tällä oli tosi paljon potentiaalia, oisin halunnut löytää tästä jotain ihanaa ja rakastua, mutta tää kirja kompastui sen verran merkittävissä kohdissa että jäi vähän latteaksi :( irinan pohdiskelut tuntui tosi kliseisiltä? (ehkä oisin nuorempana tykännyt) ja koko juonen huippukohta tuntui lässähtävän. mutta muuten ihan jees lukukokemus!
tää kompasteli a) siin et täs oli kaks näkökulmaa mut vaa se toinen oli musta oleellinen ja b) siin et tän teemat oli sinällään kiinnostavia mut käsiteltiin ns. väkinäisen taiteellisella otteella (?) jollon hienotkaan ajatukset ei päässy nousemaan esille
Hyvä tarina ja kauniisti kerrottu, selvästi kirjailijan omalla, voimakkaalla äänellä. Jotkut asiat oli kenties hieman naiivisti käsitelty (enkä nyt tarkoita sitä, että ne oli lapsen näkökulmasta vaan että kirjailijan nuoruus ehkä paistoi läpi), mutta kaunis ja todentuntuinen kirja kuitenkin.
Hyvä käännös Jaana Nikulalta, siinä oli ollut paljon käännöspulmia pohdittavana.
Läste den på svenska och gillade den eftersom språket var så nätt. Inte bara därför att den var på Finlandssvenska, hon har ett så fint bildspråk och jag gillar sånt! Blev sugen på att läsa mera av Emma Juslin.
tykkäsin tosi kovin, kaks kertojaa toimi hirveen kivasti! -sisarsuhteen kuvaus liikutti (irinan ja selman siis, näin siinä itseäni ja pikkusiskoani) -jännää ja käsittämätöntä miten rakkaus voi triggeröidä toisia niin paljon -ihana vaihtelu realistisen ja haaveilevan, melkeen unenomaisen kerronnan välillä -ajatuksenvirtaa kuvaavat kohdat oli hienoja, ne jotka oli vaan tykitystä sanoilla ilman välimerkkejä
Ehkä 2 1/2 tähteä. Jotenkin kovasti halusin pitää tästä, mutta jäi etäiseksi. En osaa sanoa, miksi tuntui jotenkin epäaidolta ja tekotaiteelliselta. Lopun raiskausjuttu myös ärsytti eikä tuonut mitään lisää tarinaan. Olen varmaan väsynyt tällaisiin LGBTIQA+ tarinoihin, jotka keskittyvät cisheteronormatiivisten ihmisten ennakkoluuloihin. Huomaa, että on kirjoitettu 15 vuotta sitten.
This entire review has been hidden because of spoilers.
5/5 luoja auta tää on vittu jumalallisin pala kirjallisuutta minkä oon ikinä lukenu omfg???? tää kieli oikeesti ?😭 ja käsittelee taideopintoja ja elämää ulkomailla ja mommy issues ja sesbian lex ja RRRRAAAAAAHHHHHHH
uus lempikirja. no questions asked. ihan vitun taidetta. MWAH.
Jag gillar verkligen den här boken. Knepet med två de två systrar som alternerande berättare fungerar bra och den stegvisa utvecklingen av historien höll mig kvar i läsandet tills boken tog alldeles för fort slut. Språket är fint och boken är också rolig, trots de svåra bitar:
”Du pratar som ett mumintroll”, sade Frida. ”Och du pratar som en stockholmare”, sade jag. ”Jag är en stockholmare, vet du.” ”Men jag är inget mumintroll.”
Frida ja Frida oli hämmästyttävän taitavasti ja kauniisti kirjoitettu ja kannateltu, kirja piti sisällään huimat määrät hahmoja, suhteita, maailmaa ja huimaa potentiaalia. Ainoa seikka, joka estää minua antamasta tälle viittä tähteä, on lopun lässähtävyyden tuntu - en tiedä, kuinka olisin itse päättänyt teoksen paremmin, mutta viipyilevän, odottavan tekstin tältä erää lakkauttava terävä, nopeahko ja jopa ärtyisä ratkaisu vaikutti liiankin lopulliselta. Juonen omaperällisyydellä kirja ei ehkä päässyt loistamaan, ja on myönnettävä, että myös lähes jokainen hahmo jäi tai jätettiin hieman läpikuultavaksi ja jopa liian tutun tuntuiseksi, stereotyyppisinä turhan vakavasti itsensä ottaviksi. Perinteisesti dysfunktioivia perhesiteitä käsiteltiin mielestäni senverran raikkaassa, toisaalta karussakin valossa, että teos on lukemisen arvoinen kliseitä kavahtavallekin lukijalle.
