Assyriologi Kaisa Åkermanin historiallinen romaani Hajusteentekijän tytär kertoo Ilussa-tytön kasvusta naiseksi, salaperäisestä savitaulusta ja vaiheikkaasta pakomatkasta muinaisessa Lähi-idässä.
Kun Ilussa syntyy, moista lasta ei ole ennen nähty. Niin täydellinen kuin vastasyntynyt voi olla, mutta toinen puoli vauvan pehmeästä ihosta hehkuu tulenpunaa. Tällaisen lapsen syntymä on merkki jumalilta, sen tietävät kaikki.
Ilussa on assyrialaista hajusteentekijöiden sukua, ja äiti kasvattaa vaatimattomissa oloissa tyttärestään taitavan tuoksujen ja voiteiden valmistajan. Äiti kertoo Ilussalle myös savitaulusta, jonka salaisuus ei saisi mistään hinnasta joutua vääriin käsiin. Kaikista varotoimista huolimatta vainoajat lopulta onnistuvat ujuttautumaan kuin varjot Ilussan kotikylään. Ilussan on paettava Assyriasta, ja kohtalo kuljettaa hänet aina Egyptiin saakka.
Hajusteentekijän tytär kertoo nuoren naisen kasvu- ja selviytymistarinan epävakaana aikana, jolloin Assyria otti ensimmäisiä askeliaan maailmanmahdiksi 1200-luvulla eaa. Kaisa Åkerman kuvaa esikoisromaanissaan mesopotamialaista elämää tavallisten ihmisten näkökulmasta niin elähdyttävästi, että vuosituhannet haihtuvat ja ilmassa aistii karavaanin nostattaman pölyn.
Assyriologi Kaisa Åkerman on kirjoittanut hienon seikkailukertomuksen! Mesopotamiaan sijoittuvia kirjoja ei ole (tietääkseni) paljoa ja oli huikeaa päästä lukemaan siitä ja assyrialaisesta yhteiskunnasta! Tarina muistutti minua fantasiatarinoista, vaikka se yliluonnollinen aspekti puuttuikin, sen verran siinä oli seikkailua, uudenlaista maailmaa ja matkustamista mukana. Tarina olisi kyllä toiminut lyhyempänäkin, vaikka nopeasti tämäkin eteni, sen verran hyvin vei mukanaan!
Kaisa Åkermanin historiallinen esikoiskirja Hajusteentekijän tytär sijoittui kauas menneisyyteen, yli kolmen tuhannen vuoden taakse. Ilussan äiti oli hajusteentekijä ja hän yritti kouluttaa tyttärensä samaan ammattiin. Ilussa oli pieni vastasyntynyt vauva, kun he joutuivat pakenemaan äitinsä kanssa turvaan. Tuo turvapaikka oli eräs majatalo kaukana kotimaasta Assyriasta. Ilussa kasvoi yhdessä Erenun kanssa, joka oli äidin orjan poika.
Ilussa oli saanut pienestä asti kuulla ikäviä kommentteja ulkonäöstään. Osa ihmisistä jopa pelkäsi ja vihasi häntä. Moni oli valmis viemään hänet temppelin papeille, jotka ottivat vastaan kaikkea outoa, josta katsoa tulevaisuutta ja jonka mukaan voisi uhrata ja palvoa elin elimeltä, jäsen jäseneltä.
Nuoren Ilussan tarina kiehtoi mieltäni kovasti. Kirjan sivut sujahtivat melkein huomaamatta, sillä tarina koukutti mukaansa kauas menneisyyteen, jossa yleensä nainen tarvitsi miehistä tukea ja turvaa seinien suojaa, mutta Ilussasta oli kasvanut vahvaluonteinen ja itsenäinen. Noita luonteenpiirteitä hän tarvitsi pitkällä pakomatkallaan, joka johdatti lopulta syntymäkotiin Assuriin.
Kaisa Åkermanin esikoiskirja Hajusteentekijän tytär kertoi kiehtovan historiallisen tarinan tuhansien vuosien takaa.
Hajusteentekijän tyttäressä seurataan Ilussaa, joka on syntymästä asti ollut jumalien merkitsemä. Ilussan äiti opettaa lapsestaan hajusteentekijää, mutta kun Ilussa yhtäkkiä riuhtaistaan irti tavallisesta elämästään hän lähtee matkalle, jonka aikana hänen täytyy selvittää kuka hän todella on ja mitä salaisuutta hänen äitinsä on kantanut mukanaan koko Ilussan elämän ajan.
