Syntykeho : eli miten juosta pakoon ilman jalkoja

by Reetta Vuokko-Syrjänen

Mitä olisit valmis tekemään tunteaksesi auringon ihollasi? Koskettaaksesi toista ihmistä?

Vuonna 2466 köyhälistö on säilötty kehottomina sosiaaliservereille. Kip Markham on ollut vailla kehoa niin pitkään, ettei osaa enää edes kaivata muita ihmisiä - hänen päiväunensa ovat kutistuneet tomaatteihin, ja ehkä auringonvaloon. Mutta lupauduttaan todistajaksi parhaan ystävänsä murhaoikeudenkäyntiin Kip löytää itsensä kehosta pakenemassa kohti Pariisin raunioita. Pariisissa odottaa Artisti, salaperäinen kehonmuokkaaja, jonka laittomaan kauneuden maailmaan Kip jää etsimään syntykehoaan.

"Syntykeho, eli miten juosta pakoon ilman jalkoja" on tieteisseikkailu, jonka viihdyttävän pinnan alla on vahva yhteiskunnallinen pohjavire. Se tarkastelee käsityksiämme kehonkuvasta, sukupuolesta ja ihmissuhteista, sekä identiteetin rakentumista transhumanistisessa maailmassa. Kuka todella olet, jos voit vaihtaa uudet kasvot joka päivä?

"Syntykeho, eli miten juosta pakoon ilman jalkoja" on myös rakkaustarina, jossa ei käytetä kertaakaan sanaa rakkaus.

Genres: Science Fiction, Dystopia, Finnish Literature, LGBT, Fiction

479 pages, Paperback

Published June 1, 2022

About the author

I am an SF author from Tampere, Finland. I have received the national Atorox award for best SF short story in 2020, 2021 and 2024. My first novel was published in June 2022.

Olen spekulatiivisen fiktion kirjoittaja Tampereelta. Olen voittanut parhaalle suomenkieliselle tieteis- tai fantasianovellille myönnettävän Atorox-palkinnon vuosina 2020, 2021 ja 2024. Esikoisromaanini Syntykeho, eli miten juosta pakoon ilman jalkoja ilmestyi kesäkuussa 2022 Osuuskumma-kustannukselta.

Reviews

[Mari / 1001 kirjaa]

Loistelias ja koukuttava scifi-seikkailu, joka pistää ajattelemaan. Aivan hämmentävän hyvä, soisin suuren yleisön löytävän tämän!

[Heidi]

Vuokko-Syrjäsen 2460-luku on harvinaisen mielenkiintoinen kuva tulevaisuuden maailmasta. Ylikansoitus ja resurssipula on ratkaistu niin, että viisi vuotta täytettyään ihmiset lataavat itsensä serverille tilaa ja resursseja tuhlaamasta, ja jäljelle jääneistä terveistä ja toimivista ihmiskehoista tehdään yhteistä omaisuutta. Jos serverillä asusteleva ihminen tarvitsee fyysistä kehoa vaikkapa koulua tai työtä varten, hänelle annetaan lainakeho johon siirtyä tehtävän ajaksi. Sopivista kehoista on kuitenkin huutava pula, joten serverit täyttyvät työttömistä ja tarpeettomista ihmisistä, joille kehoaikaa ei anneta ollenkaan. Näin on käymässä myös Kip Markhamille, jonka elämä halvalla sosiaaliserverillä on niin piinallisen tylsää, että hän on valmis tekemään mitä tahansa paetakseen. Mahdollisuus tuleekin yllättävältä taholta, kun Kipin paras ystävä murhataan, ja Kip saa kehoaikaa oikeudenkäyntiä varten. Tätä tilaisuutta hän ei aio jättää käyttämättä!

