Mitä on yritysjohtajan onni täyden kalenterin puristuksessa, ja mitä sairaanhoitaja jännittää vuorolistojensa äärellä? Miltä näyttää Suomi paperitehtaan piipun juurelta? Millaista on maahanmuuttajana pyörittää pizzeriaa savolaisella kylänraitilla, ja vieläkö kaikuu yhteiskunnan kutsu Kainuun korvessa?
Suomalaiset ovat astuneet 2000-luvulla uuteen, entistä kovempaan maailmaan. Markkinoiden avautuminen ja uudet teknologiat luovat uusia mahdollisuuksia mutta lisäävät myös painetta: vaatimukset ovat kasvaneet, ja muutos murentaa vanhoja elämäntapoja ja identiteettejä.
Kahdeksan kuplan Suomi kuvaa talouden murrosten silmässä elävien ihmisten kokemuksia itsestään ja yhteiskunnasta: sitä, mitä he odottavat itseltään ja toisiltaan. Se kertoo myös tahdosta ja tunteista, jotka sitovat ihmisiä yhteen. Millaista tarinaa suomalaiset kertovat itsestään, ja millaisia tunteita tarinaan liittyy? Kuulemmeko ja ymmärrämmekö toistemme tarinoita?
Laadukkaasti toteutettu tietokirja yhteiskunnasta, nopeasta muutoksesta ja kasvavasta eriarvoisuudesta sekä erivertaisuudesta muutosten keskellä. Kiihkoton, lähteisiin tarkkaan nojaava ja haastattelututkimukseen perustuva kokonaisuus avaa eri kuplien sielunmaisemaa sekä yhdistäen että tehden eroa. Loistava kirjapari edelliselle lukemalleni Anna Kontulan Pikkuporvareille.
Tutkijaryhmä haastatteli erilaisia ihmisiä ympäri Suomea ja keräsi heidän näkemyksiään elämästä ja yhteiskunnasta. Kahdeksan ryhmää olivat hyvätuloiset, keskiluokka, kantasuomalaiset yrittäjät, maahanmuuttajataustaiset yrittäjät, paperityöläiset, maatalousväestö, ravintoloiden osa-aikatyöläiset ja lähiöiden pienituloiset.
Tuosta listasta heti varmasti herää ajatuksia. Paperityöläiset saavat kirjassa edustaa perinteistä teollisuusväkeä, mutta koska paperityöläiset ovat aina olleet duunarien eliittiä, voi kysyä, ovatko he kovin edustava ryhmä. Maahanmuuttajat ovat mukana vain yrittäjien kautta; "lähiöiden pienituloiset"-ryhmä koostui kokonaan kantasuomalaisista, mikä tuntuu puutteelta. Ja niin edelleen.
Mutta kirjassa myönnetään avoimesti, ettei tämä tutkimus anna täydellistä kuvaa yhteiskunnasta eikä se yritä piirtää kattavaa kuvaa "nykyajan yhteiskuntaluokista" tai mitään sellaista. Näiden kahdeksan ryhmän kautta pääsee näkemään erilaisia näkökulmia suomalaiseen yhteiskuntaan, ja vaikka joitain näkökulmia jää puuttumaan, piirtyy kirjan avulla kuitenkin varsin laaja kuva suomalaisten nykytilanteesta ja mielipiteistä.
Kirjan eri luvut olivat eri henkilöiden kirjoittamia, mutta editoinnissa on tehty hyvää työtä, sillä kirjan tyylissä ei tapahdu isoja hyppäyksiä luvusta toiseen. Hyvä! Kerrankin jotain suomalaista tietokirjaa on editoitu kunnolla!
Kirja ei sinänsä tarjonnut mitään valtavia ahaa-elämyksiä. Jos on seurannut yhteiskunnallista keskustelua, osaa melko pitkälle ennustaa, miten eri ryhmät suhtautuvat vaikkapa sosiaaliturvaan tai politiikkaan. Tästä huolimatta koen, että kirjan avulla onnistuin vähän päivittämään käsitystäni nyky-Suomesta monipuolisemmaksi, mikä on aina iso plussa.
