Annukka Cederlöf on kaupunkilaistyttö, joka unelmoi pienestä pitäen omasta ponista. Kirjassaan Tiluksilla: Unelmani maalla Annukka kertoo niin omastaan kuin rakastettavien karvaisten kaveriensa tiestä pientilalle Vihtiin.
Roki, Derkun, Severi, Pelle, Ilona, Antero, Nipa ja Mäkinen ovat tuttuja hahmoja Tiluksilla-kanavien seuraajille. Emäntänä kaiken keskellä toimii Annukka Cederlöf, jonka tie kaupungista maalle on vaatinut monia käänteitä ja unelmaan uskomista. Mielessä kytenyt haave omasta ponista toteutui, kun Annukka perheineen päätti muuttaa maalle. Mukana muuttivat kaikenkarvaiset kaverit, joiden edesottamuksista raportoimisesta ja maatilan onnesta ja kiperistäkin tilanteista on sittemmin tullut hänelle työ.
Annukka Cederlöf työskenteli Helsingissä poliisina, kunnes päätti keskittyä pitämään tilaa Vihdissä noin 70 eläimen emäntänä. Emäntä häärii Tiluksilla-nimisen sosiaalisen median kanavilla, joilla on yhteensä yli 200 000 seuraajaa.
Tarina matkasta kohti omannäköistä elämää. Itselleni tarinan teki erityiseksi se, että olen jo vuosia seurannut Tiluksien ja sen persoonallisten eläinten elämää somen välityksellä.
Hienoa, että unelmiin uskotaan ja haaveita toteutetaan. Eläinten kanssa työskentely on vaativaa, mutta antaa niin paljon. Tuli ikävä eläinten rapsuttelua, etenkin lampaita ja lehmiä.
Olipa siinä vahva tarina luettavaksi! En aiemmin tiennyt tästä maatilasta muuta kuin nimen. Taustatarina eli Annukan historia lapsesta Helsingissä tuonne Vihtiin eläinten pariin sisälsi paljon erilaisia vaiheita. Surullista oli lukea suurkaupungissa asumisen varjopuolista, siitä mikä siellä on aivan arkea vaikkei pitäisikään olla. Myös ammatin ja työpaikan hankalat puolet kuvattiin selkeästi ja asiallisesti. Teksti herätti paljon tunteita. Kirjoittajasta saa käsityksen vahvasta ja suoraviivaisesta osaajasta. On ilo myötätuntea maalla ja eläinten parissa asumisen rauhaa, lukea siitä miten lapsuuden unelma toteutuu ja miten voi kaiken jälkeen löytää siihen omaan elämäänsä.
Pidin kirjalijan tyylistä, tunnelmat ja maisemat välittyivät vahvasti kirjan sivuilta. Kipeätkin asiat kerrottiin rehellisesti niiden oikeilla nimillä. Tiluksilla tarinaa Facebookissa seuranneille kirja valottaa lisäksi mukavasti tilan eläinten taustoja.
Luin ehkä kolmanneksen, odotin enemmän insta päivitysten perusteella. En jotenkin löytänyt kirjasta sitä samaa tyyliä, ehkä siksi petyin ja jätin kesken. Tai sitten ei vaan mielentila ollut hetkeen sopiva.
2.5 Ihanaa todellisuuspakoa kuunnella, miten yksi tila syntyy ja täyttyy eläimistä. Ihan en saanut alkupään rajauksesta kiinni, mutta Tiluksilla-seuraajia sekin varmaan palveli.