Syntykehon dystopia on todella elävä ja aidon tuntuinen kaikkine outouksineen. Tulevaisuus ei ole pelkkää ankeutta eikä tarina sumuverho tuomiokellon paukutukselle. Kehobisneksistä paljastuvat väärinkäytökset tuntuvat uskottavilta ja huikea kehotaide tuo dystopiaan ihmeen tuntua. Itse tarina kerää kierroksia ollen lopussa suorastaan hengästyttävän vauhdikas. Alaotsikon lupaus juoksemisesta toteutuu lähes kirjaimellisesti, kun suuri osa ajasta vietetään pakomoodissa. Luvut alkavat katkelmilla vanhoista tutkimuksista ja mielipidekirjoituksista, joita uusi kehopolitiikka on kehittyessään herättänyt. Nämä taustoittavat tarinan maailman ja kertovat siitä enemmän kuin pelkkä päähenkilön seuraaminen.

Vähempikin vauhti olisi minulle riittänyt, mutta muuten Syntykeho oli todella antoisaa luettavaa. Kirja aloittaa sarjan, jonka seuraavan osan aion ehdottomasti lukea. Mahtavaa, että Suomessa kirjoitetaan näin omaperäistä ja toimivaa scifiä. Kirjailijalle iso kiitos.

[Niina]

Syntykeho on hengästyttävä seikkailu, joka muuttuu kaleidoskooppimaisesti koko ajan intensiivisemmäksi ja nopeatempoisemmaksi. Maailma, jossa lihallinen keho on vain rikkaiden luksusta, muut saavat sellaisen vain työpäivän ajaksi ja osa ei koskaan, vaan asuu ruumiittomana serverillä. Päähenkilö vedetään mukaan sotkuun, joka muuttaa lukuisien ihmisten elämän.

Dystopia parhaalla mahdollisella tavalla: tämä saa lukijansa pureskelemaan kynsiä hahmojen juostessa pakoon suurfirmojen palkkionmetsästäjää. Vastakkain asetetaan kauneus ja luonnollisuus, vapaus ja hiljainen riisto, massojen johdattaminen harhaan ja unelmointi. Kehen voi luottaa maailmassa, jossa jokaista askeltasi seurataan niin fyysisessä kuin sähköisessäkin todellisuudessa?

Odotin vielä ihan pikkuruisen enemmän viimeisiltä sivuilta, mutta jouduin sitten itse täydentämään sen toiveitani vastaavaksi niin hahmojen kuin maailman osalta. Silti sain kokea erittäin huiman matkan Vuokko-Syrjäsen toimiessa kapteenina sekä turistioppaana.

Tästä tulevat mieleen leffat Surrogates ja Matrix sekä tv-sarjat Black Mirror ja Upload.

[Leeni]

Kirja saatu arvostelukappaleena Instagramin kautta.

Aivan loistava teos! Olen scifin suhteen varsin ummikko, ja siksi usein ajattelen ettei genre ole minulle. On totta, että minusta tuskin tulee tieteiskirjallisuuden varsinaista harrastajaa, mutta jokaisessa genressä on helmiä lukemista odottamassa. Tarina sekä miljöö tuntuvat todella originaaleilta ja seikkailua on helppo seurata tavalla joka kielii kirjallisesta taituruudesta ja huolellisuulesta.

Tieteisseikkailun lomassa on kenties romanttisin lukemani romanssi pitkään aikaan, ilman että kirjassa edes tosiaan käytetään sanaa rakkaus. Kaiken kaikkiaan todella vetävä teos joka saa lukijan miettimään suhdettaan kehoonsa ja toki myös laajemmin kehollisuuden ja ihmisyyden aiheita. Pidin erityisesti hahmoista, tulen miettimään heitä pitkään.

[Linnea]

Aloitin tämän kolmesti. Kaksi kertaa lainasin kirjastosta, en ehtinyt lukea, sitten ostin omaksi, koska arvasin että kolahtaa. Ja kolahtihan se. Kirja kesti oivallisesti moninkertaisen uudelleenaloittamisen, jumitus ei siis ollut siitä kiinni, ja rakastin tätä valtavasti. Hieno ja moniulotteinen kertomus ihmisyydestä, rakastamisesta, kehoista.

[Han_na]

Joooooo!
3,85 tähteä tai jotain.
Juoni tai päähenkilöt ei yksin olisi riittäneet pitämään kiinnostusta yllä muutamaa lukua pidemmälle, mutta aah tää konsepti ja kaikki yksityiskohdat. Niin hienoja ja kiinnostavia ja mietittyjä ja ja. Tunteita olisin lukiessa kyllä mielelläni kokenut enemmän, mutta tälläkin pärjäsi kohtalaisen hyvin.

