Jippu – Kun perhonen lakkaa hengittämästä on väkevä elämäkerta, jossa sukelletaan mielenterveysongelmien, seksin, väkivallan ja poptähteyden pyörteisiin ja lopulta löydetään oma itsensä.
Jippu nousi 20-vuotiaana suomalaiselle musiikkitaivaalle levyllään Salaisuuksia, joita yksinäiset huutaa unissaan. Vaikka levy oli omaelämäkerrallinen, kuuntelijat tuskin arvasivat mitä kaikkea enkelinkasvoinen nuori nainen oli ehtinyt kokea: lastenkodin, samppanjahuuruiset mallibileet, mielisairaalan suljetun osaston... Jatkossa tahti vain kiihtyi. Poptähden glamour vaihtui henkilökohtaisen elämän itsetuhoiseen syöksykierteeseen. Jipun oli saavutettava oma henkilökohtainen pohjansa, kunnes hän pystyi ymmärtämään omat rajansa ihmisenä ja antamaan itselleen armon.
Jippu kertoo elämäkerrassaan tarinansa väkevin sanankääntein, joissa kauneus ja rujous kohtaavat. Teos saa ymmärtämään mikä ajoi Jipun tuhon tielle ja kuinka hän sieltä pelastui. Kirja saa unohtamaan kohuotsikot ja näkemään Jipun ihmisenä.
Jippu oik. Meri-Tuuli Elorinne (s. 1985) on laulaja-lauluntekijä. Ennen uraansa hän oli jäsenenä Kids-lapsiyhtyeessä ja toimi mallina. Viimeiset vuodet Jippu on ollut evankelistana. Jipun isä on oopperalaulaja Jorma Elorinne, ja hän on ollut kasvattilapsena Aija ja Arto Merisalon perheessä.
Kai Kortelainen (s. 1971) On Radio Dein ohjelmajohtaja. Hän on toiminut myös uutistoimittajana, päätoimittajana ja viestintäjohtajana.
Aika outo, dramaattinen sekamelska trauma dumppausta, uskoontuloa, asiavirheellisiä pop-kulttuuriviittauksia sekä kummallisia näkemyksiä homoseksuaalisuudesta. Ansioksi voi mainita sen, että kaikessa tapahtumarikkaudessaan tämä oli hyvin koukuttava teos, mutta ei mitenkään erityisen hyvä sellainen.
Kummallinen sekoitus draamailua, sekoilua, huonosta vielä huonompaan tilanteeseen päätymistä. Traumadumppausta, namedroppailua ja varjoisan puolen ihannointia höystettynä uskoon ja pois heilumisella. Useamman kuin yhden kerran tuli pyöriteltyä silmiä, enkä yhtään ihmettele.
Olen kuunnellut Jipun musiikkia melko paljon joskus aikoinaan. Siitä heräsikin kiinnostus tarttua tähän kirjaan. Jippu - Kun perhonen lakkaa hengittämästä on elämäkerta, joka valottaa oivallisesti mielenterveysongelmia, persoonallisuuden muovautumista ja traumojen vaikutusta kasvuun ja nykyhetkeen. Samalla se on kiinnostava tarina luovuuden siunauksesta ja ehkä myös kirouksesta. Välillä lukijana turhauduin toistoon. Kokonaisuutta syventää se, että Jippu itse lukee äänikirjaversion. Hänellä tosin on taipumusta tauottaa puhetta vähän hassusti. Toisinaan tauko tulee jopa keskelle sanaa. Osin lukeminen kuulostaa jopa vähän jännittyneeltä. Autenttisuus kuitenkin kuuluu ja tuntuu. Välillä oli pakko pysäyttää ja laittaa soimaan Jipun musiikkia sitä mukaa, kun kappaleiden nimiä mainitaan. Hienoa musiikkia, kaunis lauluääni, joka ansaitsisi nykyäänkin tulla enemmän esille.
En ennen tämän kirjan lukemista tiennyt tästä artistista, Jipusta, kuin yhden hänen biiseistään, jonka hän oli esittänyt Samuli Edelmanin kanssa, duettona.
Kirja oli rehellisen tuntuisesti kirjoitettu, itsensä likoon laittaen, miksi annan siitä kolme tähteä.
Välillä oli omaan makuuni liikaakin kertomuksia, kuinka oli sen ja sen kanssa, lähteäkseen sitten sen ja sen kanssa, pettääkseen sitten taas sen ja sen kanssa… tuli vähän jopa kerskailun makua, vaikka kertomuksissa yritettiin antaa nöyrää kuvaa…
Mutta ihan mielenkiintoinen lukuelämys, josta toiset varmaankin tykkäävät ja toiset eivät
"Miksi minun on sanottava aina kaikelle turvalliselle ja hyvälle lopulta ei? Tähän selittämättömään mysteeriin kiteytyy kaltaiseni rationaaliseen ajatteluun kykenemättömän suurin ristiriita."
Tuossapa Jippu ja (rakkaus-)elämänsä pähkinänkuoressa, ainakin tämän kirjan perusteella.
Rationaalisen ajattelun puute näkyy mm. siinä miten Jippu suhtautuu homoseksuaalisuuteen sekä itsessään että muissa.
"Riippumatta moninaisesta seksuaalisuudestani en voisi elää naissuhteissa, koska ne rikkovat rajani. Tällä hauraalla päällä ja mielelläni minun on kunnioitettava itseäni ja oltava uskollinen Jumalalle, jonka lähtökohtana on rakkaus. Jos lähtisin toteuttamaan seksuaalisuuttani naisen kanssa, valinnan lähtökohtana ei olisi rakkaus, vaan sisimmässäni olevat haavat, äidin kaipuu."
Kirjan perusteella yhtä lailla isätrauma ja siihen liittyvät haavat olivat monella tavalla läsnä Jipun elämässä ja rajoja rikkovissa miessuhteissaan, mutta se on kai sitten eri asia Jumalan silmissä😏 No joo. Jumalaskene on itselle niin vieras, että jätän tämän tähän. Kuten sanottua, rationaalisuuden ulkopuolella operoidaan.
Yhtä kaikki, Jippu on mielenkiintoinen ja ristiriitainen henkilö, konservatiivinen ja boheemi, lahjakas ja itseään sabotoiva, vapaamielinen ja perinteinen, villi ja alistuva, holtiton ja aikaansaava, elänyt kuin perinteinen "suuri taiteilijanero" (yleensä mies, kuten Jippu itsekin toteaa). Uskomattomia (niin kauhistuttavia kuin kiinnostavia) tapahtumia on elämänsä pullollaan. Ja laulun lahja on hällä, se on selvä.
Kuuntelin teininä Jippua paljon, ajoittain kuuntelen edelleen vanhempaa tuotantoa. Kävin yhdellä hienolla keikallakin. Lauloin itsekin Jippua juhlissa. Paljon muistoja. En osaa kirjaa oikeastaan arvioida, enkä hirveästi suosittele jos Jippu on täysin tuntematon tai jos on jotain ennakkoasenteita. Otin pitkästä aikaa BookBeatin, kuuntelin sieltä äänikirjana Jipun itsensä lukemana.