Helsinki 12

Helsinki-trilogia #1

by Tuomas Vimma

Tinkimättömän röyhkeä esikoisromaani 90-luvun lopun IT-hybriksestä "On vaikeaa olla nöyrä, kun on niin vitun hyvä." Nuori, ultra-arrogantti, ylipalkattu, alityöllistetty ja täysin epäpätevä uusmedia-AD on päässyt pitkälle tekaistulla CV:llä ja maailmanomistajan asenteella. Röyhkeinkin tietää, ettei kuplaa voi paisuttaa loputtomiin. Kun firman fuusion myötä uudeksi pomoksi tulee täydellinen nainen, jolla on rahaa, valtaa ja tyylitajua, näyttää siltä, että ehkä sittenkin voi.

Liioittelevan osuva kertomus ja huikea action-vyörytys tulvii superkalliita merkkivaatteita, kolaviivoja, U-kadun baareja, yhden yön kissoja ja täydellistä suhteellisuudentajun puutetta. Voiko näin piittaamatonta kusipäätä kukaan vastustaa? Etelähelsinkiläinen Tuomas Vimma työskenteli 90-luvun lopulla AD:na useissa mainostoimistoissa ja nautti joka hetkestä.

Genres: Finnish Literature, Fiction, Contemporary

314 pages, Hardcover

First published January 1, 2004

About the author

Tuomas Vimma (a pseudonym) is a Finnish author who lives in Helsinki. His debut novel Helsinki 12 (2004) was about arrogant and incompetent AD in an advertising company and drew attention not only because Vimma himself worked as an AD in the 1990's but also because it's written in Helsinki's own slang.

He works as a freelance writer and food critic.

Reviews

[Pia Göös]

Kirja joka sai hiuskarvat pystyyn ensi kirjaimista asti. Siksikö että se on kammottavaa ylilyötyä paskanjauhantaa? Joo, ja siksi että sellaista se oli. Terveisin toinen hesan mainosmaailmassa keitetty sielu. Pyssyillä en kyllä päässyt ampumaan. Paitsi ampumaradalle. Rakastan tätä kirjaa ikuisesti.

[Toni · Rating 4 out of 5]

Vähän hävettää, miten paljon tästä pidin.

Paperilta en olisi tätä varmaan jaksanut lukea, mutta äänikirjana ajoittain erittäinkin hyvä ja kova tykitys. Hyvä lukija (Sami Lalou) tekee paljon, joskus jopa ihmeitä.

[Sara · Rating 5 out of 5]

Siis aivan posketon teos! Ja aika lailla täyden kympin äänikirja! Äänikirjat harvoin toimivat paremmin kuin perinteisessä formaatissa nautitut opukset, sillä lukijan tulkinta tulee liiaksi väliin.

Erinomainen äänikirja tuo teokseen uuden tason, nostaa lukijan lukeman teoksen omaksi taideteoksekseen alkuperäisen teoksen rinnalle. Ja Sami Laloun lukemana Helsinki 12 on toden totta omilla jaloillaan seisova taideteos ja elämys. Laloun tulkinta ja ääni luovat nautinnollisen kokonaisuuden, johon menin täysillä mukaan. Kerrankin tulkinta, josta ei uskottavuutta puutu!

Miinusta oikeastaan ainoastaan siitä, että jos ruotsalaisen nimi on Monica, niin se on kyllä [Muunika] eikä [Monika]. Ja se raiskauskohtaus oli vähän liikaa, ja maku meni hetkeksi.

Helsinki 12:ssa oli niin paljon kaikkea, että toivon joskus pääseväni heittämään analyysia jonkun kanssa. Herccu!

Helsinki 12 menee kirkkaasti kolmen parhaan kuuntelemani äänikirjan joukkoon. Ne kaksi muuta isoa elämystä ovat Pirkko Saision Epäröintejä Saision itsensä lukemana ja Ijeoma Oluon So you want to talk about race Bahni Turpinin tulkitsemana.

[Antti Aaltonen · Rating 3 out of 5]

Posketonta ja räävitöntä sekoiluliiottelua 90-luvun Helsingissä. Amerikan Psykon pikkuveli.