[Simppu]

Enpä ole pitkään aikaan lukenut kirjaa, jossa on näin omaperäinen idea. Juonikin onnistui yllättämään lähtemällä ihan eri suuntaan kuin aluksi oletin. En tosin ole ihan varma pidinkö ihmissuhdekuviosta.

[Salla Hiltunen]

Huikea scifiseikkailu, joka sijoittuu tulevaisuuden maailmaan 2400-luvulle. Ihmisten määrä on kasvanut maapallolla niin paljon, että maapallon resurssit eivät ole kerta kaikkiaan enää riittäneet kaikille. Ratkaisuna on päädytty irrottamaan ihmisten tietoisuudet kehoista ja rajoittamaan fyysisten, käytössä olevien kehojen määrää radikaalisti.

Esimerkiksi köyhälistö on sullottu sosiaaliservereille, jossa he elelevät kehottomina ja saavat välillä erillistä kehoaikaa eli fyysisen kehon lyhyeksi ajaksi käyttöönsä. Rikkailla taas saattaa olla vaikka miten paljon hienoja edustuskehoja käytössään, eli nallekarkit eivät tosiaankaan ole menneet ihan tasan.

Päähenkilö Kip elää sosiaaliserverillä ja pystyy vain haaveilemaan omasta kehosta (ja muun muassa tomaattien syömisestä). Kun hän sattuu saamaan kehon käyttöönsä, hän päättää paeta surkeaa elämäänsä. Pakomatkallaan hän tutustuu salaperäiseen Artistiin, joka tekee upeita mittatilauskehoja yhteiskunnan kermalle. Mutta löytääkö Kip koskaan oman syntykehonsa?

Tämä on häkellyttävän upea kirja. Maailma on erittäin mielenkiintoinen, tarina jännittävä ja hengästyttävä, hahmot kiinnostavia ja romanttinen sivujuonnekin sopivan maltillinen. Luin vuonna 2023 reilut 300 kirjaa, ja tämä oli ehdottomasti vuoden paras lukukokemus. Suosittelen tätä koko sydämestäni ihan kaikille!

Syntykehon maailmaan pääsee onneksi palaamaan vielä novellikokoelmassa Mahdottomien kukkien puutarha (2023).

[Tuuli]

Sykähdytti, hämmentää ettei tämä ole tunnetumpi. Liekö syynä pienempi kustantamo tai omaan silmään vähän 2000-lukua henkivä kansikuva? Luettavuudessa joitain pieniä kompurointeja siellä täällä, mutta kokonaisuutena joka tapauksessa erittäin pätevät neljä tähteä. Maailmanrakennus erityisesti vaikutti.

Luin tämän itse aikalailla sokkona ja niin oli hyvä. Kaikkia takakansitekstiin nostettuja teemoja ei ehkä käsitelty ihan sillä tasolla, että määrittäisin teosta niillä kovin isosti.

[Inna]

Siis huh miten hyvä tää oli! Ensin vähän arvelutti kun varasin tän ja sit vasta hokasin miten paksusta kirjasta on kyse, mutta tässä ei kyllä ollut yhtään tyhjäkäyntiä, vaan tarina jaksoi pitää mielenkiinnon yllä loppuun saakka. Maailmanrakennusta ja taustoitusta saatiin kätevästi mukaan lukujen alussa olleilla pätkillä tutkimuksista ja artikkeleista sun muista, jolloin itse luvuissa saatettiin keskittyä hahmoihin ja tarinaan. Kirjassa yhdisteltiin hienosti vauhdikasta ja jännittävää tarinaa erikoiseen tulevaisuusvisioon joka oli just sopivan dystooppinen mutta ei kuitenkaan mitään ankeudessa rypemistä, ja upeisiin päähenkilöihin joiden välinen kemia oli todella toimivaa. Eli etsikääs muutkin tämä helmi käsiinne ja lukekaa.

