What do you think?
Rate this book
Joutoretki: Road trip kätkettyyn Suomeen
Taatusti erilainen matkakirja Suomesta.
Palkittu journalistiparivaljakko etsii kansakuntamme perimmäistä olemusta hengästyttävissä matkakertomuksissaan. Kuvatuiksi tulevat muun muassa Suomen kurjimmat nähtävyydet, oudoimmat perinnevellit ja lamavuosien perhekylpylät. Vuosikymmenten tomun alta paljastuu, mihin tässä maailman tylsimmässä ja onnellisimmassa maassa kannattaa oikeasti matkustaa.
Ennakkoluuloton työpari on kierrellyt vuosien ajan peikkometsien, kotiseutumuseoiden ja sammaloituneiden parkkipaikkojen Suomea rakentaen samalla kartastoa kartassa näkymättömille asioille. Heidän reportaasinsa ”Suomen kurjimmat nähtävyydet” (2016) on noussut kulttiklassikoksi.
Palkittu journalistiparivaljakko etsii kansakuntamme perimmäistä olemusta hengästyttävissä matkakertomuksissaan. Kuvatuiksi tulevat muun muassa Suomen kurjimmat nähtävyydet, oudoimmat perinnevellit ja lamavuosien perhekylpylät. Vuosikymmenten tomun alta paljastuu, mihin tässä maailman tylsimmässä ja onnellisimmassa maassa kannattaa oikeasti matkustaa.
Ennakkoluuloton työpari on kierrellyt vuosien ajan peikkometsien, kotiseutumuseoiden ja sammaloituneiden parkkipaikkojen Suomea rakentaen samalla kartastoa kartassa näkymättömille asioille. Heidän reportaasinsa ”Suomen kurjimmat nähtävyydet” (2016) on noussut kulttiklassikoksi.
256 pages, Hardcover
First published March 28, 2022
4 people are currently reading
94 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 16 of 16 reviews
March 2, 2023
Siis apua! Jos kirjan ekoilla sivuilla jo päästään käymään Pirunpesällä (jossa olin muuten kahtena kesänä kesätöissä lukiossa) ja Jalasjärven Suomi 75 -juhlakoivikossa, niin mitä matkailun ilotulitusta voikaan odottaa loppukirjalta? No ainakin päästään Peräseinäjoelle herkuttelemaan piimävellillä (tuo kaljavellin elegantimpi sukulainen), ajelemaan peltoautoilla, lillumaan kylpyläparatiisien muovipalmujen alle ja yöpymään Suomen nuhjuisimmissa matkustajakodeissa ja moottorimajoissa.
En oo pitkään aikaan huutonauranut kirjaa lukiessa. Ja samalla tuo kaikki tuntui niin kovin tutulta. En tiedä, voiko urbaanissa ympäristössä kasvaneet ihmiset tajuta millaista on elämä puulusikoiden, huopatöiden ja kotiseutumuseoiden Suomessa.
Päätin muuten, että mun on pakko suorittaa jossain vaiheessa Route 66 -pyöräilyreissu Orivedeltä Lapualle. Ehkä jo ensi kesänä?
En oo pitkään aikaan huutonauranut kirjaa lukiessa. Ja samalla tuo kaikki tuntui niin kovin tutulta. En tiedä, voiko urbaanissa ympäristössä kasvaneet ihmiset tajuta millaista on elämä puulusikoiden, huopatöiden ja kotiseutumuseoiden Suomessa.
Päätin muuten, että mun on pakko suorittaa jossain vaiheessa Route 66 -pyöräilyreissu Orivedeltä Lapualle. Ehkä jo ensi kesänä?
June 25, 2022
Vuoden huikein matka.
Kotiseutumuseot, puulusikat, peltoautot. Asiat, jotka miltei unohtuu mutta kun niistä lukee, tulee ihana turvallinen olo. Ja ne tyhjentyneet juna-asemat.
Kotiseutumuseot, puulusikat, peltoautot. Asiat, jotka miltei unohtuu mutta kun niistä lukee, tulee ihana turvallinen olo. Ja ne tyhjentyneet juna-asemat.