Tämä olikin sellainen kirja mikä piti lukea lähes yhdeltä istumalta, niin voimakkaasti tarina piti otteessaan. Pidän yleensä hahmovetoisista kirjoista enemmän kuin juonivetoisista, mutta tämä kirja oli siitä erikoinen, että se oli ainakin minulle eniten tapahtumapaikkavetoinen! Hajusteentekijän tytär sijoittuu Assyriaan ja sen lähialueille 1200-luvulle eaa. ja tuntui, että kirjaa lukiessa suorastaan tärisin innostuksesta, jota tuon ajan historiaan ja kulttuuriin tutustuminen minussa sai aikaan. Kirjaa olisi voinut ehkä hiukan tiivistää ja varsinkin loppua selventää, mutta minua nuo pienet kauneusvirheet eivät kovinkaan paljon häirinneet. Toivottavasti Åkerman kirjoittaa vielä monta Assyriaan sijoittuvaa kirjaa, täällä nimittäin innokas lukija odottaa jo lisää! 😍
3,5 ⭐️ vähän liian pitkä, mutta tarkan ja laajan taustatyön tuloksena hieno seikkailukertomus ja historiaan kurkistus 1200-luvulle ennen ajanlaskun alkua. assyriaan sijoittuvaa romaani en ehkä aiemmin ollut lukenut, tän parissa viihdyin.
Viihtyisä aikamatka muinaiseen Mesopotamiaan! Piti otteessaan mielenkiintoisen ajankuvauksen, sympaattisten henkilöhahmojen ja vauhdikkaiden juonenkäänteiden ansiosta. Vauhtia ei (onneksi) riittänyt ihan koko miltei 600 sivun matkalle, vaan elämänmenon ja työskentelyn kuvauksille jäi runsaasti sivutilaa. Tarina avautuu kuin mysteeri, joka ratkeaa vasta aivan viimeisillä sivuilla.
Ajoittainen naiivius hahmoissa ja heidän mielenliikkeidensä kuvauksessa hymähdytti, ja esikoiskirjalle annan anteeksi toistuvan "kuinka hän oli saattanut unohtaa" - joskus voi vain unohtaa, tai jotain juolahtaa mieleen spontaanisti. Muinaisia akkadin, heetin ja egyptin sanoja ja jumaluuksia piti vähän väliä tavata sanastosta, vaikka ne useimmiten selitettiinkin aivan riittävällä tavalla tarinassa. Toisaalta sanat toivat maustetta ajankuvaukseen.
Erityisesti pidin hajusteenteon seikkaperäisestä mutta viihdyttävästä kuvauksesta, upeista paikoista, joihin hahmot pääsivät seikkailunsa edetessä - pystyin kuvittelemaan itseni pienen kaupungin kaduille ja egyptiläiseen puutarhaan - ja yhdestä pienestä yksityiskohdasta, joka jäi mieleen. Kirjoitettu kieli oli vielä harvojen ja valittujen hallussa, ja hahmoille se tuntui suorastaan taikuudelta. Kuvittelen mielelläni, että siltä se on aikalaisille vaikuttanutkin. Lukiessani samalla kokonaista tuhansien vuosien taakse sijoittuvaa kirjaa pystyin arvostamaan kirjoitustaidon leviämistä ja arkipäiväistymistä.
Ehkä kolmen tähden arvoinen tarina, mutta upean kuvauksen vuoksi ⭐️⭐️⭐️⭐️. Odotan mielenkiinnolla kirjailijan seuraavaa tarinaa!
Hajusteentekijän tytär on antiikin Assyriaan, Heettiin ja Egyptiin sijoittuva historiallinen romaani. Kaisa Åkerman on assyriologi, joten kirjan faktojen voi odottaa olevan kunnossa.
Päähenkilö Ilussa-amur opiskelee yksinhuoltajaäitinsä opettamana hajusteentekijäksi. Kaikki kuitenkin muuttuu yhtenä yönä, ja Ilussan täytyy lähteä pakomatkalle Assyriasta mukanaan äitinsä tarkoin varjelema savitaulu, jonka nuolenpääteksti paljastaisi suuren salaisuuden.
Hajusteentekijän tytärtä on verrattu Mika Waltarin historiallisiin romaaneihin. Kirjan tapahtumat sijoittuvat samoihin maisemiin kuin Sinuhe Egyptiläisen, mutta itse ainakin nautin tämän kirjan tyylistä ja tarinasta enemmän kuin Sinuhesta.
Tämä on kirjailijan ensimmäinen romaani, ja se näkyy. Kirjan ilmaisuissa on jonkin verran toisteisuutta (henkilöt mm. "tokaisevat" kaiken sen sijaan että vain "sanoisivat" asiansa). Samoin kirjan alussa oli toistoa eikä tarina lähtenyt kunnolla käyntiin ennen kuin vasta parin sadan sivun jälkeen. Juonta olisikin voinut tiivistää melkoisesti.
