Pyörryttävän tarkkanäköinen romaani elämästä, joka repeytyy hetkeksi kokonaan auki.
Nelikymppinen Sanna osuu sattumalta paikalle, kun kultasepänliikettä ryöstetään. Häpäisevä tönäisy maahan rikkoo koko vakiintuneen elämän. Äkkiä läsnä ovat jo unohtuneet muistikuvat niin auton takapenkillä opetellusta intohimosta kuin isän lyhyestä itsemurhakirjeestä: ”Rakastan elämää”.
Onko mieltä etsiä syyllisiä kauan sitten tehtyihin valintoihin, niin omiin kuin muidenkin? Miten voi sietää elämän ja olemassaolon satunnaisuutta? Ja jos menneeseen ei ole paluuta, onko omassa elämässä mahdollista olla toisella tavalla onnellinen?
Pirjo Hassinen (born 14 November 1957) is a Finnish writer. Her novels have been translated into several languages including German and Norwegian. She has also written under the pen name of Birgitta Hurme. Born in Kuopio, Hassinen studied political science and philosophy at the University of Jyväskylä.
Hassinen has received several awards including the State Literary Award (2001) and the Savonia Award (2013). The Savonia award for the best novel of the year was for Popula which describes the difficulties faced by Finns today: unemployment, racism and the attitudes of the far right.
Olen pitänyt Pirjo Hassisen rohkeasta ja voimakkaasta ihmissuhdefiktiosta paljon, mutta Toisella tavalla onnellinen jäi Hassis-sarjassa aikalailla vaisuksi välivedoksi.
Jos haluat lukea pikkukaupunkielämästä, itsesuggeroivasta mustasukkaisuudesta, ikäkriisistä ja ylisukupolvisista traumoista saat sitä tästä kirjasta.
Tarinassa säväyttivät lähinnä vanhemmat sivuhenkilöt, mutta hekin pienen roolinsa takia pikaisesti. Muuten päähenkilöstä Sannasta ja hänen ystäväpiiristään en kiinnostunut lainkaan. Miesystävä outoine Y-nimineen oli melkein turha kulissi ja toistuva kellomotiivi aika lailla tarpeeton.
Hassinen on vahvojen tunteiden kirjailija, joka hallitsee dramaattiset hetket. Tässä tarinassa ei ollut draamaa kuin nimeksi ja tunteita vain laimeasti. Ihmissuhteet lepattivat säästeliäästi ja ylisukupolviset konfliktit ovat Suomi-kirjallisuuden peruskauraa.
Silti ihan mukavaa luettavaa, mutta ei tuonut esille Hassisesta mitään uusia puolia tarinan tai toteutuksen osalta. Eikä onnistunut rakentamaan mukaansatempaavaa fiktiota oikein vanhoillekaan vahvuuksille.
Olen fanittanut Hassista vuosikausia ja jopa ostanut hyllyn täyteen hänen kirjojaan. Popula ei kuitenkaan enää kolahtanut lainkaan ja nyt kävi samoin tämänkin kanssa. En saanut millään kiinni kirjan harhailevasra juoni- ja ajatusmaisemasta. Hassisen tapa kertoa on kuitenkin taiturillista ja siksi sain pitkin matkaa hienoja tunne-elämyksiä, vaikka kokonaisuus jäikin lopulta etäiseksi.
Yllätyin iloisesti siitä, miten hyvä tämä kirja oli. Viiden tähden arvoinen. Vei syvyyksiin. Henkilöhahmot olivat kaikki mielenkiintoisia ja erilaisia keskenään, juoni veti mukanaan ja tarinaan mahtui monta tragediaa, mutta ei liikaa. Päänäyttämöllä oli nostettu päähenkilön ensimmäinen seksuaalinen / intohimoinen kokemus nuorena ja se oli istutettu juoneen kuin kivi koruun.
Pidin Hassisen tavasta kirjoittaa, se oli sopivan täynnä havaintoja ja juonen kuljetusta.
Olen tykännyt myös Hassisen aiemmista teoksista, ja tämäkin koukutti lukemaan & kuuntelemaan melkein tauotta. Syvällistä, ajatuksia herättävää ja vähän ahdistavaakin, mutta ah niin nautittavaa kerrontaa.
Hassinen kirjoittaa mukaansatempaavasti. Kielikuvat ja vertaukset ovat usein osuvia ja huumoriakin pilkahtelee. Intensiivinen, tiivis lukukokemus, ahmin kirjan vuorokaudessa.