What do you think?
Rate this book
Hakoisten naiset #1
Hakoisten Anna
Aateliselämää ja rakkautta 1700-luvulla.
Hurmaavan aistillinen historiallinen romaani kuljettaa lukijansa 1700-luvulle ja keskelle erästä rakkaustarinaa. Uudessa sarjassa sukelletaan todellisiin naiskohtaloihin ja kiehtovaan kartanoelämään.
Neljääkymmentä vuodenkiertoa lähestyvä Anna Magdalena Lilliebrunn on uuden ja tuntemattoman edessä. Avioliitto tunnetusti kiivaan aatelismiehen, Karl Gustaf Ugglan, kanssa on silti käypä ratkaisu aikana, jolloin naisen ei sovi elää yksin.
Hakoisten kartanossa vastassa on hyinen tunnelma. Kylmäkiskoiset sukulaiset ja miehen rakastajatar pitävät huolen siitä, ettei tuore miniä pääse kotiutumaan saati nostamaan itseään talon rouvaksi. Uskaltaako omapäinen, sinnikäs ja rakkaudestakin unelmoiva Anna silti elää tavalla, johon uskoo?
Hakoisten Anna on historiallisen romaanisarjan taiturimainen avaus. Syvälliseen taustatyöhön perustuva romaani tavoittaa menneiden aikojen tunnelman ja tarjoilee sen nautittavaksi täysin siemauksin.
Hakoisten Anna on Hakoisten naiset -sarjan ensimmäinen osa.
Hurmaavan aistillinen historiallinen romaani kuljettaa lukijansa 1700-luvulle ja keskelle erästä rakkaustarinaa. Uudessa sarjassa sukelletaan todellisiin naiskohtaloihin ja kiehtovaan kartanoelämään.
Neljääkymmentä vuodenkiertoa lähestyvä Anna Magdalena Lilliebrunn on uuden ja tuntemattoman edessä. Avioliitto tunnetusti kiivaan aatelismiehen, Karl Gustaf Ugglan, kanssa on silti käypä ratkaisu aikana, jolloin naisen ei sovi elää yksin.
Hakoisten kartanossa vastassa on hyinen tunnelma. Kylmäkiskoiset sukulaiset ja miehen rakastajatar pitävät huolen siitä, ettei tuore miniä pääse kotiutumaan saati nostamaan itseään talon rouvaksi. Uskaltaako omapäinen, sinnikäs ja rakkaudestakin unelmoiva Anna silti elää tavalla, johon uskoo?
Hakoisten Anna on historiallisen romaanisarjan taiturimainen avaus. Syvälliseen taustatyöhön perustuva romaani tavoittaa menneiden aikojen tunnelman ja tarjoilee sen nautittavaksi täysin siemauksin.
Hakoisten Anna on Hakoisten naiset -sarjan ensimmäinen osa.
388 pages, Hardcover
First published April 11, 2022
12 people are currently reading
143 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 13 of 13 reviews
May 26, 2022
Tämä jäi minuun makuuni liiaksi faktan ja fiktion välimaastoon: taiteellisia vapauksia oli käytetty, mutta ajoittain paistoi selvästi läpi esim. se, että lähteenä oli käytetty tuomiokirjoja. Sitten toisaalta oli kirjoitettu fiktiivinen Annan päiväkirja, jossa oli mitä moderneimpia ajatuksia. Lopun esittely Annan todellisesta elämästä oli kuin kertaus juuri lukemastani. Höystettynä: mutta tätä tai tuota ei kylläkään tapahtunut.
