"Sun poika kävi täällä"

by Venla Kuoppamäki, Vilma Melasniemi (Narrator)

"Sun poika kävi täällä” on äidin kertomus parikymppisestä Oskarista, jonka aikuiselämän alkua varjostaa tyypin 1 kaksisuuntainen mielialahäiriö. Paikkaansa maailmassa etsivän nuoren elämässä moni asia on hyvin, mutta vähitellen sairaus alkaa vallata tilaa tulevaisuudenuskolta, maniat muuttuvat psykoottisiksi ja diagnoosi kääntyy skitsoaffektiiviseksi häiriöksi. Kasvavan huolen vallassa äiti tekee kaikkensa saadakseen pojalleen apua.

Suomalainen psykiatrinen hoito on parhaimmillaan korkeatasoista, mutta systeemissä on aukkoja, eikä virheiltä tässä kertomuksessa vältytä. Vaikka yksittäiset hoitajat tai lääkärit voivat kohdata potilaan kokonaisena ihmisenä, järjestelmä ei siihen kaikissa tapauksissa yllä. Tällä tarinalla ei ole onnellista loppua, vaikka niinkin olisi voinut olla.

Arviolta 400000 suomalaista huolehtii psyykkisesti sairastuneesta läheisestään.

Genres: Audiobook, Nonfiction, Finnish Literature, Memoir, Mental Health, Biography, Psychology

Audiobook

First published January 1, 2022

Reviews

[Susa]

Näitä kirjoja, joista on vaikea antaa tähtiarviota, koska kyseessä on kuitenkin todellinen tarina. Aiheen, sen käsittelyn ja rohkeuden puolesta viisi tähteä: tämä kirja on tarpeellinen. Kirjoitustyyli ei iskenyt itseeni eli sen perusteella tähdittäisin pienemmäksi, mutta tämän kirjan kohdalla se ei ole oleellisin asia. Ehdottoman lukemisen arvoinen. Surullista, miten käsittämättömän vaikea mielenterveyttä on hoitaa vakavienkin tilanteiden kohdalla.

[Jonna Riikonen]

Hirveän tärkeä kirja, joka kertoo yksilöllisten kokemusten kautta suomalaisesta mielenterveyden hoidosta paljon. Kyynelittä tätä ei pysty lukemaan.

[Emma · Rating 5 out of 5]

Tää kirja on superkoskettava🩷 Äidin kertomus parikymppisestä pojastaan Oskarista, joka elää kaksisuuntaisen mielialahäiriön kanssa, joka myöhemmin kääntyy skitsoaffektiiviseksi häiriöksi. Todella tärkeä ja mielenkiintoinen aihe ja antaa paljon tärkeää tietoa sairaudesta ja myös psykiatrisesta hoidosta..

[Jaana · Rating 4 out of 5]

Tämmöistä kirjaa on hurjan vaikea arvostella. Se on kirjoitettu päiväkirjan, todenmukaisena ja etenkin itselle tärkeänä. Olis väärin kritisoida sitä kirjana. Totean, että kirja oli hyvä saada kirjoitetuksi ja tarina kuulluksi. On meillä vielä paljon tehtävää tällä saralla.😢 Leijonaäidit tekevät kaikkensa lastensa eteen, niin tämäkin. Kyllä tää ennen kaikkea avasi (ainakin mulle) tätä meidän systeemiä ja järjestelmää, jossa välillä byrokratian noudattaminen ajaa inhimillisyyden ohi.😞 Toivottavasti toista tällaista tarinaa ei synny.

[Iida-Maija · Rating 4 out of 5]

Koskettava, päiväkirjamuotoon kirjoitettu teos, joka kertoo nuoren Oskarin elämästä vakavien mielenterveysongelmien (kaksisuuntainen mielialahäiriö, myöhemmin skitsoaffektiivinen häiriö) kanssa. Kirjan kertojana toimii Oskarin äiti, joka muistelee lapsensa sairaushistoriaa täysi-ikäisyyden kynnyksellä alkavasta ensimmäisestä maniasta eteenpäin aina lapsensa kuolemaan asti.