May 27, 2022
"Monia Suomen kurjimpia nähtävyyksiä on hankala katsoa ilman pientä ironista hihittelyä. Samalla niissä on outoa kulttivoimaa, luonnetta ja maanläheisyyttä, joka ei alistu pilkan kohteeksi. Niiden ankeutta voi hyvällä syyllä pitää jopa antropologisesti ainutlaatuisena ilmiönä. Brasilian salsakarnevaalit ja balilainen pyhä tanssiteatteri voivat vapaasti kukoistaa siellä missä ovat. On vähintään yhtä kiinnostavaa, että jossain on ihan paskaa."
Jantso Jokelinin ja Touko Hujasen "taatusti erilainen matkakirja Suomesta" (takakannen teksti) on aika napakymppi.
Osasin toki tätä jo odottaakin, kun olen aiemmin lukenut Jokelinin teoksen "Matkaopas ei-minnekään", jossa hän "tekee matkoja" tuntemattomiin, hyvättyihin ja outoihinkin paikkoihin Suomessa (kuten vaikkapa hylättyihin tehdasrakennuksiin).
Joutoretki-teoksen kuvat on ottanut Touko Hujanen ja tekstistä vastaa Jokelin. Suurin osa jutuista
on ilmestynyt parissa lehdessä, mutta niitä on nyt täydennetty ja muokattu ja on mukana uuttakin tekstiä. Jos olette lukeneet Image-lehteä, niin kirjan jutut sopisivat juurikin myös Imagen "maailmaan". Jutut lähenevät esseitä, mutta ehkä ne siis silti ovat omanlaisiaan pieniä matkakertomuksia eri puolilta Suomea useamman vuoden ajalta.
Matkoja tehdää mm. kylpylöihin, matkustajakoteihin ja iskelmäbändin keikkabussiin. Yhdessä jutussa etsitään katoavia perinneruokia ja toisessa taas syvennytään peltoautoilun maailmaan.
Tekstit ovat pohdiskelevia (kirjallisuus- ja tutkimuslähteitäkin on käytetty), mutta helposti omaksuttavia. Viimeisessä, epilogiksi kirjoitetussa Satulinna joutomaan -jutussa Jokelin heittäytyy melkeinpä runolliseksi.
Teoksen päättää hauska Kyrsä-Suomen sanakirja (Niin mikä? No, lukekaa tämä kirja, niin ymmärrätte).
Jokelinin Gastonin leuka ja muita esseitä -teos meni muuten juuri kirjastosta varaukseen. Tälle Joutoretki-kirjalle haluan antaa reilun nelosen, sanotaanko vaikka 4,2/5.
Jantso Jokelinin ja Touko Hujasen "taatusti erilainen matkakirja Suomesta" (takakannen teksti) on aika napakymppi.
Osasin toki tätä jo odottaakin, kun olen aiemmin lukenut Jokelinin teoksen "Matkaopas ei-minnekään", jossa hän "tekee matkoja" tuntemattomiin, hyvättyihin ja outoihinkin paikkoihin Suomessa (kuten vaikkapa hylättyihin tehdasrakennuksiin).
Joutoretki-teoksen kuvat on ottanut Touko Hujanen ja tekstistä vastaa Jokelin. Suurin osa jutuista
on ilmestynyt parissa lehdessä, mutta niitä on nyt täydennetty ja muokattu ja on mukana uuttakin tekstiä. Jos olette lukeneet Image-lehteä, niin kirjan jutut sopisivat juurikin myös Imagen "maailmaan". Jutut lähenevät esseitä, mutta ehkä ne siis silti ovat omanlaisiaan pieniä matkakertomuksia eri puolilta Suomea useamman vuoden ajalta.
Matkoja tehdää mm. kylpylöihin, matkustajakoteihin ja iskelmäbändin keikkabussiin. Yhdessä jutussa etsitään katoavia perinneruokia ja toisessa taas syvennytään peltoautoilun maailmaan.
Tekstit ovat pohdiskelevia (kirjallisuus- ja tutkimuslähteitäkin on käytetty), mutta helposti omaksuttavia. Viimeisessä, epilogiksi kirjoitetussa Satulinna joutomaan -jutussa Jokelin heittäytyy melkeinpä runolliseksi.
