What do you think?
Rate this book
Elämää kaikki päivät
Rakastetun runoilijan tuokiokuvia neljän vuosikymmenen varrelta
Miten osaa olla vanha, kun on vastikään oppinut olemaan nuori?
Elämää kaikki päivät sisältää Eeva Kilven päiväkirjamerkintöjä 80-luvulta 2000-luvulle. ”On tajuttava arkikielen kauneus”, kirjailija muistuttaa itseään, ja merkitsee havaintojaan väsymättä muistiin. Hän tarkastelee sukupolvien välisiä suhteita, ikääntymistä ja aikaa, kaipuuta ja yksinäisyyttä, luovuutta ja muistamista - tärkeimpiä teemojaan rauhanaatetta ja luonnonsuojelua koskaan unohtamatta: ”Joka päivä yksi teko luonnon puolesta.”
Runoilija kohtaa pelottomasti muuttuvan maailman ja käy sen kanssa yhä uudelleen vuoropuheluun:
”Et ole yksin, et ole yksin”, laulavat linnut yön hiljaisuudessa, ja ainoastaan niiltä minä haluan ottaa tämän vakuutuksen vastaan
Eeva Kilpi (s. 1928) on Espoossa asuva kirjailija ja runoilija. Hänen runsaasti käännettyyn tuotantoonsa kuuluu mm. romaaneja, novelli- ja runokokoelmia ja omaelämäkerrallinen trilogia. Yksi Kilven tunnetuimpia teoksia on Elämä edestakaisin (1964), jossa hän tarkastelee evakkoutta. Evakkokarjalaisuuden lisäksi Kilpi on tunnettu myös ihmissuhde- ja luontoaiheistaan. Hän on näyttänyt suuntaa seksuaalisuuden ja vanhenemisen kuvaajana. Hänet on palkittu monipuolisesta ja yhteiskunnallisesta tuotannostaan mm. SKS:n palkinnolla ja Pro Carelia -kunniamerkillä.
Miten osaa olla vanha, kun on vastikään oppinut olemaan nuori?
Elämää kaikki päivät sisältää Eeva Kilven päiväkirjamerkintöjä 80-luvulta 2000-luvulle. ”On tajuttava arkikielen kauneus”, kirjailija muistuttaa itseään, ja merkitsee havaintojaan väsymättä muistiin. Hän tarkastelee sukupolvien välisiä suhteita, ikääntymistä ja aikaa, kaipuuta ja yksinäisyyttä, luovuutta ja muistamista - tärkeimpiä teemojaan rauhanaatetta ja luonnonsuojelua koskaan unohtamatta: ”Joka päivä yksi teko luonnon puolesta.”
Runoilija kohtaa pelottomasti muuttuvan maailman ja käy sen kanssa yhä uudelleen vuoropuheluun:
”Et ole yksin, et ole yksin”, laulavat linnut yön hiljaisuudessa, ja ainoastaan niiltä minä haluan ottaa tämän vakuutuksen vastaan
Eeva Kilpi (s. 1928) on Espoossa asuva kirjailija ja runoilija. Hänen runsaasti käännettyyn tuotantoonsa kuuluu mm. romaaneja, novelli- ja runokokoelmia ja omaelämäkerrallinen trilogia. Yksi Kilven tunnetuimpia teoksia on Elämä edestakaisin (1964), jossa hän tarkastelee evakkoutta. Evakkokarjalaisuuden lisäksi Kilpi on tunnettu myös ihmissuhde- ja luontoaiheistaan. Hän on näyttänyt suuntaa seksuaalisuuden ja vanhenemisen kuvaajana. Hänet on palkittu monipuolisesta ja yhteiskunnallisesta tuotannostaan mm. SKS:n palkinnolla ja Pro Carelia -kunniamerkillä.
261 pages, Hardcover
First published January 1, 2022
2 people are currently reading
66 people want to read
About the author
Eeva Kilpi
53 books59 followersWritten by: Katarina Blomqvist, Liisa Enwald
Eeva Kilpi comes from eastern Karelia, east of Finland's present-day border with Russia, studied English philology at the University of Helsinki, and worked as a teacher before she began to earn a living from her writing. From 1970 to 1975, she chaired the PEN club in Finland.
She made her debut with the short story collection Noidanlukko in 1959. She wrote about the evacuation of the population of Karelia in Elämä edestakasin, 1964, and Elämän evakkona, 1983, as well as in her autobiographical novel trilogy Talvisodan aika (1989; Eng. tr. The Time of the Winter War), Välirauha ikävöinnin aika, 1990, which describes the interwar period, and Jatkosodan aika, 1993.
Her experimental, erotic novel Tamara (1972; Eng. tr. Tamara) which brought her international success, depicts the relationship between a sexually active woman and a handicapped man. In many of her works, the central character is a strong, independent woman, for example in her novels Häätanhu, 1973, Nainen kuvastimessa, 1962, and in Kesä ja keski-ikäinen nainen, 1970. Besides fiction, she has also written autobiographical literature: Ihmisen ääni, 1976, and Naisen päiväkirja, 1978. In Ihmisen ääni she challenges the myth of the mother.