Kirja on tärkeä kuvaus siitä, kuinka hankalaa vaikeista mielenterveysongelmista kärsiviä on saada hoitoon Suomessa ja kuinka helposti hoitosuhteet voivat katketa, jos potilaan omat voimat eivät niistä huolehtimiseen riitä. Kirja kuvaa sydäntäsärkevästi sitä, kuinka Oskarin perheen tietoja Oskarin aiemmista sairaus- ja sairaalajaksoista ei otettu hoidossa huomioon - esimerkiksi ulkoilulupia annettiin useista aiemmista karkailuista ja sairausjakson akuutista vaiheesta huolimatta.

Kirja on todella surullinen, sillä niin moni asia Oskarin tarinassa olisi voinut mennä toisin. Se on kuitenkin tärkeä tarina siitä, millaista vaikeiden mielenterveyshäiriöiden kanssa kamppailu on koko sairastuneen lähipiirille sekä siitä, miten paljon kehitettävää mielenterveyspalveluiden tarjonnassa yhä on.

[Reetta · Rating 2 out of 5]

Kirja on kipeä ja henkilökohtainen kertomus todella karmeasta tilanteesta. Pidän todella hienona ja tärkeänä, että äiti on halunnut kertoa kokemuksestaan helpottaakseen muiden vastaavissa tilanteissa olevien kokemuksia, tarjotakseen vertaistukea ja sekä pyrkiäkseen vaikuttamaan asioihin.
Valitettavasti kirja oli kirjoitettu raskaasti päiväkirjatyyliin. Teksti olisi kaivannut reippaampaa editointia sekä toiston poistoa. Oli myös raastavaa lukea äidin elitistiä näkemyksiä kaupungin vuokra-asunnoista, kehitysvammaisille tarkoitetuista kouluista tai ihmisten arvoittamisesta heidän koulutustaustansa perusteella.

[Heidi]

Sisäelimiä riipivä tapauskertomus suomalaisesta mielenterveystyöstä. Ensisijaisesti tietysti yhden oikean perheen tragediasta. Tärkeä puheenvuoro.

[Inka Partanen · Rating 4 out of 5]

Valtavan koskettava tarina, johon sisältyvä epäoikeudenmukaisuus saa myös raivon nousemaan. Kuoppamäki kertoo tarinaa ihailtavan analyyttisesti, mutta silti tunteella. Tämä ei ole kertomus pelkästään yhden perheen tragediasta vaan suomalaisen mielenterveyshoidon tilasta.

[Hanna Louko · Rating 4 out of 5]

Sydäntäsärkevän koskettava teos, joka kuvaa hyvin terveydenhuollon byrokratiaa ja ylipäätään mielenterveyspalvelujen toimimattomuutta, ja jota vastaan niin psyykkisesti sairastuneet kuin heidän läheisensä joutuvat taistelemaan.

[Julia · Rating 5 out of 5]

Tää oli hyvä mut jotenki liikaa mulle. Itketti ja lohdutti.

[Karoliina Timonen · Rating 4 out of 5]

4,25/5

[Jeremias · Rating 4 out of 5]

Ihan jepaa infoa mt- ja päihdeongelmista, sekä miten niitä hoidetaan eri laitoksissa. Itse koin tämän ennenkaikkea hyödyllisenä infopakettina asiaa isommin tuntematta, vaikka olikin kertomuksen muodossa.

[Readerwhy]

Pakahdun. 😭

Venla Kuoppamäen Sun poika kävi täällä on päiväkirjamuotoinen omaelämäkerrallinen kuvaus Kuoppamäen pojan Oskarin elämästä kaksisuuntaisen mielialahäiriön ja siihen kytkeytyvän skitsoaffektiivisen häiriön kanssa.

Kirja tuo aivan iholle, miten vaikea nyky-Suomessa on saada apua mielenterveysongelmiin ja miten erinäiset byrokratian muodot tekevät asiasta vielä hankalampaa sekä miten avunsaanti on suorastaan mahdotonta, jos ei ole omaista, joka taistelisi sairastuneen oikeuksien puolesta. Useimmiten tämä omainen on Kuoppamäen tavoin äiti.

Kuoppamäki kuvaa hyvin tarkasti ja suorastaan piinaavan huolellisesti Oskarin sairastumista ja sairastamisen eri vaiheita. Toivo vaihtuu kerran toisensa jälkeen epätoivoksi, kunnes taas uusi toivonkipinä herää valuakseen muutamaa kuukautta myöhemmin jälleen kohti epätoivoa.

