En ole montaa matkakirjaa lukenut, ja muutenkin tietokirjoja tulee luettua luvattoman harvoin. Työkaverin suosituksesta varasin tämän, enkä katunut. Kirjaa lukiessani tajusin, miten vähän tiedän suuresta, väkirikkaasta Afrikan valtiosta ja sitä halkovasta joesta, jolla Sami Sillanpää, Victor Anasa ja Liselott Lindström tekevät matkaa ensin proomulla, sitten puukanootilla. Matkassa on monia mutkia, mutta kongolaiset tuntuvat luottavan siihen, että "voihan niinkin käydä, että asiat menevät hyvin."
Kirjassa toistui useassa kohtaa ajatus siitä, miten monet asiat liittyvät Kongoon. Sieltä tulivat orjat, sieltä tuli kumi, sieltä tulevat nykyään elektroniikassa tarvittavat kaivostuotteet. Mikään näistä ei hyödyttänyt kongolaisia. Sieltä lähtivät myös hiv ja ebola. Koronapandemia velloo maailmalla, mutta Kongo-joen varren kylissä siitä ei ole vielä kuultu. Tauteihin on kyllä totuttu.
Kongon historia on verinen, sekava ja epäreilu, ja sellainen on Kongon tilanne edelleen. Toisaalta monissa valtion osissa elää tyytyväisiä ihmisiä kaukana verisistä sodista: "Heidän ensimmäinen ajatuksensa ei ole, tapetaanko minut tänään. Monille ensimmäinen ajatus on, että mitäs rumbaa soitetaan."
Matkan varrella tutustutaan moniin paikallisiin ja matkakuvauksen ohessa käydään läpi eurooppalaisten roolia Kongossa. Hiukan turhan paljon saavat mielestäni tilaa viime vuosisadan vaihteessa Kongossa työskennelleet suomalaiset, vaikka kiinnostavaa on toki tietää, että heitä on ollut.
Kaikkiaan tosi kiinnostava ja silmiä avaava kirja.