Kesä Kalevi Sorsan kanssa

by Anssi Kela

Johannes on ollut vakavassa onnettomuudessa. Hänellä on niskakauluri, kipuja ja muistikatko onnettomuutta edeltäneiden kahden viikon ajalta.

Helsinkiä koettelevat Venäjän metsäpalojen savut, joiden keskellä Johannes hiljalleen toipuu. Päästyään ulos kävelemään hän istahtaa hetkeksi Ruttopuiston penkille. Viereen ilmaantuu tutun näköinen herrasmies puvussaan ja puhuttelee Johannesta nimeltä. Mies on Kalevi Sorsa.

Entinen pääministeri ilmoittaa olevansa Johanneksen päänsisäinen ystävä ja linkki kadonneeseen kahteen viikkoon – itse asiassa koko Johanneksen menneisyyteen.

Mitä Hangossa tapahtui Johanneksen viettäessä siellä viikonloppua parhaan ja ainoan ystävänsä Markuksen kanssa?

Anssi Kelan esikoisromaani, Kesä Kalevi Sorsan kanssa, on tarina kasvamisesta ja ihmismielen rajattomista kyvyistä – mielikuvituksen ja todellisuuden häilyvistä rajoista. Mutta ennen kaikkea se on kertomus ystävyydestä ja toiselta oppimisesta. Kelan kerronta on hauskaa ja koskettavaa, hänellä on häikäisevä kyky kääntää arkiset aiheet absurdeiksi ja silti täydeksi todeksi.


Cover Image Artist/Kannen suunnittelu ja kuvitus: Ossi Pirkonen
The Photo of the Author/Valokuva: Heini Lehväslaiho




Cover Image Artist/Kannen suunnittelu ja kuvitus: Ossi Pirkonen
Photos/Valokuvat: Heini Lehväslaiho

Genres: Contemporary

283 pages, Hardcover

First published January 1, 2008

Reviews

[Niko-Janne Vantala]

Suhtaudun yleensä muusikoiden kirjoittamiin romaaneihin hieman skeptisesti (tai ennakkoluuloisesti?), mutta oma mielenkiintonsa niissä on, ja aina ne tuppaavat tarttumaan hyppysiin. Kauko Röyhkä on toki poikkeus, sillä arvostan henkilökohtaisesti enemmän Röyhkän kaunokirjallista osaamista kuin musiikkia, mutta musiikkipuoli lienee ihan makuasia. Pelle Miljoona, Nick Cave tai Terhi Kokkonen eivät ole ainakaan suuremmin onnistuneet vakuuttamaan kirjailijoina.

Anssi Kelan toistaiseksi ainoaksi jäänyt kaunokirjallinen teos, Kesä Kalevi Sorsan kanssa (2008), pääsi kyllä yllättämään positiivisesti. Kerronta on raikasta, eteenpäin vievää ja hieman kokeellistakin, ja lopputulos lähentelee paikoin jopa maagista realismia tai reaalifantasiaa. Idea edesmenneen demariministeri Kalevi Sorsan manifestoitumisesta sisäänpäin kääntyneen kolmikymppisen helsinkiläismiehen arkeen on kyllä mahtava ja omaperäinen. Kela onnistuu myös luomaan henkilöhahmoihin syvyyttä, ja esimerkiksi päähenkilön paras kaveri, hieman ärsyttävä patologinen valehtelija Markus kasvaa tarinan edetessä hykerryttäväksi hahmoksi. Kela yhdistää taitavasti huumoria ja hieman vakavampaa pohdiskelua, ja kielikuvat ja läpänheittokin tuntuvat tuoreelta ja elinvoimaiselta. Tarinan sekaan on ujutettu hersyviä yksityiskohtia, kuten Magnumia näytelleen Tom Selleckin viikset. Toivon kovasti, että Kelan kirjailijanura ei jäisi tähän yhteen romaaniin ja kahteen muistelmahenkiseen levyntekoprosessia ja kiertue-elämää kuvaavaan teokseen. Esikoisromaaniksi tämä on hämmästyttävän sujuva ja valmis tekele.

Arvioni: 4,0 tähteä viidestä.

