Tässä kirjassa somesta tuttu Lääkäri Anni pureutuu terveyden myytteihin ja tabuihin tuoreella ja pelottomalla tavalla. Hän oikoo monia väärinkäsityksiä antaa konkreettisia neuvoja yleisimpiin pulmiin.
Lääkäreiden keskuudessa tunnetaan hyvin vastaanotolta poistumassa olevien potilaiden ”ovenripakysymykset”. Kun luottamus lääkäriin on vastaanoton aikana syntynyt, aivan viimeiseksi esitetään ne arkaluontoisimmat ja pohdituttavimmat kysymykset. Aiheuttavatko ehkäisypillerit lapsettomuutta? Onko luomuruoka erityisen terveellistä? Miksi seksitautitesteissä käyminen hävettää? Virheelliset uskomukset ja valetieto ovat suuria uhkia terveydellemme, samoin kuin häpeä ja vaikeneminen, jota liittyy erityisesti arkoihin aiheisiin. Nyt aratkin aiheet nostetaan framille Anni Saukkolan suoralla ja perusteellisella tyylillä, eikä jätetä kertomatta hänen itsensä kokemaa masennusta ja siitä toipumista.
Suomen suosituin somelääkäri Anni Saukkola tunnetaan erityisesti Instagramissa Lääkäri Annina, lempeän ja tieteeseen perustuvan terveyspuheen lähettiläänä. Hän on psykiatriaan erikoistuva lääkäri ja toimii aktiivisesti myös Tiedenaiset-yhteisössä. Saukkola sai tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon vuonna 2021 työstään terveyttä koskevan tiedon julkaisijana erityisesti nuorille sopivin tavoin.
Olisinpa lukenut tämän kirjan 10 vuotta sitten! Anni Saukkolan eli Lääkäri Annin Tabut, myytit ja terveys (WSOY, 2022, kirja saatu töistä arvostelukappaleena) penkoo läpi muun muassa mielenterveyteen, painoon ja seksuaaliterveyteen liittyviä myyttejä ja purkaa niitä lempeästi.
Voi miten paljon maailmassa olisi vähemmän omaan kehoon, mieleen ja terveyteen liittyvää häpeää, jos tämä kirja olisi pakollista luettavaa jokaiselle vaikka yläkoulussa! Minulle itselleni olisi ollut valtavan helpottavaa kuulla erityisesti moni mielenterveysluvun asioista vuosia sitten. Se olisi lisännyt ymmärrystä omia voimavaroja, jaksamista ja mieltä kohtaan.
Tässä hetkessä jäin miettimään näitä asioita luettuani kirjan:
〰️ Opettelen jatkuvasti palautumista. Usein koen syyllisyyttä siitä, että pidän muka liian paljon taukoja, vaikka ilman taukoja työnteko ja ajattelu muuttuvat tyhjäkäynniksi. Tämän Annin ohjeen otan ohjenuorakseni: ”Pidä tauko aina, jos sinusta tuntuu, että nyt ei ainakaan ole aikaa millekään tauolle.”
〰️ Diettikulttuuriin liittyy loputon määrä myyttejä, ja oon itsekin kirjoittanut verkkojuttuja, joissa alleviivataan, ettei ihmedieettien lupauksiin kannata uskoa. Lääkäri Anni painottaa, että suurinta osa dieettejä on mahdotonta noudattaa pidemmän päälle. Hän kiteyttää kirjassa hyvin: ”Kestävässä elämäntapamuutoksessa tulisi tavoitella ruokavaliota ja elintapojen tasapainoa, jonka voisi kuvitella pitävänsä loppuelämänsä.”
〰️ Hengitysharjoitusten rauhoittava vaikutus esim. ahdistukseen on musta jotakin ihmeellistä, ja Anni listaa niiden lisäksi myös muita tapoja helpottaa ahdistusta. Apu voi löytyä esimerkiksi lihasten supistamisesta rytmisesti (lihakset vuoroin jännitetään ja vuoroin rentoutetaan) tai voimakkaasta, hengästymistä aiheuttavasta hetkellisestä liikuntasuorituksesta.
