Pyöveli on rehevä ja groteski romaani kolmesta miehestä, jotka päättävät pohjalaisten elämästä ja kuolemasta. Pyövelin poika Johann oppii maailman lain: pyövelinpojista tulee pyöveleitä ja papinpojista pappeja. Kihlakunnantuomari Wisander opettaa Johannille, että pyöveli on välttämätön kruunun virkamies ja järjestäytyneen yhteiskunnan tärkeä ylläpitäjä. Johann taistelee kohtaloaan vastaan, mutta perinne on vahvempi. Hänet lähetetään kisälliksi Lyypekkiin, missä hän pääsee pyövelien ammattikuntaan ja kuulee, että mestarismiehiä arvosti jo Martin Luther. Kun Johann palaa Vaasaan, kaupunkiin saapuu myös salaperäinen matkalainen, joka esittäytyy apteekkari Eggertsiksi ja kertoo tulleensa kaukaa Nevanlinnasta. Ryövärit ovat kuitenkin vieneet apteekkarin rahat ja todistukset.
Pyöveli, apteekkari ja tuomari päätyvät vähitellen omalaatuiseen riippuvuussuhteeseen keskenään. Kun Pohjanmaan noitavainot alkavat, murtuvat käsitykset laillisuudesta ja rangaistavuudesta. Noitien ajojahti muuttaa kaikkien kolmen elämän peruuttamattomasti.
Oli pieni pettymys, mutta johtui varmaan liian korkeista odotuksista. Hyvä kirja, mutta jäi vähän etäiseksi ja kiinnostuksen taso vaihteli. Yleisesti kuitenkin parani loppua kohden. Synkkä, mielenkiintoinen ja ajoittain koskettavakin teos.
Ennen lukemista:
Näin tänään kirjastossa parhaan kaverini äitiä, joka minut nähdessään pamautti heti kirjasuosituksen. Pyöveli oli kuulemma valvottanut aamukahteen. Vähemmästäkin innostuisin, mutta varsinainen myyntikikka oli, kun hän sanoi yrittäneensä kaverillenikin tätä ehdotella, mutta nimi Pyöveli oli kuulemma kuulostanut niin kauhealta, ettei ollut toiminut. Sitten kaverini äiti oli kuulemma heti tullut ajatelleeksi minua, joten ilmeisesti Pyöveli yhdistyy hänen päässään joksikin josta minä voisin pitää... Tiedä sitten mitä tämä kertoo lukutottumuksistani, mutta myyntipuhe toimi joka tapauksessa.
...tarkemmin sanottuna kolme. Kolme miestä, joille on jaettu erilaiset kortit elämään - tuomari, pyövelin poika ja orpo, joka päättää ottaa ohjat omiin käsiinsä.
Näkökulmat vaihtelevat sujuvasti, kun 1600-luvun Suomen yhteiskuntaa käydään läpi niin, että kirjalle voisi melkein antaa tietokirjankin tittelin. Vanhat lait, rangaistuskäytännöt, pyövelin ammatti, porvariston nousu, kaupunkien synty, kauppareitit, naisten asema, lapset... ihan mitä vain keksit, täältä löytyy.
Itse tarina on upea kolminkertainen kasvukertomus, jossa jokaisesta henkilöstä löytyy uusia puolia ihan kirjan viimeisille sivuille saakka. Humaanisuus, toisten auttaminen, vallankäyttö, tasa-arvo ja oikeudentunto ovat tämän kirjan ydintä - ja ovat sitä nykypäivänkin Suomessa.
Olipa hyvä kirja! Tarina parani koko ajan edetessään ja loppu olikin jo ihan nyyh, sillai hyvällä tavalla. Kanto kuvaa kirjassa kartetun pyövelin pojan, arvostetun tuomarin sekä kurjan huutolaispojan vaiheita 1600-luvun Suomessa ja vähän Saksassakin. Näiden kolmen henkilön kautta tutuksi tulevat ajan oikeusjärjestelmä, kuulustelu- ja rangaistuskäytännöt sekä varhainen lääketiede (ihan kujalla..). Tarina huipentuu noitavainojen hulluihin vuosiin, kun kukaan ei enää ole turvassa mielivaltaisilta ilmiannoilta ja vainoharhaisilta tuomioilta.
Kanto herättää hienosti henkiin keskiajan elämäntyylin, tavat ja uskomukset. Kaikki on oikein elävää ja uskottavaa, ja vieläpä kiinnostavaa! Lisää Kantoa minulle, kiitos :)
Pohdin hetken kolmen ja neljän tähden välillä, mutta mukavat kissakohdat ja kirjan ilmaisuvoimainen kieli tekivät vaikutuksen.