[Thua]

Vauhtia, vaarallisia tilanteita ja eettistä pohdintaa. Kaikkia omaperäisen juonen yksityiskohtia en edes yritä ymmärtää: kirja toimii muutenkin. Kaikista vahvuuksistaan huolimatta jotain viileää tarinassa on, muutakin kuin kryokaapit.

[Hanna (musteen.jaljet)]

4,5⭐ Tää oli kyllä huima lukukokemus! En ole mikään tietoiskirjallisuuden suurkuluttaja, enkä jatkossakaan varmaan sen pariin pyri, mutta on aina mukava löytää genren helmiä. Syntykeho on moniulotteinen, dystooppinen tarina, jossa kehollisuus on luksusta. Maailma pohjustetaan oivallisesti joka käänteessä, kun lukijalle tarjotaan lisää tiedon murusia. Lisäksi lukujen alussa olevat pätkät olivat todella mielenkiintoisia ja avasivat tarinaa ja maailmaa eri tavalla.
Pidin myös siitä miten maailma oli rakennettu. Toimivien kehojen vähyys, rikkaiden ja köyhien jyrkkä kahtiajakoisuus, kehollisuuden luksusmaisuus, massojen ohjaaminen, luonnollisuus vs muokattu, kielien ja kulttuurin sulautuminen ja näivettyminen ovat kaikki kiinnostavia elementtejä. Lisäksi mukana on ikuisuusajatus kehon ja mielen yhteydestä? Onko enää sama ihminen eri kehossa? Riittääkö pelkkä mieli yhteyden luomiseen, vai onko keholla merkitystä?

Pidin myös tarinan hahmoista. Kip ja Artisti ovat kiinnostavia tapauksia, ja varsinkin Artistin työ erittäin kiinnostavaa. Kipin hahmo kehittyy erityisen paljon ja Artistin tarinaa avataan myös mukavasti. Kaksikon romanssi jäi ehkä hieman vaivaamaan, sillä pitikö heidän välinen suhde olla välttämättä romanttinen? Miksein platoninen ystävyyssuhde riittänyt? Pidin kuitenkin siitä miten heidän suhteessaan kiintymyksen merkit osoitettiin muun kuin fyysisyyden kautta.

Syntykeho on thrilleri-elokuvien lailla etenevä toiminnallinen scifi-seikkailu, joka nappasi mut mukaan saman tien. Pari moitettakin toki löytyy, sillä alkua olisi voinut pohjustaa enemmän ja lopetus jäi hieman kaipaamaan jotain enemmän. Kokonaisuutena kirja oli koukuttavasti kirjoitettu, uniikki sekä moniulotteinen. Viihdyin tosi hyvin.

[Milla]

Suomalaista scifiä on aina hyvä tukea, vielä parempi jos kirja on oikeasti hyvä! Syntykeho sijoittuu vuoteen 2466 ja maalaa synkän kuvan tulevaisuudesta jossa syntyvyys on laskenut ja monet ihmiset viettävät aikaansa servereillä, päästen käyttämään kehoa vain harvakseltaan. Päähenkilö Kip on silminnäkijä murhatapauksessa ja joutuu pian itsekin vainon kohteeksi huikeassa ajojahdissa päätyen mysteerisen laittoman kehonmuokkauksen mestarin “Artistin” luokse. Kirjassa vaihdetaan sutjakasti kehosta toiseen, lennetään mantereelta toiselle ja väistellään ilkeitä agentteja ja pommeja.

Vuokko-Syrjänen on onnistunut luomaan hienon maailman käyttäen monia cyberpunkin kliseitä mutta punoen ne taitavasti oman mielikuvituksensa tuotteisiin. Välillä kieli on vähän pökkelöä (kuten on sankarimmekin) mutta juoni kulkee sutjakasti eteenpäin eikä lukiessa tule missään vaiheessa tylsää. Pidin paljon lukujen alussa olevista infopaketeista jossa maailma avautui pala palalta ilman että hahmojen piti turhaan selitellä, se antoi maailman laajentua orgaanisesti. Suosikkini oli kuitenkin kuinka sukupuolta käsiteltiin (tai ei käsitelty) - kun mieli voi elää serverillä ja keho voi olla mitä sukupuolta vain, henkisen yhteyden merkitys korostuu. Silti: slow-burn queer romanssi on aina ihanaa.

