Teatterista ja vallankumouksesta.
Tässäpä vasta erinomaisen hyvä kirja! Viren avaa Vallankumouksen asentojen sivuilla selkeästi Bertold Brechtin ajatuksia teatterista ja yhteiskunnasta. Mukaan mahtuu ajoittaisia pistoja Walter Benjaminin ajatuksiin, mutta pääpaino on Brechtissä ja tämän järisyttävässä vaikutuksessa teatterille taiteenmuotona.
Erityisen kiinnostavaa kirjassa on vieraantumisen käsittely - se miten tarvitsemme tiettyä etäisyyttä niin taiteessa kuin elämässä, jotta pääsemme irti kapitalismin mentaalisista lonkeroista ja porvallisista pyrkimyksistä aitoon itsekehitykseen. En ole itse varsinaisesti mikään teatteri-ihminen, mutta Virenin esittelyssä Brechtin metodit, gestiikat, V-efektit ja syyt siihen miksi teatterissa pitäisi saada tupakoida, tuntuvat relevanteilta ajattelulle yleisimmin.
Näin ensimmäisellä lukukerralla vieraantuminen nousi tosiaan itselleni keskeisimmäksi - erityisesti loppupuolella esitetyt Benjaminin ajatukset siitä miten esiinnymme jatkuvasti epäsuorasti lainaten kaikilta muilta, ja miten tämän myöntäminen on hyvä asia porvarillisen singulaarisen olemisen murtamiseksi, vaativat rauhallista kelailua. Ehkä seuraavilla lukukerroilla sitä tarttuu enemmän vaikkapa ruumiillisuuteen tai taiteen kulttiluonteen ja toivon kritiikkiin, joista kirja tarjoilee myös maistuvia filosofiapaloja.
Toisin sanoen, tai siis niin, luen tämän varmasti joskus toistekin.