Teoksen päättää hauska Kyrsä-Suomen sanakirja (Niin mikä? No, lukekaa tämä kirja, niin ymmärrätte).
Jokelinin Gastonin leuka ja muita esseitä -teos meni muuten juuri kirjastosta varaukseen. Tälle Joutoretki-kirjalle haluan antaa reilun nelosen, sanotaanko vaikka 4,2/5.
July 11, 2023
Aivan mahtavaa lukemista kesäreissuille! Kyllä Suomeen mahtuukin kaikenlaista kummallista. Esseet ovat kevyitä ja hauskoja, mutta sisältö jää mieleen pyörimään. Lisäksi kirja toimii mielestäni mainiona kritiikkinä nykymaailman suorituskeskeisyydelle kannustamalla haahuilemaan päämäärättömästi ja etenemään hitaasti.
Erityisesti muuten ilahdutti, että eräs lapsuudenkotini läheinen paikka sai useammankin maininnan!
Erityisesti muuten ilahdutti, että eräs lapsuudenkotini läheinen paikka sai useammankin maininnan!
November 10, 2025
Nam, miten hyvää kirjallisuutta! "Joutoretki" on matka kuviteltuun, muisteltuun, uneksittuun Suomeen, joka tavallaan on ollut joskus olemassa, mutta tavallaan ei; se sijaitsee eräänlaisessa liminaalitilassa todellisuuden ja mielikuvituksen välissä. Sinne meidät johdattavat Jantso Jokelinin nerokas sanankäyttö ja Touko Hujasen upeat valokuvat. Itsekin maakunnasta tulevana arvostan sitä, kun kaupunkilaistoimittajat eivät lähde "provinsseihin" vain ulisemaan siitä, kuinka maalla ei ole samanlaista kuin Helsingissä. Kirjailijoiden katse on lämmin ja jopa hellä: me emme ole samanlainen maa kuin naapurimme, ja näin sen kuuluukin olla - miten tylsä maailma olisikaan jos Loimaata ei erottaisi Lontoosta. Kaivatessaan menneeseen ihminen haluaa lopultakin kävellä omien muistojensa ja mielikuvituksensa maalaamaan freskoon. Jos olet matkalla sinne, vieköön polkusi sinut johonkin lämpimään, turvalliseen paikkaan - hyvää matkaa!
May 12, 2022
Jokainen voi olla oman elämänsä jouturetkeilijä. Unohda kaukokaipuu ja keskity vaellusvimmaan, sillä Suomi on surkeita kohteita täynnä.
December 16, 2022
Olipa viihdyttävää! Hyvin ja mukaansatempaavasti kirjoitettu, saatoin vähän innostuakin Suomi-matkailusta. Ja Tyrnävä mainittu, jee!
October 4, 2023
Jumalaisen ihana kirja.
May 30, 2022
Lähdin lukemaan Jantso Jokelinin ja Touko Hujasen teosta Joutoretki : Road trip kätkettyyn Suomeen kepein odotuksin; ajattelin, että ehkäpä tämä on ihan hauska kirja. Jokelin on toki tuttu kirjoittaja ja pidin kovasti Jokelinin
Gastonin leuka
-esseekokoelmasta. Joutoretki pääsi kuitenkin yllättämään: kirja oli ensinnäkin sisällöltään vähän toisenlainen, kun olin odottanut, ja se kyllä tempaisi mukaansa tehokkaasti.
Jokelin ja Hujanen ovat reissanneet vuosien ajan pitkin ja poikin Suomea, milloin millaistenkin ilmiöiden perässä. Reissuilta on tehty juttuja Raymond- ja X-lehtiin – Raha-automaattiyhdistyksen ja Veikkauksen asiakaslehtiin, joita itsekin satunnaisesti olen lukenut, niissä kun on ollut odottamattoman kiinnostavaa journalismia. Kirjan aloittava kirjoitus Suomen kurjimmista nähtävyyksistä on julkaistu hieman eri muodossa Gastonin leuassa, mutta olinpa autuaasti unohtanut sen.