Kirjassa on pieneen tilaan sullottu paljon tietoa. Se aiheuttaa sen, että monia asioita raapaistaan vain nopeasti. Esimerkiksi ravintolisiin liittyy niin paljon harhakäsityksiä, että kirjassa nähtiin vain jäävuoren pienen pieni huippu. Jäinkin toivomaan, että kirjassa olisi karsittu aiheiden runsaudesta ja pureuduttu vielä hieman syvemmälle niihin aiheisiin, joita haluttiin painottaa.
Olisi ollut erinomainen kirja esimerkiksi fuksivuonna. Kirja sisälsi paljon tärkeää asiaa, josta suuri osa on kuitenkin ehtinyt tulla tähän mennessä tutuksi jo muuten. Yksi miinus myös siitä, että kirjassa kehotetaan tarkastamaan aina lähteet, samalla kun tekstissä ei ole lähdeviitteitä, vaan ne on merkattu luvuittain loppuun.
Ensin hyvät puolet. Lääkäri Annin tyyli on lempeä ja rauhallinen, joka tuntuu virkistävältä tän päivän somemetakoinnin rinnalla. Kirjan aiheet ovat tärkeitä: medialukutaidon kanssa teen ite paljon hommia ja terveys on tietysti loputon sammio ammennettavaksi. Vaikken ydinkohderyhmää ehkä olekaan, niin nappaan tästä kelkkaani muutamat uudet oivallukset ja ilmaukset, kuten "mieluisa seksi". Infolaatikot tuovat rytmiä kirjaan.
Sitten miinuspuolet. Mietin jälleen kohderyhmää, jonka oletan olevan nuoret aikuiset. Kieli tasapainoilee kansantajuisuuden ja tieteellisyyden rajamailla ja vaatii sen vuoksi aika hyvää lukutaitoa. Kirjan kokonaisuus on myös napsun verran hajanainen. Mutta pakkaan tämän kyllä vinkkaussettiini niihin tilanteisiin, kun tarvitaan hyvinvointiaiheista kirjaa.
Napakka tietopläjäys. Käsiteltiin terveyttä vähän joka puolelta ja moninaisesti niin hyvässä kuin pahassakin. Kirja jäi siksi aika pintapuoliseksi. Käsitellyt aiheet tuntuivat suurimmaksi osaksi tutuilta, eikä kaikkiin aiheisiin syvennytty ollenkaan. Paikka paikoin oli kuitenkin oivalluksia ja itselle uusiakin ajatuksia. Olisipa näihin perehdytty enemmän. Kirja oli ehkä enemmän suunnattu ihmisille, jotka eivät ole ajantasalla terveyspuheesta mediassa. Kohderyhmänä siis ehkä nuoret, jotka eivät seuraa terveysaiheista mediaa, sekä vanhemman sukupolven ihmiset, joille terveyteen liittyy enemmän tabuja? Kirja ei ehkä vastannut omia odotuksia, mutta ei kirja missään nimessä huono ollut. Olisin toivonut selkeämpää punaista lankaa esimerkiksi juuri häpeän ympärillä.
Hyvä perusopus terveyteen liittyvistä uskomuksista ja aiheista, joista moni ei useinkaan puhu, edes lääkärille. Tässä oli monia isompia aiheita, jotka koin tärkeiksi — esim. mielenterveys ja painoon liittyvät asiat — ja kaikki käsitellään kunnioituksella ja maalaisjärjellä. Paljon hyviä pieniä ajatuksia jäikin käteen tästä, varsinkin liittyen palautumiseen ja stressiin. Sitä olisin kuitenkin toivonut, että kirja olisi vähän pidempi, nyt monta aihetta jäi käsitellyksi todella lyhyesti, vaikkakin silti selkeästi.
(Ja olisipa sekin ollut hienoa, jos biseksuaalisuuden määritelmä olisi mennyt oikein… kyseessä on siis vetovoima samaa ja eri sukupuolia kohtaan, ei miehiä ja naisia kohtaan!)
Helppolukuinen, napakka, raikas, mutta vähän pintapuolisesti teemoja pyyhkäisevä kirja. Toisaalta kirjaa oli kevyttä lukea, kun missään osa-alueessa ei menty liian syvälle. Olisinpa lukenut tämän kirjan 10 tai 20 vuotta sitten!