Lewis Carrollin klassikkokirjassa Liisa päätyy ihmemaahan seuraamalla valkoista kania kaninkoloon. Siitä on myöhemmin tullut vertauskuva salaliittoteorioihin uppoutumiselle. Mikä saa fiksutkin ihmiset katoamaan kaninkoloon? Olisi helppoa leimata salaliittoteoreetikot hulluiksi. Kyse on kuitenkin usein jostain muusta.
Erno piti 9/11-terrori-iskuja Yhdysvaltain hallituksen salajuonena. Tuomas uskoo, että maailmaa johtaa kolmentoista suvun salaseura, joka on tullut ulkoavaruudesta. Timo oli hyvää vauhtia uppoutumassa salaliittoihin jooga- ja superfood-ystäviensä mukana, kunnes havahtui. Timo pääsi irti, mutta hänen tuttunsa ovat nyt Suomen näkyvimpiä salaliittoteoreetikoita.
Pasi Kivioja etsii salaliittoteorioiden syitä ja seurauksia yhdistämällä tieteellistä tutkimustietoa ja tutkivan journalismin menetelmiä. Hän analysoi salaliittoteorioiden leviämistä ja levittäjien motiiveja. Pandemian jyllätessä ja villien teorioiden kukoistaessa hän haastatteli kirjaa varten kymmeniä ihmisiä eri puolilta maailmaa.
Salaliittoteoriat kuuluvat valtiollisten vaikuttajien, kuten Venäjän, informaatiovaikuttamisen työkalupakkiin. Harhauttavat teoriat viiltävät usein syvän haavan niihin uskovien sosiaalisiin suhteisiin ja tekevät haittaa myös yhteiskunnalle. Kirjan keskiössä ovat salaliittoteorioihin uskovat, heidän läheisensä ja entiset salaliittoteoreetikot, jotka tietävät, miten kaninkolosta voi päästä pois. Pasi Kivioja on vapaa toimittaja ja yhteiskuntatieteiden tohtori. Kirjaa tehdessään hän työskenteli erikoistutkijana Turun yliopiston psykologian oppiaineessa FINSCI-hankkeessa, jossa hän tutki suomalaisten uskoa salaliittoteorioihin. Kirjassa esitetään tuoreita tuloksia suomalaisten uskomuksia koskevasta kyselytutkimuksesta.
Äärimmäisen mielenkiintoinen kirja. Jostain syystä kuvittelin että tässä lähinnä luetellaan pöhköjä teorioita, ja se ei kiinnostaisi. Mut tää oli oikeastaan perusteos. Keskittyy qanoniin ja koronaan, mut muutakin on. "Harmillisesti" q lopetti postaamisen varmaan kirjan kirjoittamisen aikana.
Pisti ajattelemaan omia uskomuksia. Mähän olin nuorena ja pitkälle aikuisuuteen aikamoinen salaliittoteoreetikko ja olen uskonut leikilläni tai tosissani moniin, tai ainakin ollut hyvin kiinnostunut. Esim elsa-gate. Sitä mukaa kun tietämys ja ikä on kasvanut on uskomuksia rapistunut. Myös tää kirja auttoi siinä. Tällaiset teoriat kun tunkeutuvat aina sinne tietämättömyyden alueelle, niitä aukkoja täyttämään. Plus mun villi mielikuvitus.
Jossain kohtaa kirjaa tajusin, että onko yliluonnolliseen uskomisella ja sl teorioihin uskomisella paljonkaan eroa. Enpä usko. Oon aina rakastanut ufoja. The truth is out there. Laittoi miettimään tätäkin puolta. Kun olin nuori, viljaympyröistä puhuttiin aivan vakavasti ufojen tekeminä ja olen lapsena nähnyt ties mitä dokumentteja aiheesta telkkarissa ilman tippaakaan kyseenalaistamista.