Äidin huolen määrää en pysty edes kuvittelemaan. Oskari karkaa hoitolaitoksesta useamman kerran, eikä häneen saa yhteyttä. Missä hän on? Onko hän edes hengissä?

Lääkitykset, lääkityksenvaihdot, sivuoireet, hätäapupyynnöt poliisille, ambulanssin soittamiset, hoitoneuvottelut, lähetteet tahdonvastaiseen hoitoon.

Äiti ei jätä yhtäkään kiveä kääntämättä saadakseen Oskarille apua, mutta edes hänen sinnikkyytensä ja rakkautensa ei ole tarpeeksi. Mikään ei ole, kun mielenterveyshoito on tässä maailman onnellisimmassa maassa ajettu niin alas, että se on tarpeisiin nähden auttamattoman riittämätöntä.

Hyviäkin lääkäreitä on, mutta myös heitä, jotka eivät suostu ottamaan todesta sitä kokemuksen kautta omaiselle kertynyttä asiantuntemusta läheisen sairauden luonteesta ja ominaispiirteistä. Kuka on vastuussa silloin, kun asiat menevät karmeimmalla tavalla pieleen lääkärin toimista johtuen? Missä on potilaan oikeusturva?

En oikeasti pysty edes ymmärtämään, miten Kuoppamäki on pystynyt kirjoittamaan tämän kaiken. En pysty ymmärtämään, miten hän pysyy niin rauhallisena äärimmäisen kuormittavissa tilanteissa. 



Kiitos Venla Kuoppamäki, että kerroit omasi ja Oskarin tarinan. ❤️

[Mai Laakso · Rating 5 out of 5]

Venla Kuoppamäki ymmärsi kirjassaan Sun poika kävi täällä, että hänen poikansa tarvitsi apua. Äiti ei enää kyennyt antamaan sitä. Hänen 17-vuotiaan poikansa elämä oli muuttunut todella holtittomaksi ja rajuksi ja hän käytti päihteitä, joten koti oli muuttunut turvattomaksi muulle perheelle. Kirja kertoi Oskarin viimeisistä vuosista. Kirja on äidin kertoma vimmainen tarina aikuistuvasta pojastaan.

Venla Kuoppamäen esikoiskirja Sun poika kävi täällä kertoi hänen pojastaan, joka sairastui vakavasti mieleltään. Kirjasta nousi vahvasti esille äidin hätä ja ahdistus pojan sairastumisesta sekä yrityksestä saada hoitovastaiselle lapselleen tukea sairaudessa ja elämänhallintataidoissa. Enempää ei äiti voi tehdä lapsensa hyväksi kuin Venla Kuoppamäki teki.

[Janna Kurth · Rating 4 out of 5]

Vaikka teos on kirjoitettu tietyllä tapaa raportinomaisesti ja asiakeskeisesti, se sai minut lopussa kyyneliin. Tärkeä ja ravisteleva teos psykiatrisen hoidon byrokratiasta ja läheisten roolista psyykkisesti sairaan nuoren hoidossa.

[Kiira · Rating 5 out of 5]

Erittäin tärkeä teos, jossa kuvataan äidin näkökulmasta nuoren kamppailua mielenterveysongelmien ja terveydenhuollon kanssa. Kaksisuuntaista sairastavan henkilön puolisona sain tästä kirjasta valtavasti vertaistukea (vaikka luonnollisesti äidin ja puolison kokemukset ja suhde sairastavaa kohtaan eroavat toisistaan) ja osaltaan myös lohtua siitä, ettei läheiseni ole yksin tilanteensa kanssa.

Kirjalle on vaikea antaa aiheen henkilökohtaisuuden ja merkittävyyden takia tähtiarviota, mutta kokonaisvaltaisen lukukokemukseni perusteella en voi muuta kuin antaa 5 tähteä. Tämä kirja kosketti minua syvästi, ja suosittelen sen lukemista erityisesti niille, joiden läheisellä on kaksisuuntainen mielialahäiriö.