Loistava haastattelututkimuksiin perustuva tietokirja, jossa saa hyvän kuvan siitä, että Suomessa on sosiaalisia luokkia, joilla on osittain oma alakulttuuri ja maailmankuva. Silti näitä eri ihmisryhmiä yhdistää samat pohjakäsitykset maailmasta. Ero on vain optimismissa, joka on rikkaimmilla korkeammalla kuin köyhimmilla
en nyt kehtaa tässä tähtiä alkaa antamaan oman tiedekunnan proffille mutta vahvasti suosittelen, erityisesti ehkä sellaisille ketkä eivät niin aktiivisesti yhteiskuntaa seuraa
Teoksessa Kahdeksan kuplan Suomi, Anu Kantola et al. tutkivat laajojen haastatteluiden avulla suomalaisten ryhmäidentiteettejä yhdysvaltalaisen sosiologin Arlie Hochschildin käsitteen "syvä tarina" avulla. Tutkimukseensa pohjaten kirjoittajajoukon jäsenet ovat tunnistaneet maasta kahdeksan kuplaa. Analyysi on periaatteessa ihan toimivaa. Epistemologia ja metodologia, joita on ansiokkaasti avattu kirjan lopusta löytyvässä liitteessä, ovat päteviä ja tutkimuksen tuloksia voidaan pitää oikeellisina. Näin ollen joku voisi kysyä: miksi vain kaksi tähteä? Itselläni tähän löytyy kolme syytä.
Ensimmäinen on se, että kirjoittajien lainatessa ja kommentoidessa haastateltaviaan, tuli jatkuvasti sellainen olo, että tukijat asettuvat haastattelemiensa ihmisten yläpuolelle. Tunnelma on se, että tutkimukseen osallistuvat haastateltavat ovat vain hieman yksinkertaisia höhliä, joita tutkijat haastattelevat ja sitten kertovat kirjassaan miten asiat oikeasti ovat.
Toinen, ensimmäiseen mahdollisesti liittyvä syy, löytyi kirjan lopun yhteenvedon epistemologiaa käsittelevästä osiosta. Tutkijat antoivat ymmärtää, että ihmisten kokemukset ja identiteetin rakennuspalikat ovat vain tarinoita vailla varsinaista todellisuuspohjaa. Tutkijoiden mukaan mikä tahansa identiteetti, kuten vaikkapa suomalaisuus on vain tarkoituksella ja määrätietoisesti, ehkä vain esimerkiksi valtaapitävien tai sellaiseksi pyrkivien tarkoitusperiä varten, rakennettu tarina, jolla ei ole paljoakaan tekemistä todellisten tapahtumien tai esimerkiksi yhteisen jaetun kielen tai todellisten historiallisten tapahtumien kanssa. Vaikka itsekin suhtaudun kriittisesti kaikenlaisiin kiveen kirjoitettuihin identiteetteihin ja ilman muuta on selvää, että joskus ne ovat keinotekoisesti kuvitelmien ja myyttien pohjalle rakennettuja, tämän kirjan tutkijat menevät mielestäni liian pitkälle. Tämä hämmentää erityisesti siksi, että esimerkiksi lainsäädännön kehityssuunta vaikuttaa olevan juurikin päinvastainen: ihmisen sisäisen kokemuksen on vastattava ulkoista todellisuutta. Toisaalta teoksen sisäinen logiikka tähän näkökulmaan taitaa löytyä siitä, että kuvitteelliset identiteetit ja todellisuuspohjaa vailla olevat myytit rajoittuvat vain oikeistopopulisteihin.
Kolmas syy on siinä, että en löytänyt itseäni yhdestäkään kirjassa esitetyistä kahdeksasta kuplasta. Pidän itseäni kuitenkin hyvin tavanomaisena, en millään muotoa erityisenä tai erityislaatuisena yksilönä. Siksi jäi sellainen olo, että kirjasta jäi puuttumaan jotain olennaista.
On myös mahdollista, että vika löytyy itsestäni ja kaikki esittämäni kritiikki on vain väärinymmärrystä.
Mielenkiintoinen puheenvuoro suomalaisesta yhteiskunnasta. Siitä kuka siihen kuuluu, miltä se tuntuu ja miten se vaikuttaa päivittäiseen arkeemme.
Oli avartavaa kuulla ajatuksia oman yliopistokuplan ulkopuolelta ihmisiltä, jotka elävät täysin erilaista elämää ja tulevat erilaisista taustoista. Erityisesti kirjassa kiinnosti se, miten työ vaikuttaa suomalaisten identiteettiin erilaisissa ammateissa ja sosioekonomisissa luokissa.
