What do you think?
Rate this book
Meren ja tulivuoren välissä
Runollinen pienoisromaani luonnontutkijasta
Pertti Saloheimon ensimmäinen romaani kertoo syrjäiseen kaupunkiin saapuvasta luonnontutkijasta, jonka on määrä selvittää alueen omintakeista eläimistöä ja kasvistoa.
Vuokraamaltaan talolta hän tekee tutkimusretkiä viidakkoon ja kerää tutkimusmateriaalia. Hänen on vaikea luoda suhteita paikallisiin ihmisiin, ja tutkimuslöydöksetkin käyvät yhä oudommiksi. Kun viidakkopolulta löytyy päätön sotilas, alkaa verkko luonnontutkijan ympärillä kiristyä.
Saloheimon romaani sekoittaa seikkailukirjallisuuden piirteitä maagiseen realismiin ja pohtii luonnontieteellisen maailmannäkemyksen rajoja.
”Kuu piirtää sukelluskelloista aavemaisia varjoja. Aamuyöllä tuulen noustessa kuulee niiden ujeltavan hiljaa, jos asettuu sopivasti kahden sukelluskellon väliin. Läheskään joka aamu niiden laulua ei kuitenkaan kuule.”
Pertti Saloheimon ensimmäinen romaani kertoo syrjäiseen kaupunkiin saapuvasta luonnontutkijasta, jonka on määrä selvittää alueen omintakeista eläimistöä ja kasvistoa.
Vuokraamaltaan talolta hän tekee tutkimusretkiä viidakkoon ja kerää tutkimusmateriaalia. Hänen on vaikea luoda suhteita paikallisiin ihmisiin, ja tutkimuslöydöksetkin käyvät yhä oudommiksi. Kun viidakkopolulta löytyy päätön sotilas, alkaa verkko luonnontutkijan ympärillä kiristyä.
Saloheimon romaani sekoittaa seikkailukirjallisuuden piirteitä maagiseen realismiin ja pohtii luonnontieteellisen maailmannäkemyksen rajoja.
”Kuu piirtää sukelluskelloista aavemaisia varjoja. Aamuyöllä tuulen noustessa kuulee niiden ujeltavan hiljaa, jos asettuu sopivasti kahden sukelluskellon väliin. Läheskään joka aamu niiden laulua ei kuitenkaan kuule.”
184 pages, Hardcover
First published January 10, 2022
64 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 14 of 14 reviews
February 7, 2022
Kolme kirjaa yhdessä. Eri tyylilajeilla leikkiminen luo kirjailijasta hyvin suvereenin kuvan; kirjoittaja vaihtaa rekisteriä välillä ja saa tarinan kulkemaan enemmänkin tunne- kuin juonitasolla.
Kirja vaatii ehdottomasti oikean hetken ja aikaa uppoutua; tätä ei kuunnella audiona julkisissa. Jos lukisin kirjan uudelleen, lukisin sen näin: 3 peräkkäistä iltaa, ja yksi osa per ilta. Tähän tunnelmaan kannattaa upota, koska jos lukee varttin siellä, parikymmentä minuuttia täällä, niin tunnelmaan ei välttämättä pääse uppoamaan ollenkaan.
Ensimmäistä osaa lukee kuin karamellia; maagista realismia, tunnelmia, unenomaiseen maailmaan tutustumista. Muistuttaa Joonaanmäen valaita.
Toinen osa kääntyy lovecraftmaiseksi, jolloin kaikki on hieman pois tolaltaan, tutusta tulee vieras ja tunnelma on yhtäkkiä hyvin painostava.
Kolmas osa on hieman irrallaan muusta tekstistä, ja tavallaan vedetään lankoja yhteen.
Aiheensa puolesta tuo mieleen Maailman mittaajat (Daniel Kehlmann), vaikkakin tämä kirja ei pohjaudu millään tavalla todellisiin henkilöihin eikä tapahtumiin.
Teksti on aivan äärimmäisen herkullisesti kirjoitettua. Ehdottomasti kategoriassa "tätä ei lueta juonen tai hahmojen takia vaan koska kirja luo upealla tavalla omanlaisensa tunnelman".