Kuuntelin tämän äänikirjana. Lukija eläytyi voimakkaasti hahmoihin, mikä teki muutenkin inhorealistisista tapahtumista hyvin konkreettisia. Ajoittain tuli fiilis liiallisesta synkkyydestä. Toisaalta pyövelin hommat tuskin hymyilyttivät, koska elämä oli noihin aikoihin muutenkin taistelua.
Kritiikkiä kohdistaisin siihen, että kirjan pyövelit eivät toimissaan vaikuttaneet kovin ammattimaisilta, vaikka saivat kirjan mukaan alan parasta oppia. He arvostivat ammattiaan, mutta silti halusivat siitä eroon. Parhaatkin pyövelit kärsivät teoksessa henkisesti aina kun joutuivat töihin. En tiedä oliko tämä todellista tuon ajan pyöveleillä, vai toiko kirjailija hieman 2000-luvun herkkyyttä kuvioihin.
Olisin myös hieman kaventanut tietopuolista osuutta. Välillä tuntui kuin olisi kuunnellut oppikirjaa.
Joka tapauksessa mainio kirjallinen teos. Ja pisteet loistavasta kielestä. Jo sen vuoksi kannattaa lukea hyvää kotimaista kirjallisuutta.
Groteski kertomus kolmesta ammattimiehestä 1600-luvun Suomessa. Apteekkarin, tuomarin ja pyövälin roolit kuoleman virkamiehinä pistävät miettimään niin itsemääräämisoikeutta kuin kuolemanrangaistuksen luonnetta. Kuvaukseltaan sen verran ronski, etten suosittele herkimmille lukijoille.
Välillä mentiin faktarikkaudessa jopa hengästyttävän puolelle ja loppuhuipennus hiukan juostiin läpi, mutta muuten erittäin tanakkaa kerrontaa, hienosti eloon puhallettuja henkilöitä, moraalista päänvaivaa ja kulkeva juoni.
Anneli Kannon "Pyövelissä" (Gummerus, 2015) kuvataan kolmen miehen - halveksitun pyövelinpojan, apteekkariksi kohoavan huutolaisen ja huikentelevaisen vaimon naineen tuomarin - risteäviä elämänkohtaloita Suomessa ja osin myös Saksassa. Vaikka kaikki päähenkilöt ovat miehiä, nousevat esille myös monet naishahmot, joiden kautta käsitellään naisten yhteiskunnallista asemaa ja roolia 1600-luvun maailmassa.
Loppu töksähtää vähäsen eikä odottamaani loppuhuipennusta pääse oikein syntymään, mutta muuten kyseessä on oikein kiinnostava historiallinen tarina aikakaudesta, jolloin noitaoikeudenkäyntejä istuttiin myös manner-Suomessa ja mahdollisuudet säätykiertoon olivat rajalliset.
Viihdyttävä tarina ja kiinnostavaa historian kuvausta. Pidin erityisesti päähenkilöiden ajattelun ja luonteiden kuvauksesta, jossa vältettiin stereotypiat ja nykypäivälle tyypilliset psykologisoinnit. Ihmiseet ovat yhtä aikaa taikauskoisia ja rationaalisia, itsekkäitä ja yhteisöä korostavia, hyviä ja pahoja.
Erinomainen historiallinen romaani, jonka luin ahmien. Kerrontaratkaisu on hieman erilainen (minä-kertojat ja välillä hän-kertoja), mikä tukee tarinaa, kun osiot on selvästi eroteltu. Tykkäsin dialogista ja yksityiskohdista, hienoja sanavalintoja sekä tuli vaikutelma oikeista ihmisistä. Miinuspuolena tekstissä ajoittainen oppikirjan tuntu.
Toimihan tämä. Itse juoni ja tarina oli aika tavanomainen kasvukertomus, mutta muuten kirja oli erinomainen informaatiopaketti elämästä 1600-luvun Suomessa, erityisesti oikeuslaitokseen, lääketieteeseen ja noitavainoihin liittyen. Hyvin on taustatyö tehty ja kirja mielenkiintoista luettavaa.