Muutama kommentti teoksesta:
-maahanmuuttajien kommentteja Suomesta: lämmitti mieltä ja sai ajattelemaan miten itsestäänselvyytenä otamme esim toimivan demokratian ja korruption puuttumisen. Toisaalta niinhän sen pitäisi ollakin. Instituutioiden tulisi olla luotettavia ja vakaita kaikkialla maailmassa.
-Kirjaa kuunnellessa on välillä todella vaikea ymmärtää, miten jotkut matalasti koulutetut ihmiset näkevät politiikan. Esim sen, miten äänestämättä jättäminen voi olla protesti ja aktiivinen päätös asettua vastarintaan? Erityisesti, kun hyvinvointiyhteiskunnasta hyötyvät eniten matalatuloiset. Eikö tämän pitäisi olla kannustin lähteä sankoin joukoin vaaliuurnille? Toki ymmärrettävästi politiikka voi näyttäytyä vaikeaselkoisena ja liian monimutkaisena mutta äänestämiseen ei vaadita syvää tuntemusta viimeaikaisista käänteistä puolukentällä.
Tämä teos ehti olla virtuaalisessa lukupinossa kaksi vuotta, Hesarin "Uusin maammekirja" (HS 27.2.2022) -artikkelista lähtien. Teoksen tutkimusasetelma vaikutti kiinnostavalta ja odotin kirjalta herkullisia ja syväluotaavia paljastuksia yhteiskunnasta.
Petyin, hieman. Tosin näin jälkikäteen ajateltuna on vain hyvä, että kirja ei vastannut täysin odotuksiani kahdesta syystä. Ensinnäkin pettymys kertonee siitä, etten ole täysin epätietoinen oman kuplani ulkopuolisesta elämästä. Voin onnitella ja taputella itseäni selkään siitä, että olen jotakuinkin asioista perillä oleva, tiedostava ja avarakatseinen.
Toiseksi, Suomi ei kirjan mukaan olekaan niin polarisoitunut ja omiin poteroihinsa hautautunut, kuin osa mediasta ja politiikoista meille yrittää vakuuttaa.
Suosittelen kirjaa kaikille likinäköisyydestä kärsiville.
Anu Kantolan ja työryhmän Kahdeksan kuplan suomi pohjautuu eri yhteiskuntaluokkiin kuuluvien ja eri puolella Suomea asuvien 350 ihmisen haastatteluun.
Teoksessa haastatellut kertovat näkemyksiään mm. työn, verotuksen ja äänestämisen merkityksestä sekä jakavat kokemuksiaan ja mielipiteitään suomalaisesta yhteiskunnasta yleensä.
On hienoa päästä kurkistamaan erilaisten ihmisten pään sisälle – erityisesti ihmisten, joihin en arkielämässä törmää. Kirja valaiseekin mainiosti, miten vaihtelevissa tilanteissa ihmiset elävät ja miten se vaikuttaa siihen, mitä he asioista ajattelevat.
Haastatellut ovat teoksessa tasa-arvoisessa asemassa keskenään olivat he sitten kovapalkkaisia yritysjohtajia tai pienyritystä pyörittäviä maahanmuuttajia.
Teos kysyy, mitä ovat ne tekijät, jotka ovat yhteisiä kaikille suomalaisille. Mikä on se tarina, jota suomalaisuudesta nykyään kerromme. Onko sillä enää yhteistä, eri yhteiskuntaluokat tavoittavaa pohjaa. Nämä kysymykset ovat polttavan ajankohtaisia juuri nyt, kun joka päivä saamme lukea uutisista katuryöstöistä ja -väkivallasta.
Kahdeksan kuplan Suomi tulee luultavasti olemaan ainoa Tieto Finlandia -ehdokas, johon ehdin tutustua ennen kuin palkinto jaetaan. Siitä huolimatta uskon, että vääryyttä ei tapahtuisi, jos se tälle teokselle myönnettäisiin. Loistavaa yhteiskunnallista tutkimusta, johon soisi myös poliittisten päättäjiemme tutustuvan.
Hieno esimerkki siitä, millaista ymmärrystä hyvin toteutettu ihmisten laadullinen tutkiminen voi antaa. Kuvausten perusteella on mahdollista ikään kuin asettua tutkitun ihmisryhmän asemaan ja arvata heidän näkemyksiään monista muistakin asioista.
