Haluaisitko joskus laskea rimaa? Suosittu psykoterapeutti tietää, mistä puhuu.
Tunteitaan ja ajankäyttöään hallitsevia ihmisiä ihaillaan, ja hyvä itsekontrolli onkin hyödyllinen ominaisuus. Ylikontrolliin taipuvainen vaatii kuitenkin itseltään liikaa ja kokee helposti riittämättömyyttä ja ulkopuolisuutta. Taipumus vaikuttaa usein myös uupumuksen ja niin kutsutun korkean toimintakyvyn masennuksen ja ahdistuksen taustalla.
Kirja tarjoaa uusia oivalluksia ja hyvät käytännön työkalut lempeämmän ja joustavamman suhtautumisen opetteluun. Lukijan tukena ovat kokemusasiantuntijoiden kertomukset ja kirjailijan oma ääni niin ammattilaisena kuin itsekin ylikontrolliin taipuvaisena suorittajahmisenä.
Kuuntelin, mutta olisi parempi lukea ja pysähtyä välillä. Suosittelen, jos teema yhtään tuntuu tutulta. Itselläni ensimmäinen ajatus kuunnellessani oli huoli, että onkohan minussa sittenkään tarpeeksi suorittajaa tämän kirjan äärelle. No, ehkä jos huolehdin tuosta, jo siksi kannatti jatkaa lukemista...
Osui, kolahti ja upposi. Olen ylikontrollissa elävä yksilö ja ymmärsin tämän kirjan avulla paljon siitä, että mitä teen ja miksi.
Kuuntelin kirjan äänikirjana, mutta ostin sen jo puolessa välissä itselleni. Veikkaan, että tähän ja sen oppeihin ja harjoituksiin tulee palattua vielä.
Edit: ensimmäisen kerran tuli palattua tähän fyysisenä versiona. Oli kyllä hyvä, että kirja löytyi valmiiksi hyllystä odottamassa.
Tää oli ihan kiva ja kiinnostava ja varmaan hyödyllinen monelle. Huomasin tätä lukiessa että vähän alkaa kyllästyttää mielenterveysasioista lukeminen ja oman mielenterveyden reflektointi kun sitä on tässä aika paljon tullut tehtyä, ja tuntuu että oon lukenut aika paljon samantyyppistä juttua kuin tämäkin. Se häiritsi että ylikontrolliin taipuvaisista puhuttiin yhdenmukaisena ryhmänä (..kaikilla on joku ahdistushäiriö, kaikki piilottaa tunteensa, kaikki pitää kotinsa pakkomielteisen siistinä, kukaan ei jätä mitään viime tippaan ikinä) mikä ei tuntunut realistiselta kun ajattelin vaikka itteäni ja tuntemiani ihmisiä.
Tätä kirjaa on kovasti kehuttu ja olen otteita nähnyt, joten päätin lukea. Huolimatta siitä self help - kirjat aiheuttavat mulle pahaa allergiaa ja hyvin harvoin edes haluan tarttua. Tässä kirjassa aluksi aiheesta olikin maininta ja kerrottiin lukijalle (siis suorittajalle), ettei tämä suinkaan sellainen kirja ole kuin ne muut.
Alku olikin mielenkiintoinen, sillä aina on jännää lukea kuvauksia itsestään. Ahdistavaa kyllä. On vaikea lukea siitä, kuinka ahdistavaa elämä on, vaikka se tietää. Mutta jokin kirjassa sitten kuitenkin alkoi tökkiä ja tuntui, että onko tämäkin sellainen harjoituskirja, jonka tehtäviä tekemällä muuttuu uudeksi ihmiseksi.
Luin loppuun. En kirjoittanut muistiinpanoja. En suorita kirjaa.
Oon lukenut vähän tällaisia self help-kirjoja, joten vertailukohteita ei juurikaan ole. Yleensä juuri karsastan tällaisia kirjoja niiden korniuden takia. Mun mielestä tää oli kuitenkin erittäin hyvin kirjoitettu, kompakti kirja, joka käsitteli ylikontrollia sekä suorittamista armollisella ja inhimillisellä tavalla. Oivalluksia tuli tasaiseen tahtiin.
Olisin itse kaivannut perustavanlaatuisempaa pureutumista erilaisten kasvuympäristöjen vaikutuksista suorittamiseen ja tunteista siellä takana. En ihan osta erilaisista taustoista tulevien suorittajien niputtamista yhden kategorian alle - on hieman eri asia olla epävakaassa perheessä kasvanut tasapainon säilyttäjä, kuin esim. ylisuojelevien vanhempien kiltti ja reipas lapsi.
