Aasta 1991 läks ajalukku kui suurte murrangute aeg – see oli selge piir kahe ajastu vahel. Ettearvamatuid ja vähetõenäolisi jõude, mis põhjustavad vapustavaid muutusi, on poliitiline mõtleja Nassim Taleb nimetanud mustadeks luikedeks. Just nende sõnadega ristis Esko Aho, Soome peaminister 1991–1995, mälestused oma esimesest aastast riigitüüri juures.
Oma meenutustes avab ta akna otse toonaste sündmuste keskpunkti, kirjeldades riigijuhtide ning võtmeisikute suhtlust ja valikuid sageli võimatuna näivas olukorras. Pea iga päev tõi kaasa ennustamatuid uudiseid. Nõukogude Liidu üllatava lagunemise ja Moskva riigipöördekatse järel kujunesid välja uued riigipiirid. Soome, Põhjala Jaapan, kaotas oma põhilise kaubanduspartneri ja sööstis majanduslangusse, sealne mark devalveeriti ja inimeste unistused purunesid. Ent muutunud Euroopas koitis siiski lootus ja põhjataevasse tõusis Nokia särav täht.
Oluline rõhuasetus on diplomaatiliste suhete taastamisel Eesti ja Soome vahel. Tagasivaade 1960ndatesse ja 1991. aasta ärevasse augustisse heidab valgust, milliste tunnetega võeti Eesti vabanemine vastu Soome valitsuses. Raamat on huvitav võrdlus Mart Laari mälestustega samast ajast. Haarav ja ladusalt kirja pandud teos on väärtuslik allikas, kust saada teavet lähiajaloo ja suhete kohta eestlaste sugulasrahva ja olulisima naaberriigiga. See aitab eestlastel paremini mõista põhjanaabrite poliitilist ja majanduslikku tausta, mis on aluseks tänastele suhetele kahe riigi vahel. Tollal vastu võetud otsuste mõju tunneme mõlemal pool Soome lahte isegi 30 aastat hiljem.
Olipa vuosi! Omat muistikuvat hatarat. Hyvää duunia taisivat paiskia. Hattu nousee päästä. Mitkäköhän oli ne 90-luvun virheet, joita nyt covid-talouskriisin keskellä koitetaan välttää?
Kuvittelin kirjan käsittelevän laman syitä ja seurauksia, ja tästä syystä sekoitus Ahon omaelämäkerrallista proosaa ja subjektiivista historian tulkintaa vuoden 1991 tapahtumista aiheutti pienen pettymyksen. Ei siinä, hyviä asetelmia Aho itselleen petaa 2024 vaaleihin.
Suomen politiikan ja yhteiskunnallisten muutosten penkkiurheilijalle ehdottoman kiinnostava teos. Kirjoittajan itsensä lukemana äänikirja toi henkilökohtaisuuden tuntua, vaikka ehkä lukijana Aho onkin hieman kankea.
Pintapuolisesti syväluotaava kirja. Oikein mukavia anekdootteja ja nippelitietoja Suomen ja sen naapureiden lähihistoriasta. Tapahtumista ja toimista kerrotaan, mutta olisin kaivannut niiden perkaamista vielä enemmän. Esimerkiksi vielä enemmän pohtimista siitä, miten kriisissä näin jälkiviisaana olisi pitänyt toimia. Tätä vain pintaraapaistiin. Tähän toki varmasti omat teoksensa.
Aho ei kirjassaan muodosta itsestään oikeastaan minkäänlaista kuvaa. Pysyttelee siis vähän persoonattomana. Ei välttämättä huono asia.
Nimestään huolimatta sisälsi paljon myös vanhempaa mielenkiintoista historiaa. "Tarina" jäi sen verran kesken, että lienee syytä lukea myös 1992 kirja. Toimii varmaan paremmin niille, jotka muistavat nuo ajat jotenkin.
Uskomatonta! Olen jo niin vanha, että muistan 30 vuoden takaisia asioita ja ne eivät ole vain historian juttuja. Mielenkiintoinen kuvaus tapahtumista pääminusterin näkökulmasta.
Kiinnostavaa luettavaa 90-luvulla kasvaneelle. Alkaa mukaansatempaavasti, mutta draamaa olisi vuonna riittänyt parempaankin kerrontaan. Eikä mitään varsinaista historiantutkimusta.