Kirja vaatii ehdottomasti oikean hetken ja aikaa uppoutua; tätä ei kuunnella audiona julkisissa. Jos lukisin kirjan uudelleen, lukisin sen näin: 3 peräkkäistä iltaa, ja yksi osa per ilta. Tähän tunnelmaan kannattaa upota, koska jos lukee varttin siellä, parikymmentä minuuttia täällä, niin tunnelmaan ei välttämättä pääse uppoamaan ollenkaan.
Ensimmäistä osaa lukee kuin karamellia; maagista realismia, tunnelmia, unenomaiseen maailmaan tutustumista. Muistuttaa Joonaanmäen valaita.
Toinen osa kääntyy lovecraftmaiseksi, jolloin kaikki on hieman pois tolaltaan, tutusta tulee vieras ja tunnelma on yhtäkkiä hyvin painostava.
Kolmas osa on hieman irrallaan muusta tekstistä, ja tavallaan vedetään lankoja yhteen.
Aiheensa puolesta tuo mieleen Maailman mittaajat (Daniel Kehlmann), vaikkakin tämä kirja ei pohjaudu millään tavalla todellisiin henkilöihin eikä tapahtumiin.
Teksti on aivan äärimmäisen herkullisesti kirjoitettua. Ehdottomasti kategoriassa "tätä ei lueta juonen tai hahmojen takia vaan koska kirja luo upealla tavalla omanlaisensa tunnelman".
January 18, 2022
Kaunis pieni romaani luonnontutkijasta joka joutuu erikoiseen tilanteeseen tarkemmin määrittämättömänä aikakautena ja määrittämättömässä paikassa. Miljöön ja tunnelman luonnissa kirjailija onnistuu erityisesti. Vaikka sinänsä on hienoa, että joku pystyy kirjoittamaan myös lyhyitä kirjoja ja ilmaisemaan itseään tiiviisti, tuli jotenkin sellainen olo että tästä tarinasta ei vain riittänyt pidemmälle - ei ihan novelli mutta ei täysiverinen romaanikaan. En ennättänyt oikein kiintyä päähenkilöön, enkä saaren asukkaisiin, en oikein kehenkään. En ehtinyt ihan uskoa siihen maailmaan ja niihin tapahtumiin - olisin kyllä halunnut. Kieli oli joka tapauksessa erittäin sujuvaa, kaunista ja tarkkaa ja kokemus jäi ilman muuta plussalle.
May 1, 2025
vaikee kuvailla tätä mut tension nousi täs kirjas täydellisesti ja kivan salaperänen
August 21, 2022
Outo, runollinen pienoisromaani. Irrallinen päähenkilö toi mieleen Haahtelan hahmot, mutta muuten tämä oli sukua enemmän Sammalkorven Paflagonian perillisille ja Salmisen Lomonosovin moottorille.
February 15, 2022
Pertti Saloheimon Meren ja tulivuoren välissä kuulosti houkuttelevan samankaltaiselta, kuin Vandermeerin erinomainen Hävitys: erakkomainen luonnontutkija lähtee tutkimaan täysin poikkeuksellista aluetta, jonka outo lajisto vaikuttaa täysin omalakiselta, kuin toisesta maailmasta ilmestyneeltä. Paloheimon pienoisromaani ei kuitenkaan (tietääkseni) ole aloittamassa mysteereihin sukeltavaa vauhdikasta trilogiaa. Se ei myöskään ole yhtä puhdasta scifiä, vaan kirjailijan pyrkimys on koetella luonnontieteen rajoja ja puhtaaseen järkeen ripustautuvaa maailmankatsomusta.
Tarina alkaa, kun nuori ja kunnianhimoinen tutkija saapuu omituisuuksistaan tunnetulle alueelle, vehmaaseen sademetsään tulivuoren ja meren välissä. Rannikolla on pieni kylä, ja sen ulkopuolella entinen luostari. Tutkijan on määrä perehtyä metsän lajistoon, kerätä tietoa ja näytteitä mahdollisimman paljon, ja raportoida löydöistään Akatemialle. Matka on kuitenkin vastoinkäymisiä täynnä heti alusta alkaen, kun suuri osa työvälineistä saapuu perille rikkoutuneena. On siis improvisoitava. Hankaluuksista huolimatta tutkijan löydökset ylittävät kaikki odotukset: on eläviä metallisia hyönteisiä, mekaaninen, outoa kieltä puhuva paviaani, sekä hypnoottisen kiinnostava lintuyhdyskunta hylätyssä luostarissa. Samalla kun kyläläiset alkavat suhtautua tulokkaaseen yhä epäluuloisemmin, tutkija uppoutuu yhä syvemmälle löytämänsä maailman mysteereihin.