Kirjassa on kuvattu mielenkiintoisesti ja eri näkökulmista kontrollia, alikontrollia ja etenkin ylikontrollia. Kirjassa on sopivassa suhteessa teoriaa ja kokemusasiantuntijoiden kertomuksia. Yksi kokemusasiantuntija on kirjoittaja itse, jonka kokemukset ylikontrollin kanssa elämisestä toimivat kirjan punaisena lankana. Pidän tavasta, jolla kirjailija käsittelee aihetta: se on oivaltava, armollinen, levollinen.
Kuuntelin äänikirjaa suhteellisen pitkän ajan, pieniksi palasiksi murusteltuna - ja tykkäsin. Juuri sellaista luettavaa, mitä hain, reflektoinnin ja omien käsitysten muuttamiseksi. Pidin kovasti siitä, miten Kujala on jakanut kirjansa, tekstin oheen on punottu harjoituksia sekä hän lukee kirjansa itse (!!!) varsin miellyttävällä äänellä.
Olen pitkän aikaa halunnut murtaa omaa suorittamistaipumustani ja sen takia uskonkin, että tulen palaamaan tähän kirjaan vielä fyysisessä muodossa tai vähintään uudestaankin. Tärkeä, rehellinen, kokemusasiantuntijoiden äänellä höystetty. Ja ennen kaikkea myötätuntoinen!
varmaan tärkein kirja mitä oon ikinä lukenut. haluun tän omaksi, niin voin merkata kaikista tärkeimmät kohdat ja palata emilia kujalan viisaisiin sanoihin uudestaan ja uudestaan. viimeisillä sivuilla ihan silmät kostu, koska tämä vaan kolahti niin lujaa.
Yleistävä, mutta erittäin osuva kuvaus nykypäivän suorituskeskeisyyden ongelmista. Osui ja upposi, useaan kertaan. Herättää paljon ajatuksia ja keskustelua suhtautumisesta elämään ja asioiden tekemiseen. Suosittelen suuresti
Aivan mahtava teos! Kuuntelin äänikirjana, toimi niinkin mutta haluan tästä oman fyysisen kappaleen jota voi rauhassa lukea ja josta tehdä muistiinpanoja. Lämmin suositus kaikille suorittamiseen taipuvaisille.
En ole minkään muun kirjan kanssa hokenut ekan tunnin aikana näin monta kertaa ”joo! kyllä! just noin!”
tunnistin itseni hyvin vahvasti kirjasta ja kirjailijasta. auttoi valaisemaan omia heikkoja kohtia ja sitä miten niistä voi puhua ja miten niiden kanssa voisi oppia elämään.
Oli jotenkin haastava kirja lukea ja sen lukeminen loppuun otti paljon aikaa. Kirjailija on alan ammattilainen, mutta samalla kokemusasiantuntija. Kirjan kertoja vaihteli rooliaan näiden välillä, minkä vuoksi teksti oli varsin poikkoilevaa. Teksti oli toki self-help -helppolukuista, mutta jotenki kirjassa käytetty me-yleistäminen ja poikkoilu oli vaivaannuttavaa ja haastavaa seurattavaa. Suorittajiakin on monen tyyppisiä, minkä vuoksi me-muoto karsii paljon lukijakuntaa, sillä se ei ole samaistuttavaa.
Me-puhuttelu, yleisteksti ja kirjoittajan omat kokemukset vaihtuivat kerronnassa jatkuvasti. Tuntui, että kirja koostuu tekstin pätkistä, jotka on koitettu saada kasaan keinolla millä hyvänsä. Kirjan anti ja vinkit jäivät siten hämärään.
En myöskään pitänyt siitä, että kertoja korosti omaa perfektionismiaan, ja kuulosti siltä, että vielä on työtä tehtävänä itsensä kanssa. Esimerkiksi, kun kirjailija kuvaa pettymyksen kokemustaan kouluarvosanasta 8, onko välttämätöntä vielä huomauttaa lukijalle, että kaseja tosiaan oli hänellä erittäin harvoin? Olisiko pettymyksen kuvailu riittänyt?
Kirja olisi ehkä ollut parempi, mikäli kirjailija olisi rajoittanut kerrontansa asiantuntijarooliin, ja antanut haastatelluille kokemusasiantuntijoille tilan.
Tämä kirja onnistui tavoitteessaan ja sai erään ylisuorittajan miettimään elämää ja ajatusmallejaan ja ihmissuhteitaan ja menneisyyttään ja tulevaisuuttaan. Suosittelen lämpimästi aiheesta kiinnostuneille!
Opin todella paljon ja yritän parhaani mukaan pitää nämä opit mielessä tulevaisuudessa ja totella niitä. Vasta kirjan lukemisen jälkeen tajuan, mistä ajatusmallini ovat peräisin ja miten ne vaikuttavat minuun.
