Dark academia kohtaa Beetlejuicen! Mustanhumoristinen Sysi sekoittaa urbaania fantasiaa, kauhua ja sateenkaariromantiikkaa. Hurmeesta tuttu salaperäinen Halla saa oman näkökulmansa esiin opiskelijapiirien hyytävissä tapahtumissa.
Ennen kuin ehti sanoa tipe tipe tip tap, niissä pikkujouluissa oli yksi sammunut. Lopullisesti.
Halla ja Seela ovat taiteentutkimuksen opiskelijoiden pikkujouluissa, kun yksi juhlijoista löytyy kuolleena. Eivätkä oudot kuolemantapaukset jää siihen. Yksi manan majoille lähetetyistä ei jätä Seelaa ja Hallaa rauhaan, ja niinpä heidän on pakko alkaa selvittää, kuka opiskelijapiireissä liikkuva tappaja on. Soluttautuminen 20-luvun larppiin vaikuttaa ainoalta keinolta päästä murhaajan jäljille.
Halla ja Seela jatkavat yhä salaa suhdettaan, vaikka tietävät liikkuvansa vaarallisilla vesillä. Kalmanväki ei katso rajoja rikkovaa rakkautta hyvällä, eikä kiellettyjä tunteita ole helppo pitää kätkössä.
Sysi tarjoaa kuolettavan hyvää young adult -viihdettä ja sopii niin yläkoululaisille kuin nuorille aikuisillekin. Romaani jatkaa Hurmeen (2021) aloittamaa Lujaverinen-trilogiaa.
Kelpo jatko-osa Hurmeelle! Tykkäsin Hallan näkökulmista ja syvemmästä sukelluksesta hänen maailmaansa ja kalmahisten toimintaan. Hallan sukupuolta käsitellään edelleen hyvin, ja muutoinkin sateenkaaren värit loistavat kirkkaina. Seelan visuaalinen kuvaus kutkutti esteettisiä hermonystyröitäni. Kaikki tapahtumat eivät kuitenkaan tuntuneet yhtä hyvin motivoiduilta kuin Hurmeessa, enkä yhtään ostanut tainnutus- ja herätyssuihkekonseptia, vaan olisin kaivannut jotain jännempää. Lisäksi olisin kaivannut Seelan isä-suhteen syvempää tonkimista. Loppu ei varsinaisesti yllättänyt, mutta laittoi kovasti odottamaan, että saan sarjan viimeisen osan Kalman näppösiini.
Hyvän kirjallisuuden tunnistaa siitä, että kirjaa on mahdoton laskea käsistään ja Sysi kuuluu ehdottomasti tähän kategoriaan. Luin kirjaa lähinnä nukkumaan mennessä ja puoliso ehti nukahtaa aina ensin, kun itse olin kykenemätön laskemaan kirjaa käsistäni ennen kuin olin lukenut vähintään 50 sivua kerrallaan.
Pidin todella paljon Hallan näkökulmasta, sillä vihdoin päästiin näkemään lisää kalmanväestä. Seela on toki edelleen mukana. Tällä kertaa isona juonena kirjassa on kuolleen opiskelijakaverin räyhähengeksi muuttunut henki - se haluaa kostoa ei omalle vaan poikaystävänsä kuolemalle. Toisena isona teemana tarinassa ovat ihmissuhteiden vaikeudet - joku on jatkuvasti mököttämässä, kun sukset menevät ristiin.
Arvasin pari isoa juonenkäännettä jo todella alussa, mutta lukukokemukseen sillä ei ollut merkitystä. Kivaa, kun larppaaminen on niin isossa roolissa kirjassa! Tuttuun tapaan Helminen kirjoittaa todella hauskoja ja luovia kielikuvia, vaikka osassa tuntuikin lipsahtaneen käänteinen sana, esim. teipillä "vuorattu" bofferimiekka (itse olisin valinnut sanaksi "päällystetty").