May 24, 2022
Historiallisesta näkökulmasta kirja oli antoisa. Rosenberg on tehnyt valtavan paljon taustatyötä Annan tarinan tueksi, mikä näkyy runsaina yksityiskohtina ja taiteellisista vapauksista huolimatta uskottavana aateliskartanon arjen kuvauksena. Yksityiskohtia, etenkin intiimejä sellaisia, on mielestäni poikkeuksellisenkin paljon tämäntyyppiseksi kirjaksi. Siinä missä historiallinen anti on kirjassa erinomainen, juonellinen ja kaunokirjallinen anti jää valitettavan vaisuksi. Kertomus pyörii kehää samojen asioiden ympärillä etenemättä juurikaan. Jos siis hakee kaunokirjallista elämystä, tätä kirjaa ei välttämättä kannata valita lukulistalle. Jos taasen hakee katsausta 1700-luvun maalaisaateliston elämään historiallisesta näkökulmasta, tämä on lukemisen arvoinen teos.
September 6, 2022
Parempi kuin kirjoittajan edellinen kirja Ninon, dialogi esimerkiksi oli paljon parempi ja tiukempi aikarajaus teki mahdolliseksi keskittyä tapahtumiin ilman yletöntä kiirettä. Mutta tyylillisesti edelleenkin samat ärsytyksen aiheet kuin Ninonissa: aivan liikaa detaljeja ja luettelomaista kerrontaa, ja ylettömän melodramaattinen tyyli vieraannutti. Lisäksi kirjoittajan fokus kohtauksissa, jotka olivat oikeasti dramaattisia (esimerkiksi tallikohtaus rengin kanssa) oli jotenkin pielessä ja keskittyi epäloogisiin sivuseikkoihin. Lopun selitysosio jossa kerrotaan mitä kaikkea kirjoittaja oli muuttanut ja kuvitellut vesitti aika paljon tarinaa, miksi piti esim muuttaa sellaisia seikkoja kuin vihkimisajankohtaa? Annan kuitenkin kolme tähteä mielenkiintoisesta aiheesta.
March 26, 2024
Halusin lukea vaihteeksi jotain kepeää hyvän mielen kirjaa, ja juuri sellaiseksi Hakoisten Anna osoittautuikin. Jossain vaiheessa lukiessani tajusin myös piteleväni käsissäni ensimmäistä kertaa historiallista romantiikkaa edustavaa romaania, jossa ei ole ärsyttävän sinisilmäistä päähenkilöä, liian nopeasti ja epäuskottavasti etenevää romanssia ja hahmoja, joissa on yhtä paljon syvyyttä kuin aaltopahvissa. Aiemmat yritykseni lukea tämän lajityypin kirjoja ovat toistaiseksi johtaneet kiukkuiseen vihalukemiseen ja sellaiseen päätelmään, että romantiikka kirjallisuudessa ei ole minua varten (aiempi kokemukseni lajityypistä toki käsittää vain noin neljä kirjaa, joten on myös mahdollista, että olen vain lukenut oikeasti huonoja kirjoja :D).
Varsin kepeää luettavaa tämä Hakoisten Annakin toki oli, mutta tapahtumat kuitenkin etenivät sopivaa tahtia ja henkilöt vaikuttivat ainakin minun silmääni melko uskottavilta aikakautensa edustajilta - lukiessa siis huomasi, että tarina perustuu todelliseen henkilöön ja hänelle oikeasti tapahtuneisiin asioihin, ja kirjailija selkeästi on tehnyt taustatyönsä aiheen parissa.
Kirja on kaunokirjalliseen muotoon puettu kuvaus tuntemattomaksi jääneen naisen elämästä 1700-luvulla. Aina en ollut varma, pitäisikö tätä kirjaa lukea kaunokirjallisena teoksena vai runsaasti väritettynä historian kuvauksena - alun henkilöluettelo sekä tarinan historiallista taustaa valottavat loppusanat kannustavat jälkimmäiseen. Oli kyllä mielenkiintoista lukea, millaisia taiteellisia vapauksia kirjailija oli ottanut verrattuna Annan todelliseen elettyyn elämään.
