Kuka siis olet, hän kysyi ja katsoi minua suoraan silmiin. - Iiris, sanoin epävarmasti. Mies empi sekunnin ja sanoi sitten: - Oh Iris, my name is Travis. Tuijotin häntä, ja suuni loksahti auki. - Taksikuski, sanoin järkyttyneenä. Mies hymyili ilahtuneesti. - Sinä tiesit. - Tietysti.
Iiris Vaara on kolmekymppinen kirjakauppias, elää elokuvien maailmassa, rakastaa Billie Holidayta, pitää heiluvista huonekaluista ja rakastuu sudenhymyiseen tv-tuottajaan, joka osaa vastata Taksikuskin vuorosanoihin.
Mutta mitä tapahtuu, kun 36 henkevän ajatuksen varasto on käytetty ja harhaluulo oman rakastetun loputtomasta älykkyydestä hälvenee?
Alkaa koko ystäväpiiriä koskettava levoton ihmissuhderodeo, jossa Iiris-rukka dramaattisten kohtausten ja lukuisien margaritojen kautta tempoilee kohti itsenäisyyttä.
Tykkään riipivistä rakkaustarinoista, kirjoista ja elokuvista. Tässä oli niitä kaikkia.
Kyseessä on Katja Kallion kotimainen chick-lit vuosituhannen alusta. Olen nähnyt tästä tehdyn elokuvan; se palautui vuosien takaa elävänä mieleen kun luin tätä kirjaa. Jotenkin tuli myös kaikki se hieno ajanjakso omassa elämässä mieleen, vuosituhannen vaihde, kun oltiin itse nuor(emp)ia, dink ja tämä elokuva oli hitti. Nostalgiasta yksi ylimääräinen tähti.
Tietyistä yksityiskohdista huomasi, että kirja on parikymmentä vuotta vanha: punainen pesto on uutta, käytetään piirtoheitintä, Suomessa homoliitot eivät ole sallittuja, ja kaikilla on paljon levyjä ja dvd-elokuvia.
Tarina oli kevyt eikä erityisen hyvin kirjoitettu. Loppu oli laimea. Mutta pidin kirjasta silti. Yllä mainituista syistä.
AHHH IHANA KIRJA😭😭😭 luin tän äidinkielen kurssia varten, mutta hitsit kun ihastuin täysin Iiriksen hahmoon ja hänen koko maailmaansa. kirjassa oli niin paljon käänteitä, joita osia osasi odottaa ja toiset tulivat täysin puskan takaa. kirja sai minut miettimään miten elämässä joutuu joskus tekemään väkisinkin moraalittomia valintoja ja kuinka niistä on päästävä jotenkuten yli. ja kuka on loppujen lopuksi The Bad Guy? ollaan kaikki joskus pahoja ja teemme inhimillisiä virheitä. kaikki ovat joskus ihan Kuutamolla.
Hauskan kepeää luettavaa junamatkalle. En ole nähnyt kirjasta tehtyä elokuvaa, mutta kuvittelin tietysti näyttelijät eri rooleihin. Ei kaikissa kohdissa niin ennalta-arvattava kuin olisi voinut ajatella, kirjallisuus- ja elokuvaviittaukset olivat mukava lisä.
Tuli hyvä mieli, etenkin Annan hahmon ansiosta. Ympäristön kuvailu välillä puudutti ja juonessa oli ennalta-arvattavuutta, mutta inspiroivia hahmoja ja dialogia.
Kepeä luettava. Monista kohdista ajattelin, että tää olisi varmaan tosi hauska elokuvassa. Olisi kuitenkin hyvä, jos ne ihan kirjaakin lukiessa naurattaisi.
Ahhh ihanaa ihmissuhdesekoilua ja elämänfilosofointia. Juuri tälläisistä kirjoista pidän; kirjoista, joissa henkilöt, tunteet ja ihmissuhteet luovat tarinan.
Tähän tarinaan mahtui mittavissa määrin mainintoja, oli bändejä, kirjoja ja erityisesti elokuvia, ravintoloita ja mielestäni suureksi osaksi tarpeettomia ja jopa vieraudessaan turhauttavia sitaatteja. Pyrkimys on selvästi ollut kirjoittaa naisesta naisille, eivätkä turhan tarka kuvaelmat nukkumaanmenosta tai vaatetuksesta vedonneet minuun pätkääkään. Toivat kyllä mieleeni ensimmäisten päiväkirjojeni kuvailut iltaruuasta, sinällään sympaattista. Toisto oli paikoin tehokeino, mutta kielenkäyttö oli monessa muussakin paikassa niin kömpelöä, että sitä olisi vielä kannattanut harkita.
Pääpiirteittäin viihdyttävä. Paljon ennakointia, ei yllätyksiä, kaikki ihmiset olivat kauniita, kaikilla miehillä oli hymykuopat ja välillä satoi vettä.
Romanttiseksi hömppäkirjaski erittäin hyvä, ei tunnu tylsältä kolmannellakaan lukukerralla. Kirjailijan huumorintaju on iskevää ja osuu kohdalleen. Joillekin repliikeille kikattaa pitkän aikaa. Vaikka juoni romanttisessa kirjassa on yleensä sivuseikka, se on tässä kirjassa pääosassa. juoni ei myöskään ole aivan niin ennalta-arvattava kuin tämäntyyppisissä kirjoissa yleensä. Esikoiskirjaksi varsinkin erittäin hyvä.