Olisi ollut helpompaa, jos muistikuvani Hurmeesta olisivat olleet vähän kirkkaammat: nyt olin varsinkin kirjan alkupuolella vähän pihalla henkilöistä ja maailman mytologiasta. Helmisen teksti on kivan nopealukuista, mutta Seela on aika rasittava päähenkilö. Sen takia oli kiva, että Hallakin pääsi ääneen. Lopun cliffhanger oli melkoinen, en oikein tiedä, mitä mieltä tästä käänteestä loppupeleissä olen.
MIKÄ JUONIROIKOTIN LOPUSSA! Onneksi kolmososa on jo tätä lukiessa ilmestynyt.
Valtavasti pidin tästäkin. Helmisen teksti etenee niin sujuvasti, että eihän siinä voi kuin pitää kansista kiinni ja porhaltaa eteenpäin tarinan mukana. Oli mielenkiintoista "kuulla" Hallaakin tässä kakkososassa.
Jotain onnistuin myös juonesta arvaamaan aika aikaisessa vaiheessa, mutta eipä sekään kyllä haitannut, päin vastoin. Oli aika hauskaa bongailla vihjeitä.
ahhh tykkäsin tästä kuten ekastakin tosi paljon! vaikee sanoa kummasta enemmän, olkoon tääkin 4,5 ✨ nousee lemppari-nuortensarjojen listalle. tykkään maailmasta, muinaisuskon läsnäolosta modernissa maailmassa, tarpeeks mutkikkaasta juonesta mutta ilman liiallista draamaa ja väärinkäsityksiä. loppu JÄRKYTTI, onneks uusin osa on jo olemassa enkä joudu oottamaan sitä. eiks kaikki oo joutunu jo kärsimään ihan tarpeeks ilman tota loppuakin???
kertojaäänet aika samanlaiset siihen nähden miten erilauset hahmot on, välillä meinasin unohtaa kumman lukua luen.
Tämä kalmankatkuinen nuortensarja koukuttaa ja saa kaipaamaan yliopistoelämää. Päähenkilöt ovat mielenkiintoisia ja synkkä tematiikka omalla tavallaan lumoava. Kirjassa liikutaan tutuilla paikoilla Helsingissä ja kummituksia ja kuolleita vilisee kaikkialla.
Tämä kirja päättyi aikamoiseen yllättävään (?) cliffhangeriin, joten odotan kolmatta osaa innolla.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Vielä viihdyttävämpi kuin eka osa ja kirjoitustyylikin oli tässä enemmän mun makuun. Hallan ja Seelan kertojaäänet on vähän turhan samanlaiset joten eri näkökulmat meni mulla helposti sekaisin, mutta oli kiva päästä katsomaan kalmahisten työtä Hallan silmin.
(Pakko päästä johonkin nillittämään niin nillitetään tässä, missä kukaan ei näe: ’-merkki oli jatkuvasti korvattu aksenttimerkillä, joka näyttää eriltä. C’est≠cést)
Vuonna 2021 ilmestynyt Hurme potkaisi käyntiin Lujaveriset-sarjan, jossa takakannen mukaan ”dark academia kohtaa Beetlejuicen”. Kuvaus on riittävän osuva: tapahtumat sijoittuvat yliopistomaailmaan ja levottomia kuolleita riittää. Edellisestä osasta tutut Halla ja Seela – kertaalleen kuollut kalmahinen ja setänsä hautaustoimistossa autteleva kuolleita näkevä opiskelija – ovat opiskelijoiden pikkujouluissa, joissa yksi juhlijoista löytyy kuolleena.
Kuolemantapaukset eivät jää siihen ja kun yksi kuolleista alkaa vainota Seelaa ja Hallaa haudan takaa, vastahakoisten etsivien on ryhdyttävä selvittelemään, mistä on oikein kyse. Pariskunnalla riittää stressiä, sillä heidän elämän ja kuoleman rajat ylittävä suhteensa on tarkalleen ottaen tiukasti kalmahisten sääntöjen vastainen, joten Halla pelkää jatkuvasti jäävänsä kiinni. Kielletyt tunteet polttavat kuitenkin kuumina.