Kirjassa valotetaan hyvin tuonaikaista syvää kuilua säätyläisten ja tavallisen rahvaan välillä muun muassa kuvailemalla aateliston runsasta elintasoa - jota voisi valheelliseksikin kutsua, koska sitä ylläpidettiin usein velkarahalla. Joihinkin harvoihin tekstin epäjohdonmukaisuuksiin jäin jumittamaan - esimerkiksi kirjan alussa kerrotaan, että päähenkilön pikkuveli on äitinsä sylissä, mutta seuraavalla sivulla kyseinen pikkuveli on niin riski tyyppi, että pystyy juuri ja juuri pysäyttämään vauhkoontuneen hevosen (eikä siis yhtäkkiä enää olekaan äitinsä sylissä, missä välissä hän siitä poistui?). Ensin annettiin siis ymmärtää, että kyseessä on pieni lapsi, seuraavassa hetkessä hän vaikuttaa vähintään varhaisteini-ikäiseltä.
Ajoittaisesta kerronnan epätarkkuudesta huolimatta Annan tarina itsessään on liikuttava, eikä varmasti vähiten traagisen loppunsa vuoksi. Traagisuutta jollain tapaa lisää tarinan lopussa huikentelevaisen aviomiehen paluu huikentelun pariin, jota Anna oli eläessään onnistunut jokseenkin hillitsemään. Aviomiehen historiallisen esikuvankin persoonan tietäen ratkaisu tietysti vaikuttaa realistiselta, mutta Annan ja hänen aviomiehensä rakkaustarinan päätös olisi tuntunut uskottavammalta jopa kokonaan ilman Karl Gustafin sisäistä puhetta selostavaa epilogia. Jotenkin tuntuu suolan hieromiselta Annan kylmenevän ruumiin haavoihin, että kirjan lopun tapahtumat sidotaan kornetin tulevaan suhteeseen hushållerska Johannan kanssa. (Sinänsä suhde ei ollut tuulesta temmattu, koska tiedossa on, että alkuperäinen kornetti Uggla avioitui joitain vuosia Annan kuoleman jälkeen perheen taloudenhoitajattaren kanssa, ja kirjassa annetaankin ymmärtää, että kornetilla ja taloudenhoitajattarella mahdollisesti oli jotakin romanttista viritystä Annan selän takana.)
+ ensimmäinen historiallista romantiikkaa edustava teos, josta aidosti pidin ja jota ei tarvinnut vihalukea
+ kiehtova aikakausi
+ uskottavan oloiset henkilöt
+ kevyt, mutta ei missään nimessä tyhjänpäiväinen
+ mukaansatempaava teos historiallisten tapahtumien ja idyllisen ympäristön esittämisen näkökulmasta...
- ... mutta juonellisesti tuntuu, että tarina ei saa kunnolla täyttymystään. Tarinan lopussa tulee olo, että kirjailijalla on tarve selostaa historialliset tapahtumat mahdollisimman tarkasti välittämättä siitä, mitä siitä seuraa kaunokirjallisen juonen uskottavuudelle.
- ajoittaiset kuvailun epätarkkuudet / epäjohdonmukaisuudet hämmensivät
Varsin kepeää luettavaa tämä Hakoisten Annakin toki oli, mutta tapahtumat kuitenkin etenivät sopivaa tahtia ja henkilöt vaikuttivat ainakin minun silmääni melko uskottavilta aikakautensa edustajilta - lukiessa siis huomasi, että tarina perustuu todelliseen henkilöön ja hänelle oikeasti tapahtuneisiin asioihin, ja kirjailija selkeästi on tehnyt taustatyönsä aiheen parissa.
Kirja on kaunokirjalliseen muotoon puettu kuvaus tuntemattomaksi jääneen naisen elämästä 1700-luvulla. Aina en ollut varma, pitäisikö tätä kirjaa lukea kaunokirjallisena teoksena vai runsaasti väritettynä historian kuvauksena - alun henkilöluettelo sekä tarinan historiallista taustaa valottavat loppusanat kannustavat jälkimmäiseen. Oli kyllä mielenkiintoista lukea, millaisia taiteellisia vapauksia kirjailija oli ottanut verrattuna Annan todelliseen elettyyn elämään.
