Olli-Pekka Heinosen ajankohtainen yhteiskunnallinen puheenvuoro painottaa yhteisöllisen viisauden ja henkisen kasvun tarvetta nykyajan kompleksisessa, globaalissa todellisuudessa, jossa yksilön, yhteisön, kansakunnan ja ihmiskunnan haasteet ovat tiukasti toisiinsa sidoksissa.
Hyvinvoinnin ja taloudellisen vaurauden kasvu luonnonvaroja hyödyntämällä on tullut tiensä päähän. Jos jatkamme nykyiseen tapaan, tulevien sukupolvien mahdollisuus elää hyvää elämää kaventuu. Ratkaisut nykyisiin maailmanlaajuisiin kriiseihin eivät löydy pelkästään ulkoisesta todellisuudesta, teknologisista innovaatioista, paremmista johtajista tai markkinamekanismeista. Myös ajattelutapojemme on muututtava perin pohjin.
Ihmiskuvamme ja tietokäsityksemme on kapeutunut yksipuoliseksi, ja sen seurauksena elämän merkityksellisyyden kokemus kapenee ja kykymme toimia eettisesti kestävällä tavalla heikkenee. Nyt jos koskaan tarvitsemme yhteisöllistä viisautta, ihmisten sosiaalisessa vuorovaikutuksessa tapahtuvaa elämän merkityksellisyyden määrittelyä ja henkistä kasvua. Meillä ihmisillä on potentiaalia parempaan.
Tämän teoksen kääntäminen on ollut mielenkiintoinen kokemus. Olen iloinen, että käännösprosessin myötä perehdyin syvällisemmin tekstiin, jonka olisin muuten todennäköisesti lukenut nopeasti ja pinnallisemmin. Vaikka teksti saattaa tuntua osittain junnaavalta ja itseään toistavalta, se sisältää hienoja oivalluksia nykymaailmasta, menneestä ja tulevasta, sekä oivallisia, odottamattomia vertauskuvia. Heinonen on selvästi lukenut erittäin paljon ja sisäistänyt sekä soveltanut monien ajattelijoiden ideoita. Hänellä on hyviä analyysejä siitä, miksi olemme nykyisessä tilanteessamme (ml. ilmastonmuutoksen, identiteettipolitiikan, vastakkainasettelun yms. haasteet) ja miten voisimme päästä eteenpäin. Näkökulmana hienosti sekä yksilö että yhteiskunta ja koko maapallo. Kokonaistunnelma on faktapohjainen ja varovaisen optimistinen.
Itse olen kuitenkin sen verran kyyninen, etten oikein osaa suhtautua asioihin samalla optimismilla. Varsinkin näin Suomen ylikulutuspäivänä (joka tänä vuonna on jo 12.4.) kirjoittaessa, teoksen idealismi tuntuu kaukaiselta.
"Meidän tulee siirtyä lopullisesti teollisen kasvun yhteiskunnasta elämää ylläpitävään yhteiskuntaan. Teollisen yhteiskunnan muuntuminen tietoyhteiskunnaksi on tosiasiassa tarkoittanut saman jatkumoa eri tavalla toteutettuna. Nyt olemme transformaation edessä. Kyse ei ole siitä, että teemme eri tavalla, vaan siitä, että peruslähtökohta tekemiselle on eri. Se ei ole taloudellisen voiton tavoittelu, kilpailukykykilpailun voittaminen muita kansallisvaltioita vastaan tai edes taloudellisen globalisaation ulottaminen arvoketjuja levittämällä kulloinkin tehokkuuden kannalta optimaalisimpaan asentoon. Lähtökohdan tulee olla luonnon monimuotoisuuden ja biodiversiteetin vahvistaminen ja sitä kautta riskien hajauttaminen sekä yksilöiden, yhteiskuntien ja koko planeetan resilienssin vahvistaminen."
(Englanninnokseni ilmestyy toivottavasti v. 2024 aikana.)
Ihan mielenkiintoista yleissivistävää kuunneltavaa. Teemoina mm. nykymaailman yhteisöllisiä ja globaaleja ratkaisuja vaativat ongelmat, kuten luontokato, ilmastonmuutos ja vastakkainasettelun lisääntyminen. Ratkaisuina Heinonen tarjoaa kotona-ajan keskellä kirjoittamassaan kirjassa toisten ihmisten huomioimista, kestävää kehitystä ja elinikäistä oppimista.