[Denis Galkin · Rating 5 out of 5]

Aika-ajoin on hyvä lukea jotain aivan erilaisita kuin yleensä. Kun aloitin tämän kirjan, juolahti mieleeni ajatus "kaikkea paskaa mäki luen". Kuitenkin melko nopeasti kirja alkoi saamaan minusta hyvää otetta, ja uppouduin kirjaan yhä syvemmälle.

Kirjan päähenkilö elää uskomatonta pintaliitoelämää, on häne mielettömän hyvä itsereflektointi kyky. Tämä luo kirjaan jännän kontrastin, jotta päähenkilö tuntuu menevän virran mukana, mutta samalla olevan erittäin tietoinen tästä tosiseikasta.

Olin myös kuin sattuman kaupalla lukenut juuri ennen tätä Oscar Wilden Dorian Grayn muotokuvan, josta Vimma on ihan avoimesti ammentanut sisältöä ja siteeraakin Wildeä pari kertaa.

Kaiken kaikkiaan vahva lukusuositus!

[Jukka · Rating 4 out of 5]

Luen aika vähän kotimaista kirjallisuutta, ja tänkin oikeestaan vaan sen takia että sain sen lahjaks. Kirja on viihdyttävää kamaa alusta loppuun, kunhan jättää aivot narikkaan eikä ota kirjan läppiä turhan tosissaan. Kirjan loppu lähtee vähän turhan pahasti lapasesta, ja oisin ehkä mielummin halunnu lukee miten protagonisti hoitaa homman kotiin pelkkää suuta käyttämällä. All in all, viihdyttävää kamaa genressä josta en muuten erityisesti välitä.

[Susa · Rating 5 out of 5]

En ole vielä varma kumpi Tuomas Vimmassa on parempaa: tapa lopettaa kirjat niin ettei voi kuin tuijottaa viimeistä lausetta suu auki vai se, miten tarinat on niin övereiksi vedettyjä, ettei niistä osaa päättää voisiko ne juuri ja juuri olla totta vai onko ne niin fiktiota ettei todellisuus ole lähelläkään.

[Eva · Rating 4 out of 5]

Tuomas Vimmalla on täysin oma, överi tyyli, josta nautin jostain syystä suunnattomasti. Tosikot ja stadin slangia inhoavat älkööt vaivautuko lukemaan tätä, ette jaksa kuitenkaan. Sopii todellisuuspakoon. Viihdyttävä.

[Rasmus Tillander · Rating 3 out of 5]

Tätäkö se jetset on?

Enfant terrible -kirjallisuuden kommentointi tuntuu usein vähän haastavalta. Siis tällaisen kirjan, jossa päähahmo on läpikotaisin misogynistis-rasistinen jet-set elämää elävä kusimulkku, joka mällää menemään välittämästä mistään tai kestään. Lähinnä siis viinaa ja naisia. Paitsi kun sisko sekaantuu stadin huumebisneksiin.

Helsinki 12:sta Enfant-osa ei jää terrible osan varjoon. Useamman kerran mietin, että tämän takana voisi olla joku 14-vuotias manosfääriteini, joka ei ihan ymmärtänyt Amerikan psykoa. Toki siis olettaen, että ko. 14-vuotias osaisi näin riemastuttavaa juppikieltä (ns. Stadin esperantoa).

Mutta Vimmassa on vähän Bret Easton Ellisin energiaa naurettavina elitismeineen ja hirviömäisyyksineen. Silti jää se fiilis, että päähenkilön meininki kuvataan jotenkin päheenä.
Välillä voi hetken kuvitella lukevansa herkullista ironiaa 1990-luvun mainostoimistomenon huippuhetkistä, mutta sitten vedetään päälle joku toimintasankarivaihe enkä tiedä mitä ajatella. Kai että tämä oli kovan luokan provoilua? Tai fantasiaromaani? Todennäköisesti molemmat.

Ei sillä etteikö provoilulla tai överin mulkkuuden kuvauksella voisi olla taiteellisia ansioita. Hetkittäin Helsinki 12 on viihdyttävää sekoilua, etenkin alkupuolellaan. Meininki kuitenkin vähän lässähtää. Tällaisessa kirjallisuudessa on koko ajan nostettava kierroksia, että homma pysyy kiinnostavana. Ja Vimma ei siinä ihan onnistu. Loppuosan kujanjuoksu tuntuu lähinnä naurettavalta eikä sellaisella oikealla tavalla absurdin överiltä.