Kirjassa valotetaan hyvin tuonaikaista syvää kuilua säätyläisten ja tavallisen rahvaan välillä muun muassa kuvailemalla aateliston runsasta elintasoa - jota voisi valheelliseksikin kutsua, koska sitä ylläpidettiin usein velkarahalla. Joihinkin harvoihin tekstin epäjohdonmukaisuuksiin jäin jumittamaan - esimerkiksi kirjan alussa kerrotaan, että päähenkilön pikkuveli on äitinsä sylissä, mutta seuraavalla sivulla kyseinen pikkuveli on niin riski tyyppi, että pystyy juuri ja juuri pysäyttämään vauhkoontuneen hevosen (eikä siis yhtäkkiä enää olekaan äitinsä sylissä, missä välissä hän siitä poistui?). Ensin annettiin siis ymmärtää, että kyseessä on pieni lapsi, seuraavassa hetkessä hän vaikuttaa vähintään varhaisteini-ikäiseltä.
Ajoittaisesta kerronnan epätarkkuudesta huolimatta Annan tarina itsessään on liikuttava, eikä varmasti vähiten traagisen loppunsa vuoksi. Traagisuutta jollain tapaa lisää tarinan lopussa huikentelevaisen aviomiehen paluu huikentelun pariin, jota Anna oli eläessään onnistunut jokseenkin hillitsemään. Aviomiehen historiallisen esikuvankin persoonan tietäen ratkaisu tietysti vaikuttaa realistiselta, mutta Annan ja hänen aviomiehensä rakkaustarinan päätös olisi tuntunut uskottavammalta jopa kokonaan ilman Karl Gustafin sisäistä puhetta selostavaa epilogia. Jotenkin tuntuu suolan hieromiselta Annan kylmenevän ruumiin haavoihin, että kirjan lopun tapahtumat sidotaan kornetin tulevaan suhteeseen hushållerska Johannan kanssa. (Sinänsä suhde ei ollut tuulesta temmattu, koska tiedossa on, että alkuperäinen kornetti Uggla avioitui joitain vuosia Annan kuoleman jälkeen perheen taloudenhoitajattaren kanssa, ja kirjassa annetaankin ymmärtää, että kornetilla ja taloudenhoitajattarella mahdollisesti oli jotakin romanttista viritystä Annan selän takana.)
+ ensimmäinen historiallista romantiikkaa edustava teos, josta aidosti pidin ja jota ei tarvinnut vihalukea
+ kiehtova aikakausi
+ uskottavan oloiset henkilöt
+ kevyt, mutta ei missään nimessä tyhjänpäiväinen
+ mukaansatempaava teos historiallisten tapahtumien ja idyllisen ympäristön esittämisen näkökulmasta...
- ... mutta juonellisesti tuntuu, että tarina ei saa kunnolla täyttymystään. Tarinan lopussa tulee olo, että kirjailijalla on tarve selostaa historialliset tapahtumat mahdollisimman tarkasti välittämättä siitä, mitä siitä seuraa kaunokirjallisen juonen uskottavuudelle.