4,5/5

[BooksAndFrogs (Mervi)]

#spefilukupiiri luki helmikuussa 2024 Syntykehon. Sain kirjan käsiini muita myöhemmin, mutta kun aloitin, luin kirjan kokonaan kahdessa päivässä. Tarina ja outo kehoton maailma vei mukanaan. Niin moni elää nykyään elämäänsä virtuaalimaailmassa, mutta mitä jos se olisi pakosta arkipäivää eikä valinta? Millaisia asioita jäisimme kaipaamaan kehollisesta elämästä? Sitä miltä tomaatti maistuu? Ja pelkäisimmekö kosketusta ja unta? Ajatuksia herättävä tarina, suosittelen!

[☆ Emma ♡]

5☆

Voisin puhua tuntikausia tästä kirjasta. En usko koskaan lukeneeni yhtä mielenkiintoista, yhtä moniulotteista ja yksityiskohtaista kirjaa kuin tämä.

Mistä edes aloittaisin?
Kirjassa eletään 2400-lukua, jolloin mielen voi irrottaa kehosta, kehoja voi vaihtaa ja elämänsä voi viettää vaikka kokonaan serverillä sen jälkeen, kun on lapsena luovuttanut kehonsa pois. Idea on uskomattoman kiinnostava, ja uskomattomuudessaankin sellainen, jonka ei ajattele olevan täysin mahdoton tulevaisuudessa.

Toki tämän kirjan lukeminen toi seurauksia, kun sen luki sairaana: näin häiritseviä unia, joissa minullakin oli niskassani noodi, jolla pystyy yhdistämään itsensä asemaan, jolla vaihtaa kehoa.

Kirjan kieli on täysin uskottavaa ja kaikelle tulevaisuuden tekniikalle on nimi ja niiden toimintaa on selitetty yksityiskohtaisesti käyttäen termejä, joita en ollut koskaan kuullutkaan. Toki en ole aihealueeseen perehtynytkään, eli en tiedä, kuinka moni käsite on keksitty vain kirjaa varten.

Tekstissä parasta ovat jokaisen kappaleen alussa olevat lyhyet tekstit, jotka ovat osia joistakin kirjan ajan maailman teksteistä, haastatteluista, uutislähetyksistä tai dokumenteista. Ne näyttävät, laajemmin kuin Kipin näkökulma, millainen heidän maailmansa on. Teksteissä puhutaan kehopulasta, servereistä, englannin kielen rappeutumisesta ja julkkiksista, kuten Editasta, joka vaihtaa kehoa useita kertoja esitystensä aikana.

Päähenkilö Kip on uskottava, ja hänen toimintaansa on helppo ymmärtää. Hän ei vaivu koskaan täyteen epätoivoon, muttei hän ole myöskään mikään kaikenkestävä superihminen.

Artisti taas on... Artisti. Pidän paljon siitä, kuinka hän alussa on hyvin kopea ja ylimielinen Kipiä kohtaan, mutta heidän tutustuessaan enemmän hänen pehmeä puolensa nousee esiin. Hän silti säilyttää piikikkyytensä, joka on sitten enemmänkin kiusoittelevaa kuin ylimielistä. Teksti tuo täydellisesti esiin hänen voimansa ja arvovaltansa ja sen, kuinka syvästi Kip Artistia kunnioittaa.

Tämä on se, mitä scifiltä haluan. Kaikki on kohdallaan: idea on omaperäinen, kiinnostava ja kaiken lisäksi kirjoitettu erinomaisesti. Voisin jopa luonnehtia tätä kirjaa täydelliseksi scifi-kirjaksi, niin paljon tästä pidin.

[Taija]

En ole scifin ystävä, mutta tässä vauhdikas tarina kyllä vei mennessään. Juoni on jonkinmoinen yhdistelmä Matrixia, Star Warsia, Fifth elementiä ja Mad Maxiä.