Juslinin kielenkäyttöä lienee ylistetty sosiaalisessa mediassa riittämiin, näin olen kanssalukijoiden kommenteista päätellyt, mutta katson silti aiheelliseksi siitä jo toistamiseen mainita: Kirjoittaja on kekseliäs, hän erottuu joukosta erityisesti yhdistelemällä kylmää ja kovaa lämpimään ja lempeään niin vääjäämättömästi, ettei allekirjoittanut edes pääse selville kirjan yleisestä tunnelmasta - tuntemukset jäävät miellyttävällä tavalla sekasortoisiksi ja odottavat jonkinlaista selvitystä, jota harvoin tulee. Frida ja Fridassa Juslin myös linkitti toisistaan selkeästi eroteltujen hahmojen monologit yhteen hienovaraisesti ja silti niin varmasti, että uskon valtaosan lukijoista hänen kikkansa havaitsevan, ennemmin tai myöhemmin, ja ainakin itselleni tämä toimi riemastuttavana lisäefektinä ja synnytti lisää ihailua kirjailijan hahmo- ja juonenkehitystä kohtaan.
Frida ja Fridassa on myös paljon materiaalia ja valintoja, joita en ihan vielä ymmärrä, mutta toivon asioiden valaistuvan mahdollisen ja todennäköisen toisen läpiluvun jälkeen. Miksi Irinan monologi oli kirjoitettu kursiivilla? Miksi kirjassa oli niinkin paljon vieraskielistä sisältöä? Mitä menetin, kun en turvautunut google-kääntäjään?
Tätä on kehuttu tosi paljon etenkin Emma Juslinin kirjoitustyylin takia, mutta itseeni ei nyt uponnut. Tarina oli vähän pliisu: isosisko rakastuu Pariisissa tyttöön, pikkusisko Suomesta kaipaa sisartaan ja kärsii samaan aikaan vanhempiensa ongelmista. Tarinan kliimaksi, hetki kun isosisko Irina tuo Fridansa perhettään tapaamaan, lysähti kasaan. Irinan ajatukset Fridan ja Frida Kahlon samankaltaisuuksista vaikuttivat lähinnä pakkomielteisiltä ja väkisin päälleliimatuilta (miksi helvetissä se Kahlo on tungettava kaikkialle? olen aiemminkin lukenut samankaltaisen Kahloa ihannoivan romaanin, ja pidin yhtä vähän siitäkin), pikkusisko Selma taas oli ajatuksissaan jotenkin niin lapsellinen, etten osannut niihinkään tarttua. Olen aiemminkin huomannut että lapsista lapsen päässä kerrotut romaanit eivät iske, ehkä oma maailma on niin kaukana lapsuudesta mutta ei tarpeeksi kaukana, että sinne voisi palata.
По-искрената оценка би била "не ми хареса", но все пак книгата не е без качества и ще е несправедливо да остане само с една звездичка:-)). Младата авторка е подхванала интересна тема, но не е намерила още свой стил на писане. Препъвах се в изразите-клишета, които доста ме подразниха.Краят ми се стори леко наивен- безспорно да проговорим напук на всичко е акт на смелост и освобождаване, но той само поставя начало на промяната, не решава от само себе си проблема. В сюжета можеха да се намерят интересни "задни" планове, но те така и остават извън фокус.
Själva historien är rätt så intressat, med två syskon som man turvis har ordet. Längtan och frustration och kärlek beskrivs på ett vackert och ärligt sätt. Ibland känns dialogen och speciellt lillasysters tankar inte helt trovärdiga, men det är sällan. Men ja, av någon anledning berörde inte boken mig. Kanske om jag läste den fast på sommaren sku jag tänka annorlunda. Nu faller den lite platt, och speciellt slutet är lite av en besvikelse.