Historiallinen romaani lotaksi lähtevästä Raakelista. Ujo tyttö uhmaa perhettään ja naiseuden tiukkoja rajoja osallistumalla lottana jatkosotaan 1941.
Kun tuore ylioppilas Raakel Suviranta pukee ylleen lottapuvun, äiti Greta saa migreenin. Raakelille sota on pääsylippu pois kodin ahdistavasta ilmapiiristä, hän haluaa todistaa pärjäävänsä Siellä Jossakin. Mitä pidemmälle sota etenee, sitä rujommilta sen kasvot alkavat näyttää, samoin ystävyys, ihastus ja oma uusi vapaus. Esikoiskirjailija Silja-Elisa Laitosen uusi Suviranta-sarja näyttää sodassa aktiivisen naisen ja osoittaa, miten eri tavoin samalla puolella taistelleita naisia ja miehiä on kohdeltu. Miehet ovat jo saaneet kertoa, nyt on Raakelin vuoro. Hän haluaa kaivautua ylös Korkeavuorenkadun samettisohvan poterosta ja lähteä sinne missä soditaan rauhasta, itsenäisyydestä, jostain tärkeästä! Ei hän nyt halua puhua opiskelusta tai sulhasista, mikä näitä ihmisiä oikein vaivaa!
Lotta Svärd -järjestön jäsenistä, lotista, on olemassa aika häviävän vähän kirjallisuutta, kun vertaa toisen maailmansodan myllerryksistä ammentavien teosten määrään kaikkinensa. Sotahistoriakin on (ollut) miesten kirjoittamaa. Siksipä Silja-Elisa Laitosen Valinta (Tammi 2022) onkin ilahduttava poikkeus: se on romaani nuoresta Raakelista, joka haluaa ja pääsee lotaksi rintamalle.
Joku luonnehti Valintaa historialliseksi lukuromaaniksi, ja sitähän se on: historiallinen ja sujuvasti luettava romaani. Kirjan päähenkilönä on juuri ylioppilaaksi kirjoittanut Raakel Suviranta, jonka lottataivalta seurataan aina sen alusta loppuun saakka. Lisäksi päästään ajoittain seuraamaan Raakelin tädin ja äidin elämää.
Raakel on yksinäinen ja isokokoinen. Tarinan edetessä hän löytää muutamia merkittäviä ihmissuhteita ja - sotaolosuhteissa aivan ymmärrettävästi - laihtuu, ja tästä iloitsee niin nuori nainen kuin kertojakin. Tämä painon ja ulkonäön kanssa kamppailu muodosti omaan lukukokemukseeni särön. Oliko tämä juonne aivan välttämätön saada tarinaan mukaan?
Kirjassa käsitellään isoja teemoja, kuten mielenterveyttä ja sodan seuraamuksia: tuskin kukaan pääsi sota-ajasta ehjänä ja entisellään. Moraaliakin sivutaan - ja moraalittomuutta, kaksnaismoralismia. Kirjassa tehdään näkyväksi niin lottiin kohdistuneet tiukat (seksuaali-)moraalisäännöt, kuin heidän kohtaamansa huorittelukin.
Raakelin elämässä sattuu ja tapahtuu, eikä juoni kaikkinensa ole aivan uskottava etenkään eturintamaan karkaamisen osalta. Valinta onnistuu kuitenkin luomaan sodasta kuvan inhimillisenä tragediana, jossa kaikki, pienet ja isot ihmiset, ovat tekemisissä liian suurten asioiden ja kysymysten äärellä. Erityisen koskettavaa on sotilaan särkyvän mielen sivusta seuraaminen; onko tällaisella tai tällaisen kanssa minkäänlaista tulevaisuutta?
Kaiken kaikkiaan Valinta on vahva esikoisromaani ja Laitonen upea lisä kotimaiseen kirjallisuuskenttään. Nyt kiinnostaakin kovin, kuinka sarja tulee jatkumaan!
Raakelin kasvu ihmisenä oli hienosti kuvattu, tosin arvattavaakin. Olisin halunnut tietää enemmän Elisabethin ja Gretan taustoista, toisaalta pidin siitä, että asioita selvästi jäi myös seuraavaan kirjaan.
Kirjassa näytettiin sodan raaka ja ruma puoli, mutta asioilla ei mässäilty. Jälleen kerran sitä alkoi miettimään, mitä sota tekeekään ihmisille ja varsinkin psyykeelle. Ja miten sodan kokeneet millään pystyvät enää sopeutumaan kotielämään?
Lotista tuntui löytävän vähän ainakaan fiktiota, naisten tarinat olivat usein kotirintamatarinoita. Mitä lotista mainittaan, se tuntui usein pahantahtoiselta ja halveksivalta. Laitonen paikkaa nyt tätä puutetta esikoisromaanillaan ja koskettaa myös tuota (minua niin vihastuttavaa) asennetta lottia kohtaan - hyvä niin!
