Kuinka kehrätä uusi laulu ja muuttaa ikiaikaista tarinaa? Muinaissuomalaiseen maailmaan sijoittuva lumoava romaani valinnoista ja kohtalosta.
Aavan kylässä laulut ovat hajonneet ja kansa näkee nälkää. Laakson tuvissa eletään kylläisyydessä, jota sampo turvaa. Aavan päällikön poika Lemek lähtee uhkarohkealle matkalle pyytämään sammon voimia avuksi. Laaksossa Pihlaja saa linnuilta viestin uhkaavasta vaarasta. Hänen on kuitenkin vaikea vastustaa tummaa Aavan poikaa. Pihlaja ja Lemek solmivat salaisen sopimuksen, joka muuttaa molempien elämän ja uhkaa ajaa Laakson ja Aavan kansat toisiaan vastaan.
Runollinen kertomus rakkaudesta ja petoksista kietoo lukijan vastustamattomasti pauloihinsa.
Koukuttava, vahvatunnelmainen ja kauniskielinen fantasiaromaani, jonka sivuilla haluaa toisaalta viipyä, toisaalta lukea nopeasti eteenpäin, jotta saa tietää miten tarinan hahmoille käy. Vahva suositus sekä kotimaisen fantasian että esihistoriallisten lukuromaanien ystäville!
Kirjan juoni on aika perinteinen fantasiapakkaus, jossa hyvä ja paha mittelevät, jossa valinnat ovat ratkaisevia, ja jossa uusi sukupolvi tarvitaan muutoksen alkuunpanemiseksi. Kirjan nuorten päähenkilöiden kautta tarinan eri puolet kiertyvät kokonaisuudeksi, joka on toimivaa fantasiaa. Muinaissuomalaisuudesta ammentavia elementtejä ovat esimerkiksi voimaeläimet/henkioppaat, sampo, Tuonen virta, karhu, usko esivanhempien läsnäoloon, samanismi, luonnonhenkiin uskominen...
Kirjan lyhyet luvut (niitä mahtuu 102 kappaletta 295 sivuun) tekevät lukemisesta kevyttä kuitenkaan rikkomatta tarinan rakennetta. Vaikka näkökulmat vaihtuvat luku luvulta, säilyy kaunis, luontosuhdetta vaaliva tarina hyvin koossa.
Vähän etäiseksi Laakson linnut, Aavan laulut minulle jäi, eikä maailmaan päässyt sukeltamaan ihan niin syvällisesti, kuin olisin toivonut.
Rakastin tämän kirjan kerrontaa, se oli niin runomaista, että se teki kirjasta kansantarunomaisen. Juoni oli viihdyttävä, hahmoista osa ihania ja osa ärsyttäviä, mutta silti heidän kamppailujaan haasteiden edessä oli mielenkiintoista seurata. Kotimaista nuorten fantasiaa parhaimmillaan.
Todella positiivinen yllätys oli tämä. Laakson linnut, Aavan laulut oli todella kauniisti kirjoitettua historiallis-vivahteista suomimytologiafantasiaa virkistävällä twistillä. Lyhyet luvut koukuttivat ahmimaan, ja hahmot ja maailma olivat erittäin hyvin luotuja ja kiinnostavia. Iso suositus tälle!
Tää kirja lumosi mut ensimmäisestä luvusta lähtien. Pidin suomalaisesta kansanperinteestä ammentavasta tarinasta; Aavan ja Laakson väestä ja näiden omista tavoista sekä uskomuksista. Monen päähenkilön kautta tarinaa päästään näkemään monesta eri näkökulmasta, jonka myötä se kietoutuu kokonaisuudeksi olematta täysin mustavalkoinen. Rakastin myös tän kirjan runollista ja helkkyvää kirjoitusta. Teksti punoutuu todella kauniisti kokonaisuudeksi, joka jättää jotain myös lukijan varaan. Tästä jäi silti puuttumaan jotain. Hahmot olivat kiinnostavia ja muistettavia, mutta ehkä siksi koska heitä oli niin monta, niin he jäivät vähän ontoiksi. Heidän kehityksensä tuntui jämähtävän puolen välin jälkeen, mikä vähän jäi harmittamaan. Tarina jäi myös hieman etäiseksi eikä maailmaan päästy niin syvälle kuin olin toivonut. Akan osuus tuntui jäävän vähän myös puolitiehen. Onneksi lopun kahakka oli kirjoitettu niin hyvin, että se pelasti jo tarinaa.Vaikka käsittely tuntui aavistuksen puolivillaiselta, se sai aikaiseksi akuutin halun hakata kaikkia aavalaisten päätä seinään. Kirja sai myös miettimään, että millaista on todellinen urheus? Kirja on vetävä ja sen luki todella nopsaan. Se ei valitettavasti vain jää kaikista muistettavien tarinoiden joukkoon
Alku povasi omaan makuun just eikä melkein osuvaa kirjaa, voimia, kaunista kieltä ja muinaissuomalaista miljöötä. Valitettavasti en kuitenkaan ihastunut niin paljon kirjasta kuin aluksi ajattelin - lyhyet luvut saivat mielenkiinnon pysymään yllä ja helposti tuli luettua "vielä pari sivua", mutta kolikon toisella puolella hahmot tuntuivat jäävän vähän etäisiksi (päähenkilöitä oli ehkä turhan monta). Toisaalta tuntui, että tarina pysyi välillä turhan tiukasti paikallaan - se ei olisi jäänyt mieleen, mikäli Akan voimista olisi saanut enemmän tietoa tai jos kirjalla olisi ollut enemmän pituutta. Samaan aikaan kuitenkin pysähtyneisyys oli ihastuttavaa, lempeää jopa.
