Der Wanderer auf dem Eis: Drei Erzählungen aus den Schären

by Volter Kilpi

Das von ihm selbst verursachte Schiffsunglück überlebt zu haben, ist für Kapitän Lundström die größte Strafe, hat er doch seine Mannschaft auf dem Gewissen und ist seither zu einem Leben als Landratte verdammt. Die Seemannswitwe Riikka zupft Tag für Tag Dichtmaterial für den Schiffsbau und fragt sich, welchen Lauf ihr Schicksal genommen hätte, wären ihr Kinder vergönnt gewesen. Und mit Blick auf die erleuchteten Fenster von Lundström und Riikka zieht der alte Taavetti seinen mit Holz beladenen Schlitten über das zugefrorene Meer und lässt sein Leben Revue passieren, während seine Kräfte mit jedem Schritt schwinden. In seinen Erzählungen zeichnet Volter Kilpi, selbst ein Kind der Schären, ein hochatmosphärisches Bild dieser besonderen Insellandschaft und gibt den einfachen Menschen seiner Heimat eine starke Stimme.

256 pages, Hardcover

First published October 8, 2021

About the author

Volter Adalbert Kilpi vuoteen 1886 asti Ericsson (12. joulukuuta 1874 Kustavi – 13. kesäkuuta 1939 Turku) oli suomalainen kirjailija. Hänen pääteostaan Alastalon salissa (1933) on usein pidetty kaikkien aikojen parhaana suomalaisena romaanina. Vuoden 1992 syksyllä Helsingin Sanomien järjestämässä kilpailussa se valittiin sellaiseksi puolivirallisestikin.

Valmistuttuaan 1900 filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta Kilpi työskenteli ensin Helsingissä ja myöhemmin kirjastonhoitajana Turun yliopiston kirjastossa. Hänen kirjallista varhaistuotantoaan edustavat runoa ja proosaa yhdistelevät uusromanttiset teokset Bathseba (1900), Parsifal (1901) ja Antinous (1903). Niissä hän käsittelee muinaisuudesta, myyteistä ja Raamatusta otettuja aiheita omalaatuisella, mystisromanttisella tyylillä ja rikkaalla, polveilevalla kielellä. Kilpi vaikutti nuoruudessaan myös kulttuurikriitikkona ja julkaisi teokset Kansallista itsetutkiskelua (1917) ja Tulevaisuuden edessä (1918), joissa on nähty äärikansallismielisiä ja jopa fasistisia sävyjä. Itsenäistymisen jälkeen Kilpi vaikeni kirjailijana viideksitoista vuodeksi.

Kilpi työskenteli vuosina 1921–1939 vastaperustetun Turun yliopiston ensimmäisenä ylikirjastonhoitajana. Tänä aikana syntyi hänen Saaristosarjaksi kutsuttu kirjallinen päätyönsä, johon kuuluvat kaksiosainen romaani Alastalon salissa (1933), novellikokoelma Pitäjän pienempiä (1934) ja romaani Kirkolle (1937). Näissä teoksissa Kilpi palasi lapsuutensa Kustaviin ja sen asukkaisiin, joista keskiössä ovat merimiehet ja merikapteeni-isännät. Alastalon salissa kertoo pitäjän mahti-isäntien kokouksesta, jossa sovitaan yhteisen parkkilaivan rakentamisesta. Pitäjän pienempien novelleissa pääosassa ovat nimen mukaisesti köyhempien ihmisten — etenkin merimiesten ja heidän leskiensä — elämänkohtalot, ja Kirkolle kuvaa kustavilaisten sunnuntaista kirkkomatkaa.

Saaristosarja on kirjoitettu omalaatuisella, jäljittelemättömällä tyylillä. Kilven kieli on äärimmäisen hidasta ja monipolvista sekä ilmaisultaan ja kielikuviltaan rikasta. Hänen virkkeensä saattavat olla sivun mittaisia. Alastalon salissa, joka kuvaa kuusi tuntia kestävän tapahtumajakson, on 800 sivua pitkä. Kilpi käyttää tajunnanvirtatekniikkaa ja kuvaa päähenkilöidensä pienimmätkin ajatukset, mielenliikkeet ja tunteet. Teossarjaa on verrattu James Joycen Odysseuksen ja Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanisarjan kaltaisiin eurooppalaisen modernismin klassikoihin, ja kirjallisuudentutkijat sekä kriitikot ovat usein pitäneet Alastalon salissa -teosta parhaana suomalaisena romaanina. Samasta syystä Kilpi ei ole koskaan ollut suuren yleisön suosikki, sillä hänen teoksensa ovat melko vaikealukuisia.

Kilven kuollessa 1939 häneltä jäi kesken Jonathan Swiftiä mukaeleva yhteiskunnallinen satiiri Gulliverin matka Fantomimian mantereelle, joka julkaistiin postuumisti 1944.

Reviews

[Hendrik · Rating 4 out of 5]

Da es anscheinend bisher noch gar keine Reviews zu diesem kleinen Band gibt, raffe ich mich mal dazu auf, das erste zu schreiben!

Diese Sammlung von drei Erzählungen von Volter Kilpi besticht durch einen spannenden Kontrast zwischen epochaler Sprachgewalt und minimalistischem Sujet. In allen Geschichten wird schwerpunktmäßig die Introspektion von alltäglichen, gewöhnlichen, manche würden sagen - normalen - Menschen ausgeleuchtet und intensiv viviseziert. Kilpi leiht diesen Menschen hier seine Stimme - voller Poesie, Nachdenklichkeit, Herzlichkeit und Gravitas. Er erhebt Gedanken über vergangene Liebe, alte Narben und Reue und Verlust durch seine fast einmalige Verbindung von Kälte und Wärme auf eine poetische Ebene, ohne in Kitsch und Camp abzudriften.

Auch wenn viele Seiten schwierig und anspruchsvoll zu lesen sind - dank exzessiver Interpunktion zieht sich manch ein Satz über ganze Seiten und schließt inhaltlich nahtlos an den nachfolgenden an - ist dieses Buch ein großer Genuss. Ohne die Verspieltheit und Ziellosigkeit mancher Stream of Consciousness Romane (interessanterweise sind die ja meist eher im diametralen Großstadt-Setting angesiedelt) verfolgen wir hier die Gedanken, Gefühle und Gesetze im Innenleben gewöhnlicher, und daher umso exemplarischer Individuen. Natur- und Menschengewalten, Dynamiken der intra- und interpersonellen Spannungsfelder und allzeit gültige Motive der Familie, Liebe und Sterblichkeit fließen in einem sanften Guss zusammen und umfangen den aufgeschlossenen Leser wie die Ströme des Atlantik.

Wer sich auf diesen Sog einlässt, wird sicherlich für einige Zeit verschluckt und unter die Meeresoberfläche gezogen - taucht aber nach dieser Neptunstaufe sicherlich als reiferer Mensch wieder auf, reicher um neue Perspektiven und Gedanken. Das bisschen Salzwasser in der Nase kann man dabei verschmerzen.