Kirja alkaa siis Suomen kurjimmilla nähtävyyksillä, kuvauksella suomalaisesta ankeudesta, keskipisteessään se, miten Piippolassa on yritetty rakentaa matkailua Suomen keskipisteen ympärille. Pieni spoileri: ei hirveän menestyksekkäästi ainakaan. Sen jälkeen perehdytään etenkin 1990-luvulla eri puolille Suomea ilmestyneisiin kylpylöihin, matkataan maistelemaan piimävelliä, muttia ja muita suomalaisia vastenmielisen oloisia perinneruokia ja seurataan tanssibändi Pekkaniskan Poikia lavoille, jonne kansa yhä vaeltaan sankoin joukoin. Kaksikko tutustuu peltoautoilun maailmaan, Suomesta vielä löytyviin vanhanaikaisiin matkakoteihin, ajaa Suomen kantatie 66:tta yrittäen aistia Route 66:n tunnelmaa ja katselee kaihoisasti maisemia junan ikkunasta.
Monet ilmiöistä ovat katoavan sorttisia. Saadakseen syödä piimävelliä Jokelin ja Hujanen päätyvät palvelukeskukseen. Se kertoo oman tarinansa tämän ruokakulttuurin kohderyhmästä. Koko Suomi halutaan teoriassa pitää asutettuna, mutta kuka lopulta haluaa asua Puolangalla? Pekkaniskan Poikien laulaja arvioi, että nykyisellään mennään sujuvasti kymmenisen vuotta, mutta sitten suuret ikäluokat alkavat olla sen verran vanhoja, ettei tansseihin lähteminen suju yhtä helposti. Miten sitten käy? Se jää nähtäväksi.
Tulevaa odotellessa Joutoretki on mainio katsaus siihen, mitä kaikkea kummallista Suomesta on tällä hetkellä vielä löydettävissä.
Jokelin ja Hujanen ovat reissanneet vuosien ajan pitkin ja poikin Suomea, milloin millaistenkin ilmiöiden perässä. Reissuilta on tehty juttuja Raymond- ja X-lehtiin – Raha-automaattiyhdistyksen ja Veikkauksen asiakaslehtiin, joita itsekin satunnaisesti olen lukenut, niissä kun on ollut odottamattoman kiinnostavaa journalismia. Kirjan aloittava kirjoitus Suomen kurjimmista nähtävyyksistä on julkaistu hieman eri muodossa Gastonin leuassa, mutta olinpa autuaasti unohtanut sen.
Kokonaisuutena Joutoretki kertoo tarinan unohtuvista, katoavista ja kaiken keskellä hiljaa elävistä kansallisen hauskanpidon, puuhailun ja haaveilun muodoista. Turvemuseoiden ja peikkometsien maasta, jonka loputtomat kyläjuhlat pyörivät ikuisesti puisten karhujen ja jauhokokkareiden ympärillä. Kerta toisensa jälkeen olemme suunnanneet hiljaisille paikkakunnille tavoitteenamme löytää edes sirpale yhtenäiskulttuurin maatuneesta luurangosta. Yllätykseksemme olemme joka kerta löytäneet jonkinlaisen elävän kulttuurin.
Kirja alkaa siis Suomen kurjimmilla nähtävyyksillä, kuvauksella suomalaisesta ankeudesta, keskipisteessään se, miten Piippolassa on yritetty rakentaa matkailua Suomen keskipisteen ympärille. Pieni spoileri: ei hirveän menestyksekkäästi ainakaan. Sen jälkeen perehdytään etenkin 1990-luvulla eri puolille Suomea ilmestyneisiin kylpylöihin, matkataan maistelemaan piimävelliä, muttia ja muita suomalaisia vastenmielisen oloisia perinneruokia ja seurataan tanssibändi Pekkaniskan Poikia lavoille, jonne kansa yhä vaeltaan sankoin joukoin. Kaksikko tutustuu peltoautoilun maailmaan, Suomesta vielä löytyviin vanhanaikaisiin matkakoteihin, ajaa Suomen kantatie 66:tta yrittäen aistia Route 66:n tunnelmaa ja katselee kaihoisasti maisemia junan ikkunasta.
