What do you think?
Rate this book
Näkinkenkätyttö
Näkinkenkätyttö kertoo Katariinasta eli Keijusta, joka on aivan tavallinen yhdeksäsluokkalainen – tai ainakin haluaisi olla. Hänen tyynen pintansa alla piilee kuitenkin salaisuus: pelottava, salakavala olento, Näkki, joka on paljon muutakin kuin mielikuvitushahmo. Sairaus, joka riuduttaa sekä ruumiin että mielen. Kun sekä todellisuus että kuvitelmat tuntuvat hukuttavan Keijun alleen, hänen on matkattava ajassa taaksepäin Suomen historian nälkäisimpiin vuosiin oppiakseen itse syömään uudelleen. Mutta mikä tai kuka Näkki oikeastaan on? Ja voiko taistelua sitä vastaan koskaan todella voittaa?
Näkinkenkätyttö on yhdistelmä realismia, historiaa ja fantasiaa. Se on tarkoitettu kaikille niille, jotka ovat joskus tunteneet olonsa ulkopuolisiksi jossakin. Niille, jotka eivät aina usko siihen, että kelpaisivat sellaisina kuin ovat. Niille, jotka ovat joskus miettineet suupalan kohdalla, olenko minä ansainnut tämän vai en.
Kohderyhmä: nuoret / nuoret aikuiset
Ikäsuositus: 12+
Avainsanat: fantasia, historia, jatkosota, kaunokirjallisuus, nuortenkirjallisuus, nuoruus, näkki, nälkä, nälkävuodet, realismi, romaani, sisällissota, syömishäiriöt, yläkoulu
Näkinkenkätyttö on yhdistelmä realismia, historiaa ja fantasiaa. Se on tarkoitettu kaikille niille, jotka ovat joskus tunteneet olonsa ulkopuolisiksi jossakin. Niille, jotka eivät aina usko siihen, että kelpaisivat sellaisina kuin ovat. Niille, jotka ovat joskus miettineet suupalan kohdalla, olenko minä ansainnut tämän vai en.
Kohderyhmä: nuoret / nuoret aikuiset
Ikäsuositus: 12+
Avainsanat: fantasia, historia, jatkosota, kaunokirjallisuus, nuortenkirjallisuus, nuoruus, näkki, nälkä, nälkävuodet, realismi, romaani, sisällissota, syömishäiriöt, yläkoulu
- GenresYoung Adult
420 pages, Hardcover
Published November 19, 2021
6 people are currently reading
86 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 11 of 11 reviews
January 30, 2023
En voi kuin nostaa hattua kirjailijalle, joka kirjoitti tämän teoksen kuusitoista vuotiaana! Välillä toki Köykän kokemattomuus ja nuoruus näkyi, sillä tarina ei ole aina johdonmukainen, toistoa vähän liikaa esim Keijun heiveröisyyttä toistettiin turhan usein. Asioita väännetään toisinaan vähän ehkä turhan rautalangasta lukijalle .Kaikkitietävä kertoja oli myös ehkä vähän liikaa, sillä lausahdukset "voi kunpa Keiju tietäisi millainen voima hänessä asui", tuntuivat turhilta. Olisi riittänyt, että asiat olisi jätetty Keijun ajatusten tasolle.
Puutteistaan huolimatta kirja oli parhaimmillaan antoisa lukukokemus. Kirja on ennenkaikkea kertomus syömishäiriöstä, kuinka se saastuttaa ajatusmaailman ja myrkyttää mielen. Mutta se on paljon muutakin. Nautin varsinkin Keijun matkoista menneisyyteen, jotka tulivat vahvasti iholle. Surulliset ihmiskohtalot koskettivat itseäni syvältä ja kirja tuo karulla tavalla esille sen, miten hyvässä ja yltäkylläisyyden ajassa elämmekään. Keijun esi-isiä oli tosin välilä vaikea muistaa ja menin kieltämättä heissä välillä sekaisin.
Kuitenkin suvantovaiheistaan huolimatta Näkinkenkätyttö on merkityksellinen teos itsensä löytämisestä, omiin voimavaroihin uskomisesta sekä kasvamisesta.