Tarina vei mukanaan ja pidin kirjasta. Raakelin naiivius tosin alussa ärsytti, toisaalta kasvua tarinan edetessä tapahtui. Ehkä olisin kaivannut syvällisempää pohdintaa sodasta, sen oikeutuksesta jne. Nyt tarina tuntui enemmän käsittelevän Raakelin oman elämän kipukohtia sekä tapahtumia sodassa.
Varmaan ensimmäinen fiktiiviinen lotista kertova kirja, jonka olen lukenut, enkä ole tainnut lukea muutenkaan liikaa Suomeen sijoittuvia historiallisia romaaneja. Kaiken kaikkiaan oikein hyvä ja sujuvasti kirjoitettu kirja. Sodan oikeutusta ja raakuutta olisi toki voinut pohtia enemmän, mutta ehkä kaipasinkin tähän hetkeen hieman kevyempää historiallista romaania.
Mielenkiintoinen tarina lotista. Hiukan oli päälleliimattu tavoite saada kuvailtua lottien monenlaisia tehtäviä sodassa ja siksi luultavasti päähenkilö käyttäytyi kuin käyttäytyi. Varsin lapsellisesti, voisi sanoa, mutta olihan hän nuori ja suojeltu hienostotyttö. Loppu oli hiukan liikaa tragedioineen ja minulta se ainakin pudotti pisteitä. Kirja piti kuitenkin otteessaan ja lotista on kirjoitettu aivan liian vähän.
Valinta oli esikoiseksi mielestäni oikein hyvä ja taitavasti rakennettu, niin ettei yhtään tylsiä kohtia päässyt tulemaan. Kerrontatyylistä tuli mieleen esimerkiksi Mustosen Syrjästäkatsojan tarinat -sarja, mutta kiinnostus Raakelin elämän tapahtumiin kantoi kyllä ilman peilaamista julkisuuden henkilöihin. Alussa Raakel tuntui naiivilta hienostotytöltä, joka tahtoi rintamalle toki auttamaan mutta myös seikkailun vuoksi, mutta kun tyttö oli niin sinnikäs ja pärjäävä, kuuntelija unohti pian Raakelin lähtökohdat, joten kirja oli myös Raakelin kasvutarina.
Myös teemat ovat kiinnostavia ja niitä on useampia, toki kirja keskittyy lotan elämään ja työtehtäviin, mutta osansa saavat Gretan ja Raakelin vaikea äiti-tytärsuhde sekä salaisuus, jota välillä raotellaan, kun kirja hetkittäin Raakelin ollessa itärajan takana palaa Helsinkiin ja piipahdetaan Gretan ja Elisabet-tädin luona. Kuten arvata saattaa, tarinaan on mahtunut myös rakkautta.
Valinta on aloitus sarjalle, jonka seuraavaa osaa mielenkiinnolla odotan.
Lopulta ihan vetävä kirja. Aluksi minulla oli vaikeuksia tarttua kirjaan, kun koin niin monet hahmot ärsyttäviksi. Päähenkilö Raakelin naivius kirjan alussa oli turhauttavaa, mutta ehkä se oli tarkoituskin. Henkilöiden ihmissuhdetaidot tässä kirjassa ovat myös melko nollassa ja monet kirjan konfliktit olisi ratkaistavissa rehellisellä keskustelulla. Kirja on melkein kuin saippuaoopperaa: kun miettii, mikä on dramaattisinta, mitä nyt voisi tapahtua, niin tapahtuu. Ei mikään maailman syvällisin tai korkeakirjallisin teos, mutta varsinkin loppua kohden muuttuu melko koukuttavaksi. Loppu jää harmillisen kesken, ja vaikka käsittääkseni toinen osa olisi ehkä tulossa, on mielestäni lukijan väheksymistä, että jättää kirjan tarinan täysin kesken.
Uusi lukuromaani parikymppisestä Raakelista, joka haluaa äitinsä vastustuksesta lotaksi, ja myös sellaiseksi pääsee. Valinta seuraa Raakelin vaiheita jatkosodan aikana eri lottatehtävissä. Laitosen tyyli vertautuu mielessäni ainakin Enni Mustosen historiallisiin romaaneihin. Vaiheita ja käänteitä on useita, mutta kun asiat ennemmin selitetään kuin näytetään, tuntuu kaikki hiukan ulkoiselta. Sama pätee kuluneiden fraasien käyttöön - kuinka monta kirjassa odotetaan jotain "kuin kuuta nousevaa"? Lottien toimintaan on Laitonen selvästi tutustunut huolella ja organisaation kuvaus olikin romaanin kiinnostavinta antia.