Siinä missä Hurme kerrottiin yksinomaan Seelan näkökulmasta, nyt kertojina vuorottelevat Halla ja Seela. Tämä on hyvä ratkaisu, sillä se tuo tarinaan lisäulottuvuuksia, mahdollistaa Hallan hahmon syventämisen ja avaa lukijalle uusia näkökulmia kirjan maailmaan. Mukana on tietysti sateenkaarevaa parisuhdedraamaa ja vainoharhaista sähläämistä, kun Seela pelkää oman henkensä puolesta ja toisaalta säntäilee turhankin innokkaasti äkkinäisiin johtopäätöksiin. Larppaamisesta kiinnostuneet saavat iloita, kun tarinan mittaan vieraillaan parissakin larpissa, vaikka harrastusta aika pintapuolisesti esitelläänkin.
Ensi vuonna ilmestyvä trilogian päätösosa Kalma on pakko lukea, sen verran houkuttelevaan paikkaan Sini Helminen tarinan tämän osan lopuksi jättää. Loppuratkaisu oli yhtä aikaa yllättävä ja odotettavissa. Jo kahden ensimmäisen osan pohjalta trilogiaa on helppo suositella hyvää kauhu- ja urbaanifantasiaviihdettä etsiville.
Seelan seikkailut kuolleiden parissa jatkuvat, ja myös Halla pääsee ääneen trilogian tokassa osassa.
Seelan fuksivuosi on edennyt joulunalusaikaan - vikat tentit painaa päälle ja juhlia riittää. Ainejärjestön pikkujoulut muuttuvat synkemmän sävyisiksi kun opiskelija kuolee kesken bileiden. Kuolemantapaus ei suinkaan jää ainoaksi, ja ekan osan tapaan kaikki kuolleet eivät suostu siirtymään Tuonelan rauhaan. Seela saa kiusakseen räyhähengen ja alkaa tämän painostuksesta selvitellä kuka ja miksi tappaa taiteiden tutkimuksen opiskelijoita.
Kertoja vaihtelee Seelan ja Hallan välillä, ja olin oikein iloinen siitä, että Halla saa enemmän näkyvyyttä. Tässä avataan laajemmin Hallan menneisyyttä, kalmahisten työtä ja organisaatiota ja ennen kaikkea Hallan elämää ja ajatuksia muutenkin kun Seelan kautta. Suosikkihahmokseni nousee kuitenkin Seelan eno, hautaustoimistoyrittäjä Seppo, joka tekee joulupukkikeikkaa ruumisautolla, keittää liian vahvaa kahvia, kuuntelee 80-luvun heviä ja katsoo Netflixiä kissa kainalossa.
Sysi oli edelliseen osaan verrattuna tummasävyinempi, surumielinenkin. Seela ja Halla joutuvat edelleen piilottelemaan suhdettaan, Halla painii omantuntonsa ja työmoraalinsa kanssa ja kyräilee uutta kalmahista, eikä Seelan välit perheeseensä tunnu parantuvan. Loppuun pamautettiin kunnon cliffhangeri, joten kolmososa kutsuu toivottavasti pian!
On the one hand, this is very straightforward and gets right into the action: the deaths, Seela and Halla’s relationship and the price they have to pay for it, and new (and old), nefarious acquaintances. On the other hand, this is a lot more annoying than Hurme because something about Seela’s behavior was just weird (perchance for Plot Reasons but also…not?) and as a result, it strangely felt like the target audience for this was younger than book 1? On top of that, this left me wondering if the author has ever a) been in a hospital (lab techs draw blood, they DO NOT TREAT PATIENTS) and b) has any idea how nurses prepare a dead patient in a Finnish hospital. *sigh*
Enyhoo,
Moderately entertaining, sadly a bit more *meh* than Hurme. Would’ve appreciated more action and less inane bickering simply for Teh Drama. The ending was abrupt and a clear lead (a blinking, tap-dancing neon arrow) to the third and final book of the trilogy.
Halla vaikuttaa edelleen hirveän mielenkiintoiselta hahmolta, joten oli kiva lukea myös hänen näkökulmastaan. Silti vähän aina näkökulman vaihdettua toivoin pääseväni lukemaan toisen hahmon näkökulmasta, mutta tämä nyt on minulle aika yleistä. Olisi hirveän mielenkiintoista nähdä kuvitus Hallasta!