Hahmoista tykästyin erityisen kovin Pihlajaan ja olisin toivonutkin enemmän lukuja hänen näkökulmastaan vaikka Linnen sijasta. Hahmojen voimat, laulujen kehrääminen olivat tosi mielenkiintoisia ja toivat mieleen karjalaisten ja suomalaisten yhteistä kulttuuriperimää olevan runonlaulannan. Kauppisen kieli myös vei mennessään, joskin harmittaa kun en makustellut sitä niin paljoa! Olen tyytyväinen loppuratkaisuun ja myös siihen, että kirjaan jäi paikoitellen aukkoja lukijan pohdittavaksi.
Koukuttava ja kiehtova tarina! Aluksi oli vaikea päästä tarinaan sisään, ja pohdinkin, onko niin monen näkökulmahenkilön käyttö perusteltua, mutta alkukankeuksien jälkeen kirja veti mukaansa hyvin voimakkaasti. Olisin vain halunnut niin paljon lisää! Kaikista hahmoista olisi tehnyt mieli lukea paljon enemmän, sekä heidän menneisyydestään että tulevaisuudestaan. Miljöö on myös kiehtova, vaikka se jäikin joiltain osin aika salaperäiseksi. Kauppisen kieli on todella kaunista!
Suomalaisesta fantasiamuinaisuudesta rakentava, loitsujen, laulujen, luonnon ja yhteisön voimasta ammentava nuorten aikuisten fantasiaromaani, joka kuvaa tuttuja teemoja: valintoja, päätöksiä, vastuuta, konflikteja, aikuistumista. Kauppisen kieli on kaunista, laulavaa, kuitenkin hieman etäännyttävää.
Kauniisti kirjoitettu, mutta juoni ei aivan temmannut mukaansa. Mielestäni kirjassa seurattiin liian monen ihmisen näkökulmaa, ja välillä hahmot menivät sekaisin. Siitä huolimatta kiinnostava ja elävä lukukokemus.
Katri Kauppisen esikoisromaani Laakson linnut, Aavan laulut (Otava, 2022) vie lukijan muinaiseen Suomeen, missä kaksi kansaa elää epäsovussa. Vehmas Laakso on naisten hallitsema, karussa Aavassa valtaa pitää sotureiden muodostama eliitti. ⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀ Laakson ja Aavan ihmiset laulavat samoja lauluja, mutta laulu, joka on yhdelle tarina kunniasta ja miekan kirkkaudesta, on toisille kertomus ryöstäjistä ja murhaajista. Onko kansojen mahdollista punoa laulunsa yhteen – vai tarvitaanko lauluja enää laisinkaan? ⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀ Teoksessa on viisi kertojahahmoa: Laakson ketunsilmäinen Pihlaja-neito ja epävarma Paju-poika sekä Aavan päällikön uljaat jälkeläiset, Mai, Linne ja Lemek. Samastuttavien henkilöhahmojen kautta lukija tempautuu vaivatta mukaan juonen kulkuun, seuraamaan, minne nuorten polut vievät. ⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀ Romaanin huolellisesti rakennettu maailma aukeaa hitaammin. Mielestäni tämä on erinomainen ratkaisu: kertojahahmot hengittävät maailmaansa, sen valtarakenteet ja uskomukset ovat osa heidän jokapäiväistä elämäänsä ja he toimivat niiden mukaisesti. Kun asioita ei ole selitetty auki, lukija saa pitää itsellään menneen maailman lumon ja tutkimusmatkan ilon. ⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀ Muinaiset kesät kukkivat ja metsä soi. Tätä jään kaipaamaan.
Katri Kauppisen nuortenkirja Laakson linnut, Aavan laulut sijoittuu historiassa kauas menneisyyteen, satojen vuosien taakse Muinaissuomeen. Kirjassa oli kaksi kylää, Aava ja Laakso, jotka olisivat kumpikin halunneet omistaa sammon, ja olivat aiemmin käyneet siitä verisiä taisteluja. Sammon nykyinen paikka oli Laaksossa, joka oli vaurastunut ja hyvinvoiva, kun taas Aavan asukkaat potivat nälkää. Siitä he syyttivät yksinomaan laaksolaisia.