[Ella · Rating 4 out of 5]

Kirja on kirjoitettu päiväkirjan tavoin, jonka takia kirjaa oli mukava ja helppo lukea. Aihe on todella silmiä avaava ja opin kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä paljon. Kirjan lukemisen aikana heräsi paljon kysymyksiä siitä, että voiko oikeanlaiseen hoitoon pääsy olla oikeasti noin vaikeaa. Kirjassa on kirjan äidin elämän tapahtumia, jotka tuntuu hieman irralliselta kirjaan ja oli myös tylsiä ajoittain, siksi 4/5. Surullinen ja pysäyttävä, mutta helpottava loppu tapahtumille. Kirja oli kuitenki niin mukaansa tempaiseva, että sitä piti lukea myös junassa työmatkoilla. Kiitti booktok hyvästä kirjasuosituksesta.

[daniela · Rating 4 out of 5]

eihän tälläselle kirjalle todellisuudessa voi edes tähtiä antaa, koska tää on jonkun todellisen ihmisen tarina. hurjan tärkeä ja myös koskettava teos, joka kertoo kaunistelematta äidin näkökulmasta hänen poikansa tarinan kaksisuuntaisen mielialahäiriön sairastamisesta.

lukiessa oli jotenkin pysäyttävää huomata, miten vaikeaa suomen kaltaisessa ”hyvinvointivaltiossa” on saada apua vaikka joku tarvitsis sitä enemmän kuin mitään. tätä lukiessa tuli lähinnä toivoton olo

[Iida · Rating 5 out of 5]

Tästä kirjasta ei itkuitta selvitty. Itkin töissä, itkin julkisissa ja itkin kotona

[Nanna · Rating 4 out of 5]

Venla Kuoppamäen ”Sun poika kävi täällä" on omakohtainen, päiväkirjamuotoinen kuvaus siitä, minkälaista on olla mielenterveyspotilaan lähiomainen ja taistella rakkaan hoidon ja selviytymisen puolesta.

Oskari on kertoja-äidin esikoinen, pian täysi-ikäinen nuori mies. Kuvioon tulee päihteitä, kahnauksia viranomaisten kanssa ja huonoa seuraa. Edessä on sijoitus nuorisokotiin, missä Oskarin vointi heikkenee psykoottiseksi.

Oskarille asetetaan diagnoosiksi kaksisuuntainen mielialahäiriö. Vuodet alkavat noudattaa samaa kaavaa: on alavireisiä kausia, maanisia vaiheita, sairaalajaksoja. Äiti oppii tunnistamaan manian merkit varhain, mutta poika itse ei niitä hoksaa, koska sairaudentunnottomuus ja sitoutumattomuus lääkehoitoon kuuluvat sairauteen. Kun mieli kiihtyy, jäävät työt, opiskelut, laskut hoitamatta.

Toistuvasti alkaa hakuralli eli äidin organisoima viranomaisrumba hoitoon pääsemiseksi. On virka-apupyyntöjä poliisille, jonotuksia päivystyksissä, oikea-aikaisia lähetteitä. Kaikki pitää osata hoitaa tiettyyn aikaan päivästä tai koreografia särkyy. Eikä mania tai psykoosi katso kelloa.

Miksi äiti sitten niin hanakasti haluaa poikansa suljetulle osastolle? Se on keino saada Oskarin lääkitys tilanteen tasalle ja oireisto kuriin. Siellä poika on myös turvassa – kun todellisuudentaju rakoilee, voi potilas olla vaarallinen itselleen ja muille.

Äidin hätä ja epätoivo koskettavat. Vuosia kestänyt kissa ja hiiri -leikki pojan hoidon järjestämiseksi ja hoidossa pysymiseksi turhauttaa. Ei kai taas? Eihän tämä näin voi mennä?

Oskarin tarinalla ei ole onnellista loppua. Äidillä on kuitenkin rauha siitä, että hän yritti kaikkensa.
Kirja valottaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä, sen oireita, hoitomuotoja ja läheisen kokemuksia. Lukiessa ei voi olla miettimättä, minkälaisia ovat niiden tarinat, joilla ei ole leijonaemon lailla taistelevia omaisia.