Tämä yllätti minut. Miten olikaan saatu niin hyvin kuvattua lotaksi haluavan ylioppilastytön into päästä palvelemaan isänmaata ja tekemään oma osuutensa. Ja kuinka sodan vaan kestäessä kaikki kirkasotsaiset ihanteet ropisivat. Sota ei ollutkaan ohi kolmessa kuukaudessa ja todellisuus oli väsymystä, kylmää, nälkää ja silpoutuneita ruumiita. Kirja ei ole synkkä eikä isänmaallista paatosta. Se on ensimmäinen lukemani teos, joka kuvaa lottien työtä ja asemaa. Jos lottia on historiallisissa romaaneissa ollut, niin sivuosassa ja tehtyä työtä lyhyenä hetkenä naisen elämässä. Kirjassa ei myöskään unohdettu epäilyjä kevytkenkäisyydestä. Positiivinen yllätys ja ehdottomasti luen myös seuraavan osan.
En oikeastaan ollut kovin kiinnostunut Valinnasta vaan pikemmin sen Haavat-jatko-osasta, mutta ajattelin, että ehkä tämäkin sitten menee. Lottien ja vähän muidenkin naisten näkökulma sotahistoriaan oli toki ihan virkistävä, mutta olihan tätä nyt aika pitkästi. Kuuntelin tavoistani poiketen äänikirjana, ja siihen tämä ihan sopi, kun ei kovasti haitannut jos keskittyminen välillä herpaantui. Katja Aakkulan luenta oli ihan miellyttävää kuunneltavaa. Kirjassa ärsytti kovasti läski- ja naisvihamielisyys sekä päähenkilön kulmikkuus. Katsotaan, hioutuuko se toisessa osassa yhtään.
Helmet-lukuhaaste 2022: 10. Kirjan nimi on mielestäsi tylsä.
En ole liiemmin lukenut historiallisia Suomen sotiin liittyviä "kevyempiä" romaaneja (Enni Mustosta tms.), mutta mielestäni tämä oli ihan sujuva ja helppolukuinen. Raakel oli moniulotteinen päähenkilö, vaikka alussa naiivius ärsyttikin. Ilmeisesti tarina jatkuu vielä seuraavissa osissa.
Oli minulle vähän vaikea, toisaalta kamalaa sodan todellisuutta ja toisaalta outojen perheenjäsenten outoja taustoja ja niihin vihjaamista. Raskasta luettavaa, mutta niin oli aihekin. Raakel oli aika lapsellinen, sodan myötä aikuistumista sitten pakostakin tapahtui. Loppujen lopuksi aina vain tuntuu oudommalta, että yleensä kukaan saattoi selvitä sota-ajasta järjissään.
Enpä ole ennen lukenut romaania lotan näkökulmasta. Kiinnostava sodanajan kuvaus rintamalta, vaikkakin aluksi päähenkilö Raakel vaikutti hemmotellulta ja naiivilta. Päähenkilön kasvutarinaa oli kuitenkin mielenkiintoista seurata. Loppu eteni nopeasti ja yllättäen ja jätti vaille monia kysymyksiä, joten pitää varmaan tarttua jatko-osaan.
Kuuntelin äänikirjana. Sujuvaa kerrontaa ja monipuolista kuvasta lottien työstä rintamalla. Raakel toimii jatkosodassa eri tehtävissä lottana. Raakel kokee yksinäisyyttä, ulkopuolisuuden tunnetta ja ystävien/rakastetun kaipuuta, sitä oli välillä haikeaa kuunnella. Loppu oli erilainen, mitä odotin.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Unohdin merkitä tämän viime vuonna luettujen listalle. Ihan hyvä ja mielenkiintoinen aihe. Ainoa vika se, että päähenkilö ei ole kovin sympaattinen, muttei kai aina tarvitsekaan olla.
Tästä menee aikaa toipua. Pitkästä aikaa kirja, joka pysyi asiassaan eikä päähahmo muuttunut yhtäkkiä aivan toiseksi ja antanut romanttisten harhaluulojen johdattaa koko persoonaansa.
Lotta toiminnasta en ole ennen lukenutkaan. Tässä oli hyvin esitetty erilaisia tilanteita, loppu ehkä oli hieman eri mitä odotin mutta näinhän se menee, elämä ei mene odotusten mukaisesti.
Uusi kokemus lukea rintamalotan tarina. Tunteita herättävä, laidasta laitaan. Välillä hymyilytti ja väillä oltiin vakavia, tunnelma välittyi. Tämä tuli ahmittua yhdessä viikonlopussa.
Mielenkiintoinen, sujuvalukuinen kirja. Sotakuvaus lotan ja osin kotirintaman näkökulmasta, pääpaino nuoren lotan näkökulmassa. Laitan sarjan seuraava osa varaukseen.
Rankkoja aiheita mutta jotenkin tässä kirjassa oli silti sellainen suomifilmihenkinen aavistuksen romanttinen ja kepeäkin vire. Se ei ollut huono asia, vaan kevensi lukukokemusta sopivasti. Ajankuva ja etenkin tietysti sota-ajankuva oli tarkkapiirteistä.