Tykkäsin kirjasta paljon. En osaa sanoa, onko se groteski, kuten takakanteen on kirjoitettu, mutta realistinen kyllä. Kirjan luettua, mietin jälleen, että miten helppoa elämämme on XXI luvulla, etenkin rikkaissa Euroopan maissa, verratuna elämään 200-300 vuotta sitten, noissa samoissa maissa. Tykkäasin kovin, että tarinat on kerrottu kolmesta eri näkökulmasta: pyövelin, apteekkarin ja tuomarin, miten ne aluksi menivät erikseen ja sitten sitoutuivat yhteen. Pieni pettymys oli vain se, että noitajahti ja sen seurakset, se lisääntyi vain kirjan loppupuolella. Takakannen luettua luulin, että olis myöskin jotain yliluonnolista kirjassa, mutta ei ollut. Silti, tykkäsin kovin.
Kannon romaani vie lukijan 1600-luvun Suomeen pyövelin, apteekkarin ja tuomarin silmin katsottuna ja kerrottuna. Kannon kieli on taitavaa ja elävää, ja kerronta tulee iholle. Koin romaanin synkäksi ja juonellisesti tylsäksi, mutta se on upea kurkistusikkuna raadolliseen aikaan. Romaanin loppu on viiden tähden: riipaiseva, koskettava ja kaunis. Kuinka lähellä elämä ja kuolema, vankeus ja vapaus, oikeus ja vääryys, viha ja rakkaus, totuus ja valhe, hellyys ja julmuus tai toivo ja epätoivo ovatkaan toisiaan. Niiden välillä tämä elämä ailahtelee, kaikkina aikoina.
Kiinnostavasta aiheesta kirjoitettu fiktiivinen romaani. 1600-luvun elämäntapa ja asenteet tulevat kattavasti esitetyksi.
Koin tekstin melko hidastempoiseksi/vaikeaselkoiseksi (vanhoja nimiä ja sanontoja käytettiin paljon) ja tämän vuoksi lukeminen tökki välillä pahasti. Vaikka pyövelin, tuomarin ja apteekkarin elämäntarinat olivatkin kiinnostavia, jäivät ne lopulta hieman keskeneräisiksi. Muuten oikein kelpo teos, josta saa hyvän kuvan siitä, miten tuohon aikaan on mahdollisesti eletty.
Tämä kolahti täysillä! Autenttinen, verevä, elävä, ajan ihmisen mieltä ja maailmankuvaa valottava. Jännitin välillä ihan sydän kurkussa miten henkilöille käy.
Noitavainot olivat järkyttävä ilmenemismuoto naisvihasta. Tuli tosin mieleen yhtymäkohtia myös tuoreemmista "noitavainoista". Juutalaiset, kommunistit, lukuisat kansalliset ja uskonnolliset vähemmistöt ja esim. Guilloun kirjoissa esiintyvät ns. pedofiiliaallot. Mekanismit kun ovat samoja.
Ready to take a step in to the 17th century? If yes, you will meet the executioner and his family. After visiting the executioner in Germany he is skilled enough to do the work in Finland. In the small town he does businesses with the judge and the pharmacist, with whom the reader also comes close. It is often raw, burlesque and dirty. And yet, this is the history of our societies in the Western Europe.
Historiallinen kirja, joka pitää otteessaan. Tapahtumia riittää, kuuntelin äänikirjana ja lukija oli eloisa ja mukaansatempaava hänkin. Kirjassa seurataan kolmen henkiön elämää, joilla on erilainen ammatti ja erilainen kohtalo. Rakkautta tarinaan riittää, pettämistä ja katkeroitumista. Yhteisön hyljeksyntää lisäksi. En yleensä lue historiallisia kirjoja, mutta tämä oli loistava.
Mielenkiintoinen tarina ihmisistä Suomenlahden rannoilla ja vähän Saksassakin vuosisatoja sitten. Kirjailija on perehtynyt historiaan ja osaa rakentaa uskottavia ihmiskuvia. Pyövelin toimenkuvakin oli todella karu, mutta varmasti aika todenmukainen. Loppuratkaisu oli sopivan avoin, mutta kuitenkin valoisa.
Jälleen kerran Kannolta hahmoja luova ja mieleenpainuva historiallinen romaani, joka piirtää elävän kuvan aikakautensa historiasta ja ihmisten elonkulusta niin taiten, että näin sen elokuvan kaltaisena. Hieno teos.
Mukaansatempaava tarina, josta tuli välillä mieleen Mikael Karvajalka. Kerronta lässähti vähän loppua kohden, mutta ei se kokonaisuutta pilannut. Antti Virmavirta oli hyvä valinta äänikirjan lukijaksi!
Erinomaisesti kirjoitettu ja taustoitettu. Juoni jäi kuitenkin hieman hataraksi ja kertojia oli turhan monta. Hieno kieli ja ajankuva kuitenkin viihdyttivät.