Hei tämä oli kyllä mielestäni hyvä ja tarpeellinen katsaus nykypäivän Suomesta! Tekee hyvää kurkistaa oman kuplansa ulkopuolelle ja yrittää ymmärtää, miksi muissa kuplissa oleilevat ajattelevat niin kuin ajattelevat.
Tykkäsin. Ei nyt sinänsä tarjonnut mitään uutta itselleni, mutta ihan hyvää tekee kerrata, miten eri ihmisryhmät maailmasta ajattelee ja millaista heidän elämänsä on.
Kahdeksassa erilaisessa kuplassa elävää yli 300 suomalaista työikäistä on haastateltu tämän kirjan tutkimusta varten. Kirja kuvaa erittäin hyvin heidän suhtautumistaan työhön, yhteiskuntaan, talouteen ja politiikkaan. Tämä tulisi jokaisen poliittisen päättäjän lukea!
Mielenkiintoinen kirja, jossa haastattelujen kautta kartoitetaan kahdeksan eri sosiaalisen ryhmän käsityksiä itsestään, Suomesta ym. Tärkeää ja huolellisesti toteutettua yhteiskunnallista perustutkimusta, joka ei kuitenkaan tarjoa suuria yllätyksiä tai ahaa-elämyksiä, sillä eri perinteistä ja sosiaalista mediaa seuraaville eri ryhmien arvostukset ja poliittiset positiot ovat pitkälti jo ennaltaan tuttuja.
Kirja on jossain määrin ennalta asetettujen ryhmien raamien vanki, ja olisin kaivannut enemmän analyysiä sille, millä perusteilla juuri nämä kahdeksan ryhmää on rajattu ja valittu edustamaan suomalaisia. Esimerkiksi maahanmuuttajia edusti maahanmuuttajayrittäjien ryhmä, jonka haastatteluista välittyi ahkeruus ja sinnikkyys, sekä pitkälti suomalaisia yrittäjiä vastaava asennemaailma (ehkä hieman kuitenkin hieman humoristisempi ja positiivisempi asenne). Kuitenkin maahanmuuttajista yrittäjiä on sama osuus (n. 10%) kuin valtaväestöstä, joten kirjasta saa hieman erheellisen kuvan maahanmuuttajien tilanteesta. Tyypillisempää maahanmuuttajille onkin työttömyys tai tietyssä palvelu- tai suorittavan työn ammateissa toimiminen.
Keskiluokkaa koskeva ryhmä oli rajattu käsittämään tulodesiilejä 3-8. Todellisuudessa tulodesiilin 3 (ja pääkaupunkiseudulla myös desiilin 4) tuloilla - hieman yli 2000€ - ei välttämättä keskiluokkaiseen elämäntapaan pysty. Lapsiperheet voivat joutua turvautumaan tulonsiirtoihin ja monille usean lapsen hankkiminen voi olla taloudellisista syistä vain kaukainen haave, samoin kuin keskiluokkaan usein liitetty omistusasuminen. Olisin kaivannut lisää analyysiä ja perusteita keskiluokan määrittelyllle.
Puutteistaan huolimatta kirja oli mielenkiintoinen ja helppolukuinen, suosittelen kaikille Suomen yhteiskunnasta ja yhteiskuntatieteistä kiinnostuneille!
Pidin tosi paljon Anu Kantolan ja Hanna Kuuselan Huipputuloiset teoksesta. Asetin siksi riman aika korkealle tälle teokselle. Valitettavasti hieman petyin. Koin, että ottaessaan käsittelyyn niin monta ryhmää (8 kpl), kirja menetti syvyyttä, kun kutakin ryhmää ei kyetty käsittelemään yhtä syvällisesti.
Ehkä kirjan vertaaminen Huipputuloisiin ei ole reilua, sillä tämän kirjan tarkoitus oli eri. Punainen lanka teoksessa on yhteiskunnan muuttuminen ja sen kuvaaminen, miten eri ihmisryhmät suhtautuvat yhteiskuntaan ja sen muutoksiin. Keskiössä ovat ihmisten itse itsestään kertomat kertomukset, joissa he asemoivat itseään ja viiteryhmäänsä suhteessa muuhun yhteiskuntaan – näistä kertomuksista kirja on kiinnostunut ja niiden avulla se tavoittelee "yhteiskunnan muutoksen syviä tarinoita".
Jostain syystä kirjan eri ryhmät, heidän tarinansa ja kirjan muut elementit eivät nivoutuneet yhteen sellaiseksi kokonaisuudeksi, josta olisin oppinut paljoa uutta tai joka olisi merkittävästi avartanut näkökulmiani.