Teos käsittelee upeasti ja monipuolisesti salaliittoteorioihin liittyviä kysymyksiä. Keskeisiä aiheita ovat muun muassa salaliittoteorioiden vetoavuus, niille esimerkiksi elämäntilanteen tuoma alttius tai taipumus uskoa niihin, teorioiden yleisyys ja aluesidonnaisuus, teorioiden yhteys maailmanpolitiikan tapahtumiin, yhteiskunnallisiin kriiseihin sekä luonnonkatastrofeihin ja teorioiden kehittelyn ja niiden järjestelmällisen levittämisen motiivit. Myös esimerkiksi yksilön näkökulmasta käsitellään teorioihin uskomisen vaikutuksia elämään ja vaikutuksia myös niihin uskovien läheisiin.
Teos tarjoaa myös perusteellisen katsauksen teorioiden sisältöön itsessään ja niiden historialliseen kehitykseen. Kirjoittaja käyttää myös taidokkaasti kertomuksellisia elementtejä, joka tuo teokseen eräänlaista tutkimusmatkamaisuutta, joka puolestaan tekee teoksesta valloittavan lukukokemuksen, vaikka teos kannattaakin lukea ajatuksella. 5/5
This was really painful to read because I have people like these in my life. This wouldn't wake them, like the author tells, but for every else, this is a book everyone should read!
Toimittaja-kirjailija Pasi Kivioja perehdyttää lukijansa ”salaliittoteorioiden ihmemaahan”, ja kirjan alaotsikko on napattu Liisa Ihmemaasta ja tutusta episodista, kun Lewis Carrollin tarinassa valkoinen kani johdattelee päähenkilön metaforiseen kaninkoloon, josta aukeaa kummallisen epätodellinen ja nyrjähtänyt maailma.
Sivumäärä on 313, ja sisältö on jaoteltu kahteentoista eri lukuun, jotka on nimetty seuraavasti: ”Fakta: koronan alkuperä” ja sen jälkeen tulee varsinainen luku ”Koronapandemiaa ei ole”. Tämän ja monen muunkin luvun niin sanotut faktat ovat jo muuttuneet fiktioksi ja disinformaatioksi, kun väitetään, ettei viruksen dna:ssa ole merkkejä keinotekoisuudesta ja ettei sitä ole laboratorioissa muokattu ja kehitetty biologiseksi aseeksi (GoF). Tällaista tukevaa tietoa olisi ollut saatavilla vaikka kuinka paljon, muttei sellainen tietenkään sopinut kirjan päänäkökulmaan.
Kun on kyse niin sanotuista salaliitoista ja salaliittoteorioista, kaninkoloon putoaminen tarkoittaa lähinnä pilkkaamista, ja tarkoituksena on kyseenalaistaa vaihtoehtoisten narratiivien ja lähteiden uskottavuutta ja vahvistaa perinteisen valtavirtamedian ylläpitämiä ja väitettyjä virallisia selityksiä ja niihin perustuvia kertomuksia eri tapahtumista ja ilmiöistä. Niin sanottua vastakkaista tietoa ei esitellä, ja sellainen on suljettu Overtonin ikkunan ulkopuolelle. Suuri yleisöhän on tavattu pitää tietämättömänä monista kirjan aiheista tai niiden oikein ymmärtämisestä, ja vaihtoehtoisen narratiivin levittäviä on mustamaalattu ja sensuroitu monin keinoin.
Tieteenfilosofi Karl Popperin lanseeraama salaliittoteoria-termin Kivioja määrittelee aika ahtaasti ja saman voi sanoa hänen kirjaansa listaamista ja haastattelemista kotimaisista ”kaninkoloihinsa” juuttuneista ”harhaisista” yksilöistä, joita kummastellaan oikein akateemisin voimin. Salaliittoteoria on Kiviojan mukaan vaihtoehtoinen ”totuus” jostain ilmiöstä tai tapahtumasta, joka poikkeaa yleisesti hyväksytystä tai virallisesta selityksestä. Lisäksi jonkin tapahtumasarjan taustalla saattaa olla piilossa olevia toimijoita, jotka voivat tehdä yhteistyötä keskenään julkisuudelta salassa. Salaliitoiksi kutsutuille manöövereille on ominaista monimutkainen ja yksityiskohtainen toimintasuunnitelma, joka on toteutettu tarkoituksellisesti.