With her works Laulu rakkaudesta ja muita runoja, 1972, and Terveisin, 1976, Eeva Kilpi has made her mark as an ironic and humorous poet of the everyday. These collections were published in 1980 in Swedish under the title Sånger om kärlek, while a selection of the poems was published in Danish under the title En sang om kærlighed in 1981. In her later poetry collections Ennen kuolemaa, 1982, and Animalia, 1987, Eeva Kilpi questions man's right to dominate nature. Her poetry collection Kiitos eilisestä, 1996, is about sorrow and ageing, but also about love and passion.
Additions by the editorial team 2011:
The above biography was first published in 1998. Since then, Eeva Kilpi has written the novel Unta vain, 2007, and Rajattomuuden aika, 2001.
Eeva Kilpi comes from eastern Karelia, east of Finland's present-day border with Russia, studied English philology at the University of Helsinki, and worked as a teacher before she began to earn a living from her writing. From 1970 to 1975, she chaired the PEN club in Finland.
She made her debut with the short story collection Noidanlukko in 1959. She wrote about the evacuation of the population of Karelia in Elämä edestakasin, 1964, and Elämän evakkona, 1983, as well as in her autobiographical novel trilogy Talvisodan aika (1989; Eng. tr. The Time of the Winter War), Välirauha ikävöinnin aika, 1990, which describes the interwar period, and Jatkosodan aika, 1993.
Her experimental, erotic novel Tamara (1972; Eng. tr. Tamara) which brought her international success, depicts the relationship between a sexually active woman and a handicapped man. In many of her works, the central character is a strong, independent woman, for example in her novels Häätanhu, 1973, Nainen kuvastimessa, 1962, and in Kesä ja keski-ikäinen nainen, 1970. Besides fiction, she has also written autobiographical literature: Ihmisen ääni, 1976, and Naisen päiväkirja, 1978. In Ihmisen ääni she challenges the myth of the mother.
With her works Laulu rakkaudesta ja muita runoja, 1972, and Terveisin, 1976, Eeva Kilpi has made her mark as an ironic and humorous poet of the everyday. These collections were published in 1980 in Swedish under the title Sånger om kärlek, while a selection of the poems was published in Danish under the title En sang om kærlighed in 1981. In her later poetry collections Ennen kuolemaa, 1982, and Animalia, 1987, Eeva Kilpi questions man's right to dominate nature. Her poetry collection Kiitos eilisestä, 1996, is about sorrow and ageing, but also about love and passion.
Additions by the editorial team 2011:
The above biography was first published in 1998. Since then, Eeva Kilpi has written the novel Unta vain, 2007, and Rajattomuuden aika, 2001.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 9 of 9 reviews
Read
April 18, 2022Huomasin vasta jälkeenpäin, että jutut ovat vähintään 90-prosenttisesti samoja kuin Kuolinsiivouksessa. Melkoisen kyseenalaista toimintaa kustantajalta.
April 19, 2022
Paljon samaa mitä olen jo lukenut aiemmista Kilven kirjoista. Myös huolimattomuutta kustantajalta? Esimerkki: 1.9.2003 ”olen vanha, mutta en vielä vanhus.” —> 21.9.2003 ”olen vanha, mutta en vielä vanhus.”
Oli uuttakin, pidän Kilven tyylistä kertoa tuntemuksistaan. Kirja itsessään (toistoineen ja jo kerran luettuine juttuineen) latisti omaa tunnelmaa.
Oli uuttakin, pidän Kilven tyylistä kertoa tuntemuksistaan. Kirja itsessään (toistoineen ja jo kerran luettuine juttuineen) latisti omaa tunnelmaa.
May 26, 2022
Elämää kaikki päivät sisältää Kilven päiväkirjanomaisia lyhyitä mietteitä 1980-luvulta 2000-luvulle. Mietteissä on mainittu päivämäärä ja joidenkin päivien kohdalla on useampikin merkintä, eri vuodelta vain. Tässä kokoelmassa toistuvat Kilvelle tärkeät teemat: rakkaus, erotiikka, yksinäisyys ja vanhuus; luonnon- ja eläintensuojelu; sukupolvien väliset suhteet; sota, kaipaus ja ikävä kotiin Karjalaan.
Minua koskettaa Kilven herkkyys ja avoimuus sekä hänen kokemansa suuri yksinäisyys. Yksinäisyyden tunne on mitä ilmeisimmin seurausta lapsena koetuista sodan epävarmuuden ja pelon ajoista ja evakkoudesta. Kilpi sanookin, etteivät sodan jälkeen syntyneet voi evakon tunteita ymmärtää. Toisaalta yksinäisyyden tunteet ovat ajaneet hänet kirjailijaksi. Minua koskettaa myös se, että Kilpi edelleen pohtii kuolleita läheisiään ja näkee heistä unia. Vaikea suhde äitiin on haavoittanut, se tulee esiin tämänkin kokoelman mietteissä. Monet mietteet on selvästi kirjoitettu Rakkaalla Piskolan mökillä, vaikka sitä ei mainitakaan.