Puutteistaan huolimatta kirja oli parhaimmillaan antoisa lukukokemus. Kirja on ennenkaikkea kertomus syömishäiriöstä, kuinka se saastuttaa ajatusmaailman ja myrkyttää mielen. Mutta se on paljon muutakin. Nautin varsinkin Keijun matkoista menneisyyteen, jotka tulivat vahvasti iholle. Surulliset ihmiskohtalot koskettivat itseäni syvältä ja kirja tuo karulla tavalla esille sen, miten hyvässä ja yltäkylläisyyden ajassa elämmekään. Keijun esi-isiä oli tosin välilä vaikea muistaa ja menin kieltämättä heissä välillä sekaisin.
Kuitenkin suvantovaiheistaan huolimatta Näkinkenkätyttö on merkityksellinen teos itsensä löytämisestä, omiin voimavaroihin uskomisesta sekä kasvamisesta.
March 11, 2022
Näkinkenkätytön kirjoittaja on vasta 16 ja tämä on hänen esikoiskirjansa! Olen vaikuttunut - kotimaisen kirjallisuuden tulevaisuus on selvästi valoisa! Teksti on kypsää ja syömishäiriöisen mielen toimintaa on kuvattu todella hienosti. Kirjassa oli jonkin verran toisteisuutta, sitä olisi voinut vähän karsia ja lyhentää, mutta taitava nuori kirjailija meillä tässä!
December 1, 2024
voii miten kaunis kirja. ihan käsittämätöntä et tää on 16-vuotiaan kirjottama <3
January 17, 2022
Näkinkenkätyttö on kaunis ja puhutteleva tarina. Se kertoo ennen kaikkea syömishäiriöstä, joka jäytää 9.-luokkalaista Keijua, Katariina Vuorelaa. Kuitenkin kirja avaa vavahduttavasti myös sitä, millaista on olla häirikköluokassa ja kuinka herkkä kympintyttö ottaa kaikki moitteet itseensä. Kielteiset sanat ja teot syöpyvät tytön hentoon ja nälkiintyneeseen kehoon ja saavat hänet voimaan entistä pahemmin. Onneksi Keijulla on välittäviä läheisiä ja ennen kaikkea äiti, joka hakee apua ja pysyy rinnalla synkimpinäkin hetkinä.
Syömishäiriö on kuitenkin syvällä mielen sopukoissa, ja se kontrolloi Keijun elämää. Fiksu tyttö tietää, että ruoasta hän saisi energiaa ja että hän voisi paremmin, jos ei näännyttäisi itseään. Mutta Keiju ei pysty. Hänessä on kaksi puolta, jotka taistelevat, eikä tyttö yksin voi nujertaa pahinta vihollistaan, itseään.
Köykän teos on kuitenkin paljon muutakin kuin realistinen syömishäiriökertomus. Siinä on fantasiaelementti, joka tutustuttaa Keijun omaan sukuunsa ja sen historian vaiheisiin. Keiju saa selville muun muassa, miten esi-isät ovat eläneet nälkävuosina, miten punikkityttöjä on teloitettu ja kuinka lämpöistä ja mukavaa on voinut olla sota-ajan pirtissäkin. Kaikkialla hän näkee myös oman vihollisensa: nälän.
Emmi Köykkä on syntynyt vuonna 2005, ja Lapin Kansan haastattelussa (8.1.2022) tyttö kertoo kirjoittaneensa kirjan kahdessa kuukaudessa mutta työstäneensä sitä mielessään pitkään. Päähenkilö Keijun tavoin Emmi on kamppailut syömishäiriön kanssa, eikä ottelu ole vieläkään ohi, ei Emmillä eikä Keijulla. Silti kirjan loppu antaa uskoa, että molemmat tytöt selättävät elämänsä pahimman vihollisen, sen joka asuu heidän oman päänsä sisällä.
Niin Köykkä kuin Keijukin pakenevat ympäröivää todellisuutta kirjojen maailmaan. Siellä he ovat turvassa. Köykkä pitää esikuvanaan Väinö Linnaa, ja historia on aina kiehtonut tyttöä. Kirjassaan Köykkä nivookin uskomattoman hienosti oman sukunsa ja Suomen historian tärkeät käännekohdat Keijun tarinaan.
Köykän esikoisteos oli minulle lukuelämys. Se sai minut monta kertaa kananlihalle, valotti uudella tavalla syömishäiriöisen pään sisäistä elämää ja myös koululuokan valtasuhteita. Päättäjäisjuhlan yllätysnumero sai minut jopa kyynelehtimään.
Vaikka kirjan menneisyyden tapahtumatkin ovat enimmäkseen karmaisevia, ne antavat kuitenkin lukijalle henkireiän Keijun ankeasta ja ahdistavasta elämästä. Ilman niitä, Keijun unimaailman turvallista Ressua ja erästä pikkutyttöä, lukukokemus olisi ollut raskas.