Vaikka kirjassa käsiteltiin laajasti mielenterveyden ja ylikontrollin aiheita (joista kaikki eivät minuun henkilökohtaisesti liity) pystyin silti näkemään logiikan esiteltävien asioiden takana.
Kirjan kieleen en ehtinyt kyyneleiltäni kiinnittää huomiota, mutta pidin siitä, etteivät kappaleet olleet tasapaksuja vaan niissä oli tarinoita, alaotsikkoja ja muita kevennyksiä.
Aion lukea uudestaan muutaman vuoden päästä ja katsoa, mitkä asiat jäävät mieleeni toisella kerralla <3
Psykoterapeutti Emilia Kujalan kirja Suorittajan mieli - vapaudu ylikontrollista ravistelee sopivasti suoritusyhteiskuntamme toimintatapoja ja yksilöön kohdistuvia ristiriitaisia odotuksia. Kirja haastaa pohtimaan arvostetun itsekurin nurjempaakin puolta ja tarjoaa konkreettista harjoiteltavaa.
”Taipumus ylikontrolliin ei ole sairaus, josta tulee parantua. Se on alttius, joka on aina olemassa ja houkuttelee meitä tukeutumaan suorittamiseen selviytymiskeinona.”
Kirja ammentaa kognitiivisen käyttäytymisterapian uusimmista sovelluksista. Pidän kirjan konkreettisuudesta; Kujalalla on vahva ja omaleimainen ote käsitellä aiheitaan rehellisesti ja avoimesti, sekä ammattilaisena että ihan vain ihmisenä.
Todella kiinnostavaa self-helppiä aiheesta, josta en ole aiemmin kuullutkaan puhuttavan. Kujala kertoo kirjassa pääasiassa ylikontrollista, eli siitä kuinka kaikkea on pakko hallita, työt tehtävä ennen kuin voi levätä ja omat tunteet piilotetaan muilta. Osa asioista kolahti, mutta löysin itseni myös alikontrollin profiilista.
Kirjasta saa hyviä vinkkejä, miten vapautua ylikontrollista. Mieleen jäi esimerkiksi vinkki lähettää viesti ilman tarkistuslukua ja ajastimen käyttö siivoamisen tai työnteon rajoittamisessa. Suosittelen, jos huomaat yrittäväsi hallita kaikkea ehkä liiaksikin.
Kirja sanoitti omia kokemuksia ja ajatuksia ja tarjosi näin ollen paljon uusia oivalluksia itsestä. Kirja ei ole tupattu täyteen tehtäviä, vaan tarjoa sopivasti uusia keinoja lähestyä omia ajatus- ja toimintamalleja. Helppolukuinen eikä liian pitkä. Suosittelen jokaiselle, joka tunnistaa itsessään suorittajatyypin.
Käytännönläheisiä harjoituksia ja näkökulmia suorittajan ajatteluun ja sen muokkaamiseen. En juurikaan tehnhyt harjoitteita vaan nautin etenkin teoreettisemmasta näkökulmasta.Miinusta pienestä toistosta ja luotaantyöntävästä kannesta, tuli mieleen influensserin elämäkerta tai vastaava, huomattavasti höttöisempi sisältö.
Helmet-lukuhaaste 2022: 15. Kirja käsittelee aihetta, josta haluat tietää lisää
Helppolukuinen ja lähestyttävä katsaus aiheeseen, joka koskettaa mm. itseäni. Harjoitteet tuntuivat äänikirjamuodossa vaikeilta hahmottaa muun tekstin lomasta erillisiksi.
alku nappasi mukaansa, mielenkiintoisen ja itseä koskettavan aiheen myötä, mutta puolivälin jälkeen kirja oli tahmeaa ja toistavaa eikä oikeastaan saanut irti mitään.. suosittelen kuitenkin jos oot suorittaja tai muuten vaan aihe kiinnostaa
Musta lukijana (kuuntelijana) kertoo aika paljon se et suoritin tän 1.5x nopeudella tehden samalla koko ajan jotain "hyödyllistä". Tää kirja liippas aika läheltä ja tässä nostettiin hyviä pointteja ja oli muotoiltu järkeviks kokonaisuuksis tunteita ja kokemuksia joita ei oo ite osannu sanoittaa.
Suosittelen lämpimästi muillekin reippauteen sairastuneille. Kirja on kevyt ja helposti ymmärrettävä. Sisältää myös muutaman harjoitteen jotka eivät itselle ihan kolahtaneet, mutta joku muu voi varmasti niistä paljonkin hyötyä.