[Joni]

En odottanut paljoa, joten siinä mielessä yllätyin positiivisesti. Anssi Kelan musiikista en ole koskaan erityisesti perustanut, hänen kappaleensa ovat melko kornilla tavalla naiiveja, mutta toisaalta haastatteluissa on vaikuttanut sympaattiselta kaverilta.
Kirjakin on melko naiivi aikuisten satu: kolmekymppisten nuorisoromaani, poika tapaa tytön, kesä ja parhaat kaverukset jne. Toisaalta, tylsää ehkäisee Markuksen mainio jonahhillimäinen hahmo ja päähenkilö Johanneksen harhanäyt entisestä pääministeristä.
Jos tykkää helppolukuisista nuorisoromaaneista ja jätkämäisistä nuorten Hollywood-elokuvista, kannattaa tämäkin laittaa lukulistalle.

[Pilppu]

Olen lukenut tämän aiemmin monta vuotta sitten ja ajattelin kokeilla uudelleen. Mielikuva oli, että tämä oli hyvä ensimmäisellä lukukerralla ja toimi kyllä uudelleen luettunakin, oli jo ehtinyt juoni unohtua. Hyvät hahmot, hyvää huumoria ja tarina eteni hyvää tahtia, eikä kyllä tylsää päässyt tulemaan.

[Jouni-Pekka Malinen]

Kirja yllätti positiivisesti. Erittäin vetävä ja mukaansa tempaava tarina. Sai paikoin eläytymään henkilö hahmoihin elämästä jossa tuntuu välillä olevan sivusta seuraajana. Luin kirjan suorastaan ahmien.

[Tanja]

Yllätyin ensinnäkin siitä, että Kela on kirjoittanut kirjan, enkä muista kuulleeni siitä ja toisekseen kuinka sujuvasti ja hauskasti tarina kulkee. Kepeä ja huumorilla höystetty tarina, jonka luin ahmien.

[Suketus]

Harmittoman mukava romaani muistinmenetyksestä, ystävyydestä ja elämän- ja asenteenmuutoksesta. Kevyttä luettavaa, joka viihdytti mittansa verran, mutta unohtunee melko pian.

[Pasi Rautio]

Positiivinen yllätys. Anssi tuntuu olevan monilahjakkuus, eikä tässäkään kohtaa pettänyt. Ei mestariteos, mutta kuten porilaiset sanois, ei tää nyt ihan paska ollu.

[Pia Lahti]

Aluksi ihmettelin ihan höpö höpö kirjaa, mutta tämä olikin tavallaan viihdyttävä. Ei ollut tylsä, vaan koko ajan oli uutta totta tai tarua. Kirjan laitan kiertoon.

[Matti]

Kolmekymppinen Johannes viettää tapahtumarikasta kesää erikoisen kaverinsa, Markuksen, kanssa ja entistä erikoisemmaksi touhu muuttuu, kun Johanneksen piilotajunnan tuottama mielikuvituskaveri (Kalevi Sorsa) ilmestyy kommentoimaan tapahtumia.

Kirja yllätti ehdottoman positiivisesti. Lennokasta tekstiä ja jännittäviä käänteitä; jotenkin miellyttävä yleistunnelma myös. Ja hauskin kirja pitkään aikaan, vaikka aihepiirit ovatkin ns. vakavia.

[Arja-täti]

Annoin ennakkoluulojen vaikuttaa ja epäilin, että olin lainannut kirjan turhaan. Mutta kirjan huumori miellytti ja pidin ideasta muutenkin kovasti. Ihana huomata, että välillä yllättyy näinkin positiivisesti.



Kirjan idea tuntui alkuun ihmeelliseltä, mutta toimi yllättävän hyvin. Mietin, miksei kukaan ole aiemmmin kirjoittanut näin. Tai ei ainakaan kertonut mulla :)

[Linnea]

Mainio humoristinen ja silti sopivan vakava tarina nuoresta miehestä, muistinmenetyksestä, huimista seikkailuista ja Kalevi Sorsasta. Arvostin jo ennestään Anssi Kelaa muusikkona, nyt arvostan häntä myös kirjoittajan.

[Annamari]

Ennakkoluuloisesti tartuin tähän kirjaan, mutta onneksi ennakkoluulot osoittautuivat vääriksi ja kirja oli oikein mukaansatempaava.