Päätös paljastaa savitaulun salaisuus vasta viimeisissä luvuissa ei aivan kantanut loppuun asti. Arvasin salaisuuden jo kirjan alkupuolella, ja loppuaikana kerkesin jo (yhdessä päähenkilön kanssa) unohtaa koko taulun olemassaolon.
Tästä huolimatta kirja oli nautinnollista luettavaa, ja voin ehdottomasti suositella sitä historiallisten romaanien ystäville.
Keskitalven kalpeina, lumisina päivinä tartuin Kaisa Åkermanin esikoisromaaniin Hajusteentekijän tytär (Bazar, 2022). Kirja kuljetti minut muinaiseen Assyriaan, sen majataloihin ja temppeleihin, auringon paahteeseen ja mausteiden tuoksuun. Matka oli tervetullut. ⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀ Hajusteentekijän tytär on nuoren tytön, Ilussa-amurin, kasvu- ja matkakertomus. Se on tarina lupausten täyttymisestä ja täyttämisestä, mutta myös niistä haaveista, jotka valuvat sormien välistä kuin Diglat-virran vesi. Ajallisesta etäisyydestä huolimatta sekä Ilussa että muut henkilöt ovat helposti samaistuttavia, joten heihin kiintyy ja heidän vaiheitaan jää seuraamaan mielenkiinnolla. Huumoriakin tarinassa on. Kirjan kieli on kaunista ja ilmaisuvoimaista. ⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀ Se, että Åkerman on assyriologi, näkyy Hajusteentekijän tyttäressä pelkästään positiivisella tavalla. Kirjoittaja ei sälytä tietouttaan lukijalle taakaksi, vaan tuo kauan sitten kukoistaneet kulttuurit ja niiden tavat luontevaksi osaksi kirjan henkilöiden elämää. Åkerman ei käsittääkseni liioin sorru istuttamaan nykyajan aatteita tai niiden siemeniä henkilöhahmojen ajatuksiin, vaan antaa näiden olla oman aikansa lapsia.
Mielenkiintoinen ja ilmeisen hyvin taustoitettu kertomus aikakaudesta, josta en itse ainakaan ole paljoakaan lukenut. Matka Assyriasta Egyptiin ja takaisin on kiehtova. Jonkin verran teosta olisi voinut tiivistää - ollakseen takaa-ajokertomus, tunnelma oli enimmäkseen yllättävänkin staattinen. Harvemmin tuli oikeaa hädän tai kiireen tuntua. En tarkoita, että kaiken pitäisi olla toimintaseikkailua koko ajan, mutta mielestäni saman kertomuksen ja yhtä paljon tietoa olisi saanut mahtumaan alle 500 sivuunkin, ja kriisitilanteissa voisi olla vähemmän pohdintaa ja nopeampia päätöksiä. Ymmärrän kyllä (esikois?)kirjailijan ja tutkijan houkutuksen mahduttaa teokseen mahdollisimman paljon detaljia.
Hahmojen tapa puhua toistensa ohi, jättää asioita kertomatta ja siten aiheuttaa väärinkäsityksiä oli hyvin ärsyttävä. Paistoi vähän läpi, että se oli tapa pitää tarinan mysteeriä yllä. Samaten ymmärrän, ettei hahmoista voi tehdä liian moderneja, mutta päähenkilöltä olisin toivonut hieman enemmän toimijuutta, ettei hän olisi vain ollut ikään kuin tuulen riepottelemana lähes koko tarinan ajan (onneksi lopuksi hän sai otettua oman elämänsä haltuun). Loppuratkaisu oli oikein hyvä.
Odotin tältä kirjalta inspiroivia muinaisia tuoksuja ja tunnelmia, mutta jotenkin petyin. Tarinaa venytettiin turhaan, hahmot olivat yksiulotteisia ja juoni täysin ennalta-arvattava, jopa naiivi. Hajusteentekijän ammattiin olisi voinut syventyä paljon enemmän. Jotenkin kaikki jäi pintapuoliseksi ja kitkuttelin loppuun viimeiset 200 sivua.
Kirja on karrikoiden modernimpi, tiivistetympi ja viihdyttävämpi ”versio” Sinuhe Egyptiläisestä. Hajusteentekijän tytär tempaisi mukaan heti alkuluvusta lähtien ja piti syleilyssään loppuratkaisuun saakka. Rohkea ja peittelemätön kuvaus naisen asemasta ja ajan hengestä muinaisessa Assyyriassa ja Egyptissä koukuttaa, kiehtoo ja valloittaa. Ehdottomasti 5 tähteä.