Kivioja tunnustautuu heti kirjan alussa uskovansa niin sanottuihin virallisiin selityksiin, ja esimerkiksi hän ottaa itsensä. Tyypillistä salaliittojen vastaisissa opuksissa on niiden yksipuolisuus, yksipuolinen argumentointi ja lähteiden tiukka valikointi. Tekijä kertoo yhä uskovansa kasvomaskeihin [julkaistu 2022], vaikka tieteelliset tutkimukset ovat osoittaneet niiden olevan tehottomia ja lähestulkoon hyödyttömiä. Hän paljastaa ottaneensa myös kaksi koronainjektiota, vaikka nekin ovat osoittautuneet pidemmän päälle ihan hyödyttömiksi, ja niiden on todettu aiheuttaneen jopa kymmeniä miljoonia ennenaikaisia kuolemia vammautumisista puhumattakaan (lukuisten tutkimusten perusteella).
Péter Krekó löytyy avuksi, kun kirjoittaja väittää, että kansainväliset lääkejätit (Pfizer, Moderna jne.) ovat oikeassa, koska muuten salaliittoon tarvittaisi 714 000 ihmistä. Rokotevastaiset Kivioja pyrkii hiljentämään, sillä tähänkin pimittämiseen tarvittaisi kymmeniä tuhansia ihmisiä. Harhaisten salaliittoteoreetikoiden porukkaan tekijä lisää myös Robert F. Kennedyn disinformaatiota levittävänä poliitikkona, retrovirustutkija Jydy Mikovitsin vastaavien lisäksi, sillä ovathan he julkisesti kyseenalaistaneet Anthony Faucin, Bill Gatesin ja monien muiden masinoiman pandemiahysterian ja siihen liittyvän WHO:n ja muiden toimijoiden virallisen narratiivin. Kivioja tuntuu uskovan myös ilmastoalarmistien teeseihin väitetystä ihmisten aiheuttamasta ilmastohätätilasta, vaikka ihmiskunnan osuus maailmanlaajuisista hiilidioksidipäästöistä on vain alle 20/1 000 000 koko maapallon vuosittaisesta hiilidioksidikuormasta ja vaikka niin sanottujen hivenkaasujen ei ole todettu vuosimiljoonien aikana lukuisissa tutkimuksissa vaikuttaneen ilmaston lämpötilojen nousuihin.
Monia klassisia esimerkkejä myös käsitellään presidentti Kennedyn salamurhasta Nixonin Watergate-skandaaliin ja eroamiseen. Selitykseksi näihin kelpaavat lehdistä luettavat viralliset ”totuudet”. Sen sijaan sisäpiiritieto ja paljastuskirjat ja niissä esitetyt vaihtoiset faktat loistavat tässä kirjassa poissaolollaan. William Cooperin (entisen Yhdysvaltojen laivaston tiedustelu-upseerin) esittämät teoriat klassikkokirjassaan ”Behold of Pale Horse” tarjoavat toisenlaisen näkökulman Yhdysvaltojen hallituksen väitettyyn korruptioon, salaisiin hallintokoneistoihin, sekä Bilderbergin ryhmästä, Illuminatista, sionistien ylivaltaan tähtäävästä suunnitelmasta, 12 neuvostosta (Majesty Twelve), puhumattakaan niin sanotusta salaisesta hallituksesta ja uudesta maailmanjärjestyksestä (New World Order), jossa avaruusotuksilla on oma ratkaiseva roolinsa. Ufoista ja humanoideista olisi voinut olla asiallisempaa juttua esim. Cooperin kirjan tai itsensä Hubbardin ja skientologian teesien perusteella, miten maan ulkopuolisen elämän kanssa on toimittu ja miten jatkossa edetään.