[Janina Majaneva · Rating 4 out of 5]

Meni vähän tunteisiin

[Sirpa Rauhaniemi-viitanen · Rating 5 out of 5]

Minulle tämä kirja oli vertaistukea ja peili omiin kokemuksiin. Riipaiseva kertomus siitä, millaista on mielenterveysongelmaisen nuoren elämä ja hänen läheistensä elämä. Se on myös kertomus mielenterveyden hoidosta Suomessa ja sen lukuisista epäkohdista. Valitettavasti todella moni tässä kirjassa kuvattu asia toistui myös oman lapseni kohdalla. Miksi vaikeasti mieleltään sairaan, psykoottisen henkilön täytyy hakeutua psykiatriseen hoitoon kerta kerran jälkeen terveyskeskus- tai sairaalapäivystyksen kautta, vaikka ei kykenisi tuntien jonotukseen? Miksi lääkkeiden vaihtoa ei seurata tarkemmin? Miksi ilman sairauden tuntoa olevan, sairaan ja jopa itselleen tai toisille ihmisille vaarallisen ihmisen itsemääräämisoikeus on tärkeämpi kuin hänen turvallisuutensa? Niin tuttuja ajatuksia ja fiiliksiä kirja täynnä. Kiitos Oskarin tarinasta, kosketti ja syvältä.

[Terhi Mäkirinne · Rating 4 out of 5]

Tunteita herättävä teos, iso suositus!

[Emmi · Rating 5 out of 5]

Todella koskettava ja ajatuksia herättävä kirja.

[Tinde · Rating 4 out of 5]

Pysäyttävä kirja monella tapaa, analyyttinen kirjoitustapa tuo esiin terveydenhuollon haasteet ja sairastuneen läheisen näkökulman hyvin.

[Pinja Haapaniemi · Rating 3 out of 5]

Kaunis ja kaunistelematon teos mielenterveysongelmista ja niihin suhtautumisesta Suomessa. Avas mun silmät siitä, kuinka huonosti terveydenhuolto loppujen lopuksi toimii. Itkin.

[Spidermonkey · Rating 4 out of 5]

No huhhuh, olipas melkoinen lukukokemus. Kirjan alussa tuntui, että se eteni hieman nihkeästi, mutta sitten kun vauhtiin pääsi, niin ahmin suurimman osan Oskarin tarinasta parin päivän aikana.

Tällaisille kirjoille tuntuu aina vähän väärältä antaa tähtiarvioita. Mutta ajattelen, että tähtiarvio ei näissä tapauksissa kerrokaan kirjan kirjallisista ansioista tms, vaan ylipäänsä lukukokemuksestani ja sen herättämistä ajatuksista.

Kirja on mielenkiintoinen ja erittäin tärkeä tositarina Venla Kuoppamäen Oskari-pojasta, jolla diagnosoidaan kaksisuuntainen mielialahäiriö, mutta joka sitten myöhemmin muuttuu skitsoaffektiiviseksi häiriöksi. Kuoppamäki kirjoittaa kokemuksistaan hyvin avoimesti, rehellisesti ja kaunistelematta. Katsoin erään haastattelun, jossa hän sanoi, että oli yrittänyt ensin kirjoittaa kirjaa niin, että oli muuttanut keskeisten henkilöiden nimet. Mutta se ei ollut onnistunut, joten myös henkilöiden nimet kirjassa ovat oikeat.

Kirjassa kuvataan raastavan kouriintuntuvasti niitä tunteita, joita oman pojan vakava psyykkinen sairastuminen herättää. Huolta, pelkoa ja ahdistusta, mutta myös toivoa ja syvää rakkautta. Oskari on kuitenkin aina Kuoppamäen oma rakas poika, tapahtuipa mitä hyvänsä.

Vaikka kirja oli melko nopealukuinen, niin olihan se aiheensa takia aika raskasta luettavaa. Toki voi johtua siitäkin, että olen nyt lukenut näitä mielenterveys- ja päihdeaiheisia kirjoja aika paljon. Kuoppamäen kirja ei antanut kovin ruusuista kuvaa Suomen mielenterveydenhoidosta ja itsekin tiedän, että siinä - ja etenkin hoitoon pääsemisessä - on tosi paljon parantamisen varaa. Sitä voisi kuvitella, että sote-alan ammattilaiset tietäisivät, että mikä on potilaille parhaaksi. Mutta ei se aina ihan niin mene. Ymmärrän äidin turhautumisen esimerkiksi jatkuvista M1-lähetteistä, mutta toisaalta Suomessa on tietty lainsäädäntö, eikä ketään voi ihan heppoisin perustein määrätä esimerkiksi tahdosta riippumattomaan hoitoon. Se toki tuntuu typerältä tilanteissa, joissa hoitoonpääsy olisi äärimmäisen tärkeää. Ihan kirjan lopussa kyllä oli juttua myös siitä, että Kuoppamäki oli tehnyt tietyistä Oskarin hoitoon liittyvistä asioista kanteluita, jotka olivat lopulta edenneet eteenpäin ja oli todettu, että virheitä oli tapahtunut.

