Kun joku tapetaan / kuolee väkivaltaisesti, se ei koske vain uhria ja tekijää, vaan siinä on myös omaisia molemmilta puolilta. - Kari Eriksson
Murha on rikoksista vakavin ja peruuttamattomin. Ihmisen surmaamista ei voi koskaan hyväksyä, mutta kykeneekö tekoon johtaneita syitä tai tekijää milloinkaan ymmärtämään? Mikä on uhrin ja omaisen asema? Kuinka voi selvitä läheisen ihmisen menettämisestä, kun kuolema tulee yllättäen väkivallan kautta?
Suomen kokenein henkirikosjuttujen asianajaja Kari Eriksson käsittelee näitä vaikeita kysymyksiä kahdeksan kertomusta sisältävässä kirjassaan. Eriksson on toiminut yli sadassa henkirikosjutussa sekä syytettyjen että omaisten avustajana. Asianajajan arki ja työ sekä hänen oma tapansa hoitaa kaikkein vaikeimpia rikoksia avautuu mielenkiintoisella tavalla näiden erilaisten tapausten myötä.
Kaikissa kertomuksissa keskiössä on ihminen: heikko, tunteva ja erehtyvä. Murhaaja on ihminen vielä rikoksensa jälkeenkin. Sureva omainenkin voi pikkuhiljaa toipua ja selvitä, vaikka ei ehkä koskaan tule entiselleen.
Varatuomari Kari Eriksson on toiminut asianajajana vuodesta 1993. Hänen tunnetuin murhajuttunsa lienee tässäkin teoksessa käsiteltävä sarjakuristaja Michael Penttilän tapaus.
Kiinnostavia tarinoita. Tekstistä huomasi että kirjoittaja on asianajaja, sen verran kapulamaista kieli välillä oli. Muutama vanhentunut termi vähän aiheutti hämmennystä, mutta ihan peruskiva kokonaisuus.
Pienellä viilauksella tästä olisi saanut ihan erinomaisen rikoskirjan, sillä aineksia kyllä riittää: kirjassa on hyvä, selkeä näkökulma ja kirjoittaakin Eriksson osaa.
Kari Eriksson on ammatiltaan asianajaja, erikoistunut henkirikoksiin liittyviin oikeusjuttuihin. Kirjaan on valittu kahdeksan tapausta, jotka häntä ovat erityisesti koskettaneet. Nämä kahdeksan murhaa - ja niihin liittyvät elämät- on ainakin miun silmään erityisen mielenkiintoisia: paria lukuun ottamatta ei suuria lööppijuttuja ja taustoiltaan monimuotoisia. Erikssonilla on arvatenkin perspektiiviä juttuihin paljon perustoimittajaa laajemmin, samoin elämänkokemusta.
Yksi kirjassa paljon muita pidemmin kuvattu tapaus on heti alussa: sarjakuristaja Michael Penttilän elämä ja teot. Tässä sakkasi miun silmään kaikkein eniten: siinä missä kirja on muuten ihan linjakasta ja selkeää tekstiä, tässä en meinannut kestää perässä ollenkaan. Tekijä on vaihtanut usein nimeä ja niiden välillä hypitään tässäkin, samoin osa rikoksista jätetään käsittelemättä. Mie oisin myös tarvinnut sanaston tai ainakin selityksen joillekin käsitteille, vaikka rikosjutut tuttuja onkin. Pienellä stilisoinnilla tekstistä olisi saanut miun makuun luettavamman, esimerkiksi korvaamalla usein käytetyt kauttaviivat tai-sanalla ja avaamalla sulkeiden sisällöt tekstiin.
Näistä bugeista huolimatta kirja oli hyvä. Ihmismielen lisäksi opin paljon oikeusprosessista - ja kaikki opit eivät olleet iloisia.
Kattava kuvaus erilaisista henkirikostapauksista, missä asianajaja voi joutua edustamaan. Välillä puolustetaan murhasta syyttömänä tuomittua, välillä ollaan omaisten edustajana, joskus taas henkirikos on kiistämätön mutta murhaa yritetään lieventää tapoksi.
Eriksson kertoo tapauksista asiallisesti ja jakaa poliisille välillä tunnustusta, välillä pyyhkeitä. Sarjakuristaja Michael Penttilä saa aivan suhteettoman paljon sivuja muihin tapauksiin verrattuna, mutta muut jutut ovat mukavan tiiviitä.
Yhtään Erikssonin kannalta epäonnistunutta juttua kirjaan ei ole mahtunut, vaan Eriksson näyttäytyy aina jonkinlaisena ritarina, joka saapuu paikalle ja pelastaa sen, mitä pelastettavissa on. Tasapuolisuuden vuoksi olisi ollut mielenkiintoista kuulla myös tapauksesta, jos sellaisia on, jossa asiakas olisi kiistänyt henkirikoksen mutta olisi kuitenkin tuomittu siitä. Kirjassa kuitenkin on tapauksia, jossa henkilö on käräjäoikeudessa tuomittu, minkä jälkeen hän on vaihtanut edustajaansa ja saanut Erikssonin tilalle, joka sitten on saanut tuomion kumottua. Tämän kirjan lukemisen jälkeen voisin kuitenkin todeta, että jos olet epäiltynä henkirikoksesta, yritä saada Eriksson asianajajaksesi.
Eriksson kirjoittaa kahdeksasta murhajutusta, joissa hän on ollut joko syytetyn tai uhrin omaisten avustajana. Erityisen kiinnostava tapaus on sarjakuristaja Penttilä, jonka Eriksson on tuntenut pitkään. Teos on sujuvaa tekstiä, mutta puutteena on jossain määrin yksisilmäinen näkökanta. Eriksson toistaa sitä näkökulmaa, mikä hänellä on oikeudessakin ollut. Tekijöiden olosuhteille (jopa Penttilän) löytyy paljonkin ymmärrystä, paitsi kun Eriksson on avustanut vastapuolta (Muhoksen perhekotisurma), niin minkäänlaista pohdiskelua ei enää löydykään, vaan tekijät ovat läpeensä pahoja nuorisohulttioita, jotka olisivat kaivanneet kuria. Olisin kaivannut kirjaan pohdiskekevampaaa ja monipuolisempaa otetta. Myös omaan persoonaan, työhön ja sen vaatimuksiin liittyvää otetta olisi voinut olla enemmän. Mutta kannattaa kuitenkin lukea kirja, jos kyseiset rikostapaukset kiinnostavat.
3.5 ⭐ Teksti olisi ehkä kaivannut vielä pientä viilaamista, mutta muuten todella mielenkiintoinen kirja ja opin paljon uutta. Tunnen Erikssonin "siviilissä" raviurheilun kautta, joten oli kiinnostavaa kuulla hänen asianajajan työstään. Arvostan Erikssonia ja hänen ajatuksiaan, tämän kirjan luettuani vieläkin enemmän.
Tulipas ihan ahmittua tämä teos. Harvemmin tulee tutustuttua tarkemmin murhaajien puolustuksiin, mutta Eriksson todella palauttaa lukijan ihmisyyden ytimeen. Suosittelen!