Jokseenkin ristiriitainen lukukokemus. Mutta sanottakoon, että opin tästä paljon B2B-kaupoista.

[Antti · Rating 4 out of 5]

HS julkaisi vuodenvaihteessa 24-25 listauksen 2000-luvun 100 parhaasta kirjasta, ja sieltä tarttui 20 vuoden takainen teos, jota en ollut lukenut. Etelä-Helsingissä lapsuuttani asuneelle ja ehkä muutamia juppejakin tuntien (minä itse ajoittain?) ihan hauska kuvaus. Monet kirjan sanonnat ja kaskut ovat tulleet vastaan ja hienoa, että tiedän näin 20v myöhemmin mistä juontavat. Vaatinee vähän lisää aikaa, että muodostuu ajattomaksi kuvaukseksi.

[Hannamari · Rating 3 out of 5]

Hauska ja menevä totaalinen ylilyönti ysärin lopun mainostoimistojen uusmediakultakaudesta. Eihän tässä mitään järkeä ollut, mutta ajankuva on kiinnostavaa ja stadin slangilla väritetty kieli mielettömän kekseliästä.

[Aki Kulmisjärvi]

Vihaan jokaista lausetta tässä kirjassa, enkä pysty lopettamaan sen lukemista. Ärsyttävä ja mukaansa tempaava.
Koko ajan pitää muistuttaa itseään et tää on Satiiria ja et tää on kirjoitettu Markka Aikana.
Samaan aikaan yhden tähden ja viiden tähden kirja.

[Antti · Rating 4 out of 5]

Ensin raivostuttava mutta hyvin nopeasti kaikessa törkeydessään ja överiydessään koukuttava lukukokemus! Loppupuolen action-paisuttelu meinasi äityä turhankin sarjakuvamaiseksi, mutta tarinan päätös onnistui yllättämään vielä kerran. Nollarinostalgikoille herkullisia viittauksia lähes joka sivulla.

[Ville Verkkapuro · Rating 3 out of 5]

Read this when my teacher recommended it while bumbing into her at the library. My address is now Helsinki 12 and I work in advertising. Might have affected me in some way.

[Susa · Rating 5 out of 5]

Ah, unohdin inhoavani ja pitäväni tästä näin paljon. Nerokas ja överi parodia.

[Antti Vierimaa · Rating 5 out of 5]

Luin tämän varmaan yli 10 vuotta sitten. Yliampuvuudessaan hervoton teos, jonka suosittelen ehdottomasti lukemaan

[Ancela Purmonen · Rating 3 out of 5]

3,5

[Jane Cullen · Rating 5 out of 5]

Kolahti kovaa tämä överi pläjäys. Uskomatonta, miten paljon tästä pidin. Osittain myös nostalgiamatka vuosikymmenten takaiseen menoon Hesassa.

[Jaakko Viitanen · Rating 1 out of 5]

ehkä ärsyttävin ja röyhkein kirja, jonka olen lukenut. täytyy kirjailijalle antaa krediitit siitä, että on onnistunut pitämään ärsyttävävyyden tapissa koko kirjan ajan

[Ian · Rating 5 out of 5]

Jännittävä toimintaromaani etelähelsingin esperannoksi.

[WAldemar · Rating 4 out of 5]

Hauska setti

[Mika Auramo · Rating 1 out of 5]

Tuomas Vimman Helsinki 12 (2004) jaksoi viihdyttää sivulle 76 saakka. Olen lukenut lukemattoman määrän samasta aiheesta kirjoitettuja romaaneja: nuori viinaan ja naisiin menevä kapinallinen sekoilee, ryyppäilee ja naiskentelee.

Sukurutsainen nuorimies, joka toimii mediatoimiston AD:nä, asustelee systerinsä kanssa Helsingin Punavuoressa 1990-luvun loppupuolella. Päähenkilö on 23-vuotias tähdenlennon lailla asemaansa noussut todistuksensa väärentänyt iltalukion ylioppilas, joka tienaa euroina reilut viisi tonnia kuukaudessa. Hahmon uskottavuus on lähellä nollaa, sillä hän käyttäytyy sikamaisesti lähes kaikkia työkavereitaan kohtaan ja tekee poikamaisia kujeita. Firman toimitusjohtaja kelpaa hänelle lähinnä tarjoilijaksi. Suomalaisen pörssifirman mediaosastoa kusetetaan mennen tullen verkkopalvelun ja sen sisällön rakentamisessa.