Kivioja tosin tarjoaa monipuolisia esimerkkejä erilaisista salaliittoteorioista, mutta hän tyytyy pitkälti leimaamaan niiden kannattajat hyväuskoisiksi hölmöiksi ja tai muuten vain vinksahtaneiksi. Jotenkin tekijä tuntuu jämähtäneen QAnon-liikkeeseen, vaikka onnistuukin hyvin oikomaan värikkäimpiä tempauksia ihan pizzagatesta lähtien. Myös sanojen etymologiaa selvitellään, esim. Kabbala > kabal jne. Vapaamuurareitakin käsitellään sekä bolševikkien ja juutalaismafian yhteenliittymää, mutta Maailman talousfoorumi (WEF) ja syvävaltio (Deep State) kuitataan vain pinnallisesti, eikä näiden salaiseen toimintaan ja hallitusten ohjailuun keskitytä oikein ollenkaan. Pedofiliaan ja lapsikaappauksiin liittyvät jututkin saadaan liitettyä siihen QAnoniin, jonka ”messiaaksi” nimitetään itse Donald Trump.
Kiviojan sanomana tuntuu olevan Matrix-elokuvasta (1999) tutuksi tulleen episodin eli Neon valitseman punaisen pillerin ja siten kriittisen ajattelun johtavan todellisuuden oivaltamisen sijaan päätyminen sinne harhaiseen ja muiden harhaisten jatkoksi kaninkoloon. Parempi on siis uskoa, mitä valtavirtamediassa kerrotaan Putinin trolleista, väitetyistä globalisteista, Antti Heikkilästä, väestönvaihtoteoriasta, suuresta nollauksesta ja monista muista aiheista.
Tekijä kehottaakin lähdekritiikkiin ja esittää teoksen päätteeksi muutamia vinkkejä, miten paljastetaan vippaskonstit, eli kaivetaan todisteet esiin, suositaan lähteiden lähdekritiikkiä ja kehotetaan välttämään yksipuolisuutta eli niin sanottua vahvistusharhaa. Toisin sanoen tällöin kuitenkin aletaan pitää uskottavina vääristynyttä käsitystä todellisuudesta tai jostain kirjassakin esitystä ilmiöstä tai tapahtumasta. Silloin on usein kyseessä psykologinen vinouma, jota kutsutaan takaiskuvaikutukseksi, joka puolestaan voimistaa virheellistä käsitystä, vaikka tosiasiat olisivat ihan kiistattomia. Tällöin pidetään omaksutusta disinformaatiosta kiinni kynsin hampain luovuttamatta piiruakaan omista reaalitodellisuutta vääristävistä harhoista, vaikka tieteelliset faktat osoittavat ihan päinvastaista.
Voidaankin sanoa aivopesun osuneen maaliinsa, kun ihmispolon päähän iskostetut epätodet käsitykset jostain kirjan aiheesta ovat hitsautuneet omaan ajatteluun niin syvästi, että pidämme niitä ihan ominamme.
Kirjassa esitellään muutamien, yleisten ja suosittujen teorioiden taustat, mutta mielenkiintoisinta ovat haastattelut.
Kirjaa lukiessa käyn rinnalla läpi omia kokemuksia salaliitoista. Salaliittoajattelu ulottuu syvemmälle kuin uskoinkaan. Ja se lienee jollain tavalla luonnollista, kuten yliluonnollisuuteen uskominenkin - mutta kuitenkin kaikki ymmärrämme, että kulttimainen toiminta ei ole yhteisölle tai yksilölle pidemmän päälle hyväksi. Vaikka monet vaihtoehto- ja yliluonnolliset uskomukset ovat harmittomia, uskomuksia itseään vaarallisempaa on monen teorian pohjalla oleva syvä epäluottamus yhteiskuntaan ja muihin, eri tavoin ajatteleviin ihmisiin. Yhteiskunta kuitenkin pyörii monelta osin luottamuksella.