Pienoisromaani päättyy melko yllättäen. Scifin ystävänä olisinkin kaivannut hiukan enemmän tietoa metsän mysteereistä ja oudon maailman lainalaisuuksista. Hiukan kaukaiseksi tämä siis jäi, vaikka hyvin vetävä ja kompakti tarina olikin.
Tarina alkaa, kun nuori ja kunnianhimoinen tutkija saapuu omituisuuksistaan tunnetulle alueelle, vehmaaseen sademetsään tulivuoren ja meren välissä. Rannikolla on pieni kylä, ja sen ulkopuolella entinen luostari. Tutkijan on määrä perehtyä metsän lajistoon, kerätä tietoa ja näytteitä mahdollisimman paljon, ja raportoida löydöistään Akatemialle. Matka on kuitenkin vastoinkäymisiä täynnä heti alusta alkaen, kun suuri osa työvälineistä saapuu perille rikkoutuneena. On siis improvisoitava. Hankaluuksista huolimatta tutkijan löydökset ylittävät kaikki odotukset: on eläviä metallisia hyönteisiä, mekaaninen, outoa kieltä puhuva paviaani, sekä hypnoottisen kiinnostava lintuyhdyskunta hylätyssä luostarissa. Samalla kun kyläläiset alkavat suhtautua tulokkaaseen yhä epäluuloisemmin, tutkija uppoutuu yhä syvemmälle löytämänsä maailman mysteereihin.
Pienoisromaani päättyy melko yllättäen. Scifin ystävänä olisinkin kaivannut hiukan enemmän tietoa metsän mysteereistä ja oudon maailman lainalaisuuksista. Hiukan kaukaiseksi tämä siis jäi, vaikka hyvin vetävä ja kompakti tarina olikin.
July 28, 2023
En saanut tästä mitään otetta. Maailman kuvaus oli vaillinaista, luonnontutkijan hommista kirjailija ei näyttänyt tietävän mitään. Tyyliin laitoin koppakuoriaisen lasipurkkiin ja sitten näin jotain naakkojen tapaisia. Proosa yritti olla hienoa mut ei ihan taidot riittäneet. Mitä tää kirja yritti sanoa? Ei tää huono ollut, sellaista kirjojen keskikastia. Mut ikävä kyllä ei mulle sopiva ollenkaan.
Read
February 6, 2023Teosta on kuvailtu markkinointitekstissä runolliseksi, mutta minua nämä ulottuvuudet eivät tavoittaneet. Vai onko niin, että tässä tapauksessa teoksen lyhyyden vuoksi sitä on päätetty sanoa runolliseksi?
January 18, 2022
Mielenkiintoinen kirja, tarina mukanaan vievä mutta loppui jotensakin töksähtäen kesken.
Read
August 30, 2022Oli kieltämättä tunnelmallinen ja runollinen, jopa lumoava, mutta en ole aivan varma, sainko irti sen mikä oli tarkoitus.
February 25, 2023
Kaunis ja mystinen päiväkirja tutkijan elämästä eksoottisella saarella. Vähäeleisesti ja tunnelmallisesti kirjoitettu kirja; kuin lukisi kirjettä läheiseltä ystävältä.
Read
July 25, 2023Runollisesta ilmaisusta tieteellisen toteavaan tekstiin. Vähän kuin usvasta ilmestyvä ja sinne jälleen häviävä näky, ei selittelyjä. Kiehtova.
February 11, 2022
Jäi aika mitäänsanomattomaksi. Toisaalta syy on varmasti itsessänikin, sillä kuuntelin kirjan eikä keskittyminen todellakaan ollut huipussaan.
Kirja myös oli niin lyhyt, ettei henkilöhahmoihin ehtinyt tutustua melkeinpä ollenkaan. Ehkäpä se toisaalta oli jollain tapaa tarkoituksellistakin – ainakin minulle kirjasta välittyi nimittäin jonkilainen kaikesta irrallinen tunnelma.
Kirja myös oli niin lyhyt, ettei henkilöhahmoihin ehtinyt tutustua melkeinpä ollenkaan. Ehkäpä se toisaalta oli jollain tapaa tarkoituksellistakin – ainakin minulle kirjasta välittyi nimittäin jonkilainen kaikesta irrallinen tunnelma.
