Yhä useampi meistä pohtii vaihtoehtoja perinteiselle työsuhteelle: perustaisinko oman yrityksen, opiskelisinko uuden ammatin, ryhtyisinkö freelanceriksi tai kokeilisinko sijoittaa osakkeisiin? Samankaltaisen pohdinnan tuloksena Aurora Airaskorpi irtisanoutui luovan johtajan työstään ja ryhtyi freelanceriksi. Tämä on kertomus hänen ensimmäisestä vuodestaan itsensätyöllistäjänä ja käsikirja jokaiselle omaa hyppyään harkitsevalle.
Kirjassa perataan yhteiskunnallisia syitä itsensätyöllistämisen yleistymisen taustalla ja haastatellaan ihmisiä, jotka ovat syystä tai toisesta valinneet raivata omanlaisensa työpolun perinteisen työsuhteen sijaan.
Jokainen heistä tavoittelee työelämässään vapautta, ja jokaiselle se tarkoittaa hieman eri asioita.
Tarina ei kuitenkaan pääty siihen, kun päätös hypätä oravanpyörästä on tehty. Airaskorpi kuvaa realistisesti itsensätyöllistäjän arkea ja punnitsee erilaisten työnteon mallien hyviä ja huonoja puolia. Hän pohtii myös, onko työn vapaus saavutettavissa vain työsuhteisen työn ulkopuolella vai voisivatko itsensätyöllistäjien kokemuksista oppia muutkin.
Antoi paljon ajateltavaa työelämästä ja sen vaihtoehdoista. Ei toki kaikilta osin ihan puhutellut minua, vaan tuntui, että on kirjoitettu vähän erilaiselle lukijalle. Ei tämä mitään valmiita vastauksia (tietenkään) anna, mutta voi jollekulle toimia alkusysäyksenä kohti uutta.
An entertaining and insightful book on quitting your day job. More of entrepreneurship and less about the refusal of work, anti-work, the great resign. And, yes, freedom. I enjoyed this, though it could've been better. Not a big book, put the personal touch made this count. I would've loved to read more about the history of work, the work day, capitalism, bullshit jobs and the inefficiency of the office job with meetings, fiscal reports and whatever. And yes, it had all that too, but maybe a bit deeper. But I loved that it was personal and a bit philosophical. And I got some tips, dreaming of going solo, making my own schedule. Because I Trust Me.
Yrittäjäksi hyppäämiseen ei kaikilla ole todellista mahdollisuutta. Silti osa sen tekee, joko omasta tahdosta tai pakon sanelemana. Kirja herätti ajattelemaan omaa hyvinvointia yrittäjänä. Kuinka nautin siitä, että teen asioita omaan tahtiin. Työntekijänä usein se ei ole mahdollista, ainakin jollakin tavalla rajoitetumpaa olisi. Lisäksi mietin toisaalta, että yrittäjäksi ei kuitenkaan kaikista ammateista voi hypätä tai sitten täytyy vaihtaa alaa. Tietyiltä aloilta taas on helppoakin hypätä yrittäjyyteen.
Tykkäsin omakohtaisuudesta ja, näin vuoden pätkän yrittäneenä, ajankohtaisista ajatuksista koskien yksinyrittäjyyttä. Ehkä vähän laiskasti kulki eteenpäin ja taiteen/apurahojen/kapitalismin paatosparsi tuntui hieman naiivilta. Yleisesti tarjosi hyvän yhteiskokemuksen, mutta ei sikäli tuonut liiemmälti mitään uutta itselle. Monelle muulle toki voisikin.
Teksti oli hyvää, kuljetti mukanaan ja kirja piti kivasti otteessa. Ei huono, ei parhainkaan.
Inspiroivaa luettavaa. Antaa ajatuksia normaaleista työsuhteista irtautumista miettiville. Kirja ei anna myöskään liian ruusuista kuvaa yrittäjyydestä tai että se olisi vastaus kaikkeen. Taiteilijat olivat monessa kohtaa kirjassa mainittuna. Taiteilijoista lukiessa heräsi tosin ajatus että en ymmärrä miksi juuri heidän työnsä pitäisi yhteiskunnan maksaa kaikilla avustusrahoilla..
Ei pysty, aivot sulaa. Marx, Rosa Parks, Armageddon-elokuva ja vauva.fi mainittu lähteinä. Niin validit lähteet, että nyt sulaa jo aivokuori. Onneksi makasin piikkimatolla kuunnellessani tätä vapauden tavoittelua.