What do you think?
Rate this book


491 pages, Hardcover
First published April 1, 2022
Työhön pitää suhtautua intohimolla, mihin tahansa työhön.
Kun nuorena olin siivoojana Puhdistus-Aarteella ja sain tehtäväksi puhdistaa Vehon Pitäjänmäen autotallin rasvamontun, päätin, että hitto vie, minä saan sen puhtaaksi. Rasva pitää saada pois kokonaan: tutkin, millä se onnistui ja millä kemikaaleilla estetään sen imeytyminen uudelleen. Rasvamontun puhdistushommastakin voi tehdä mieluisan ja haastavan. Siitäkin voi ottaa vastuun. Vastuun ottaminen omasta työstä on palkitsevaa, tarjoilijalle vaikka se, että ottaa selville ruoka-annoksen ainesosat ja kyselee sommelierilta sopivat viinit. Se ei ole iso homma, mutta itse tuntisin ainakin olevani ylpeä itsestäni ja ravintolasta, jos pystyisin heti vastaamaan asiakkaiden kysymyksiin ilman että täytyy laukata koko ajan kysymään joltakulta. Kysymisen voi tehdä etukäteen. Opetella, perehtyä, varautua.
Joka esityksen jälkeen Vierikko tuli minulle kommentoimaan.
Kun minut otettiin noin hyvin vastaan, alkoi itsetunto näyttelijänä kasvaa. Oma ego alkoi uhkaavasti pullistua, ja komediaesityksessä yritin välistä hankkia irtonauruja omilla jutuilla. Se ei ole kokonaisuuden kannalta hyvä asia, kun fokuksen pitää pysyä muualla kuin minun henkilössäni. Sitä en aina tajunnut, mutta ei Affe tullut minulle mitään suoraan sanomaan, vaan antoi jotain viisasta kautta minun itse ymmärtää. Tajusin mikä on oleellista: sen sijaan että poimin irtonauruja katsomon nurkasta, piti miettiä miten saisin käännettyä huomion siihen, missä sen oli tekstin mukaan oltava.