Pitkän linjan rikostoimittaja Sipilän dekkarit ovat realistisia ja niiden henkilöiden kohtalot jopa deterministisiä.
Helsingin rikospoliisi on vaativan mysteerin äärellä, kun kaupungista löytyy miehen ruumis, jollaista ei pitäisi enää olla olemassakaan. Paljastuu, että vainaja on jo aikoja sitten kirjattu kuolleiden kansioihin.
Juttu tulee rikoskomisario Takamäen ryhmälle. Pian selviää, että vainaja on kadonnut vuosia sitten ja julistettu jo kuolleeksi. Katoamista epäiltiin aikanaan henkirikokseksi.
Tapaus muuttuu entistä oudommaksi, kun poliiseille selviää, että uhri on elänyt Helsingissä jo pidempään uuden henkilöllisyyden turvin. Tapaus vetää Suhosen ja muut Takamäen ryhmästä taas alamaailman syvyyksiin.
Poliisiromaanin taitaja Jarkko Sipilä on toimittaja ja kirjailija. Hänen teoksiaan on julkaistu useilla kielillä. Hän raportoi rikoksista MTV:n uutisissa ja erikoisohjelmissa.
Viimeisen, postuumisti julkaistun Takamäki-dekkarin aloittamisessa oli haikeutta, ja Sipilän tyttären esipuhe sai jo kyynelehtimään. Eli todennäköisesti tähän arvioonkin tuli yksi tähti ylimääräistä Sipilä-lisää. Tämä siis disclaimerina siltä varalta, että joku luulee näitä objektiivisiksi.
Itse kirjassa tutkimuksen kohteena on Helsingin Paloheinästä löytyvä ruumis, jonka henkilöllisyys tuottaa tutkijoille päänvaivaa. Pikku hiljaa kiertyy auki laajempi vyyhti, johon rikos liittyy. Kaikki tutut henkilöhahmot Römpötistä Salmelaan vilahtavat kirjan sivuilla, joten sarjan uskollinen lukija saa odottamansa. Tosin yksityiselämien puolelle mennään tässä dekkarissa harvinaisen vähän.
Omaan makuuni Kahdesti tapetussa oli hippusen liikaa helsinkiläisen miljöön yksityiskohtaista kuvausta. Useammankin siirtymisen kuvaaminen katu kadulta oli loppujen lopuksi jo puuduttavaa, vaikka mielessään pystyi kuvattuja reittejä kulkemaankin. Tähänkin on näköjään olemassa jokin sopiva määrä.
Kirjan loppu oli yllättävän koskettava, eikä paralleelilta tosielämään voinut välttyä.
Jarkko Sipilän viimeiseksi jäänyt Takamäki-sarjan dekkari on taattua rautaista tarinankerrontaa. Sipilän teoksissa on parasta Helsinki-kuvaus, jota jään kaipaamaan. Lisäksi hänen teoksissaan poliisityö kuvataan mahdollisimman autenttisesti, mikä lisää teosten kiehtovuutta. Jarkko Sipilän poismeno jättää suuren aukon dekkarikirjallisuuteemme. Pisteet poikkeuksellisesti 10/10 koko kirjasarjalle.
Hei hei Takamäki ja kumppanit. Kale Puontin kanssa oli puhetta, jos hän vaikka kirjoittaisi Takamäen johonkin tulevaan kirjaansa. Harri Nykänen sen todennäköisesti tekee.
Parasta Jarkko Sipilän kirjoissa on ollut poliisityön vankka tuntemus. Arvostan.
Viimeinen osa Takamäki-sarjaa. Sarjahan loppui hiukan kesken kirjoittajansa äkillisen ja yllättävän kuoleman vuoksi. Kirja lainaa hiukan juonta sarjan aikaisemmalta osalta: kun löytyy kuollut mies, osoittautuu, että tämä on kadonneena julistettu kuolleeksi jo vuosia aikaisemmin. Se mikä on erityisen kummallista, on se, että miehellä vaikuttaa olevan täysin aito uusi henkilöllisyys. Vähän saman suuntainen lähtökohta oli jossain aikaisemmassakin osassa, tosin muuta samaa ei kirjoissa ollut. Ataripoliisi Suhosen kaveri Salmela on palannut takaisin Suomeen Brasiliasta ja alamaailman huhut kerovan hänen tuoneen mukanaan muutaman kilon kokaiinia. Onko tämä totta vai ei? Suhoseen Salmela ei ainakaan itse ollut ottanut yhteyttä, mutta pelin kuumentuessa hänelle alkaa poliisin suojelu kyllä kelvata. Ihan tuttua tyyliä sarja oli loppuun asti. Tämä viimeinen osa jäi ehkä hieman keskitason alapuolelle, mutta sekin oli hyvin realistiselta vaikuttavaa poliisityön kuvausta. Aivan loppuratkaisuun uskoisin vaikuttaneen sen, että kirja jäi viimeiseksi, uskon että tapahtumat eivät ihan näin olisi edenneet, jos jatkoa olisi vielä seurannut. Sarjasta jäi kaiken kaikkia hyvä maku, yhtään surkeaa osaa ei joukkoon sattunut.
Valitettavasti tämä sarja loppui tähän ja olisinkin halunnut pitää kirjasta enemmän. Itse juoni oli hyvä ja Sipilän poliisityön kuvaus tuntui näin sivulliselle hyvin aidolta ja myötäelävältä. Hieman raskassoutuinen tämä kuitenkin minusta oli, joten tähdet ovat nyt mitä ovat.
Yhden aikakauden loppu on viimeinen Takamäki-kirja. Hirveän surullista, ettei uusia taatun laadun Takamäkiä tule enää koskaan lisää. Pidin kovasti siitä, että Milka sai haluamansa paikan. Lopulta jäljelle jää vain suru.