Monet ilmiöistä ovat katoavan sorttisia. Saadakseen syödä piimävelliä Jokelin ja Hujanen päätyvät palvelukeskukseen. Se kertoo oman tarinansa tämän ruokakulttuurin kohderyhmästä. Koko Suomi halutaan teoriassa pitää asutettuna, mutta kuka lopulta haluaa asua Puolangalla? Pekkaniskan Poikien laulaja arvioi, että nykyisellään mennään sujuvasti kymmenisen vuotta, mutta sitten suuret ikäluokat alkavat olla sen verran vanhoja, ettei tansseihin lähteminen suju yhtä helposti. Miten sitten käy? Se jää nähtäväksi.
Tulevaa odotellessa Joutoretki on mainio katsaus siihen, mitä kaikkea kummallista Suomesta on tällä hetkellä vielä löydettävissä.
Syytä huoleen ei kuitenkaan ole. Haaveiden ja konkurssien syklissä vanhojen muotojen tilalle tulee aina uusia. Epookki seuraa epookkia vuoroveden varmuudella, toinen toistaan kirkasotsaisempana, täynnä ääntä ja vimmaa.
February 4, 2025
"Toivon yhä hartaasti, että Toivo Sukarin nähtävyydeksi kaavailema Titanic-laivan kopio jonain päivänä toteutuu."
Veit sanat suustani Jantso. Muutenkin tuntuu että tämä kirja on juuri meille, vuoden 90 välittömässä läheisyydessä syntyneille, joille Jantson sanoin "pessimismistä tuli rokokoon tai funkkiksen kaltainen esteettinen tyylisuunta."
Olemme viimeinen sukupolvi joka on vielä jollain tavalla kosketuksissa siihen suomalaisuuden ytimeen jonka raunioihin tässä kirjassa sukelletaan. Saatamme kyllä virnistellä muka ironisina kirpputorilta ostettu Hankkija-lippis päässä, mutta siitä huolimatta kaipaamme Sievin Muttimarkkinoille ja Nokian Edeniin. Tunnemme outoa nostalgiaa lapsuusmuistojemme kökköä ja kummallista loma-Suomea kohtaan, mutta samalla tiedämme ettei meistä ole sen pelastajiksi.
Veit sanat suustani Jantso. Muutenkin tuntuu että tämä kirja on juuri meille, vuoden 90 välittömässä läheisyydessä syntyneille, joille Jantson sanoin "pessimismistä tuli rokokoon tai funkkiksen kaltainen esteettinen tyylisuunta."
Olemme viimeinen sukupolvi joka on vielä jollain tavalla kosketuksissa siihen suomalaisuuden ytimeen jonka raunioihin tässä kirjassa sukelletaan. Saatamme kyllä virnistellä muka ironisina kirpputorilta ostettu Hankkija-lippis päässä, mutta siitä huolimatta kaipaamme Sievin Muttimarkkinoille ja Nokian Edeniin. Tunnemme outoa nostalgiaa lapsuusmuistojemme kökköä ja kummallista loma-Suomea kohtaan, mutta samalla tiedämme ettei meistä ole sen pelastajiksi.
February 20, 2023
Olipas oikea tieto-, kulttuuri-,taito- ja perinnepläjäys. Mukavaa(?) retkeilyä Suomea ristiin rastiin, aikamoinen ristiretki! Aika hupaisaa sanailua mutta välillä itseltä katosi tekstin ydin. Hienosti kuvailtu maaseudun elämää monessa mielessä mutta samalla nostalgisesti. Hiukan alkoi myös masentaa....näin äkkiä katoaa kaikki se mikä on "turhaa" vallitsevan sukupolven mielestä. Mutta mustikkapöperö ei kyllä katoa!
September 16, 2022
Mielenkiintoinen joutoretki Suomeen, sen unohdettuihin paikkoihin, tapoihin, perinneruokiin ja maisemiin. Niin se vaan on, että Suomessa riittää nähtävää ja koluttavaa. Tylsyydenkin tuolla puolen pilkottaa uusi avaruus. Arki on juhlaa.
August 26, 2022
Tämä yllätti! Ironian ja ihastuksen suhde oli tasapainossa, juttu luisti ja Suomeen löytyi kiinnostavia näkökulmia.
August 20, 2023
Mielenkiintoista ..matkustakodit..nostalgiaa.
September 7, 2025
Mainio kirja! Tässä kirjassa on Suomi!
Displaying 1 - 16 of 16 reviews