- ajoittaiset kuvailun epätarkkuudet / epäjohdonmukaisuudet hämmensivät
April 6, 2023
Kirja on historiallinen katsaus kahden aatelissuvun elämään Hakoisten kartanossa ja sen lähellä, Lilliebrunnien ja Ugglien. Molemmat ovat sotilassukuja, naapureita ja ystäviä. Kirja keskittyy läheisesti Anna Magdalena Lilliebrunnin ja Karl Gustaf Ugglan avioliittoon, ja tarina kerrotaan Annan näkökulmasta. Anna on yli-ikäinen naimaton nuori nainen, jonka maine on nuorempana asetettu kyseenalaiseksi. Asiaa on puitu jopa käräjillä asti. Vaikka neidon maine puhdistettiin ja herjaaja pakotettiin pyytämään puheitaan anteeksi niin silti asia roikkuu painavana Annan yllä kuin Damokleen miekka. Kun Annan pikkuveli Erik menee naimisiin Karl Gustaf Ugglan sisaren kanssa, Annan vanhemmat päättävät lujittaa sukujen välisiä siteitä entisestään ja naittavat Annan Karl Gustafille. Nuoret ovat tunteneet toisensa lapsesta asti mutta Karl Gustaf ei suinkaan ole ihanteellinen aviomies vaan kiivas sotilas jolla on useita suhteita rahvaan naisten kanssa. Myöskään Annan anoppi ja käly eivät suhtaudu häneen suopeasti vaan naisten välisiä riitoja puidaan kohta käräjillä. Vastoin odotuksia Anna kuitenkin saavuttaa arvostetun aseman talon rouvana sillä aviomies tukee häntä ja suhtautuu vaimoonsa hellästi. Lopulta perillinenkin saadaan taloon. 1700-luvun kartanon elämä ja säätyläisten käytös lienee melko todenmukaista, samoin kaikki ajan vaatetukseen ja ruokailuun liittyvät yksityiskohdat. Tarinaa elävöitetään mallikkaasti mutta se jää silti hieman puuduttavaksi. Ehkä juuri sen takia että nykyaikaisen kirjoittajan on vaikea eläytyä 1700-luvun ihmisten asemaan ja monessa kohdassa henkilöiden käytös heijasti ehkä enemmän nykyajan ajattelua ( aviomies mukana synnytyksessä etc. ). Annan persoona jäi ehkä enemmän kalpeaksi haamuksi kuin todelliseksi henkilöksi.
July 6, 2022
Voi Hakoisten Anna! Jos rakastat Kaari Utriota, tulet todennäköisesti pitämään myös Hakoisten Annasta. Teos on monella tapaa ansiokas: upea kieli ja huolella tehty taustatutkimus tekevät teoksesta nautinnollisen lukukokemuksen. Rosenberg ei ainoastaan kirjoita fiktiota, vaan 1700-luvun kulttuuri ja menneisyyden ihmiset heräävät eloon tavalla, joka mahdollistaa lukunautinnon ohella uuden oppimisen. Teoksessa on toisin sanoen "best of both worlds": fiktion runollisuus ja faktan rosoisuus.
Rosenberg on pohjannut Hakoisten Annan tositapahtumiin. Oli todella Anna Magdalena Lilliebrun, joka naitettiin Karl Gustaf Ugglalle - miehelle, jota Anna ei uskonut alussa rakastavan. Parin välille muodostuu kuitenkin nopeasti rakkaus, joka ei ole kuitenkaan surua ja murhetta ilman. Anna ei tulekaan toimeen uusien sukulaisten kanssa niin hyvin kuin toivoisi. Teos on tarina avioliitosta, mutta myös vahvasta naisesta ja suomalaisesta aateliskulttuurista tuohon aikaan. Kirjoittaja on luonut tuomiokirjojen ja perukirjojen avulla eheän kokonaisuuden, joka sai minut rakastumaan näihin hahmoihin ja elämään elämää heidän kauttaan.
Hakoisten Anna on yhtä aikaa modernia historiankirjoitusta ja menneisyyttä. Rosenberg kuvaa 1700-luvun kartanoelämää, aatelisten ja maalaisten kieroilua ja draamaa armottomalla tavalla, mutta onnistuu samalla loihtimaan kekseliäällä kielellään tunteikkuutta. Kaiken kaikkiaan aivan hullaannuin tähän teokseen enkä malta odottaa jatkoa -- vaikka Annan tarina päättyy tähän, aikoo Rosenberg kirjoittaa enemmän Hakoisten kartanosta ja sen naisista enemmän.
Rosenberg on pohjannut Hakoisten Annan tositapahtumiin. Oli todella Anna Magdalena Lilliebrun, joka naitettiin Karl Gustaf Ugglalle - miehelle, jota Anna ei uskonut alussa rakastavan. Parin välille muodostuu kuitenkin nopeasti rakkaus, joka ei ole kuitenkaan surua ja murhetta ilman. Anna ei tulekaan toimeen uusien sukulaisten kanssa niin hyvin kuin toivoisi. Teos on tarina avioliitosta, mutta myös vahvasta naisesta ja suomalaisesta aateliskulttuurista tuohon aikaan. Kirjoittaja on luonut tuomiokirjojen ja perukirjojen avulla eheän kokonaisuuden, joka sai minut rakastumaan näihin hahmoihin ja elämään elämää heidän kauttaan.