Eletään 2460-lukua, ja ihmiskehoista on pulaa. Köyhimmät, kuten päähenkilö, joutuvat elämään serverillä ilman kehoa. Työssäkäyvät voivat saada kehon käyttöönsä, jos tarvitsevat sitä työssään. Mutta joku toinenkin voi käyttää samaa kehoa, niitä jaetaan tarpeen mukaan lainaksi kehoa tarvitsevalle. Vain kaikkein rikkaimmilla on varaa omaan kehoon.

Tästä asetelmasta lähtee päähenkilön vauhdikas pako serveriltä, useissa eri kehoissa vieraillen. Kirja yhdistelee erilaisia scifi-miljöitä matrixmaisesta ultramodernista tulevaisuudesta madmaxmaiseen rappioon, missä ruoasta ja juomavedestä on pulaa. Välillä ajetaan kiitureilla kuin Star warsissa konsanaan.

Erittäin erilainen, mielikuvituksellinen, selkeästi kirjoitettu, loogisesti etenevä, mielenkiintoa yllä pitävä scifi-seikkailu. Ehkä kun tarina olisi ollut vielä hitusen paremmin kirjoitettu, miljöitä kuvattu hieman tarkemmin, olin antanut täydet pisteet. Nyt jouduin paikoin pinnistelyä, että sain kuviteltua itselleni oikeanlaisen miljöön ympärilleni. Pieni lisäkuvailu ei näin poikkeavassa toimintaympäristössä olisi ollut pahitteeksi.

Pidin jokaisen kappaleen alussa olevasta pienestä tekstinpätkästä, otteesta kuvitteellisesta ohjekirjasesta, uutispätkästä, mielipidekirjoituksesta tai viranomaisen dokumentista, joka hauskasti valotti 2400-luvun yhteiskuntaa ja tilannetta.

Kirja oli värikkään scifitarinan ohella myös selvästi yhteiskuntakriittinen: puhutaan 2000-luvun alun liikakansoituksesta, maapallon resurssien riittämisestä sekä erilaisuuden hyväksymisestä.

Kannattaa lukea, vaikkei suurin scifin ystävä olisikaan.

[OskariF]

Kahtalaiset fiilikset tästä. Ensinnäkin todella hienoa että suomeksi kirjoitetaan myös tällaista rehtiä scifiä. Tarinassa on omaperäisiä keksintöjä ja ydinteemaa hyödynnetään oivallisesti.

Mainiot ideat jäävät välillä kuitenkin puolivalmiiksi, kun kehojen vaihtamisen ja virtuaalisen elämän monet implikaatiot jäävät tutkiskelematta. Valitettavasti teema jää joskus kuorrutuksen tasolle, vaikka tilaa laajentaa olisi varmasti ollut tarjolla. Samaten maailma rakennetaan aluksi oikein kutkuttavan oloiseksi, mutta lopulta maailma jää kuitenkin vähän etäiseksi. Kirjassa on laaja, suorastaan globaali skaala, mutta tapahtumat silti keskittyvät ihan parin hahmon edesottamuksiin, joka sitten vuorostaan saa skaalan surkastumaan liiankin pieneksi. Kun lopussa päästää vallankumouksellisten muutosten äärelle, on vähän outoa että sen saa aikaan ihan jotkut pari tyyppiä vain.

Toisaalta kirjassa keskeisessä osassa onkin sen rakkaustarina. En ole suurin rakkaustarinoiden fani, joten lienee mielipidekysymys, tuliko tämä asia muiden elementtien tielle vai ei. Kirjan takakansi muuten väittää, ettei kirjassa käytetä sanaa "rakkaus" kertaakaan, mutta tarkalleen ottaen kerran kirjassa puhutaan "rakkauskirjeestä".

Juuri kielenkäytön kannalta on hienoa, että tällaista kirjallisuutta tehdään myös suomeksi. Kirjassa mukavinta oli kaunis suomenkieli, joka käännöskirjallisuudessa joskus jää valitettavan vähälle. Siellä täällä kirjassa omaan silmääni pistivät kuitenkin erilaiset anglistiset fraasit ja rakenteet.

