Viimeinen sulkee verhot

by Laura Manninen, Toni Kamula (Narrator)

Oivaltava romaani kääntää roolit raikkaasti päälaelleen: mitä tapahtuu, kun lapset laitetaan laitokseen ja vanhukset hoidetaan kotona?

Sirkku muuttaa uraa tekevän tyttärensä luo ja näkee saman tien kodin kulissien taakse. Vävy Arto törmää linturetkellään poikaan, joka kertoo vakavista laiminlyönneistä koulussaan. Artossa herää paha aavistus, ettei omillakaan lapsilla ole asiat niin hyvin kuin sisäoppilaitoksen esitteissä luvataan. Hän päättää ottaa asiasta selvää, ja Sirkusta on yllättävää apua.

Ydinperhe, ruuhkavuodet, prismaperheet ja hoivakriisi saavat Mannisen purevassa ja sydämellisessä otteessa taatusti omaperäisen käsittelyn.

Genres: Fiction

Audiobook

First published February 21, 2022

Reviews

[Tiia Muotkavaara · Rating 3 out of 5]

Saatan lisätä yhden tähden myöhemmin sulateltuani tätä vähän enempi.

Tässä kirjassa maailma makaa siten, että lapset hoidatetaan laitoksissa ja vanhukset hoidetaan kotona, naiset tekee uraa ja miehet hoitaa kotia (ja niitä vanhuksia), ja some toimii just niinkuin se toimii tänä päivänä.

Tää oli ihan mielettömän hyvä aivojumppa, enkä oikeastaan osaa sanoa oliko tässä enemmän utopian vai dystopian piirteitä. Ennen kaikkea kirjan teema pyörii ihmissuhteiden ympärillä, mutta sellaisella twistillä että välillä hengästyttää. Antoi paljon ajattelemisen aihetta.

[santra · Rating 3 out of 5]

Tässä kirjassa ei ollut käännetty vain vanhusten ja lasten rooleja yhteiskunnassa vaan myös perinteiset sukupuoliroolit olivat vaihtaneet paikkaa. Tämä herätti epämukavia tunteita ja ravisteli heräämään nykyajan yhteiskunnan normeihin turtunutta ihmistä. Yhteiskuntakriitiikki oli kuitenkin ikään kuin piilotettu ihmissuhdedraaman keskelle, ja myös päähenkilö herätti ajoittain ärtymystä.

[Helena · Rating 3 out of 5]

Saman kirjailijan Kaikki anteeksi oli minusta oikein hyvä kirja, tämä ei ihan täyttänyt odotuksiani. Vanhusten ja lasten kohteluun liittyvä yhteiskunnallinen kritiikki oli toki osuvaa, mutta puettu johonkin sellaiseen 'näennäishauskaan' kerrontatyyliin, ettei ihan kolahtanut. Kirjoitustyyli toi mieleeni Lindgrenin Ehtoolehtoo-kirjat, joista toki olen pitänyt.

[♡Piritta · Rating 4 out of 5]

Ensimmäinen lukemani kirja Manniselta. Huumori ei aivan kolahtanut, ja tietyt piirteet päähenkilössä ärsyttivät, mutta toisaalta lukemista auttoi vahvasti se, että kirjassa oli lukemattomia pieniä mutta äärettömän kiinnostavia huomiota mm. lintujen, koirien ja ihmisten biologiasta. Samoin lukijalle jätettiin oivaltamisen iloa, eli asioita ei väännetty liikaa rautalangasta. Kolmanneksi myös kieli oli nautinnollisen sujuvaa ja moitteetonta, minkä ei pitäisi olla harvinaista, mutta valitettavasti se on. Aivan liian monet kirjat tänä päivänä vilisevät kielivirheitä, jotka asiansa osaavan kustannustoimittajan tulisi poistaa, jollei kirjailijan tai kääntäjän (oma) kielitaito riitä. Liekö liika kiire syynä vai mikä, mutta onneksi tällaisia poikkeuksiakin edelleen löytyy. Arvosana 3,5 ja kielen ansiosta nousee neloseen.