Kirja on kaunis ja edustava, ja pidin myös sisäsivujen ilmavasta taitosta ja mustavalkoisesta kuvituksesta. Tämä on varmasti mieluinen lahja Eeva Kilven ihailijoille. Rakastettu Eeva Kilpi on tänään 94-vuotias ja minusta Elämää kaikki päivät on kaunis kunnianosoitus hänen kirjailijantyölleen. Eeva Kilpeä on aina ihana lukea. Kiitos.
Minua koskettaa Kilven herkkyys ja avoimuus sekä hänen kokemansa suuri yksinäisyys. Yksinäisyyden tunne on mitä ilmeisimmin seurausta lapsena koetuista sodan epävarmuuden ja pelon ajoista ja evakkoudesta. Kilpi sanookin, etteivät sodan jälkeen syntyneet voi evakon tunteita ymmärtää. Toisaalta yksinäisyyden tunteet ovat ajaneet hänet kirjailijaksi. Minua koskettaa myös se, että Kilpi edelleen pohtii kuolleita läheisiään ja näkee heistä unia. Vaikea suhde äitiin on haavoittanut, se tulee esiin tämänkin kokoelman mietteissä. Monet mietteet on selvästi kirjoitettu Rakkaalla Piskolan mökillä, vaikka sitä ei mainitakaan.
Kirja on kaunis ja edustava, ja pidin myös sisäsivujen ilmavasta taitosta ja mustavalkoisesta kuvituksesta. Tämä on varmasti mieluinen lahja Eeva Kilven ihailijoille. Rakastettu Eeva Kilpi on tänään 94-vuotias ja minusta Elämää kaikki päivät on kaunis kunnianosoitus hänen kirjailijantyölleen. Eeva Kilpeä on aina ihana lukea. Kiitos.
May 21, 2022
Tänään 21.5.2022 sain loppuun kirjan nimeltä Elämää kaikki päivät. Elämää kaikki päivät oli mielestäni hyvä, ihana, hauska, mukava, mielenkiintoinen ja koukuttava kirja. Lukiessani kirjaa nimeltä Elämää kaikki päivät minulle tuli sellainen tunne että Eeva Kilpi olisi istunut huoneeni sohvalla ja kertonut minulle kaiken. Minulle tuli todella erittäin oikein hyvä mieli. 😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜 😍💜😍💜😍💜😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜 😍💜😍💜😍💜😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜 😍💜😍💜😍💜
September 2, 2022
Ei parasta Eeva Kilpeä kuitenkaan. Löysin Kilven parikymppisenä, samaistuin ja rakastuin teksteihinsä. Ihmettelin aina sitä, miten hän voi olla niin radikaali ja nuorekas, vaikka oli omaa äitiäni vain pari vuotta nuorempi.
June 7, 2025
Eeva Kilven viisaita ajatuksia ja aforismeja päiväkirjamuodossa eri vuosilta. Samalla kamalaa, miten ajankohtaisia hänen ajatuksensa yhä ovat, vaikka hän on ne kirjoittanutkin jo vuosikymmeniä sitten. Luonnon ja eläinten kärsimykset, sodat ja ihmisen vanheneminen muun muassa puhuttavat aina. Kuitenkin havainnot keväisen luonnon puhkeamisesta virkistävät joka vuosi mieltä ja antavat toivoa. Yhden tähden poistin toiston vuoksi.
August 28, 2022
Pidän aina Eeva Kilven lukemisesta, mutta tässä teoksessa on aika paljon samaa kuin Kuolinsiivouksessa ja aiemmassa muistikirjasarjassa. Kilvellä on varmasti muistiinpanoja ja päiväkirjamerkintöjä pitkältä ajalta, joten toivoisin että niistä julkaistaisiin tämän tyyppinen, mutta huomattavasti laajempi teos. Nyt tuntuu että osittain samoja juttuja kierrätetään erilaisiksi pikkukokoelmiksi.
May 2, 2022
Aika perus Eeva Kilpi-laatua. Aiheina mm. suhteet omiin (edesmenneisiin) vanhempiin, omiin lapsiin sekä puolisoon, äitiys, rakkaus ja halu, yksinäisyys ja vanhuus, luonto, sota. Hyvinkin ajattomia ja mielenkiintoisia aiheita, joista Kilpi kirjoittaa jälleen kerran kauniisti. Tämä kirja on myös esteettisesti kaunis.
February 7, 2023
Kuka ei rakastaisi Eeva Kilpeä?
Displaying 1 - 9 of 9 reviews