Näkinkenkätyttö on siis kaikin puolin ansiokas esikoisteos, ja toivon, että uuden ja pienen kustantamon kirja löytää lukijat ja kauppojen hyllyt. Kirjan takakannessa kerrotaan, että teos on "tarkoitettu kaikille niille, jotka ovat joskus tunteneet olonsa ulkopuolisiksi jossakin. Niille, jotka eivät aina usko siihen, että kelpaisivat sellaisina kuin ovat. Niille, jotka ovat joskus miettineet suupalan kohdalla, olenko minä ansainnut tämän vai en." Mielestäni kirja kannattaa lukea myös jokaisen ammattiauttajan ja syömishäiriöisen läheisen. Tosin luulen, että kirja pitää otteessaan kaikki suurten tarinoiden ystävät.
Annan teokselle täydet viisi tähteä, sillä Näkinkenkätyttö puhutteli minua juuri nyt juuri niin paljon.
Helmet 2022: 1, 4. 5, 6, 11, 13, 14, 17 (lehtijuttu Lapin Kansassa ja Kalevassa), 20, 26, 28, 29, 31, 36 ja 43. Teille muille myös 27 (suositus minulta)
Syömishäiriö on kuitenkin syvällä mielen sopukoissa, ja se kontrolloi Keijun elämää. Fiksu tyttö tietää, että ruoasta hän saisi energiaa ja että hän voisi paremmin, jos ei näännyttäisi itseään. Mutta Keiju ei pysty. Hänessä on kaksi puolta, jotka taistelevat, eikä tyttö yksin voi nujertaa pahinta vihollistaan, itseään.
Köykän teos on kuitenkin paljon muutakin kuin realistinen syömishäiriökertomus. Siinä on fantasiaelementti, joka tutustuttaa Keijun omaan sukuunsa ja sen historian vaiheisiin. Keiju saa selville muun muassa, miten esi-isät ovat eläneet nälkävuosina, miten punikkityttöjä on teloitettu ja kuinka lämpöistä ja mukavaa on voinut olla sota-ajan pirtissäkin. Kaikkialla hän näkee myös oman vihollisensa: nälän.
Emmi Köykkä on syntynyt vuonna 2005, ja Lapin Kansan haastattelussa (8.1.2022) tyttö kertoo kirjoittaneensa kirjan kahdessa kuukaudessa mutta työstäneensä sitä mielessään pitkään. Päähenkilö Keijun tavoin Emmi on kamppailut syömishäiriön kanssa, eikä ottelu ole vieläkään ohi, ei Emmillä eikä Keijulla. Silti kirjan loppu antaa uskoa, että molemmat tytöt selättävät elämänsä pahimman vihollisen, sen joka asuu heidän oman päänsä sisällä.
Niin Köykkä kuin Keijukin pakenevat ympäröivää todellisuutta kirjojen maailmaan. Siellä he ovat turvassa. Köykkä pitää esikuvanaan Väinö Linnaa, ja historia on aina kiehtonut tyttöä. Kirjassaan Köykkä nivookin uskomattoman hienosti oman sukunsa ja Suomen historian tärkeät käännekohdat Keijun tarinaan.
Köykän esikoisteos oli minulle lukuelämys. Se sai minut monta kertaa kananlihalle, valotti uudella tavalla syömishäiriöisen pään sisäistä elämää ja myös koululuokan valtasuhteita. Päättäjäisjuhlan yllätysnumero sai minut jopa kyynelehtimään.
Vaikka kirjan menneisyyden tapahtumatkin ovat enimmäkseen karmaisevia, ne antavat kuitenkin lukijalle henkireiän Keijun ankeasta ja ahdistavasta elämästä. Ilman niitä, Keijun unimaailman turvallista Ressua ja erästä pikkutyttöä, lukukokemus olisi ollut raskas.
Näkinkenkätyttö on siis kaikin puolin ansiokas esikoisteos, ja toivon, että uuden ja pienen kustantamon kirja löytää lukijat ja kauppojen hyllyt. Kirjan takakannessa kerrotaan, että teos on "tarkoitettu kaikille niille, jotka ovat joskus tunteneet olonsa ulkopuolisiksi jossakin. Niille, jotka eivät aina usko siihen, että kelpaisivat sellaisina kuin ovat. Niille, jotka ovat joskus miettineet suupalan kohdalla, olenko minä ansainnut tämän vai en." Mielestäni kirja kannattaa lukea myös jokaisen ammattiauttajan ja syömishäiriöisen läheisen. Tosin luulen, että kirja pitää otteessaan kaikki suurten tarinoiden ystävät.