Lukekaa tämä kirja! Se on todella tärkeä, koskettava ja mielenkiintoinen.

[Tiia · Rating 5 out of 5]

This subject and written by a loving mother is combination that needs to get out there. And it should be spread out even louder. Noone can't imagine the worry and helplessness when your close one suffers mental illness, and even more desperate when the close one is your own child. He was lucky to have Venla as a mother, he had been looked after and reminded as a person how valued he is despite his illness. Shocking is to understand how hard it is to get help, how difficult it is to get a place on mental hospital, no matter how obvious you'll need one. There is absolutely no logic how the system works. How this is going to help anyway. Her book is beautiful and full of love. Also filled with misery, worry and tears. We all should acknowledge this, any of us could end up needing health care for mental issues and stigma needs to be talked down. For me extremely moving was that all of this happened on years I used to live near the hospital and always wondered what is going on inside those walls. After reading I can say a lot, but there were also extremely strong people in many levels, working, visiting and occupying them. Narration of Vilma Melasniemi is spot on, even her voice sounds so caring.

[Mimi · Rating 4 out of 5]

Kaunis ja raivostuttava läpileikkaus Suomen mielenterveyshuollon hampaattomuudesta silloinkin, kun systeemi jotakuinkin toimii, ja potilaalla on läheisiä, jotka voivat aktiivisesti ajaa tämän asiaa ja järjestellä taloutta.

Oskarin kohdalla oli kaikki kohdillaan. Äiti, jolla oli rahaa, halua, ja aikaa järjestää poikaa hoitoon, maksella velkoja, järjestää asumuksia, jahdata ympäri paikkakuntaa. Sukulaiset, jotka kävivät moikkaamassa. Hoitopaikat lähellä, ja systeemin ulkopuolisia lääkäreitä apuna. Kuoppamäki nostaa esiin kysymyksen, mitä käy niille, joilla ei tällaisia resursseja ole?

Vaikka Oskarin loppu oli ainakin välillisesti hoitohenkilökunnan virhearviosta johtuva, suurin osa Oskarin hoidosta tuntui olevan juuri niin tehokasta kuin se Suomen lainsäädäntöä ja ihmisoikeuksia kunnioittaen voi olla. Taudinkuvan ollessa vaikea ja potilaalta puuttuessa sairaudentunto, edes toimiva järjestelmä ei voi auttaa. Toisaalta Oskarin kuolemaan johtaneet seikat alleviivaavat sitä, kuinka merkittäviä pienetkin hoitovirheet tämmöisissä tapauksissa voivat olla.

[Jutta · Rating 5 out of 5]

Tätä on vaikea arvioida kirjallisten ansioiden suhteen, mutta minulle tämä oli sellainen kirja, jota en pystynyt jättämään kesken. Aloitin ja luin vimmaisesti parissa päivässä loppuun. Järkytyin kerta toisensa jälkeen, ahdistuin, tunsin äidin tuskan ja epätoivon ja mietin, miten tällaista voi olla. Koko ajan takaraivossa sykkii ajatus: "Tämä on totta. Tämä on tapahtunut oikeasti." Samaan aikaan toinen ajatus pyrkii pintaan: "Siis eihän tämä VOI olla totta? Eihän tällaista voi olla? MITEN tämä voi olla totta?"

Kirja on siinä mielessä hyvin kirjoitettu, että se pysyy asiallisena. Tämä olisi hyvin voinut olla paljon tunteellisempikin, mutta en tiedä, olisiko se ehkä heikentänyt itse asian - sanoman - välittymistä. Tällaisena asiallisempana versiona tämä on myös aika raaka kuvaus siitä, miten suurin osa mielenterveyspotilaan hoidosta on kuitenkin potilaan itsensä harteilla. Kaiken kaikkiaan tästä jäi surullinen olo, mutta onneksi silti luin.