koko teoksen ajan, jännitteisesti, Lauma vihjailee, antaa ymmärtää, vetää ja työntää, käyttää häpeämättömästi valtaa, manipuloi, odottaa tarinoita viihdytyksekseen ja Agnes on kuin sätkynykke langoissa ja hän koettaa selviytyä, sinnittelee ja kuitenkin, hän ihastuukin, suutelee.
No niin, Agnes, edelleen, kahden vuosikymmenen jälkeen, aika epävarman ja yksinäisen oloinen, istuu ravintolassa, viidelle henkilölle varatussa pöydässään, odottaa kaksikymmentä vuotta sitten sovittuun tapaamiseen neljää muuta Lauman jäsentä. Silloin, kesällä Lauma katosi, he kadottivat toisensa (josko Agnes heitä koskaan todella löysikään, oppi tuntemaan, heistä mitään teodellista tietämään). Agnes istuu ja odottaa, juo viiniä ja odotuksen ajan, illan ajan, Agnes käy läpi kesää kahdenvuosikymmenen takaa, oman elämän pirstaleisuuttaan, ulkopuolisuuttaan. Agnesin äidin työ teatterinäyttelijänä vei tytön aivan liian usein kouluun ja luokkaan ”uudeksi tytöksi”.
Galleriaan, joka sijoittuu tuntemattomaan paikkaan Suomessa, liittyy myös galleristin tyttären katoaminen, ylipäätään seudun tyttöjen katoaminen. Agnesin taidekin pohjautuu tuon kesän tapahtumiin, Lauman jäseniin, ilman todellista identiteettiä vaille jääneisiin tyttöihin, ja no niin, ei enempää juonesta. Tämä (Monika Fagerholmalainen) teos kannattaa lukea, kokea sen jännite (melkein loppuun asti tehokkaasti kantanut), epäluotettavan kertojan kuvaamat tilanteet, niin elävät ja voimakkaat ja kaiken kaikkiaan teos on hieno ja itse jään nyt odottamaan uutta Forstenilta, sillä pidin tästä jännitteisestä, taitavasti kirjoitetusta, hienosti rakennetusta teoksesta, todella paljon.
July 26, 2022
Raastava kuvaus joukkoon kuulumisen tarpeesta ja itsen kadottamisesta, myös ystävyydestä ja jääräpäisestä uskosta/toivosta hyvään. Jätti vaikuttuneen ja surullisen jäljen. Tykkäsin!
December 4, 2022
Koin aihepiirin henkilökohtaiseksi, koska olen itsekin kuulunut tällaiseen tyttölaumaan vuosikausia. Kirja kuvasi tosi hyvin yhteenkuuluvuuden tarvetta ja itsensä kadottamista. Pidin todella paljon kauniista ja värikkäästä kielestä.
June 30, 2022
Tässä kirjassa oli paljon sellaista, mistä en yleensä syty, kuten aika runollinen tapa kertoa sekä loppuun jätetty selitys, johon viitattiin tai jota suorastaan rakennettiin koko kirjan matkalta. Tykkäsin kirjasta silti kovasti! Yksinkertainen asetelma toi mieleen monologinäytelmät ja kertojan välittämät tunnelmat nuorten tyttöjen arkisista hetkistä - niin, ne tuntuivat sekä aidoilta että jollain tapaa maagisilta, molemmat varmasti todellisuutta.
June 5, 2022
Kirjaa lukiessa mietin, että äänikirjana tämä voi olla hyvin sekava. Aika-, paikka- ja mielikuvitustasoja oli niin paljon. Mielestäni kirja lässähti loppua kohden, jotenkin tuli liikaa ulkopuolista hälinää, siksi neljä tähteä.
April 29, 2022
Helmet-lukuhaaste 2022: 7. Kirja kertoo ystävyydestä
**
Vimmainen ja tarkka kuvaus ulkopuolisuudesta sekä joukkoon kuulumisesta.
**
Vimmainen ja tarkka kuvaus ulkopuolisuudesta sekä joukkoon kuulumisesta.
June 21, 2022
Luettu e-kirjana. Ihme jaarittelua.
April 27, 2026
Kertomus yksinäisyydestä ja ulkopuolisuudesta, joukkoon kuulumisen tarpeesta, yrityksistä miellyttää ja tehdä vaikutus muihin. Taustatarina alkaa punoutua kiinnostavasti pikkuhiljaa auki. Lukukokemustani nakersi kuitenkin pahasti se, että kirja on kirjoitettu niin jaarittelevalla ja vaikeasti siedettävällä tyylillä.
Displaying 1 - 11 of 11 reviews