Annan teokselle täydet viisi tähteä, sillä Näkinkenkätyttö puhutteli minua juuri nyt juuri niin paljon.
Helmet 2022: 1, 4. 5, 6, 11, 13, 14, 17 (lehtijuttu Lapin Kansassa ja Kalevassa), 20, 26, 28, 29, 31, 36 ja 43. Teille muille myös 27 (suositus minulta)
February 27, 2022
Koskettava, pysäyttävä ja ennen kaikkea silmiä avaava kertomus herkästä Keiju-tytöstä, jonka Näkki sai valtaansa. Kirja vei heti mukanaan ja tekstin kieli oli äärettömän kaunista. Nenäliinoja on hyvä pitää lähettyvillä lukiessa.
Täydet viisi tähteä ♡︎
Täydet viisi tähteä ♡︎
October 14, 2022
Tässä mentiin syvälle historiaan, mytologiaan ja mieleen, kamppailtiin toivon ja epätoivon välillä ja yritettiin taistella syömishäiriötä vastaan. Rankkaa ja raivostuttavaakin, ei päästä lukijaa helpolla. Voimakas kirja.
July 3, 2022
En jaksanut lukea aivan loppuun. En pitänyt tästä kirjasta, sillä se oli minun makuuni liian raskas ja pitkäveteinen. Teos tuntui junnaavan paikoillaan ja sitä olisi voinut lyhentää. Koin rakenteen sekavaksi. Pitkälti näistä syistä kirja jäikin lukematta.
Olisin kaivannut myös syvyyttä sekä päähenkilöön Keijuun että muihin henkilöhahmoihin. Teos on todella vahvasti fokalisoitu Keijun näkökulmasta ja kukaan muu ei tunnu saavan teoksessa ääntään kuuluuviin. Päähenkilö käy harvoin vuoropuhelua muiden hahmojen kanssa ikään kuin hän eläisi täysin eristyksessä muusta maailmasta. Toisaalta ehkä tämä on tarkoituksenmukaista ja korostaa Keijun vetäytyvää luonnetta.
Muut henkilöhahmot jäävät pinnallisiksi. Emme saa tietää oikeastaan mitään Keijun vanhemmista tai siskosta. Lisäksi hahmot ovat aika stereotyyppisiä. Äiti on huolehtiva ja hellä, isä etäinen ja juro. Isovanhemmat ovat pullantuoksuisia ja vähän mystisiä. Koulun tytöt ovat sieluttomia ja sieviä, pojat häiriköitä. Sukupuoliroolit ovat yllättävän korostuneet.
Kerrontaratkaisu on sekä hyvä että huono. Kerronta kolmannessa persoonassa toimii, sillä lukija saa täten kuulla Keijun ajatuksia. Toisaalta jokin ulkopuolinen kertoja tuntuu tietävän asioista enemmän kuin Keiju itse, esimerkiksi sen, että hänellä on syömishäiriö. Kirja olisi toiminut ehkä paremmin ilman tätä kaikkitietävää kertojaa. Lukijalle ei tarvitse antaa kaikkea tarjottimella. Toisaalta kenellekään ei nykyisen kerrontaratkaisun ansiosta jää epäselväksi, mistä kirja kertoo.
Kirjoitustyyli on kuitenkin miellyttävä lukea. Etenkin ympäristön kuvailu on eläväistä. Maaseudun miljöön ja koulun ankeuden voi aistia hyvin. Kirjoitustyylistä pidin tässä kirjassa eniten.
Aikamatkailu tuo hyvää lisää kirjan juoneen, mutta tapa, jolla menneisyyttä kuvataan, on mielestäni turhan synkkä. Ihmisten elämä on kirjan perusteella ollut menneisyydessä pelkkää kärsimystä ja nälkää, mikä ei pidä paikkaansa. Helppoa ei ehkä ollut, mutta eivät ihmiset tietäneet paremmastakaan. Faktatiedon puutteesta tässä ei kuitenkaan ole kyse, vaan enemmänkin siitä, miten menneisyys on kuvattu. On totta, että sisällissodan vuosi oli vaikea, mutta se oli vuosi siinä missä muutkin, jos osaa katsoa asiaa siitä näkökulmasta. Toki ymmärrän, miksi vaikeat asiat kultakin vuodelta ovat valikoituneet mukaan. Niitä Keiju voi peilata omaan elämäänsä.