Vaikka kirja on melko kattava, toivon yleisesti lisää tutkimusta syrjäytymisestä. Kirjassa arvellaan, että monen salaliittoteoreetikon "hurahduksen" taustalla on hankalia elämäntilanteita ja traumoja, ja voin sen myös omien kokemuksien pohjalta vahvistaa. Vaikka kirjassa esitellään myös perhetilanne, jossa suhteet ovat säilyneet melko hyvinä salaliittoteorioista huolimatta, se oli lähinnä vain koska ihmissuhteessa oli yhä muutakin puhuttavaa. Mutta moni, joka uskoo maailmassa jylläävään suunnattomaan, suunniteltuun pahuuteen ei voi olla puhumatta aiheesta. Ihmissuhde ei voi kestää, jos ei ole yhteyttä.
Ihan ok, mutta imo viimeaikaisista aihetta käsittelevistä kirjoista heikoin. Toki marginaali on pieni, mutta mood on, ettei tämä oikein tiedä, ollako tutkimus vai populaarimpi journalistinen tietokirja. Tämä johtaa sävyjen ja rekisterien vaihteluun ja hankalaan kehystämiseen: välillä tuntuu, että aiheella revitellään kovasti, välillä siihen suhtaudutaan viileän etäisyyden päästä. Sen sijaan kirjalla on erinomainen rakenne, jossa jokainen luku keskittyy yhteen suureen salaliittoon.
Lempiniittini tulee lopussa aka rakas tutkija, se että Ilkka Remeksen fiktiokirjassa käsitellään salaliittoteoriaa, ei kannusta ihmisiä salaliittoteoreettiseen ajatteluun. Näpit irti fiktiosta, kiitos.
Mielenkiintoinen katsaus salaliittoteorioiden maailmaan. Erityisen tieteellinen tai teoreettinen kirja ei ollut sen suhteen, miksi ihmiset salaliittoteorioita omaksuus, vaikka niitäkin teemoja sivuttiin. Kirjassa oli mielenkiintoisia tarinoita ihmisistä kaninkolossa ja sieltä ulospäässeistä.
Vetävästi kirjoitettu tietopaketti kaiken maailman salaliittoteorioista: enimmäkseen modernimman sorttisista, mutta mahtuuhan näiden kansien väliin maistiaisen verran juttua myös Siionin viisaiden pöytäkirjoista ja muista vintagehörhöilyistä.
Niin kaukaa haettua teoriaa ei olekaan, etteikö joku siihen uskoisi ja sitä eteenpäin levittäisi. Joka haluaa uskoa nykyihmisten nojaavan enimmäkseen järkevään, tieteelliseen maailmankuvaan, tulee tätä lukiessaan miltei kauhistumaan. Epämääräiset uskomukset elävät yhä keskuudessamme ja "kiitos" internetin ne myös leviävät vinhaa vauhtia maailman laidasta toiseen.
Kivioja on saanut haastateltavakseen sekä teorioihin uskovia, niistä irtautuneita sekä heidän läheisiään. Yllättävän helposti saattaa rationaalinenkin ihminen syrjähtää höpöjuttujen maailmaan, jos aika ja paikka ovat otollisia valheiden kylvölle. Melko pelottava ajatus! Onneksi huuruisimmista kellareista on onnistuttu myös kömpimään takaisin päivänvaloon aivoja tuulettamaan.
Suosittelen kirjaa kaikille, joita modernit salaliittoteoriat kiinnostavat edes hiukan ja niille, jotka yrittävät ymmärtää, mitä hittoa foliopäähineväki oikein netissä sekoilee.
Melko kiinnostava yleiskatsaus suomalaiseen salaliittoskeneen ja QAnoniin. Kerronta on poukkoilevaa ja yhteyksiä on välillä hiukan vaikea löytää erilaisten puheenvuorojen ja aiheiden välillä. Kirja ei pyri varsinaisesti kyseenalaistamaan salaliittoteorioita, vaan käsittelee lyhyesti niiden taustoja ja levittäjiä.