Hakoisten Anna on yhtä aikaa modernia historiankirjoitusta ja menneisyyttä. Rosenberg kuvaa 1700-luvun kartanoelämää, aatelisten ja maalaisten kieroilua ja draamaa armottomalla tavalla, mutta onnistuu samalla loihtimaan kekseliäällä kielellään tunteikkuutta. Kaiken kaikkiaan aivan hullaannuin tähän teokseen enkä malta odottaa jatkoa -- vaikka Annan tarina päättyy tähän, aikoo Rosenberg kirjoittaa enemmän Hakoisten kartanosta ja sen naisista enemmän.
July 16, 2022
Kirjassa eletään muutama vuosi 1700 luvun puolen välin jälkeen, harvemmin kokonainen kirja onkin noin lyhyestä ajanjaksosta. Kirjassa on välillä liiankin tarkkaa historian faktojen esittelyä, mutta toisaalta siinähän tuli hyvin kertailtua Suomen historiaa Ruotsin ajan loppupuolella. Rankkaa oli rahvaalla mutta ahdistavaa myös aateliston pysyttely säädynmukaisessa elämässä, useimmiten velaksi. Annan elämää on aika runsaasti elävöitetty mielikuvituksen avulla, mutta historiaa sen verran takkaa tutkittu, etä ois voinu olla, ainakin monin osin. Ilmeisesti tämä aloitti sarjan Hakoisten kartanon naisista, tällä hetkellä en ole varma tartunko myös seuraavaan osaan.
June 19, 2022
Odotin tältä kirjalta tyypillistä historiallista romantiikkaa, missä keskitytään pääpariskunnan väleihin ja käänteitä riittää ennen lopullista kohokohtaa. Sain kuitenkin annoksen 1700-luvun Hämeen historiaa ja yksityiskohtaista silloisen Suomen (Ruotsin) ajankuvan kerrontaa, sitä romantiikkaa unohtamatta. Hakoisten Anna kertoo hienostelematta 1700-luvun aatelisten ja heidän palvelusväkensä elämästä rankempia kohtaloita unohtamatta.
Ei ihan niin kevyttä kuin mitä ajattelin, mutta oli lukemisen arvoinen.
Ei ihan niin kevyttä kuin mitä ajattelin, mutta oli lukemisen arvoinen.
May 12, 2022
R. M. Rosenbergin Hakoisten Anna avaa kirjasarjan, jonka keskiössä ovat Hakoisten kartanossa eläneet todelliset naiset. Vaikka Anna kuuluu aatelissukuun, hän on jäämässä vanhaksipiiaksi. Vanhemmat järjestävät kuitenkin avioliiton Hakoisten kartanon perillisen, Karl Gustafin, kanssa.
Tämä oli oikein mukava historiallinen romaani. Pääpaino on Annan arkielämän kuvaamisessa.
Tämä oli oikein mukava historiallinen romaani. Pääpaino on Annan arkielämän kuvaamisessa.
January 30, 2024
Hyvin historiallisin faktoin taustoitettua 1700-luvun maalaisaateliston elämää. Päähenkilön ajatukset tuntuivat vähän anakronistisilta, mutta toisaalta saivat nykyajan kulkijan paremmin kiinni teoksen ajan elämään. Paljon upeaa kuvausta, ja romanttiset kiemurat upposivat tähän lukijaan, joka ehti juuri aiemman lukemansa romaanin parissa rypeä päälakea myöden ylisukupolvisessa tuskassa.
May 29, 2022
Todentuntuinen historiallinen romaani lähiseudulta.
July 7, 2022
Jotenkin tylsä tarina mun makuun.
December 12, 2024
Suomalaisittain synkkä, vakava ja asiallinen kertomus. 1739-1762
Displaying 1 - 13 of 13 reviews