[Laura · Rating 4 out of 5]

Tutkija-Arto jää hoitovapaalle, kun vanha anoppi ei pärjää enää yksin kotona ja muuttaa tyttärensä ja vävyn luokse asumaan. Samaan aikaan pariskunnan kaksi kouluikäistä lasta on suljettu ankeaan sisäoppilaitokseen, kuten teoksen yhteiskunnassa on tapana tehdä.

Nykyistä vanhustenhoitomallia vastaan esitetty kritiikki oli ovelasti rakennettu ja parasta antia olivat ehdottomasti teoksen luontokuvaukset ja Arton tutkimus ja tiede. Juoni näytti jäävän sen sijaan vähemmän tärkeään rooliin. Varsinainen käännekohta ja loppuratkaisu tuntuivat jopa turhilta tai epämielenkiintoisilta verrattuna kaikkeen muuhun kirjassa kuvattuun.

Tutuista helsinkiläismaisemista ja lintutietoudesta johtuen annan kirjalle neljännen tähden. Toivottavasti minäkin pääsisin joskus kuulemaan etelänsatakielen laulua.

[Titta · Rating 3 out of 5]

Usein käy niin, että kirjan takakannessa tai arvostelussa annetaan ymmärtää, että kirja kertoo jostakin, mistä se ei sitten pääosin kerrokaan. Odotin dystopiaa, mutta kyse olikin ihmissuhderomaanista. Olisi ehkä ollut ihan raikasta keskittyä siihen, miten vanhuksia ja lapsia kohdellaan sivistyneessä yhteiskunnassa. Tässä kirjassa ei kerrottu siitä, vaikka roolit pistettiinkin ihan sekaisin.

[Lotta Yli-Hukkala · Rating 2 out of 5]

Mannisen kaksi ensimmäistä kirjaa ovat jääneet mieleen positiivisella tavalla, mutta Viimeinen sulkee verhot oli hienoinen pettymys. Ehkä en ole täysin kirjan kohderyhmää, mutta joka tapauksessa tarina jäi etäiseksi.

[Mirva Puranen · Rating 4 out of 5]

Erikoinen kuvaus yhteiskunnastamme, jossa lapset ja vanhukset ovat hoivattavina vaihtaneet paikkoja: vanhukset hoidetaan perheissä ja lapset hoivakodeissa. Vakavasta aiheesta huolimatta ei kuitenkaan liian raskasta luettavaa, vaan sopivasti ajatuksia ravistelevaa.

[Anni · Rating 5 out of 5]

Tragikoominen arkidystopia. Rivien välissä isoja kysymyksiä ihmisten ja eläinten oikeuksista ja kohtelusta. Erinomaisen viihdyttävä, mutta panee myös ajattelemaan. Iso plussa ei-stereotyyppisistä sukupuolirooleista, joista ei kuitenkaan tehty numeroa.

[kirjailija karhunpoikanen · Rating 5 out of 5]

Positiivisesti yllättävä kirja. Täynnä ”juonenkäänteitä”, jotka pitivät mielenkiinnon koko kirjan ajan. Hyvää leikittelyä erilaisen maailman kanssa, kivoja luontokuvauksia ja selkeät hahmot. Olisin voinut lukea tätä pidempäänkin ja kuulla miten tarina jatkuu.

[Iira · Rating 4 out of 5]

Helmet-lukuhaaste 2022: 43. Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan

Satiiri toimii ja on tarpeeksi kärjistettyä järkyttääkseen ja kuohuttaakseen. Antaa ajattelemisen aihetta.

[Tarja Pirhonen · Rating 4 out of 5]

Roolien nurin kääntäminen toimi oivallisesti, hyväksytyt mallit kaihersivat kiusallisesti. Linnuista kiitos!

[minttulaamanenn · Rating 2 out of 5]

Omalaatinen utopsitinen tarina. Ehkä hiukan erikoinen ja jäi etäiseksi.

[Johanna Kalja · Rating 3 out of 5]

Jännittävä asetelma vaihtaa lasten ja vanhusten rooleja yhteiskunnassa. Herätti ajatuksia, pisti miettimään.