Vaikka kritisoin tarinassa monia seikkoja, kantaa kokonaisuus itsensä kuitenkin hyvin. Esikoisromaaniksi tarina on todella hyvä ja on myös hienoa, miten saman tien on lähdetty syvään päätyyn ja isoilla ideoilla liikenteeseen.

[Jenni L.]

Kirja nappasi mukaansa jo heti alussa ja piti mielenkiinnon yllä loppuun asti. Kirjan idea oli kiinnostava ja pidin maailmasta todella paljon. Lukujen alussa olevat uutiset, kommentit yms. rakensivat maailmaa hienosti ja toivat hyvin esiin sitä, millaisia keskusteluja tässä yhteiskunnassa käydään.

Juoni oli vauhdikas ja kirjassa tapahtui todella paljon ja vauhti vain kiihtyi loppua kohden. Pidin kuitenkin siitä, että juonenkäänteitä oli paljon.

Erityisesti pidin kirjassa kehonmuokkauksesta ajatuksena, koska se toi maailmaan tietynlaista kauneutta. Toisaalta taas yhteiskunnalliset eriarvoisuudet tulivat hyvin näkyväksi, kun rikkailla oli rajattomat mahdollisuudet kehojen suhteen, kun taas tavallisella kansalaisella oli mahdollisuus käyttää kehoja vain rajoitetusti, jos ollenkaan.

Olisin ehkä kaivannut kirjaan enemmän ajatuksia kehonkuvasta ja sukupuolesta, koska nämä teemat jäivät hieman pinnallisiksi ainakin päähenkilö Kipin tarinassa. Muuten teos oli kyllä ajatuksia herättävä ja jään varmasti pohtimaan tätä kirjaa vielä pitkäksi aikaa.

[Tiia]

Taitavasti ja uskottavasti kirjoitettu tarina vapauteen ja itsemääräämiseen pyrkimisestä. Kehoja ja kehollisuutta käsitellään tässä mielenkiintoisella tavalla. Kahden henkilön välisen suhteen kehitys on kiehtovaa luettavaa. Juonen käänteet eivät olleet liian ennalta-arvattavia, mikä on aina plussaa. Kirjan kieli oli mielenkiintoista, kirjailija käytti kiinnostavia sanoja kuvatessaan päähenkilö Kipin ajatuksen juoksua. Hänestä piirtyi mieleen selkeä persoona. Myöskin Artistin henkilöhahmo oli aivan mahtavasti rakennettu. Hänestä kuoriutui kerroskerrokselta kiinnostavampia yksityiskohtia. Tarinan pahishahmo olisi voinut olla vielä moniulotteisempi. Alku lupaili paljon. Kuitenkin Doryfoon liittyvät tapahtumat olivat uskottavalla tavalla kiehtovia ja tarinan maailmassa sopivan kyseenalaisia ja pahiksen rooliin sopivia.

[Heini | lokikirjoituksia]

Tämä teos yllätti erinomaisuudellaan! Olin osannut odottaa hyvää, sillä Reetan kursseja käyneenä tiedän hänen tietävän, mitä hän teksteillään tekee, mutta tämä yllätti siitä huolimatta. Juonipainotteiseksi kirjaksi tässä oli miellyttävästi myös hahmorakennusta ja päähenkilöiden välisen suhteen annettiin syventyä sopivasti kirjan edetessä. Käänteet pitivät otteessaan ja lukujen rakenne, jossa alussa esitellään pieni tekstinpätkä maailman kehitykseen liittyen, toivat lisäarvoa ja syvensivät tarinaa. Pientä kritiikkiä esitän alun räjähtävästä alusta (olisin kaivannut hieman enemmän alustusta elämälle ennen kuin alkaa tapahtua) sekä lopun toiminnantäyteisestä lopusta, mutta ai että. Tämän luen mielelläni joskus vielä uudestaan!