Pihlaja oli nuori parantajatyttö, jota Laakson johtava parantaja Akka koulutti johtamaan kylää hänen rinnallaan. Pihlaja otti vastaan Laaksosta tulleen tummahiuksisen Lemekin, joka tuli neuvottelemaan rauhanomaisesti sammosta. Muut laaksolaiset olisivat halunneet hakea sammon vaikka väkivalloin.
Mä periaatteessa tykkäsin, mut sitten kuitenkin tarina ja hahmot jäivät liian etäisiksi. Lyhyet luvut takasi sen, että kirja oli helposti luettava ja jouhevasti etenevä, mutta esti sen että maailmaan ja sen henkilöihin olisi päässyt kunnolla sisälle. Aika perinteisesti rakennettu tarina hyvän ja pahan taistelusta, mutta pidin muinaisuomalaisesta uskosta ammennetuista elementeistä. Mulla meni turhan kauan myös sisäistää kuka on kuka. Pihlajat, Pajut, Joet ja Kalliot meni sekaisin, kun kaikki oli jotain luontoon liittyvää. Mut ehkä se oli enemmän mun ja mun väsyneiden aivojen ongelma kuin itse kirjan.
Kaunista, soljuvaa kieltä ja näkökulmasta toiseen lipumista muinaissuomalaisessa, melankolisessa ympäristössä. Lyhyitä lukuja, useita näkökulmia, makustellen luettava ja onnistunut jännite, joka pitää taitavasti otteessaan. Rakkaus voittaa - mutta hintansa se vaatii. Luonto kehystää ihmisten välisen dynamiikan. Lukiessa tuntui usein samalta kuin Anni Kytömäen tekstin äärellä. Sykähdyttävä ja mystinenkin lukukokemus.
Kauppisen kielenkäyttö oli todella kaunista, hersyvää ja monipuolista sanankäyttöä. Valitettavasti kaikki muu olikin sitten mulle aika meh. En tosin ole nuortenkirjojen kohderyhmää, joten luultavasti kohderyhmää häiritsee vähemmän simppeli maailmanrakennus ja kahtiajako. Juoni ei kiinnostanut hirveästi ja hahmot jäivät etäisiksi, koska näkökulmahenkilöitä oli niin paljon.
Suretti, että 2020-luvulla kirjoitetussa romaanissa tuli aika tyylipuhdas bury your gays -tragiikka-asetelma.
Pidin kirjan alkupuolesta enemmän kuin lopusta, joka oli synkempi ja jätti monia asioita aukinaisiksi. Pitkinä lukuhetkinä kirja oli koukuttava, mutta kun lukemisaikaa oli vähemmän, kirjan ja sen maailman pariin oli jotenkin vaikeampi palata. Olisin kaivannut enemmän aikaa sen selvittämiseen, mitä lopun konfliktin jälkeen tapahtui ja miten asiat palautuivat ennalleen. Tai ehkä vain olisin kaivannut jotain positiivisempaa luettavaa tähän kohti. :)
3,5 tähteä. Kauniisti kirjoitettu, pidin muinashistoriallisesta miljööstä ja tarinan asetelmasta. Valitettavasti jotkut hahmot jäi ohuiksi (Mai...) ja hetkittäin koristeellisuus meni asioiden kertomisen edelle enkä saanut tietää asioista niin paljon kuin olisin halunnut.
Kaunista luontokuvausta ja ihanan runollista tekstiä. Maailma ja juonu olivat tosi mielenkiintoisia, vaikka muistuttivat paljonkin Kalevalaa. Lyhyiden lukujen ansiosta tämä oli myös nopealukuinen ja aika koukuttava.
Kaunista kerrontaa. Tarina tuntui jotenkin irralliselta ja epätodelliselta, kuin maalattu kuva tyhjällä sivulla. Jotkut juonenkäänteet olivat ennalta-arvattavia, ja jotkut olivat todella hataralla pohjalla ja hieman hutaistun oloisia. Runollisuudessaan kirja oli helppo- ja nopealukuinen.
Yllättävästi tykkäsin, vaikka muinaissuomalaisuus ei mun juttu niin ookkaan. Säikähdin alun runollisuutta ja pelkäsin, että koko kirja on pelkästään sitä, onneksi ei ollut.
Lyhyet kappaleet oli ihania ja teki kirjasta helposti edettävän.
Kielellisesti hyvin kaunis romaani muinaissuomalaisuudesta ja taikuudesta. Ilman sotimista tää olisi yltänyt neljään tähteen. En vain henkilökohtaisesti pidä juonenkäänteistä, joissa verta vuodatetaan turhaan ja vain "koska niin on ollut aina tapana".
Ihana vanha suomalainen maailma kaikkine mytologioineen ja tunnelmineen. Koukuttava ja nopealukuinen. Juoni oli melko klassinen mutta silti todella hyvin maailmaan sopiva
3,5 ⭐ pääsin kirjaan sisälle vasta puolenvälin jälkeen ja ennen viimeisiä 150 sivua olin jättämässä kirjan kesken, mutta loppupuolisko tempaisi kuitenkin tarinaan mukaan.