Esikoisteokseksi kuitenkin ihan hieno teos. Odotan, mitä kirjailija julkaisee jatkossa.
Olisin kaivannut myös syvyyttä sekä päähenkilöön Keijuun että muihin henkilöhahmoihin. Teos on todella vahvasti fokalisoitu Keijun näkökulmasta ja kukaan muu ei tunnu saavan teoksessa ääntään kuuluuviin. Päähenkilö käy harvoin vuoropuhelua muiden hahmojen kanssa ikään kuin hän eläisi täysin eristyksessä muusta maailmasta. Toisaalta ehkä tämä on tarkoituksenmukaista ja korostaa Keijun vetäytyvää luonnetta.
Muut henkilöhahmot jäävät pinnallisiksi. Emme saa tietää oikeastaan mitään Keijun vanhemmista tai siskosta. Lisäksi hahmot ovat aika stereotyyppisiä. Äiti on huolehtiva ja hellä, isä etäinen ja juro. Isovanhemmat ovat pullantuoksuisia ja vähän mystisiä. Koulun tytöt ovat sieluttomia ja sieviä, pojat häiriköitä. Sukupuoliroolit ovat yllättävän korostuneet.
Kerrontaratkaisu on sekä hyvä että huono. Kerronta kolmannessa persoonassa toimii, sillä lukija saa täten kuulla Keijun ajatuksia. Toisaalta jokin ulkopuolinen kertoja tuntuu tietävän asioista enemmän kuin Keiju itse, esimerkiksi sen, että hänellä on syömishäiriö. Kirja olisi toiminut ehkä paremmin ilman tätä kaikkitietävää kertojaa. Lukijalle ei tarvitse antaa kaikkea tarjottimella. Toisaalta kenellekään ei nykyisen kerrontaratkaisun ansiosta jää epäselväksi, mistä kirja kertoo.
Kirjoitustyyli on kuitenkin miellyttävä lukea. Etenkin ympäristön kuvailu on eläväistä. Maaseudun miljöön ja koulun ankeuden voi aistia hyvin. Kirjoitustyylistä pidin tässä kirjassa eniten.
Aikamatkailu tuo hyvää lisää kirjan juoneen, mutta tapa, jolla menneisyyttä kuvataan, on mielestäni turhan synkkä. Ihmisten elämä on kirjan perusteella ollut menneisyydessä pelkkää kärsimystä ja nälkää, mikä ei pidä paikkaansa. Helppoa ei ehkä ollut, mutta eivät ihmiset tietäneet paremmastakaan. Faktatiedon puutteesta tässä ei kuitenkaan ole kyse, vaan enemmänkin siitä, miten menneisyys on kuvattu. On totta, että sisällissodan vuosi oli vaikea, mutta se oli vuosi siinä missä muutkin, jos osaa katsoa asiaa siitä näkökulmasta. Toki ymmärrän, miksi vaikeat asiat kultakin vuodelta ovat valikoituneet mukaan. Niitä Keiju voi peilata omaan elämäänsä.
Esikoisteokseksi kuitenkin ihan hieno teos. Odotan, mitä kirjailija julkaisee jatkossa.
September 21, 2022
4,5/5 tähteä. Kirja oli todella hyvä, aluksi ehkä vähän vaikea lukea, mutta loppuq kohden muuttui paremmaksi. Tykkäsin, kuinka mennyt aika ja nykyaika vuorottelivat, ja ne oli saatu todella hyvin sulautettua toisiinsa. Kirjassa puhuttiin hyvin syömishäiriöstä ja siitä parantumisesta. Kaikin puolin hyvä ja lukemisen arvoinen kirja.
This entire review has been hidden because of spoilers.
October 11, 2023
Tosi hyvä kirja. Aihe tärkeä, tää auttaa varmasti joitakuita ymmärtämään syömishäiriötä paremmin. Kaikki historia oli niin plussaa, ja fantasiaelementit sopi tähän tosi hyvin. Joitakin asioita tosin toistettiin liian monta kertaa, ja se on yks syy, miksi tää ei ihan saa viittä tähteä. Ihana ja surullinen, sydäntäraastava, harmitti kun loppui. Suosittelen!!
July 31, 2023
Mahtava lukuelämys❤ menee top5 parhaat kirjat!
Displaying 1 - 11 of 11 reviews