Hampunkehrääjät, parturi-kirurgit, miekantakojat, kirjansitojat... Käsityöläiset olivat tyypillinen näky esiteollisen ajan eurooppalaiskaupunkien katukuvassa, ja perheenjäsenineen he muodostivat suuren osan niiden asukasluvusta. Käsityöläisammattien kirjo oli laaja.
Perhe ja verstas sukeltaa Itämeren alueen kaupungeissa keskiajalla ja uuden ajan alussa eläneiden käsityöläisten maailmaan. Käsityöläiset olivat järjestyneet ammattikunniksi, jotka säätelivät yhtä lailla jäsentensä koulutusta ja työntekoa kuin illanviettoihin osallistumista ja hautajaiskäytäntöjä.
Teoksessa kaivetaan esiin uutta tietoa tavallisten kaupunkilaisten elämästä sekä naisten roolista käsityöläisyhteisöissä. Samalla seurataan käsityöläisten vaiheita lähietäisyydeltä. Millainen oli tallinnalaisen kultasepän Claus Mussin taival ammattikunnan vanhimmaksi eli oltermanniksi? Entä miten lyypekkiläisen turkisreunustentekijän lesken Margareta Wolderin piti ponnistella saadakseen oikeuden harjoittaa edesmenneen puolisonsa ammattia?
Väitöskirjan muuntaminen vetäväksi tietokirjaksi on vaativa laji. Tämä yritys ei tähän lukijaan oikein uponnut. Kokonaisuus jäi puisevaksi, kun alituisesti selitettiin, mitä aihetta tullaan käsittelemään tai on jo sivuttu missäkin luvussa tai vastaavaa. Kehnohkosta arvostelusta huolimatta suosittelen toki lukemaan, jos aihepiiri eli keskiajan ja uuden ajan alun käsityöläiselämä Tukholmassa, Tallinnassa, Riiassa ja Lyypekissä sattuu kiinnostamaan vähän syvemmin kuin keskivertokansalaista, sillä itse tietosisältö on kyllä ihan kiintoisaa.
Taas kerran teoksen nimi summaa hyvin sen sisällön: Perhe ja verstas on tietokirja käsityöläisten ammattikunnista, sen toiminnasta, arjesta ja juhlasta keskiajalla ja uuden ajan alussa Itämeren kaupungeissa (Tallinna, Tukholma, Riika, Lyypekki).
Kyseessä on tuhti tietopaketti kiltojen toiminnasta (niin ammatti- kuin hengellistenkin) ja yksittäisen ammatinharjoittajan urakehityksestä. Erityisen mielenkiintoinen on kirjassa käsitelty sukupuolihistoriallinen näkökulma (siis omasta mielestäni, sillä naisten historia kiinnostaa), jonka mukaan naiset eivät useinkaan olleet niin ulkona käsityöläisammattikuvioista, kuin jotkut tutkijat ovat aiemmin väittäneet, vaan heidän sallittiin monesti olevan aktiivisia ja itsenäisiäkin toimijoita - etenkin lesken asemassa.
Perhe ja verstas ei ole heppoista populaaritiedettä, vaan ihan vankkaa tutkimusta. Siksi se epäilemättä ei ole kaikkien historiastakaan kiinnostuneiden kirja. Tällaiselle maallikolle kirja on välillä raskaskin luettava, mutta se on kuitenkin hyvin kirjoitettu. Tapausesimerkit ja kuvitus elävöittävät tekstiä mukavasti. Ojala-Fulwood vaikuttaisi olevan niin erinomainen tutkija kuin kirjoittajakin.
Tietokirjojen arviointi on tietysti hankalaa, mutta arvioin sen ihan näin maallikon (joko sanoin olevani maallikko) näkökulmasta sillä perusteella, kuinka sen parissa viihdyin. Kirjan tieteellisiä ansioita en oikein osanne arvioida, mutta uskon niiden olevan sangen kunnolliset.
En ehkä ihan lukenu, mutta silmäilin ajatuksella. Meinasin olla kokonaan lukematta tätä tenttiä varten koska kyllä pitäis selvitä 2/3 kirjoista lukeneena. Lainasin tän kuitenki kirjastosta 2h ennen tenttiä ja onneksi! Kolmesta kysymyksestä yksi käsitteli vaan tätä kirjaa. Päädyin saamaan nelosen :)