Luvut on ryhmitelty viikonpäivien mukaan, ja jaksoin kerrata stadin slangia yhden viikon verran. Slangi toimii hyvin tehosteena, mutta tässä kirjassa se näyttäisi olevan enemmänkin itsetarkoitus, eikä sen käyttö ole johdonmukaista. Minämuotoisen snobihebon kerrontaan kuuluvat mm. naisista nimitykset: mimmit, mammat ja kisut, geishat, joraaminen puolestaan on pirskeitä, hippoja jne. Välillä käydään möksällä väijymässä sieniä, vedetään viinaa naamaan ja kokaa nekkuun.

Naiminen ja ryyppääminen voittaa työnteon, ja siinä ohessa vilisee muotimaailman brändejä aina asusteista huonekaluihin. Minä on oikea teräsmies, sillä hän pystyy erottamaan kerran näkemänsä naisen käyttämät muotivaatteet kokoushuoneen perältä ja analysoimaan merkit silmänräpäyksessä. Toisaalta pikkusysteri osaa laittaa kulinaarisia nautintoja aina kamputsealaisesta härästä Hötorgetin kauppahallista lennätettyihin herkkuihin. Vastapainona vain litkitään jotain chablista tai rieslingiä.

Dandymäisyys puuttuu kuitenkin tekniikan osalta. Matkapuhelimen tai kannettavan tietokoneen ominaisuuksista hävyttömyyksiä viljelevä pervo ei mainitse oikein mitään. Hahmo muistuttaa esim. Amerikan psykon Patrick Patemanin härmäversioita angstailevassa snobismissaan.

Kaikesta epäuskottavuudestaan huolimatta surrealistisessa absurdismissa rämpivä AD puheenparsineen voi tarjota ”hauskan” stadin slangin kertaustuokion tai oppitunnin, eikä kirjaa pidäkään lukea viime vuosisadan Helsingin mainosmaailman fiktiota sisältävänä dokumenttina.

Ai niin, jos et ole vielä huomannut, mitä kansikuvassa tapahtuu, katso sitä metrin päästä, ja se vihjaa tulevien tapahtumien kirjosta. Tästä se alkaa: ”Blöijasin taksimersun takapenkillä matkalla lentokentältä himaan. Käbikuski länkätti taukoamatta. – – Käskin – – dropata mut Roban kulmassa.”

[Aapo · Rating 4 out of 5]

Omatunto ja totutut moraalikäsitykset eivät tämän kirjan päähenkilöä paljon paina. Ilahduttavan irtonaista ja vauhdikasta menoa. Slangi on paksua ja vaikeasti ymmärrettävää, mutta sanasto toistuu ja tulee ymmärrettävämmäksi sitä kautta. Gourmet'n jälkeen luettuna ei tarjonnut hirveästi uutta, mutta viihdyttäviä lukuhetkiä kumminkin. Jos tämä nyt ei olekaan maailmankirjallisuuden merkkipaaluja, niin pakko antaa tunnustusta kirjoittajan lahjakkuudelle, tyylitajulle ja pop- ja korkeakulttuuritietoisuudelle.

[Noora]

Ihan mieletön teos. Viihdyttävä ja vetävä, mutta syvempi taso löytyy myös. Tyyli on sekin hallittu ja sopii käsiteltyihin teemoihin täydellisesti. Lisäksi intertekstuaalisia viittauksia löytyy, ja ne laajentavat romaanin tulkintamahdollisuuksia entisestään.

[Janne Yliruusi · Rating 3 out of 5]

Ihan hirveetä scheisseahan tämä on, mutta pakko myöntää että aika viihdyttävää ja sujuvaa scheissea!

[Milka Adalmiina · Rating 4 out of 5]

Meni aika kreisiksi loppua kohden. Stadin slangi oli vaikeaa ymmärtää. Mukaansa tempava kaikessa älyttömyydessään.