December 31, 2022
Pertti Saloheimon Meren ja tulivuoren välissä päätyi lukupinooni täysin nimen perusteella, joten luvassa oli yllättymistä pienoisromaanin verran.
Päähenkilö on biologi, joka matkustaa tekemään tutkimusta vain lentoveneellä saavutettavaan kaupunkiin. Mies tekee tutkimusmatkoja läheiseen viidakkoon ja kiinnostuu myös salaperäisistä luostarin raunioista. Hän kerää laboratorioonsa lajitelman eläimiä koekäyttöön ja tarkkailtaviksi ja raportoi työstään Akatemialle.
Mies keskittyy maaeläimiin, sillä meri ei kuulu hänen toimeksiantoonsa. Meri kuitenkin pilkahtelee tekstissä siellä täällä, välillä ultramariininsinisenä ja toisinaan levästä punaisena. Välkkyvä meri houkuttelee, eritoten sen rannalla makaava rahtilaivan hylky:
”Joskus öisellä rannalla kulkiessani kimaltava meri vetää minua vastustamattomasti puoleensa, ja vasta polvieni kastuessa huomaan kahlanneeni mereen. Silloin olen ollut näkevinäni laivanhylyn komentosillalta valoa, mutta se lienee vain kuun heijastusta – –”
Realistinen, pääosin päiväkirjamuotoon puettu kerronta ottaa maagisia loikkia, kun mukaan saadaan mekaanisia kuoriaisia ja puhuva paviaani sekä viinin voimalla vieraalla kielellä puheliaaksi heittäytyvä munkki.
Kaupungin sijainti avaa väyliä tulkinnoille. Kahden luonnonmahdin puristuksissa maaginen ja realistinen kohtaavat. Onko kaikki sittenkään tieteellä selitettävissä? Lukija puolestaan miettii, mikä on kuumehourailua, mikä unta. Entä minkälainen olisi vain olemiseen keskittyvä iankaikkisuus?
Enpä tosiaan arvannut, mitä Saloheimon pienoisromaanin kansien välistä löytyykään: aivan kuin Murakami kohtaisi Haahtelan! Mystistä, vähän vinksahtanutta, kiehtovaa – ja runollisen napakassa muodossa.
Päähenkilö on biologi, joka matkustaa tekemään tutkimusta vain lentoveneellä saavutettavaan kaupunkiin. Mies tekee tutkimusmatkoja läheiseen viidakkoon ja kiinnostuu myös salaperäisistä luostarin raunioista. Hän kerää laboratorioonsa lajitelman eläimiä koekäyttöön ja tarkkailtaviksi ja raportoi työstään Akatemialle.
Mies keskittyy maaeläimiin, sillä meri ei kuulu hänen toimeksiantoonsa. Meri kuitenkin pilkahtelee tekstissä siellä täällä, välillä ultramariininsinisenä ja toisinaan levästä punaisena. Välkkyvä meri houkuttelee, eritoten sen rannalla makaava rahtilaivan hylky:
”Joskus öisellä rannalla kulkiessani kimaltava meri vetää minua vastustamattomasti puoleensa, ja vasta polvieni kastuessa huomaan kahlanneeni mereen. Silloin olen ollut näkevinäni laivanhylyn komentosillalta valoa, mutta se lienee vain kuun heijastusta – –”
Realistinen, pääosin päiväkirjamuotoon puettu kerronta ottaa maagisia loikkia, kun mukaan saadaan mekaanisia kuoriaisia ja puhuva paviaani sekä viinin voimalla vieraalla kielellä puheliaaksi heittäytyvä munkki.
Kaupungin sijainti avaa väyliä tulkinnoille. Kahden luonnonmahdin puristuksissa maaginen ja realistinen kohtaavat. Onko kaikki sittenkään tieteellä selitettävissä? Lukija puolestaan miettii, mikä on kuumehourailua, mikä unta. Entä minkälainen olisi vain olemiseen keskittyvä iankaikkisuus?
Enpä tosiaan arvannut, mitä Saloheimon pienoisromaanin kansien välistä löytyykään: aivan kuin Murakami kohtaisi Haahtelan! Mystistä, vähän vinksahtanutta, kiehtovaa – ja runollisen napakassa muodossa.
Displaying 1 - 14 of 14 reviews