Silti ihan pätevä ja helppolukuinen kirja. Siksi kolme tähteä.
Kaiken kaikkiaan hyvä teos! Useammasta kirjoittajasta huolimatta koherenttia tyyliä ja kieltä. Mitään maailmaa mullistavaa informaatiota tää ei välttämättä tuonut itselle, mutta tarjosi kuitenkin yhteneväisen tietopaketin erittäin mielenkiintoisesti kerrottuna.
Musta oli ehkä hieman outoa, miten maahanmuuttajien representaatio typistyi yrittäjiin, ja että ylipäätänsä yrittäjien kuplia käsiteltiin kantasuomalaisten ja maahanmuuttajien näkökulmista, vaikka katsantakannat olivat about samat. On totta, että monet maahanmuuttajat työllistävät itsensä yrittäjyyden kautta jo ihan työnhakusyrjinnän takia, mutta eikö sekin tilanne vaadi melko hyviä taloudellisia lähtökohtia? Mun mielestä kirjasta siis jäi jotkut kuplat tarkastelua vaille.
Kirja kuvaa todella hyvin ihmisten kokemuksia talouden murroksessa elämisestä, mitä he odottavat itseltään, yhteiskunnalta tai toisilta ihmisiltä. Minkälaisia tarinoita suomalaiset kertovat itsestään ja millaisia tunteita nämä tarinat kannattelevat? Kirja perustuu tutkimukseen, jossa tehtiin teemahaastatteluja kahdeksalla eri ryhmälle ympäri maata. Haastateltavat olivat eri asemissa toimivia, yksinkertaistettuna johtajista-työttömiin, maahanmuuttajaryhmä oli myös hienosti huomioitu. Lisäksi kirjassa on avattu äänestyskäyttäytymistä eri ryhmien välillä, ja se oli ehkä itselle mielenkiintoisinta luettavaa.
Ach, miten hyvvää tieteen popularisointia. Anu Kantola on tutkijakollegoineen haastatellut joukkoa suomalaisia ja tehneet tutkimuksestaan tämän yleistajuisen tietokirjan. Lukija pääsee kurkistamaan esimerkiksi maahanmuuttajayrittäjien, johtajien ja maalla asuvien elämään, suhtautumiseen politiikkaan, työhön ja maahan nimeltä Suomi.
Pidin paljon kirjan tyylistä, tietynlaisesta vähäeleisyydestä: haastateltavien tunteet ja ajatukset välittyvät ilman suurta kiihkoilua. Toisaalta kirja ei ole yhtään pliisu. Kontrasti esimerkiksi somehuuteluihin on valtava, vaikka samoista aiheista puhuttaisiinkin.
Kauan eläköön tieteellinen tutkimus ja sen kansantajuistaminen.
'Pienen kansan pitää pitää yhtä.' Erinomainen kirja eriarvoisuuden kasvaessa. Kuvaa hyvin mm. erilaisia työympäristöjä, poliittisia näkemyksiä yhteiskunnan muutoksessa. Auttaa ehkä myös ymmärtämään kuinka vaikea on nähdä toisen ajatusmaailmaa, kun tienaa 10 000 kuussa tai käteen jää vain 200 eur kuussa. Myös äänestyskäyttäytymistä on kevyesti pohdittu ja sitä, miksi se ei ole niin suoraviivaista kuin luulisi.
Hyvä opus kaikille, joita kiinnostaa miltä maailma näyttäytyy muissakin suomalaisissa kuplissa kuin siinä omassaan. Täten myös merkitsen rastin to do -listan ruutuihin ”lue kirja vuonna 2024” ja ”lue kirja vanhempainvapaalla”. Palataan taas ensi kirjan myötä, lukemattomien kirjojen pinoa katsoessa ehkä kaunokirjallisuuden merkeissä
Todella kiehtova tutkimusprojektin tulos, joka pureutuu suomalaisten elämään ja yhteiskuntakäsitykseen rakennemuutoksen kourissa. Kuplat viittaavat kenties nyky-yhteiskuntaa varsin hyvin kuvaaviin yhteiskuntaluokkiin.
Avasi ymmärrystä erilaisiin elämänkokemuksiin Suomessa, mikä oli mielenkiintoista, mutta eniten tässä kiehtoi erilaisten ihmisryhmien maailmankatsomukset ja omat reaktiot niihin.