Olisin kaivannut lisää analyysiä salaliittoteorioiden vaikutuksesta yhteiskuntaan ja poliittiseen mielipiteeseen Trumpin kannatuksen, yksittäisten henkilöiden ja sisäpiirin ulkopuolella. Kirjoittaja mainitsee usein Turun yliopiston tutkimuksen salaliittoteorioista ja muista uskomuksista suomalaisilla, jossa hän oli osana tutkimusryhmää. Tuloksia käydään läpi lopussa, mutta kyse on lähinnä luetteloinnista tarkemman analyysin sijaan. Tai ainakaan äänikirjassa tulosten esittäminen ei oikein toiminut.
Todella informatiivinen kirja jossa taustatyötä on tehty huolella. Itse koin, että vaikka kirjassa todetaan että ihmisiä jotka "tippuvat kaninkoloon" ei saisi tuomita jos haluda saada dialogia aikaiseksi, silti kirja jonkun verran tuomitsi näitä henkilöitä ja etsi "ulkoisia tekijöitä" jotka "aiheutti sen" että uskoivat salaliittoteorioihin. Syvällinen ymmärrys näitä ihmisiä kohtaan jäi aika puolitiehen, ja suosittelisin siksi taman kirjan lisäksi/jälkeen lukemaan Noemi Kleinin " Kaksoisolento", jossa vastaava tematiikkaa syvennetään humanistisesta aspektista. Toki tässä kirjassa oli todella paljon mielenkiintoista faktaa Suomesta, mitä on suhteessa paljon harvemmin painetussa kirjallisuudessa, eli kiitos siitä.
- Sisältö jäi laihaksi. Elämäntarinoita ja konkreettisia kuvauksia salaliittoteorioiden vaikutuksista ihmisten elämiin oli kirjassa suhteellisen vähän. Odotin kirjan nimen perusteella enemmän. Kivioja toki itsekin mainitsi, että haastateltavia oli vaikea löytää aiheeseen liittyvien asenteiden ja stigmojen vuoksi. - Iso osa tekstistä oli erilaisten salaliittoteorioiden kuvailua, mutta useimmat teoriat ovat teemaan vähänkin perehtyneille entuudestaan jo tuttuja.
Aihe on mielenkiintoinen, mutta kirjoittajan omat poliittiset intressit paistavat häiritsevästi läpi. Puolueeton suhtautuminen olisi ollut ihan fiksu veto aihe huomioonottaen, vaikka varmaan kirjoittaja halusi aidosti osoittaa että missä on enemmistö hörhöistä.
Mielenkiintoinen kirja, jonka jokaisen tulisi lukea tai kuunnella. Jokaisella meistä on varmasti tuttuja, jotka ovat pudonneet kaninkoloon, tämä kirja auttaa ymmärtämään syitä, jotka mahdollistivat putoamisen.
Toisinaan liikaa toistoa, mutta hyvä kirja yleisesti!
Sujuvasti kirjoitettu ja kattava katsaus salaliittoteorioista. Salaliittoteorioihin uskovien haastattelut olivat erityisen mielenkiintoisia. Toisaalta olisin kaivannut hiukan laajempaa pohdintaa siitä, miksi ihmiset uskovat salaliittoteorioihin.
Todella hyvä kirja! Ei sortunut liialliseen sosiaalipornoon vaan esitti asiat selkeästi, mutta silti mielenkiintoisesti. Kannattaa ehdottomasti lukea, jos aihe kiinnostaa tai tuntee vaikka jonkun joka kyseisiin teorioihin uskoo! Itse kuuntelin äänikirjana ja toimi hyvin.
Heittämällä parhain kirja, jonka olen vähään aikaan lukenut. Hyvin pätevää tekstiä ja täynnä mielenkiintoisia tarinoita salaliittoteorioihin uponneiden ihmisten elämistä.
Aihehan on mielenkiintoinen, mutta kirja on lopulta kovin tutkijavetoinen kertomus ihmisten putoamisesta joidenkin tuoreiden salaliittoteorioiden kaninkoloon. Itse sain tästä irti aika vähän.