[Jouni Korte]

Parhaita kotimaisia scifi-kirjoja pitkään aikaan. Tulevaisuuden dystopia, jossa on samantyylisiä keho vs. mieli teemoja kuin Richard Morganin Muuntohiilessä (Altered Carbon), ja hieman tuosta tuli mieleen jopa William Gibsonin Neuromancer. Juonessa mentiin välillä hieman turhankin vauhdilla, eikä tyyli pysynyt ihan yhtenäisenä koko kirjan pituutta, mutta nämä ovat pikkuseikkoja. Todella vahva esikoisromaani, joka ei ole saanut ansaitsemaansa julkisuutta. Minultakin genren harrastajana tämä olisi varmaan mennyt ohi, ellen olisi päättänyt lukea kirjailijalta jotain, koska hän on yksi tämän vuoden Finncon-kunniavieraista.

[Eija]

Vuoteen 2466 sijoittuva kertomus vakuutti heti alussa omaperäisellä otteellaan. Tarina on kiinnostava ja tempaa mukaansa, mutta vauhti kiihtyy edetessään omaan makuuni hieman liikaa, jolloin kirjan erinomainen alku menettää osan terästään. Juoni muuttuu vähitellen tavanomaisemmaksi kissa–hiiri‑asetelmaksi, jossa pahis ja hyvis ottavat mittaa toisistaan, ja mukaan nousee myös odotettuja rakkauskuvioita. Loppupuoliskoa olisi voinut tiivistää.

Silti kokonaisuus – erityisesti tarinan ideat – nostaa teoksen niiden parhaiden korimaisten scifi‑kirjojen joukkoon, joita olen lukenut. (26.2.2026)

[Heta Koski]

Kolmonen olisi liian vähän, nelonen ehkä vähän liikaa, mutta kun on pakko valita, pyöristyy ylöspäin.

Syntykehon maailma on kiehtova, tarina jaksaa pitää mukanaan ja erityisesti ystävyyden/rakkauden kuvaaminen ehkä hienointa mitä olen lukenut aikoihin. Kaikesta ei tarvitse puhua, joskus asiat voivat vain olla ilman tarkkoja määritelmiä tai rajauksia.

[Tuula]

Aivan ihana kirja. Teemat taustalla synkkiä niin kuitenkin päähenkilöt löysivät omat selviytymiskeinonsa. Aiheutti kiinnostavaa pohdintaa millainen ja miten yhteiskunta kehollisuuden poistumiseen suhtautuisi, kun maapallon voimavarat lopussa ja (jonkinlainen) turva vain virtuaalitodellisuudessa.

[Uudenkuun Emilia]

Erinomainen scifiseikkailu! Olisin kaivannut edes mainintoja transihmisistä, kun kerta kehollisuus oli niin olennainen osa teemoja, mutta muuten tämä oli kyllä todella tyydyttävä kirja. Virkistävää lukea tällaista scifiä suomeksi!

[Aino]

3,5 tähteä, mutta on varmasti parempi. En ole kokenut sci-fin lukija, joten melkein 500 sivuinen teos oli ehkä vähän huono valinta alkuun - välillä putosin tekniikan kärryiltä. Toimiva ja mielenkiintoinen juoni, kokonaisuus pysyi kasassa taidokkaasti, ja pidin kappaleiden alkujen inffopätkistä.

[Heta Korhonen]

Eih, en ois halunnu tämän ikinä loppuvan. Omaperäinen ja mukaansatempaava, niin paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia ja paljon ajattelemisen aihetta. Ilahduttavaa, että suomeksi kirjoitetaan näin hyvää scifiä, jo kolmas loistava teos vuoden sisään.

[Alex]

Aivan ihana kirja! Käsitteli itelle tosi tärkeitä asioita kauniilla tavalla. Uppouduin varsinkin keskikohtaan ihan täysillä.
Oisin kaivannu lisää joistain hahmoista – siitä mihin ne loppujenlopuks pääty ja tarkemmin niitten motiveeista, mut kaikkea ei aina voi saada.
Upea upea tarina <3

[Jukka Hosio]

Kirja oli hyllyssä useamman vuoden. Lopulta aloitin kuitenkin lukuprojektin. Kannen kuva ja nimi antoivat todella väärän kuvan kirjan laadusta. Hyvin kirjoitettu, vetävä kansainvälisen tason scifi-kirja. Suosittelen!

[Heidi]

4,5