Myöskin tekee mieli kokeilla larppausta viimeinkin, kun muutenkin on paljon tuttuja jotka larppaavat, ja itsekin olen miettinyt, että se olisi kivaa ja tässäkin se tuli niin mukavasti esille, vaikkakin hieman kuolettavammin kuin mitä ehkä oikeasti larpeissa tapahtuu...
Ehdottomasti jään kaipaamaan kolmatta (ja viimeistä osaa)!
En ole ihan varma tähtiarviosta, joten voi olla, että muokkaan sitä vielä.
Mutta tällä hetkellä tuntuu, että Sysi oli kyllä hyvä ja kiinnostava kirja, mutta toisaalta jäi myös harmittamaan useampi asia. Tässä jatko-osassa riitti tapahtumia edellisen tavoin, hahmoihin syvennyttiin Hurmetta enemmän, tekstissä käsiteltiin mielenterveyttä siloittelematta, sivuhenkilö sai uusia juonenkäänteitä, kalmahisista selvisi lisää ja posiitivisesti yllättyi pariikin otteeseen.
Toisaalta, samaan aikaan jotkut juonenkäänteet tuntuivat turhilta, vain tapahtumalisiltä juoneen. Harmittaa. Olisin halunnut pitää tästä vähän enemmän.
Sysi jatkaa Seelan ja Hallan tarinaa. Sysi oli yhtä hyvä kuin edeltäjänsä. Kirjassa oli paljon samaa, mutta myös eroja, kuten tässä oli paljon enemmän rikoskirjallisuuden piirteitä toisin kuin Hurmeessä.
Pidän vain tämän trilogian estetiikasta ja magiasta. Vanha kansanperinne sopii mainiosti synkähtöön Suomeen. Kalmahiset ovat vain niin kiinnostavia. Kirjan loppuratkaisu oli yllättävä ja kiinnosta. Ja tämä kirja loppui kyllä aikamoiseen cliffhangeriin. Seela ja Halla ovat kyllä söpöpari ja Kristian on kiinnostava hahmo.
Onnistunut jatko-osa Hurmeelle, joka tempaisi mukaansa ja oli mukava ja sopivan synkkätunnelmainen luettava. Alku oli makuuni vähän liian nopea, mutta loppua kohden tapahtumat asettuivat hyvään järjestykseen ja etenkin lopun koukku oli onnistunut. Hallan näkökulma oli toimiva ja toi lisää syvyyttä trilogian maailmaan ja parisuhdedraamat olivat luonteva osa tarinaa.
Jännittävän viihdyttävä kirja! Yleensä en fantasiapuolelle kallistuviin teoksiin tartu, mutta tämä kirjasarja kyllä toimii. Miljööstä myös iso plussa! Hieman miinusta täytyy antaa oikeinkirjoituksesta: esimerkiksi virkerajat ovat toisinaan hieman hakusessa.
Tämä teos saa ihokarvat pystyyn, hyvällä tavalla, ja voin sanoa että tämän teoksen jälkeen tuleva n. vuoden odottelu trilogian viimeiseen osaan tulee tuntumaan ikuisuudelta. Tämä teos on young adult -viihdettä parhaimmillaan!
Kirjoitustyyli, hahmot juoni, lopetus. Kaikki täyttä kultaa. Mä rakastin tän kirjan tummaa romanssia ja tämä kirja oli paljon jännittävänpi kuin edellinen. En osaa kerätä ajatuksia kasaan ja tarvitsen kolmannen osan nyt heti
aijai huhtikuun eka kirja vasta nyt. Tää oli ihan liian hidas lukee, en tykkää että kirjasta pitää lukee 2/3 ennen ku tää oikeesti alkaa. Musta on edelleen ihanaa miten Hallan sukupuoli on kirjotettu x) Oli aika jännittävä loppu, vähän mietin jo etten lue sitä vikaa osaa mut näköjään pakko.
Oisin muuten antanu 2 tähteä mut oli sen verran yllättävä loppu että annoin 3🥲 ei siinä, ihan hauska ja omaperäinen tää kirjan maailma mutta mua häiritsi esim se että osa hahmoista oli vähän epärealistisia ja pinnallisia jotenkin